
Sähköllä kaikki kuntoon – kunnes pistorasiasta ei tulekaan mitään
Huhtikuun lopulla Espanja ja Portugali pimeni. Yli miljoona ihmistä ilman sähköä, liikenne kaaoksessa, hissit jumissa, maksupäätteet toimimattomia. Samaan aikaan Suomessa pelattiin Lappeenrannassa jääkiekon finaalia SaiPan ja KalPan välillä – ainakin siihen asti, kun hallin valot sammuivat ja peli keskeytyi. Yli 5 000 kotitaloutta Lappeenrannassa jäi ilman sähköä. Pimeyttä, kylmyyttä ja hiljentyneet kodit.
Ja kaiken tämän jälkeen ilmastosuunnittelun pyöreässä pöydässä joku sähköyhtiön edustaja totesi naama peruslukemilla: sähkölämmitys on huoltovarmuudessaan ylivoimainen. Niinpä. Varmaan sama kaveri sanoisi myös, että Titanic oli aikansa turvallisin matkustajalaiva.
Tätä taustaa vasten alkaa kuulostaa siltä, että sähköstä on tullut uusi pyhä lehmä. Sillä pitäisi hoitaa kaikki. Koko lämmitys sähköllä, liikenne sähköllä, autot sähköllä, traktorit sähköllä ja kohta kai kaikki saunatkin sähköllä – myös niillä kesämökeillä, joissa on puukiukaalla lämmitetty järven rannassa viimeiset sata vuotta. Eikä muuten parane unohtaa – varaavat takat ja puuhellat pois ja tilalle sähkökamiinat!
Miksi tämä vouhotus? Onko oikeasti järkevää tunkea koko yhteiskunnan kriittisimmät toiminnot yhden ainoan järjestelmän varaan, jonka me kaikki tiedämme olevan haavoittuva? Jos sähkö katkeaa, katkeaa kaikki. Sitä ei korvaa mikään – paitsi ehkä se naapurin mummo, jolla on vielä kamiina ja kynttilöitä.
Yksi asia on ainakin varmaa: nykyisellä sähköverkolla ja kapasiteetilla ei tulla hoitamaan sadantuhannen öljylämmittäjän siirtymää sähköön. Jos kaikki nämä kodit lämmittäisivät vain ja ainoastaan sähköllä, tarvitsisimme käytännössä uuden Olkiluoto 3:n – ja sekin olisi vasta alkusoitto. Ja kun sähkönkulutus nousee, nousevat hinnatkin. Sitä saatiin vuoden 2024 tammi- ja helmikuussa maistaa – kolmenkympin pakkasilla pörssisähkö huiteli yli euron kilowattitunnilta. Siihen päälle vielä siirtomaksut ja verot, niin eipä juuri naurata.
Eikä huoltovarmuus tarkoita vain sähkön olemassaoloa. Se tarkoittaa mahdollisuutta valita. Siksi hybridijärjestelmät ovat tässä ajassa enemmän kuin järkeviä. Öljyä, puuta, sähköä, aurinkoa, maalämpöä, kaasua – tai vaikka vähän kaikkea. Niin, että voidaan käyttää juuri sitä, mikä sillä hetkellä toimii ja maksaa vähiten. Ei tarvitse jäätyä, jos yksi järjestelmä kaatuu. Eikä tarvitse mennä konkurssiin, jos sähkön hinta ponnahtaa pilviin.
Ja kyllä – myös öljylämmitys voi olla päästötöntä, jos käytetään uusiutuvaa lämmitysöljyä. Ongelma ei ole öljytekniikka, vaan fossiilinen polttoaine. Kun se vaihdetaan uusiutuvaan, ollaan päästöjen osalta samassa sarjassa muiden vihreiden ratkaisujen kanssa. Mutta mitä tekee regulaatio? Palkitsee fossiilisen sähkön, mutta rankaisee uusiutuvalla öljyllä lämmittäjää. Eikö olisi jo aika korjata tämäkin epäkohta?
Moni öljylämmittäjä voisi siirtyä hybridiin, jos sitä tuettaisiin järkevästi. Kulutus putoaa jopa viidesosaan aiemmasta. Miksi siis purkaa toimiva järjestelmä ja roudata se kaatopaikalle – jos sen voisi muuttaa fiksuksi, tehokkaaksi ja huoltovarmaksi? Ei, sähkö ei ole ongelma. Eikä öljy ole ongelma. Ongelma on se, että halutaan tehdä kaikki yhdellä kortilla. Viisas hajauttaa. Viisas ymmärtää kokonaisuuden. Viisas ei rakenna koko taloa yhdelle sähkötulpalle. – eikä varsinkaan, jos sen töpselin toisessa päässä vaanii naapurimaa, jonka nimi on Venäjä.
Lämmöllä!
Toni Degerlund
Päätoimittaja, Lämmöllä-verkkolehti