Heik­ki Väi­sä­nen on teh­nyt pit­kän uran ener­gian­sääs­tön paris­sa. Mil­lai­se­na hän näkee ener­gia-alan muu­tok­set nyt ja tule­vai­suu­des­sa?

Suh­tau­tu­mi­nen fos­sii­li­siin polt­toai­nei­siin on vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten aika­na muut­tu­nut. Ener­gia­vi­ras­ton ensi syk­sy­nä eläk­keel­le jää­vä joh­ta­ja Heik­ki Väi­sä­nen sanoo, että nyky­ään on itse­sään­sel­vyys, että fos­sii­li­sis­ta täy­tyy pääs­tä eroon – se ei ole kenel­le­kään epä­sel­vää aina­kaan Suo­mes­sa ja Poh­jois­mais­sa.

”Voi­si sanoa, että 20 vuot­ta sit­ten puhut­tiin sii­tä, mitä mei­dän pitää teh­dä – nyt sii­tä, mitä me todel­la teem­me.”

Muu­tok­ses­sa koh­ti kes­tä­väm­pää tule­vai­suut­ta iso osa on tie­ten­kin rahal­la. Väi­sä­nen ker­too tie­dos­ta­van­sa, että osa­keyh­tiöi­den teh­tä­vä on tuot­taa voit­toa, mut­ta uskoo yhtiöis­sä ole­van myös vil­pi­tön­tä tah­to pitää huol­ta ympä­ris­tös­tä. Asias­sa on kui­ten­kin toi­nen­kin puo­li.

”Jos yri­tys ei toi­mi kes­tä­väl­lä taval­la ja nou­da­ta kaik­kia sään­tö­jä, se ottaa todel­la kovan ris­kin, että jona­kin päi­vä­nä ei jää­kään pal­jon mitään vii­van alle”, Väi­sä­nen huo­maut­taa.

Poh­jois­mais­sa on oltu fos­sii­li­sis­ta irtau­tu­mi­sen etu­rin­ta­mas­sa, mut­ta EU-tason pää­tök­sen­teos­sa eri­lais­ten mai­den eri­lai­set läh­tö­koh­dat ovat toi­si­naan joh­ta­neet huo­noi­hin kom­pro­mis­sei­hin. Kes­ki-Euroo­pan kaa­su­riip­pu­vai­nen raken­nus­kan­ta han­ka­loit­taa yhtä­ai­kais­ta siir­ty­mää vähä­pääs­töi­seen ener­gi­aan, poh­tii Väi­sä­nen.

Myös raha ja lob­baus ovat Väi­sä­sen mukaan vai­kut­ta­neet pää­tök­sen­te­koon. Hyväk­si esi­mer­kik­si täs­tä käy­vät ensim­mäi­se­nä pöy­däl­lä olleet raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tii­vin ehdo­tuk­set, joi­den vai­ku­tuk­ses­ta “jokai­nen mum­mon­mök­ki oli­si pitä­nyt perus­kor­ja­ta”, valot­taa Väi­sä­nen.

Vaik­ka lopul­li­sia pää­tök­siä on saa­tu jär­keis­tet­tyä, tulee komis­siol­ta edel­leen vaa­tei­ta, jot­ka eivät Suo­men kan­nal­ta ole sopi­via tai kus­tan­nus­te­hok­kai­ta.

”Nii­den perus­tee­na on se, että meil­lä oli­si joku kes­ki­mää­räi­nen jäsen­val­tio. Mut­ta kun kai­kil­le teh­dään kes­ki­mää­räi­sen perus­teel­la vaa­ti­muk­sia, ne eivät oikeas­taan sovi kenel­le­kään. Toi­sil­le ne ovat lii­an löy­siä, toi­sil­le tar­peet­to­man kirei­tä ja kus­tan­nuk­sil­taan ras­kai­ta”, Väi­sä­nen tote­aa.

Kun tek­niik­ka muut­tuu, muut­tu­vat myös ‘öljyyn’ lii­te­tyt mer­ki­tyk­set

Öljy­läm­mi­tyk­ses­tä on puhut­tu jo vuo­sia men­nei­syy­den läm­mi­tys­muo­to­na, mut­ta Väi­sä­nen näkee tule­vai­suu­den valoi­sam­pa­na: jo nyt todel­li­suut­ta ovat eri­lai­set hybri­di­jär­jes­tel­mät ja uusiu­tu­vat polt­toai­neet. Jos kaik­ki menee suun­ni­tel­lus­ti, öljy­läm­mi­tys voi olla kes­tä­vä, jous­ta­va ja ennen kaik­kea kil­pai­lu­ky­kyi­nen vaih­toeh­to.

“Jos 100-pro­sent­ti­ses­ti uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy saa­tai­siin käyt­töön, voi kysyä, mik­si öljy­läm­mi­tyk­sel­le pitäi­si teh­dä mitään muu­ta kuin edis­tää sitä”, Väi­sä­nen lin­jaa.
Samal­la kun öljy­läm­mi­tys uudis­tuu tek­ni­ses­ti, muut­tuu myös käsi­te. ”Öljy” miel­le­tään yhä hel­pos­ti fos­sii­li­sek­si polt­toai­neek­si, vaik­ka uudet rat­kai­sut nojaa­vat uusiu­tu­viin polt­toai­nei­siin. Asen­teel­li­nen muu­tos on tär­keäs­sä ase­mas­sa, sil­lä hybri­di­jär­jes­tel­mien kas­vu ja pääs­töt­tö­myys­ta­voit­teet teke­vät öljy-sanaan lii­te­tyt eten­kin nega­tii­vi­set mer­ki­tyk­set aut­ta­mat­to­man van­hen­tu­neik­si.

Läm­mi­tyk­sen tule­vai­suus on siis moni­muo­toi­sen, pääs­töt­tö­män ja jous­ta­van ener­gia­jär­jes­tel­män raken­ta­mis­ta. Tule­vai­suu­des­sa öljy­läm­mi­tys­kin on osa laa­jaa, uusiu­tu­vaan ener­gi­aan ja kehit­ty­viin tek­no­lo­gioi­hin nojaa­vaa koko­nai­suut­ta. Tämä siir­ty­mä edel­lyt­tää tie­ten­kin sopeu­tu­mis­ta myös öljy­läm­mit­tä­jil­tä.

”On sel­vä asia, että fos­sii­li­ses­ta öljys­tä tul­laan irtau­tu­maan. Kysy­mys on vain sii­tä, menee­kö sii­hen Euroo­pas­sa 10 vai 20 vuot­ta. Toi­nen asia ovat Kii­na, Intia ja monet kehi­tys­maat, jois­sa fos­sii­li­set polt­toai­neet voi­vat olla talou­del­li­sen kehi­tyk­sen ja hyvin­voin­nin kan­nal­ta isos­sa roo­lis­sa. Sii­tä pääs­tään­kin kysy­myk­seen, mis­sä nämä asiat rat­ko­taan, sil­lä mei­dän täy­tyy kui­ten­kin saa­da ilmas­ton­muu­tos jol­lain aika­tau­lul­la hal­lin­taan”, Väi­sä­nen miet­tii.

Hän ei kui­ten­kaan uskal­la ennus­taa, voi­vat­ko uusiu­tu­vat polt­toai­neet kor­va­ta koko­naan fos­sii­li­set. Hänen mukaan­sa fos­sii­li­sen ener­gian­käy­tön volyy­mi koko­nai­suu­des­saan on suu­ri, ja vaa­tii tark­kaa poh­din­taa, kuin­ka pal­jon sii­tä voi­daan kor­va­ta uusiu­tu­val­la ja mil­lai­sia reu­naeh­to­ja sii­hen liit­tyy.

”Mita­lil­la on aina kak­si puol­ta. Jul­ki­suu­des­sa yleen­sä eivät tule ensim­mäi­sek­si esil­le ne reu­naeh­dot, vaan anne­taan her­käs­ti ymmär­tää, että vaik­ka­pa tuu­li­voi­mal­la voi­daan rat­kais­ta koko maa­il­man ener­gia­ky­sy­mys. Se ei tule tapah­tu­maan aina­kaan seu­raa­van 50 vuo­den aika­na.”

“Auto­ma­tii­kan pitäi­si teh­dä asiat puo­les­tam­me”

Läm­mi­tyk­sen tule­vai­suu­des­sa Heik­ki Väi­sä­nen ennus­taa auto­ma­tii­kan ole­van avai­na­se­mas­sa. Nyt hänen­kin koto­naan tilan­ne on se, että säh­kön hin­taa kytä­tään puhe­li­mes­ta vuo­ro­kau­den ympä­ri ja juos­taan sää­tä­mään ter­mos­taat­te­ja sen mukaan.

”Auto­ma­tii­kan pitäi­si teh­dä asiat mei­dän puo­les­tam­me, sil­lä sitä var­ten se on ole­mas­sa. Ihan koti­ta­lous­käyt­tä­jä­nä­kin toi­von, että mark­ki­noil­le tulee yhä enem­män koh­tuu­hin­tai­sia älyk­käi­tä jär­jes­tel­miä, jot­ka pitä­vät huo­len sii­tä, että talos­sa läm­pö­ti­la pysyy sopi­vis­sa rajois­sa.”

Mikä sit­ten on se Väi­sä­sen tär­kein vies­ti öljy­läm­mi­tys­tä käyt­tä­vil­le koti­ta­louk­sil­le, yri­tyk­sil­le, kun­nil­le ja alan toi­mi­joil­le? Ensin­nä­kin hän kehot­taa aina pyr­ki­mään ener­gia­te­hok­kuu­teen. Eri­lais­ten vaih­toeh­to­jen tar­kas­te­lu on aina kan­nat­ta­vaa. Ja vie­lä:

”Öljy­läm­mi­tys on tule­vai­suu­des­sa todel­la puh­das ener­gia­muo­to. Uusiu­tu­van polt­to­öl­jyn käyt­töön siir­ty­mi­nen on mah­dol­li­suus jo tänä päi­vä­nä. Sil­loin pääs­tö­jen näkö­kul­mas­ta öljy­läm­mi­tyk­ses­tä pois­siir­ty­mi­nen ei ole vält­tä­mä­tön­tä eikä tar­peel­lis­ta.”

Haluat­ko kuul­la lisää Väi­sä­sen aja­tuk­sia? Kuun­te­le Läm­möl­lä-Podcas­tin uusin jak­so!

“Väis­kin” elä­mäs­tä ja uras­ta voit lukea lisää hen­ki­lö­ku­vas­ta!