Mikä ihmeen monie­ner­gia­kat­ti­la? Yksi lai­te yhdis­tää mon­ta läm­mi­tys­muo­toa!

Teks­ti Emi­lia Käs­mä, Toni Deger­lund

Kuvat Toni Deger­lund

Monie­ner­gia­kat­ti­la yhdis­tää eri ener­gia­muo­dot yhteen lait­tee­seen. Lupauk­se­na on jous­ta­vaa, talou­del­lis­ta ja ympä­ris­töys­tä­väl­lis­tä läm­mi­tys­tä, mut­ta miten monie­ner­gia­kat­ti­la käy­tän­nös­sä toi­mii? Rat­kai­sun hyö­ty­jä, haas­tei­ta ja tule­vai­suu­den näky­miä valai­see Kau­ko­ra Oy:n Mik­ko Hum­me­lin.

Monie­ner­gia­kat­ti­la on läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä, jos­sa sama läm­mi­tys­lai­te yhdis­tää eri ener­gia­muo­to­ja kuten öljyä, puu­ta, säh­köä tai aurin­koe­ner­gi­aa. Kau­ko­ra Oy:n talous­joh­ta­ja Mik­ko Hum­me­lin sanoo nykyis­ten monie­ner­gia­kat­ti­loi­den ole­van pit­kän kehi­tys­työn tulos.

”Tavoit­tee­na on ollut öljy­läm­mi­tyk­sen moni­puo­lis­ta­mi­nen. On halut­tu sääs­tää pri­mää­rie­ner­gian eli öljyn kulu­tus­ta.”

Ensin öljyn rin­nal­le on tuo­tu puu, joka omas­ta met­säs­tä ja muu­ten edul­li­ses­ti saa­tu­na on tasan­nut läm­mi­tyk­sen hin­taa, Hum­me­lin jat­kaa. Ajan kulues­sa kat­ti­loi­hin on jos­kus lisät­ty säh­kö­vas­tus tuki­läm­mi­tyk­sek­si tilan­tei­siin, jois­sa öljy voi lop­pua.

”Myö­hem­min on otet­tu varaa­ja mukaan, jol­loin voi läm­mit­tää ker­ral­la mut­ta har­vem­min vähän isom­pia ener­gia­mää­riä. Varaa­jaa on voi­tu läm­mit­tää säh­kö­vas­tuk­sin tai aurin­gol­la. Ja kun kehi­tyk­ses­sä on tul­tu vähän eteen­päin, varaa­jaa on voi­tu läm­mit­tää läm­pö­pum­pul­la”, Hum­me­lin tii­vis­tää.

Moni­puo­li­suus tar­jo­si rat­kai­sun ener­gia­krii­sis­sä

Monie­ner­gia­kat­ti­loi­den kehi­tyk­sen läh­tö­lau­kaus ajoit­tuu 1970-luvun ener­gia­krii­siin, jol­loin Suo­mes­sa alet­tiin kehit­tää vaih­toeh­to­ja kal­lis­tu­neel­le läm­mi­ty­söl­jyl­le.

Monie­ner­gia­kat­ti­la onkin ollut eri­tyi­sen suo­sit­tu Suo­mes­sa muus­ta Euroo­pas­ta poi­ke­ten. Mik­ko Hum­me­lin poh­tii, että syy­nä on yhtääl­tä kaa­su­läm­mi­tyk­sen öljyä sta­bii­lim­pi hin­ta, toi­saal­ta puun Poh­jo­laa hei­kom­pi saa­ta­vuus Poh­jo­lan ulko­puo­li­ses­sa Euroo­pas­sa.

Ennen ylei­ses­ti käy­tös­sä oli­vat vaih­to­polt­to­kat­ti­lat, jois­sa samaan kat­ti­la­run­koon vaih­det­tiin pol­tin tai ari­nat ja puun­polt­toon tar­koi­te­tut luu­kut tar­peen mukaan. Niis­sä ener­gia­läh­teen vaih­to on kui­ten­kin työ­läs­tä. Ener­gia­krii­sin jäl­ki­mai­nin­geis­sa läm­mi­tys­muo­don valin­taa halut­tiin yksin­ker­tais­taa, ja käyn­nis­tyi kak­sois­pe­sä­kat­ti­lan kehi­tys.

Kak­sois­pe­sä­kat­ti­las­sa on kak­si tuli­pe­sää samas­sa lait­tees­sa, sel­ven­tää Hum­me­lin. Toi­ses­sa voi­daan läm­mit­tää nes­te­mäi­sel­lä bio­polt­toai­neel­la, toi­ses­sa puul­la.

”Tämän päi­vän monie­ner­gia­kat­ti­la tar­koit­taa sitä, että läm­mi­tyk­seen voi­daan käyt­tää kau­ko­läm­pöä lukuun otta­mat­ta oikeas­taan kaik­kia mah­dol­li­sia ener­gia­muo­to­ja, joi­ta pien­ta­lois­sa on käy­tös­sä.”

Mik­ko Hum­me­li­nin mukaan monie­ner­gia­kat­ti­loi­den kehi­tyk­sen taus­tal­la on ollut halu sääs­tää pri­mää­rie­ner­gian eli öljyn kulu­tus­ta.

Tek­nis­ten mah­dol­li­suuk­sien run­sau­den­sar­vi

Hum­me­lin ker­too, että nykyi­set monie­ner­gia­kat­ti­lat koos­tu­vat kah­des­ta eril­li­ses­tä tuli­pe­säs­tä, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat eri ener­gia­läh­tei­den käy­tön. Kun läm­mit­tä­jä pis­tää pesään pui­ta, kat­ti­lan läm­pö­ti­la nousee niin kor­keak­si, ettei öljy­pol­tin läh­de käyn­tiin. Vas­taa­vas­ti puu­läm­mi­tyk­sen päät­tyes­sä öljy­polt­ti­men ter­mos­taat­ti havait­see kat­ti­lan lauh­tu­neen, jol­loin kat­ti­la alkaa läm­me­tä öljyl­lä.

Monie­ner­gia­kat­ti­lan säh­kö­vas­tus taas aut­taa öljyn lop­pues­sa: säh­kö tur­vaa läm­mön sil­loin, kun öljy ei enää saa kat­ti­laa läm­pi­mäk­si. Näin oma­ko­tia­su­jal­la on aikaa tila­ta lisää öljyä.

”Pörs­si­säh­kö on tuo­nut säh­kö­läm­mi­tyk­sen puo­lel­le vaih­toeh­don, jos­sa säh­köä voi­daan käyt­tää sil­loin, kun sitä on edul­li­sim­min saa­ta­vis­sa”, Hum­me­lin ker­too.

Läm­pö­va­raa­jat ja nyky­päi­vän auto­ma­tiik­ka ovat enti­ses­tään lisän­neet tehok­kuut­ta ja hel­pot­ta­neet monie­ner­gia­kat­ti­loi­den käyt­töä. Hum­me­lin muis­tut­taa, että puul­le ei auto­ma­tiik­kaa löy­dy, mut­ta öljyn, säh­kön ja aurin­koe­ner­gian kans­sa opti­moin­ti on mah­dol­lis­ta.

Myös pol­tin­tek­niik­ka ja öljy­laa­dut ovat kehit­ty­neet, huo­maut­taa Hum­me­lin. Se tar­koit­taa sitä, että kat­ti­loi­den puh­dis­tus­vä­lit ovat har­ven­tu­neet ja kat­ti­lan läm­mit­tää puh­taas­ti pitem­pään. Sil­loin pala­mi­nen­kin on puh­taam­paa.

Opti­maa­li­nen rat­kai­su tuo sääs­tö­jä ja var­muut­ta

Monie­ner­gia­kat­ti­lan suu­rim­pia etu­ja ovat moni­puo­li­suus, toi­min­ta­var­muus ja talou­del­li­set sääs­töt, tii­vis­tää Mik­ko Hum­me­lin.

”Jär­jes­tel­mä voi myös vai­kut­taa kiin­teis­tön arvoon posi­tii­vi­ses­ti. Jos vain säh­kö tai öljy voi­daan kokea jon­kin­nä­köi­se­nä rasit­tee­na, vaih­toeh­dot tuo­vat hyö­tyä.”

Suu­rim­pa­na hait­ta­na Hum­me­lin mai­nit­see sopi­van rat­kai­sun valit­se­mi­sen. Kiin­teis­töt ovat tie­ten­kin eri­lai­sia: mikä sopii naa­pu­ril­le, ei vält­tä­mät­tä ole paras koko­nais­rat­kai­su omaan taloon.

Opti­maa­li­sim­paan koko­nai­suu­teen vai­kut­ta­vat monet asiat, esi­mer­kik­si mitä pan­nu­huo­nees­ta löy­tyy van­has­taan ja mitä voi­daan vie­lä hyö­dyn­tää, onko talon sijain­ti poten­ti­aa­li­nen vaik­ka­pa aurin­koe­ner­gial­la tai mil­lai­seen rahal­li­seen panos­tuk­seen ollaan val­mii­ta.

”Pik­kui­sen pitää olla viit­se­liäi­syyt­tä sel­vit­tää, mikä sii­hen omaan kiin­teis­töön on sopi­vin hybri­di- tai moni­lai­te-ener­gia­rat­kai­su. Kai­kil­le kopioi­ta­vaa jär­jes­tel­mää ei oikeas­taan ole.”

Tark­kuut­ta vaa­tii myös yleis­val­von­ta niin käy­tön kuin asen­nuk­sen yhtey­des­sä. Kai­ken pitää pela­ta yhteen oikein, jot­ta tal­teen saa­daan suu­rin hyö­ty – fik­sus­ti tuo­tet­tu läm­mi­tys.

Moni­puo­li­suus on hyve ener­gia­pa­le­tis­sa

Monie­ner­gia­kat­ti­loi­den tule­vai­suus näyt­tää lupaa­val­ta, sil­lä jär­ke­väs­ti ener­gi­aa käyt­tä­vien jär­jes­tel­mien ja uusiu­tu­vien ener­gia­muo­to­jen kysyn­tä kas­vaa jat­ku­vas­ti.

”Kat­ti­lois­sa itses­sään ei tapah­du suu­ria muu­tok­sia, mut­ta jär­jes­tel­män moni­puo­li­suu­des­sa kyl­lä. Ole­mas­sa ole­via lait­teis­to­ja täy­den­tä­mäl­lä esi­mer­kik­si aurin­koe­ner­gial­la ja vaih­ta­mal­la pol­tin nes­te­mäis­tä bio­polt­toai­net­ta käyt­tä­vään pääs­tään päi­vi­tyk­sis­sä pit­käl­le”, poh­tii Hum­me­lin.

Hän näkee monie­ner­gia­kat­ti­loil­le sijaa myös tule­vai­suu­des­sa. Hän toi­voo, että bio­polt­toai­nei­den tul­tua mark­ki­noil­le öljy­läm­mi­tyk­sel­lä on edel­leen oma käyt­tä­jä­kun­tan­sa. Se vai­kut­taa säh­kön riit­tä­vyy­teen, sil­lä pien­ta­lo­jen läm­mi­tys on siir­ty­nyt yhä enem­män säh­kö­läm­mi­tyk­seen.

”Oli­si hyvä, että ener­gia­pa­le­tis­sa oli­si mui­ta­kin vaih­toeh­to­ja ja läm­mi­tys­jär­jes­tel­miä”, Hum­me­lin lin­jaa.

Mikä monie­ner­gia­kat­ti­la?

  • Läm­mi­tys­kat­ti­la, jos­sa voi­daan käyt­tää useam­paa eri ener­gia­muo­toa, kuten öljyä, puu­ta, säh­köä tai aurin­koe­ner­gi­aa.
  • Kehi­tyk­sen juu­ret ovat toden­nä­köi­ses­ti 1960-luvun lopus­sa tai 1970-luvun alus­sa. Suo­mes­sa sar­ja­val­mis­tus alka­nut vii­meis­tään vuon­na 1973.
  • Mer­kit­tä­vä paran­nus ener­gia­te­hok­kuu­des­sa saa­vu­tet­tiin 1970-luvun alus­sa, kun aluk­si ilman eris­tei­tä toi­mi­tet­tui­hin kat­ti­loi­hin lisät­tiin eris­tys.
  • Yleis­ty­nyt Suo­mes­sa ener­gia­krii­sin jäl­keen, mut­ta jää­nyt Kes­ki-Euroo­pas­sa mar­gi­naa­liin.

Asian­tun­ti­ja­na Kau­ko­ral­la pit­kän uran teh­nyt öljy­kat­ti­la-asian­tun­ti­ja Pau­li Lin­den.