
Usein kysytyt kysymykset
Sisällys
- 1. Lämmöllä-lehti – usein kysytyt kysymykset
- 2. Lämmitys – UKK
- 3. Lämpöpumput – UKK
- 4. Muut lämmitysmuodot
- 5. Ilmanvaihto ja sisäilma – UKK
- 6. Kodin viilennys – UKK
- 7. Energiatehokkuus ja energiansäästö
- 8. Älykoti, automaatio ja energianhallinta
- 9. Aurinkoenergia, uusiutuva energia ja energiavarastot
- 10. Pientalon huolto ja kunnossapito
- 11. Remontointi ja rakentaminen
- 12. Turvallisuus ja huoltovarmuus
- 13. Vesi, käyttövesi ja lattialämmitys
1. Lämmöllä-lehti – usein kysytyt kysymykset
Lämmöllä on suomalainen energiaan, lämmitykseen, talotekniikkaan ja pientaloasumiseen keskittyvä verkkolehti. Se tarjoaa ajankohtaisia uutisia, asiantuntija-artikkeleita, haastatteluja, käytännön vinkkejä, videoita ja podcasteja erityisesti pientaloasukkaille.
Lämmöllä käsittelee erilaisia lämmitys- ja energiaratkaisuja journalistisin perustein eikä ole sidottu yhteen lämmitysmuotoon tai teknologiaan.
Lämmöllä-lehden tärkein kohderyhmä ovat omakotitaloissa ja muissa pientaloissa asuvat ihmiset sekä kiinteistöjen omistajat. Sisällöt palvelevat myös esimerkiksi rivitaloasukkaita, taloyhtiöiden päättäjiä sekä lämmitys‑, energia‑, LVI‑, rakennus- ja talotekniikka-alan ammattilaisia.
Tavoitteena on tarjota ymmärrettävää ja käytännöllistä tietoa myös sellaiselle lukijalle, joka ei ole talotekniikan ammattilainen.
Lämmöllä käsittelee laajasti pientalojen energiaan ja talotekniikkaan liittyviä aiheita. Näitä ovat esimerkiksi lämmitys, lämpöpumput, ilmanvaihto, viilennys, energiatehokkuus, uusiutuva energia, automaatio, huolto, remontointi ja rakentaminen.
Lehti seuraa myös energia- ja talotekniikka-alan tutkimusta, lainsäädäntöä, teknologista kehitystä ja muita ajankohtaisia ilmiöitä.
Lämmöllä julkaisee kirjoitettujen uutisten ja artikkelien lisäksi videoita ja Lämmöllä-Podcasteja. Samasta aiheesta voidaan tehdä myös laajempi mediakokonaisuus, jossa aiheeseen pääsee tutustumaan tekstin, videon ja äänen kautta.
Ei. Lämmöllä-verkkolehden journalistiset sisällöt ovat lukijoille maksuttomia eikä niiden lukeminen edellytä maksullista tilausta.
Lukija voi halutessaan tukea lehden tekemistä liittymällä Lämmöllä-lukijakumppaniksi.
Kyllä. Lämmöllä-lukijakumppanuuden kautta lukija voi tukea lehden tekemistä 15 euron vuosittaisella kannatusmaksulla. Lukijakumppanuuden tarkoituksena on auttaa rahoittamaan maksuttoman journalistisen sisällön tuottamista.
Lämmöllä-lehden julkaisija on Suomen Lämmitystieto Oy. Lehden taustalla toimii myös Lämmitysenergia Yhdistys ry.
Toimitukselliset ratkaisut ja käsiteltävät aiheet tehdään journalistisin perustein.
Lämmöllä-lehdellä on pitkä historia suomalaisen lämmitys- ja energia-alan tiedonvälittäjänä. Aiemmin Lämmöllä ilmestyi myös painettuna lehtenä. Painetun lehden julkaiseminen päättyi vuoden 2025 jälkeen ja julkaiseminen jatkuu verkkolehtenä.
Vanhoihin lehtiin voi tutustua Lämmöllä-lehden digitaalisessa arkistossa.
Sisäinen linkki: Näköislehdet.
Tähän tekisin myöhemmin vielä tarkemman historiavastauksen, kun lehden ensimmäinen ilmestymisvuosi ja historian keskeiset vaiheet varmistetaan.
Pientalon lämmitys, ilmanvaihto, viilennys, energiatehokkuus ja muu talotekniikka vaikuttavat asumismukavuuteen, energiankulutukseen ja asumisen kustannuksiin. Samalla järjestelmät ja niitä koskeva lainsäädäntö kehittyvät nopeasti.
Lämmöllä pyrkii käsittelemään näitä asioita journalistisesti ja ymmärrettävästi pientaloasukkaan näkökulmasta sekä esittelemään erilaisia ratkaisuja ilman sitoutumista yhteen teknologiaan.
Kyllä. Maksuttoman Lämmöllä-uutiskirjeen tilaaja saa tietoa uusista artikkeleista ja ajankohtaisista aiheista sähköpostiinsa.
Uusimmat Lämmöllä-lehden uutiset ja artikkelit löytyvät Uutiset-sivulta.
Kyllä. Lämmöllä-lehden Pinnalla-sivulle kootaan muiden medioiden kiinnostavia artikkeleita ja uutisia muun muassa energiasta, lämmityksestä, talotekniikasta ja asumisesta.
Kyllä. Painetusta Lämmöllä-lehdestä tuttu sanaristikko jatkaa digitaalisessa muodossa ja sen voi ratkaista verkossa.
Kyllä. Lämmöllä tarjoaa yrityksille ja organisaatioille erilaisia mahdollisuuksia tavoittaa erityisesti pientaloasumisesta, energiasta ja talotekniikasta kiinnostuneita ihmisiä.
Toimitukseen voi ottaa yhteyttä esimerkiksi juttuvinkin, palautteen, yhteistyöehdotuksen tai muun lehteen liittyvän asian vuoksi.
2. Lämmitys – UKK
Peruskysymykset
Omakotitaloon ei ole yhtä lämmitysmuotoa, joka olisi paras kaikissa tilanteissa. Sopivin ratkaisu riippuu muun muassa talon koosta, iästä ja energiatehokkuudesta, olemassa olevasta lämmönjakojärjestelmästä, sijainnista, tontista, energiantarpeesta sekä siitä, kuinka suuren investoinnin asukas haluaa tehdä.
Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi maalämpö, ilma-vesilämpöpumppu, sähkölämmitys, kaukolämpö, puulämmitys ja erilaiset hybridijärjestelmät. Monessa pientalossa lämmitys ei nykyään edes perustu vain yhteen järjestelmään, vaan esimerkiksi sähkölämmitystä täydentävät ilmalämpöpumppu ja tulisija tai öljylämmityksen rinnalla toimii ilma-vesilämpöpumppu.
Lämmitysmuotoja kannattaa vertailla kokonaisuutena. Hankintahinnan lisäksi huomioon kannattaa ottaa energiankulutus, käyttökustannukset, huoltotarve, järjestelmän odotettavissa oleva käyttöikä, toimintavarmuus ja asumismukavuus.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Yhtä kaikille halvinta lämmitysmuotoa ei ole. Edullisuus riippuu talosta, energiantarpeesta, olemassa olevasta järjestelmästä, energian hinnasta sekä siitä, tarkastellaanko pelkästään vuosittaisia energiakuluja vai järjestelmän koko elinkaaren kustannuksia.
Esimerkiksi lämpöpumppu voi pienentää ostettavan energian määrää huomattavasti, mutta järjestelmä vaatii investoinnin. Puulämmitys voi puolestaan olla edullista erityisesti silloin, jos polttopuuta on saatavilla edullisesti omasta takaa. Jo olemassa olevan toimivan järjestelmän täydentäminen voi myös tulla edullisemmaksi kuin koko lämmitysjärjestelmän vaihtaminen.
Pelkkää takaisinmaksuaikaa ei kannata tuijottaa. Motivan asiantuntija Teemu Kettunen korosti Lämmöllä-lehden haastattelussa lämmitysjärjestelmien elinkaarikustannusten tarkastelua.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Omakotitalon lämmityksen vuosikustannukselle ei ole yhtä yleispätevää euromäärää. Kustannuksiin vaikuttavat muun muassa talon koko ja rakennusvuosi, eristystaso, ilmanvaihto, lämmitysjärjestelmä, asukkaiden määrä, lämpimän käyttöveden kulutus, sisälämpötila, sääolosuhteet ja energian hinta.
Myös samanlaisissa taloissa vuosikustannukset voivat poiketa huomattavasti toisistaan käyttötottumusten vuoksi. Lisäksi kylmä talvi kasvattaa lämmitysenergian tarvetta leutoon talveen verrattuna.
Oman talon kustannusten arvioinnissa kannattaa tarkastella useamman vuoden toteutunutta energiankulutusta ja kustannuksia. Näin yksittäisen poikkeuksellisen kylmän tai lämpimän vuoden vaikutus pienenee.
Lue lisää:
Lämmityskuluja voidaan pienentää sekä käyttötottumuksilla että rakennuksen ja talotekniikan parannuksilla. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, ettei taloa lämmitetä tarpeettoman lämpimäksi ja että lämmitysjärjestelmä toimii ja on säädetty oikein.
Myös rakennuksen lämpöhäviöihin kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi ikkunoiden ja ovien tiivistäminen sekä yläpohjan lisäeristäminen voivat pienentää lämmitysenergian tarvetta.
Vasta tämän jälkeen kannattaa arvioida suurempia investointeja. Jos taloon suunnitellaan lämmitysjärjestelmän uusimista, energiatehokkuutta parantavat toimet kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä ensin. Tällöin uusi järjestelmä voidaan mitoittaa rakennuksen todellisen, pienentyneen energiantarpeen mukaan.
Lue lisää:
Lämmitysjärjestelmän uusimista kannattaa alkaa suunnitella, jos laitteisto lähestyy teknisen käyttöikänsä loppua, vikoja ilmenee aikaisempaa useammin, varaosien saatavuus vaikeutuu tai energiankulutus kasvaa ilman muuta selvää syytä.
Merkkejä voivat olla myös poikkeavat äänet, epätasainen lämmitys, lisääntyvä huollon tarve tai se, ettei järjestelmä enää pysty tuottamaan riittävästi lämpöä ja lämmintä käyttövettä.
Vanha järjestelmä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita huonoa järjestelmää. Hyvin huollettu laitteisto voi palvella pitkään, ja joskus järkevin ratkaisu on yksittäisen komponentin uusiminen tai nykyisen järjestelmän täydentäminen kokonaan uuden järjestelmän sijasta.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämmitysjärjestelmän vaihtoa kannattaa harkita, kun nykyinen järjestelmä on käyttöikänsä loppupuolella, korjaustarpeet lisääntyvät tai uusi ratkaisu tarjoaisi merkittäviä etuja energiankulutuksessa, käyttökustannuksissa tai asumismukavuudessa.
Uusiminen kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä ennakoiden. Jos lämmityslaite rikkoutuu keskellä kovinta pakkaskautta, vaihtoehtojen rauhalliseen vertailuun, suunnitteluun ja tarjousten pyytämiseen jää vähän aikaa.
Ennen vaihtamista kannattaa kuitenkin selvittää nykyisen järjestelmän todellinen kunto. Kaikkea ei välttämättä tarvitse uusia samalla kertaa.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Ei välttämättä. Jos vanha lämmitysjärjestelmä on toimintakuntoinen, turvallinen ja hyvässä kunnossa, sen poistaminen kokonaan ei aina ole teknisesti tai taloudellisesti järkevää.
Järjestelmää voidaan monissa tapauksissa modernisoida vaiheittain. Esimerkiksi hyväkuntoisen öljykattilan rinnalle voidaan asentaa ilma-vesilämpöpumppu. Tällöin lämpöpumppu vastaa suuresta osasta vuoden lämmöntuotantoa ja kattila toimii tarvittaessa tukena. Lämmöllä-lehden Tapaninvainion esimerkkikohteessa juuri tällainen ratkaisu toteutettiin noin 20 vuotta vanhan mutta edelleen hyväkuntoisen öljykattilan ympärille.
Ratkaisu kannattaa tehdä järjestelmän todellisen kunnon eikä pelkästään kalenteri-iän perusteella.
Lue lisää:
Hybridilämmitystä ja huoltoa samassa paketissa
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Kyllä. Monia lämmitysjärjestelmiä voidaan täydentää toisella lämmönlähteellä sen sijaan, että nykyinen järjestelmä poistettaisiin kokonaan.
Esimerkiksi suoraa sähkölämmitystä voidaan täydentää ilmalämpöpumpulla ja tulisijalla. Öljylämmityksen rinnalle voidaan puolestaan asentaa esimerkiksi ilma-vesilämpöpumppu. Myös aurinkoenergia, automaatio ja muut energiaratkaisut voidaan yhdistää osaksi kokonaisuutta.
Useamman lämmönlähteen käyttäminen voi pienentää ostettavan energian määrää ja parantaa samalla toimintavarmuutta.
Lue lisää:
Hybridilämmitystä ja huoltoa samassa paketissa
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys tarkoittaa lämmitysjärjestelmää, jossa kaksi tai useampi lämmönlähde toimii yhdessä.
Hybridijärjestelmä voi yhdistää esimerkiksi ilma-vesilämpöpumpun ja öljykattilan, sähkölämmityksen, ilmalämpöpumpun ja tulisijan tai useampia muita energialähteitä. Myös aurinkoenergia voidaan liittää osaksi kokonaisuutta.
Tavoitteena on hyödyntää eri lämmönlähteiden vahvuuksia eri tilanteissa. Automaatio voi esimerkiksi käyttää ensisijaisesti lämpöpumppua ja ottaa toisen lämmönlähteen avuksi suuren lämmöntarpeen tai kovien pakkasten aikana.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys voi olla hyvä vaihtoehto erityisesti silloin, kun talossa on jo käyttökelpoinen lämmitysjärjestelmä, jota voidaan täydentää toisella lämmönlähteellä.
Etuna on joustavuus. Eri energialähteitä voidaan käyttää olosuhteiden, energiantarpeen ja järjestelmästä riippuen myös energian hinnan perusteella. Samalla vanhan, edelleen käyttökelpoisen lämmitysjärjestelmän käyttöikää voidaan jatkaa.
Hybridilämmityksen kannattavuus riippuu kuitenkin aina talosta, nykyisestä järjestelmästä, investoinnin hinnasta ja käytettävissä olevista energialähteistä.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Oikein huollettu ja säädetty lämmitysjärjestelmä pystyy tuottamaan tarvittavan lämmön mahdollisimman tehokkaasti. Huollon laiminlyönti, väärät säädöt tai kuluneet komponentit voivat heikentää järjestelmän toimintaa ja kasvattaa energiankulutusta.
Huollon sisältö riippuu lämmitysjärjestelmästä. Tarkistettavia asioita voivat olla esimerkiksi järjestelmän säädöt, pumput, venttiilit, paineet, suodattimet, poltin ja muut järjestelmäkohtaiset komponentit.
Säännöllisellä huollolla voidaan myös havaita alkavia vikoja ennen suurempaa rikkoutumista ja pidentää järjestelmän käyttöikää.
Lue lisää:
Useimmissa kodeissa noin 20–22 asteen sisälämpötila on talvella sopiva. Makuuhuoneessa moni viihtyy hieman viileämmässä.
Sopiva lämpötila riippuu kuitenkin tilan käyttötarkoituksesta ja asukkaiden yksilöllisistä tarpeista. Esimerkiksi ikä ja terveydentila voivat vaikuttaa sopivaan sisälämpötilaan.
Turhan korkea sisälämpötila lisää energiankulutusta. Lämpötilaa kannattaa mitata oleskeluvyöhykkeeltä luotettavalla huonelämpömittarilla eikä päätellä sitä pelkästään patterin tai termostaatin asetuksesta.
Yhden celsiusasteen lasku sisälämpötilassa vähentää lämmitysenergian kulutusta tyypillisesti noin 5 prosenttia. Todellinen vaikutus vaihtelee kuitenkin rakennuksen, ulkolämpötilan, ilmanvaihdon ja lämmitysjärjestelmän mukaan.
Jos kodin lämpötila on esimerkiksi jatkuvasti tarpeettoman korkea, jo yhden asteen pudotus voi näkyä vuositasolla energiankulutuksessa ilman minkäänlaista laiteinvestointia.
Lämpötilaa ei kuitenkaan kannata laskea niin alas, että asumismukavuus tai rakennuksen kosteustekninen toiminta kärsii.
Lue lisää:
Lämmitysjärjestelmiä kannattaa vertailla kokonaisuutena eikä pelkän hankintahinnan tai yhden vuoden energiahinnan perusteella.
Vertailussa kannattaa huomioida ainakin investoinnin suuruus, arvioitu energiankulutus, energian hinta ja hintariski, huolto- ja korjauskustannukset, järjestelmän käyttöikä, asumismukavuus sekä toimintavarmuus.
Lisäksi ratkaisevaa on järjestelmän soveltuvuus kyseiseen rakennukseen. Esimerkiksi talon lämmönjakojärjestelmä, tarvittava menoveden lämpötila, tontti ja mahdollisuus energiakaivon poraamiseen voivat rajata vaihtoehtoja.
Lue lisää:
Talon koko vaikuttaa tarvittavaan lämmitystehoon ja vuosittaiseen energiankulutukseen. Suuressa ja paljon energiaa kuluttavassa talossa suurempi lämmitysjärjestelmäinvestointi voi olla taloudellisesti perustellumpi kuin pienessä ja hyvin energiatehokkaassa talossa.
Rakennuksen ikä puolestaan kertoo osaltaan sen rakenteista, eristystasosta ja olemassa olevasta talotekniikasta. Vanhemmassa rakennuksessa voi olla järkevää parantaa ensin energiatehokkuutta esimerkiksi tiivistämällä ikkunoita tai lisäämällä yläpohjan eristystä ja mitoittaa uusi lämmitysjärjestelmä vasta sen jälkeen.
Myös lämmönjako vaikuttaa ratkaisuun. Vesikiertoinen patteri- tai lattialämmitys mahdollistaa erilaisia vaihtoehtoja kuin suora sähkölämmitys.
Lue lisää:
Sähkön hinnan muutokset vaikuttavat suoraan sähkölämmityksen kustannuksiin ja myös sähköä käyttäviin lämpöpumppuihin. Vaikutus ei kuitenkaan ole samanlainen kaikissa järjestelmissä.
Suorassa sähkölämmityksessä sähköenergia muutetaan lämmöksi. Lämpöpumppu puolestaan käyttää sähköä lämmön siirtämiseen esimerkiksi ulkoilmasta tai maaperästä rakennukseen, minkä vuoksi samalla ostetun sähkön määrällä voidaan tuottaa enemmän lämpöenergiaa.
Lue lisää:
Lämmitysjärjestelmän uusiminen kannattaa aloittaa selvittämällä talon nykyinen energiankulutus, todellinen lämmitystehon tarve sekä nykyisen järjestelmän ja lämmönjaon kunto.
Samalla kannattaa tarkastella rakennuksen energiatehokkuutta. Jos lähivuosina on tarkoitus esimerkiksi lisäeristää yläpohjaa tai uusia ikkunoita, nämä toimenpiteet voivat pienentää lämmitystehontarvetta ja vaikuttaa uuden järjestelmän mitoitukseen.
Vaihtoehtoja vertailtaessa kannattaa huomioida hankintahinnan lisäksi käyttökustannukset, huolto, käyttöikä, tilantarve, toimintavarmuus ja mahdolliset lupa‑, sähkö- ja rakennustyöt. Lisäksi kannattaa selvittää, voidaanko nykyisen järjestelmän käyttökelpoisia osia hyödyntää.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämmitysjärjestelmän käyttöikä riippuu järjestelmästä, sen komponenteista, käyttöolosuhteista ja huollosta. Siksi koko lämmitysjärjestelmälle ei voida antaa yhtä yleispätevää käyttöikää.
Lämmitysjärjestelmä muodostuu useista osista, joiden käyttöiät poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi kompressori, kiertovesipumput, venttiilit, automaatio, poltin, varaaja ja muut komponentit voivat vaatia korjaamista tai uusimista eri aikoina. Yhden osan rikkoutuminen ei siis automaattisesti tarkoita koko järjestelmän uusimista.
Säännöllinen huolto voi pidentää laitteiston käyttöikää. Uusimistarvetta kannattaa arvioida järjestelmän todellisen kunnon, vikahistorian, varaosien saatavuuden, energiatehokkuuden ja käyttökustannusten perusteella.
Lämmöllä-lehden vuonna 2026 esittelemässä kohteessa alkuperäinen maalämpöpumppu ja siihen yhdistetty ilmanvaihtokone olivat palvelleet vuodesta 2007 eli lähes 20 vuotta ennen järjestelmän uusimista.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
3. Lämpöpumput – UKK
Yleiset lämpöpumppukysymykset
Omakotitaloon sopiva lämpöpumppu riippuu ennen kaikkea talon nykyisestä lämmitysjärjestelmästä, energiankulutuksesta, koosta, lämmönjaosta ja siitä, halutaanko lämpöpumpulla hoitaa koko rakennuksen lämmitys vai täydentää olemassa olevaa järjestelmää.
Ilmalämpöpumppu on tavallisesti täydentävä lämmönlähde. Se sopii esimerkiksi sähkölämmitteiseen taloon pienentämään lämmityssähkön kulutusta ja tarjoaa samalla mahdollisuuden kesäaikaiseen viilennykseen.
Ilma-vesilämpöpumppu liitetään vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään, jolloin sillä voidaan tuottaa lämpöä patteri- tai lattialämmitykseen sekä yleensä myös lämpimään käyttöveteen. Se voidaan asentaa myös esimerkiksi olemassa olevan öljylämmityksen rinnalle.
Maalämpöpumppu ottaa lämpöenergiaa maaperästä tai energiakaivosta. Se voi soveltua erityisen hyvin rakennuksiin, joissa lämmitysenergian tarve on suuri ja käytössä on vesikiertoinen lämmönjako. Maalämpö vaatii kuitenkin suuremman alkuinvestoinnin ja yleensä energiakaivon poraamisen.
Lämpöpumppu ja sen teho kannattaa aina mitoittaa talokohtaisesti ammattilaisen kanssa.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämpöpumppu ei varsinaisesti tuota kaikkea lämpöä käyttämästään sähköstä, vaan se siirtää ympäristössä jo olevaa lämpöenergiaa rakennukseen. Lämmönlähteenä voi olla ulkoilma, maaperä, energiakaivo tai esimerkiksi rakennuksen poistoilma.
Toiminta perustuu kylmäaineeseen ja suljettuun kylmäainekiertoon. Kylmäaine höyrystyy sitoessaan lämpöä ympäristöstä, minkä jälkeen kompressori nostaa sen painetta ja lämpötilaa. Kuuma kylmäaine luovuttaa lämpönsä rakennuksen lämmitysjärjestelmään, minkä jälkeen paine laskee ja kierto alkaa uudelleen.
Prosessiin tarvitaan sähköä ennen kaikkea kompressorin ja pumppujen käyttämiseen. Tämän vuoksi lämpöpumppu voi tuottaa yhdellä kilowattitunnilla sähköä useita kilowattitunteja lämpöenergiaa.
Ilmalämpöpumppu luovuttaa lämmön sisäilmaan, kun taas ilma-vesi- ja maalämpöpumppu siirtävät lämmön yleensä vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämpöpumpulla saavutettava säästö riippuu talosta, nykyisestä lämmitysjärjestelmästä, lämpöpumpun tyypistä, mitoituksesta, käyttötavoista ja energian hinnasta.
Suurin säästöpotentiaali on yleensä silloin, kun lämpöpumpulla voidaan korvata merkittävä osa aiemmin suoraan sähköllä tai muulla ostetulla energialla tuotetusta lämmöstä. Ilmalämpöpumppu pienentää esimerkiksi sähkölämmitteisen talon lämmityssähkön kulutusta, mutta se ei yleensä pysty jakamaan lämpöä kaikkiin huoneisiin tai tuottamaan lämmintä käyttövettä.
Ilma-vesi- ja maalämpöpumpulla voidaan puolestaan kattaa huomattava osa koko rakennuksen lämmitysenergian tarpeesta.
Säästöä arvioitaessa kannattaa tarkastella koko vuoden kulutusta eikä vain lämpöpumpun hetkellistä hyötysuhdetta. Myös investoinnin kustannus, huolto ja laitteen käyttöikä vaikuttavat kokonaiskannattavuuteen.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Lämpöpumpun sähkönkulutus riippuu lämpöpumpun tyypistä, rakennuksen energiantarpeesta, ulkolämpötilasta, halutusta sisälämpötilasta sekä laitteen mitoituksesta ja hyötysuhteesta.
Lämpöpumpun käyttämä sähkö ei ole sama asia kuin sen tuottama lämpöenergia. Jos lämpöpumpun hyötysuhde eli COP on esimerkiksi 3, se tarkoittaa yksinkertaistettuna, että yhdellä kilowattitunnilla sähköä voidaan kyseisissä olosuhteissa tuottaa noin kolme kilowattituntia lämpöenergiaa.
Koko vuoden tehokkuutta kuvaa paremmin vuosihyötysuhde eli SCOP, sillä lämpöpumpun hyötysuhde muuttuu vuoden aikana olosuhteiden mukaan.
Ilma- ja ilma-vesilämpöpumpuissa sähkönkulutus kasvaa tyypillisesti kovilla pakkasilla, koska ulkoilmasta saatavan lämpöenergian määrä vähenee. Maalämpöpumpun lämmönlähteen lämpötila pysyy vuoden aikana tasaisempana.
Todellisen kulutuksen näkee parhaiten lämpöpumpun omasta energiaseurannasta tai erillisestä sähkömittauksesta.
Lue lisää:
Pakkasen puolella alkaa todellinen testi
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Kyllä, nykyaikaiset lämpöpumput on suunniteltu toimimaan myös pakkasella, mutta lämpöpumpun tyyppi vaikuttaa siihen, miten kylmä sää vaikuttaa suorituskykyyn.
Ilmalämpöpumpun ja ilma-vesilämpöpumpun lämmönlähteenä on ulkoilma. Kun ulkolämpötila laskee, ilmasta saatavan lämpöenergian määrä vähenee ja samalla lämpöpumpun hyötysuhde yleensä heikkenee. Kovimmilla pakkasilla rakennus voi siksi tarvita lämpöpumpun lisäksi muuta lämmöntuotantoa, kuten sähkövastuksia, tulisijaa tai hybridijärjestelmän toista lämmönlähdettä.
Maalämpöpumpussa tilanne on erilainen, koska lämpö otetaan maaperästä tai energiakaivosta, jonka lämpötila pysyy ulkoilmaa tasaisempana.
Lämpöpumppua valittaessa on tärkeää tarkastella valmistajan ilmoittamaa lämmitystehoa myös pakkasolosuhteissa eikä ainoastaan nimellistehoa leudommassa ulkolämpötilassa.
Lue lisää:
Pakkasen puolella alkaa todellinen testi – artikkelissa oululainen Exocon esittelee teknologiaa, jolla pyritään parantamaan lämpöpumppujen toimintaa juuri kovilla pakkasilla.
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Lämpöpumpulle ei ole yhtä tarkkaa käyttöikää. Käyttöikä riippuu laitteen tyypistä, laadusta, mitoituksesta, käyttötunneista, käyttöolosuhteista ja huollosta.
Lämpöpumppu muodostuu myös useista komponenteista, joiden käyttöikä voi olla erilainen. Esimerkiksi kompressori, kiertovesipumput, puhaltimet, venttiilit, anturit ja elektroniikka voivat vaatia korjaamista tai uusimista eri vaiheissa laitteen elinkaarta.
Hyvin toimiva lämpöpumppu voi palvella pitkään. Lämmöllä-lehden vuonna 2026 esittelemässä kohteessa alkuperäinen maalämpöpumpun ja ilmanvaihtokoneen yhdistelmä oli ollut käytössä vuodesta 2007 eli lähes 20 vuotta ennen uusimista. Laite tuotti edelleen lämpöä ja viileää, mutta sen ääni oli voimistunut, sähkönkulutus kasvanut ja varaosien saatavuus heikentynyt.
Laitteen ikää tärkeämpää onkin seurata sen todellista kuntoa ja toimintaa.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Huoltotarve riippuu lämpöpumpun tyypistä ja valmistajan ohjeista. Kaikille lämpöpumpuille ei ole yhtä kiinteää vuosittaista ammattilaishuollon aikataulua.
Ilmalämpöpumpun käyttäjän tärkeimpiä huoltotoimia on sisäyksikön suodattimien säännöllinen puhdistaminen. Lämmöllä-lehden haastatteleman asiantuntijan mukaan niitä voidaan karkeana yleisohjeena imuroida tai puhdistaa noin 2–4 kertaa vuodessa, mutta tarve riippuu esimerkiksi kodin pölymäärästä ja laitteen käytöstä. Suodattimien vaihdossa noudatetaan valmistajan ohjeita.
Myös ulkoyksikön ympäristö kannattaa pitää vapaana esimerkiksi lehdistä, lumesta ja muista ilman virtausta haittaavista esteistä.
Maalämpöpumpussa käyttäjän omat huoltotoimet ovat yleensä vähäisiä. Laitteen painetta, lämpötiloja, mahdollisia vuotoja ja ääniä kannattaa kuitenkin seurata.
Ammattilainen kannattaa kutsua paikalle, jos laitteen toiminta muuttuu, energiankulutus kasvaa, kuuluu poikkeavia ääniä tai järjestelmä antaa vikailmoituksen. Perusteellisemman huollon tarve määräytyy laitteen ja valmistajan ohjeiden mukaan.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Kyllä. Lämpöpumppu voidaan usein yhdistää olemassa olevaan lämmitysjärjestelmään, jolloin syntyy hybridilämmitysjärjestelmä.
Esimerkiksi öljylämmityksen rinnalle voidaan asentaa ilma-vesilämpöpumppu. Lämpöpumppu voi tällöin tuottaa pääosan vuoden lämmitysenergiasta ja vanha kattila toimia tukena esimerkiksi kovimmilla pakkasilla tai suuren lämmöntarpeen aikana.
Myös suoraa sähkölämmitystä voidaan täydentää ilmalämpöpumpulla ilman koko alkuperäisen lämmitysjärjestelmän uusimista.
Vanhan järjestelmän säilyttäminen voi samalla parantaa lämmityksen toimintavarmuutta. Käyttökelpoista järjestelmää ei välttämättä ole järkevää purkaa vain uuden lämpöpumpun vuoksi.
Yhdistämisen tekninen toteutus ja kannattavuus pitää kuitenkin arvioida aina talokohtaisesti.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Usein kannattaa, mutta rakennuksen ikä ei yksin ratkaise lämpöpumpun soveltuvuutta. Olennaisempia asioita ovat talon energiankulutus, lämmönjakojärjestelmä, tarvittavat veden lämpötilat, rakennuksen energiatehokkuus sekä nykyisen lämmitysjärjestelmän kunto.
Suoraan sähkölämmitteisessä vanhassa omakotitalossa ilmalämpöpumppu voi olla suhteellisen helposti toteutettava tapa pienentää lämmityssähkön kulutusta.
Vesikiertoisessa talossa voidaan harkita esimerkiksi ilma-vesilämpöpumppua tai maalämpöä. Vanhojen patteriverkostojen kohdalla pitää kuitenkin selvittää, kuinka korkeaa menoveden lämpötilaa talo tarvitsee kovilla pakkasilla. Mitä matalammalla veden lämpötilalla talo saadaan lämpimäksi, sitä paremmat lähtökohdat lämpöpumpulla yleensä on.
Ennen suurta investointia kannattaa tarkistaa myös rakennuksen energiatehokkuus. Esimerkiksi yläpohjan lisäeristäminen, ikkunoiden ja ovien tiivistäminen tai lämmönjaon tasapainottaminen voivat pienentää lämmitystehontarvetta ja vaikuttaa lämpöpumpun mitoitukseen.
Vanhaa toimivaa järjestelmää ei myöskään tarvitse aina poistaa, vaan lämpöpumppu voidaan rakentaa sen rinnalle.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Ilmalämpöpumppu
Ilmalämpöpumppu voi olla erittäin järkevä hankinta erityisesti sähkölämmitteiseen omakotitaloon tai taloon, jossa halutaan täydentää nykyistä lämmitysjärjestelmää.
Ilmalämpöpumppu siirtää ulkoilmasta lämpöenergiaa sisälle ja voi vähentää muun lämmityksen tarvetta merkittävästi. Se ei kuitenkaan yleensä korvaa koko talon varsinaista lämmitysjärjestelmää, vaan toimii sen rinnalla.
Ilmalämpöpumpun etuna on suhteellisen pieni investointi verrattuna esimerkiksi maalämpöön tai ilma-vesilämpöpumppuun. Lisäksi samalla laitteella voidaan yleensä viilentää kotia kesällä.
Kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa talon koko ja pohjaratkaisu, nykyinen lämmitysmuoto, sähkön hinta, pumpun sijoitus sekä se, kuinka hyvin lämpö pääsee leviämään rakennuksessa.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ilmalämpöpumpulla saavutettava säästö riippuu rakennuksesta, nykyisestä lämmitysjärjestelmästä, pumpun mitoituksesta ja sijoituksesta sekä siitä, kuinka paljon lämpöpumpun tuottamaa lämpöä voidaan käytännössä hyödyntää.
Suurin säästöpotentiaali on yleensä suoralla sähköllä lämmitettävässä talossa, jossa ilmalämpöpumppu voi korvata osan sähköpatterien tai sähköisen lattialämmityksen käytöstä.
Säästö ei ole kaikissa taloissa samanlainen. Avoimessa pohjaratkaisussa lämpö leviää yleensä paremmin kuin sokkeloisessa tai monikerroksisessa rakennuksessa.
Lisäksi säästöön vaikuttaa ulkolämpötila. Ilmalämpöpumpun hyötysuhde heikkenee kovilla pakkasilla, jolloin muun lämmitysjärjestelmän merkitys kasvaa.
Lämpöpumpun kannattavuutta kannattaa tarkastella koko vuoden energiankulutuksen perusteella eikä vain yksittäisenä pakkaspäivänä.
Lue lisää:
Ilmalämpöpumppu voi parhaimmillaan tuottaa suuren osan omakotitalon tarvitsemasta lämmöstä, mutta yleensä sitä ei pidetä talon ainoana lämmitysjärjestelmänä.
Ilmalämpöpumpun tuottama lämpö leviää sisäyksiköstä ilmavirran mukana. Avoimessa ja yksikerroksisessa talossa lämpö voi levitä tehokkaasti suuriinkin tiloihin, mutta suljettujen ovien taakse, erillisiin huoneisiin tai eri kerroksiin lämpö ei välttämättä jakaudu tasaisesti.
Lisäksi ilmalämpöpumpun lämmitysteho ja hyötysuhde heikkenevät kovilla pakkasilla. Talossa pitää siksi yleensä olla rinnalla muu lämmitysjärjestelmä, kuten sähkölämmitys, tulisija tai jokin muu lämmönlähde.
Ilmalämpöpumppua kannattaa ajatella ennen kaikkea muuta lämmitystä täydentävänä järjestelmänä.
Lue lisää:
Kyllä. Nykyaikaiset ilmalämpöpumput on suunniteltu toimimaan myös pakkasessa, mutta kylmyys vaikuttaa niiden suorituskykyyn.
Mitä kylmemmäksi ulkoilma muuttuu, sitä vähemmän siitä on saatavissa lämpöenergiaa ja sitä enemmän lämpöpumpun hyötysuhde yleensä heikkenee. Samalla myös rakennuksen lämmöntarve kasvaa.
Tämän vuoksi ilmalämpöpumpun rinnalla tarvitaan Suomessa yleensä muu lämmitysjärjestelmä, joka huolehtii tarvittaessa lisälämmöstä kovimmilla pakkasilla.
Laitetta valittaessa kannattaa katsoa valmistajan ilmoittamaa lämmitystehoa myös esimerkiksi –15, –20 ja –25 asteen lämpötiloissa eikä ainoastaan lämpimämmissä testausolosuhteissa.
Lämpöpumpputeknologia kehittyy jatkuvasti, ja erityisesti kylmien olosuhteiden suorituskyky on yksi alan tärkeistä kehityskohteista.
Lue lisää:
Kyllä. Suurin osa nykyisistä ilmalämpöpumpuista toimii myös jäähdytyslaitteena, ja juuri viilennys on yksi niiden merkittävistä eduista.
Jäähdytyskäytössä toimintaperiaate käännetään toisin päin: lämpöpumppu siirtää lämpöä rakennuksen sisältä ulos. Näin sisäilman lämpötila laskee ja samalla ilmasta poistuu kosteutta, mikä voi parantaa asumismukavuutta helteellä.
Ilmalämpöpumppu on yleensä tehokkaimpia tapoja jäähdyttää pientaloa. Sitä kannattaa kuitenkin käyttää yhdessä passiivisten viilennyskeinojen kanssa. Esimerkiksi kaihtimet, markiisit ja ikkunoiden ulkopuolinen varjostus vähentävät lämpökuormaa jo ennen kuin lämpö pääsee sisälle.
Jäähdytyksen aikana ovia ja ikkunoita kannattaa pitää kiinni, jotta lämpöpumpun ei tarvitse jäähdyttää jatkuvasti ulkoa tulevaa lämmintä ilmaa.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ilmalämpöpumpun sisäyksikkö kannattaa sijoittaa paikkaan, josta sen tuottama lämmin tai viileä ilma pääsee leviämään mahdollisimman esteettömästi rakennuksen muihin tiloihin.
Hyvä sijoituspaikka on usein keskeisellä paikalla avoimessa tilassa, kuten olohuoneessa, eteisessä tai näiden läheisyydessä. Ilmavirtaa ei kannata suunnata suoraan paikkaan, jossa ihmiset oleskelevat pitkään, kuten sohvalle tai sänkyyn.
Monikerroksisessa tai sokkeloisessa talossa yhden sisäyksikön lämpö ei välttämättä leviä tasaisesti kaikkialle. Tällöin sijoitus vaatii erityisen huolellista suunnittelua ja joissakin tapauksissa voidaan tarvita useampi sisäyksikkö.
Myös jäähdytyskäyttö kannattaa huomioida sijoitusta suunniteltaessa. Viileä ilma laskeutuu alaspäin ja lämmin ilma nousee, joten lämmityksen ja viilennyksen kannalta paras sijainti voi vaatia kompromissia.
Sisä- ja ulkoyksikön sijoitus kannattaa aina suunnitella yhdessä ammattitaitoisen asentajan kanssa. Samalla huomioidaan muun muassa kondenssiveden poistuminen, putkitukset, huollettavuus ja ulkoyksikön sijainti.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ilmalämpöpumpun sisäyksikön suodattimet pitää puhdistaa säännöllisesti. Sopiva väli riippuu laitteen käytöstä, kodin pölymäärästä, lemmikeistä ja valmistajan ohjeista.
Lämmöllä-lehden haastatteleman asiantuntijan mukaan suodattimien puhdistamista noin 2–4 kertaa vuodessa voidaan pitää karkeana yleisohjeena, mutta runsaassa käytössä puhdistustarve voi olla tätä tiheämpikin.
Suodattimet voidaan laitteen ohjeiden mukaan yleensä imuroida tai pestä. Samalla kannattaa tarkistaa, ettei ulkoyksikön ilmanvaihtoa estä lehdet, lumi, jää tai muu lika.
Käyttäjän tekemä säännöllinen puhdistus ei korvaa ammattilaisen tekemää perusteellisempaa huoltoa. Jos sisäyksikkö haisee, teho heikkenee, laite pitää poikkeavaa ääntä tai sen sisäosiin on kertynyt paljon likaa, ammattilaisen tekemä puhdistus ja tarkastus voi olla tarpeen.
Huollossa on aina hyvä noudattaa kyseisen laitteen valmistajan käyttö- ja huolto-ohjeita.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Ilma-vesilämpöpumppu
Ilma-vesilämpöpumppu ottaa lämpöenergiaa ulkoilmasta ja siirtää sen rakennuksen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Lämmöllä voidaan lämmittää esimerkiksi patteriverkostoa tai lattialämmitystä ja useimmissa järjestelmissä myös käyttövettä.
Laitteen toimintaperiaate perustuu kylmäainekiertoon. Ulkoyksikkö kerää ulkoilmasta lämpöä, jonka lämpöpumpun kompressori nostaa korkeampaan lämpötilaan. Sen jälkeen lämpö siirretään rakennuksen lämmitysverkoston veteen.
Ilma-vesilämpöpumppu käyttää sähköä kompressorin ja muiden laitteiden toimintaan, mutta se voi tuottaa yhdellä kilowattitunnilla sähköä useita kilowattitunteja lämpöenergiaa. Hyötysuhde kuitenkin vaihtelee ulkolämpötilan ja tarvittavan menoveden lämpötilan mukaan.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Ilma-vesilämpöpumppu voi olla hyvä vaihtoehto erityisesti omakotitaloon, jossa on jo vesikiertoinen patteri- tai lattialämmitys ja energiankulutus on riittävän suuri investoinnin kannattavuuden kannalta.
Se sopii esimerkiksi öljylämmityksen korvaajaksi tai sen rinnalle hybridijärjestelmään. Olemassa olevaa hyväkuntoista lämmitysjärjestelmää ei välttämättä tarvitse purkaa, vaan se voidaan jättää lämpöpumpun tueksi.
Ilma-vesilämpöpumppu voi olla vaihtoehto myös silloin, kun maalämpöä ei voida tai haluta toteuttaa esimerkiksi energiakaivon poraamisen kustannusten, tontin tai lupa-asioiden vuoksi.
Ennen hankintaa kannattaa selvittää talon todellinen energiankulutus, lämmitystehon tarve sekä se, millaisia menoveden lämpötiloja nykyinen lämmönjako tarvitsee kovilla pakkasilla.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Ilma-vesilämpöpumpun kokonaishinta riippuu laitteen tehosta, järjestelmän rakenteesta, asennustyöstä ja siitä, kuinka paljon talon nykyistä lämmitysjärjestelmää täytyy muuttaa.
Pelkkä lämpöpumppu on vain osa kokonaisuutta. Kustannuksia voivat aiheuttaa myös esimerkiksi varaaja, sähkötyöt, putkityöt, automaatio, vanhan järjestelmän muutokset, ulkoyksikön perustukset sekä mahdolliset lämmönjakoverkoston muutokset.
Tavallisen omakotitalon kokonaisinvestointi voi olla useita tuhansia euroja ja laajemmissa saneerauksissa selvästi enemmän. Tarkkaa yleishintaa ei siksi kannata käyttää päätöksenteon perusteena, vaan tarjouksia kannattaa pyytää useammalta toimijalta saman sisältöisinä kokonaisuuksina.
Kannattavuutta arvioitaessa kannattaa hankintahinnan lisäksi huomioida arvioitu energiankulutus, säästö nykyiseen järjestelmään verrattuna, huoltokustannukset ja järjestelmän käyttöikä.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Ilma-vesilämpöpumpun sähkönkulutus riippuu rakennuksen lämmitystarpeesta, ulkolämpötilasta, lämpöpumpun mitoituksesta, järjestelmän hyötysuhteesta sekä siitä, kuinka korkeaa lämpötilaa lämmitysverkostoon tarvitaan.
Leudolla säällä lämpöpumpun hyötysuhde on yleensä parhaimmillaan. Kovilla pakkasilla ulkoilmasta saatavan lämpöenergian määrä vähenee ja lämpöpumpun sähkönkulutus suhteessa tuotettuun lämpöön kasvaa.
Jos lämpöpumppu ei yksin pysty tuottamaan riittävästi lämpöä, järjestelmä voi käyttää sähkövastuksia tai toista lämmönlähdettä. Siksi kahden muuten samanlaisen talon sähkönkulutus voi poiketa huomattavasti toisistaan.
Todellista tehokkuutta kannattaa arvioida koko vuoden perusteella. Vuosihyötysuhde eli SCOP kertoo yksittäistä COP-lukua paremmin siitä, kuinka tehokkaasti lämpöpumppu toimii vaihtelevissa olosuhteissa.
Lue lisää:
Kyllä, nykyaikainen ilma-vesilämpöpumppu toimii myös pakkasella, mutta sen lämmitysteho ja hyötysuhde yleensä heikkenevät ulkolämpötilan laskiessa.
Samaan aikaan talon lämmöntarve kasvaa. Tämän vuoksi kovimmilla pakkasilla voi syntyä tilanne, jossa lämpöpumppu ei yksin pysty kattamaan koko rakennuksen lämmöntarvetta.
Tällöin lisälämpö voidaan tuottaa esimerkiksi lämpöpumpun sähkövastuksilla tai hybridijärjestelmän toisella lämmönlähteellä, kuten öljy‑, puu- tai sähkökattilalla.
Laitetta valittaessa kannattaa tarkistaa valmistajan ilmoittama lämmitysteho kylmissä olosuhteissa. Pelkkä nimellisteho esimerkiksi +7 asteen ulkolämpötilassa ei kerro riittävästi laitteen soveltuvuudesta Suomen talveen.
Lue lisää:
Pakkasen puolella alkaa todellinen testi
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Ei välttämättä erillistä toista lämmitysjärjestelmää, sillä ilma-vesilämpöpumpuissa on usein sähkövastukset, jotka tuottavat tarvittaessa lisälämpöä.
Toinen varsinainen lämmönlähde voi kuitenkin olla järkevä ratkaisu. Esimerkiksi hyväkuntoinen öljykattila voidaan jättää ilma-vesilämpöpumpun rinnalle. Tällöin lämpöpumppu voi hoitaa suurimman osan vuoden lämmityksestä ja kattila auttaa esimerkiksi kovimmilla pakkasilla.
Hybridijärjestelmän etuna on myös joustavuus. Automaatio voidaan toteutuksesta riippuen ohjelmoida valitsemaan sopiva lämmönlähde esimerkiksi ulkolämpötilan, energian hinnan tai lämpöpumpun hyötysuhteen perusteella.
Käyttökelpoista vanhaa järjestelmää ei siis aina tarvitse poistaa lämpöpumpun hankinnan yhteydessä.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Kyllä. Ilma-vesilämpöpumppu on nimenomaan tarkoitettu liitettäväksi vesikiertoiseen lämmönjakojärjestelmään.
Se voidaan yhdistää sekä vesikiertoiseen lattialämmitykseen että patteriverkostoon. Lattialämmitys sopii lämpöpumpulle yleensä hyvin, koska siinä tarvittava menoveden lämpötila on suhteellisen matala.
Myös patterilämmitys voi toimia hyvin ilma-vesilämpöpumpun kanssa. Vanhemmissa taloissa kannattaa kuitenkin selvittää, kuinka kuumaa vettä patteriverkosto tarvitsee kylmimmillä säillä. Mitä korkeampaa lämpötilaa lämpöpumpun täytyy tuottaa, sitä heikommaksi sen hyötysuhde yleensä muuttuu.
Jos vanha patteriverkosto tarvitsee erittäin korkeaa menoveden lämpötilaa, voidaan joissakin tapauksissa vaihtaa osa pattereista suurempiin tai parantaa ensin rakennuksen energiatehokkuutta.
Ilma-vesilämpöpumppu voidaan myös liittää olemassa olevan kattilan rinnalle, jolloin molemmat käyttävät samaa vesikiertoista lämmönjakoa.
Lue lisää:
Hybridilämmitys Espoossa – öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumppu
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Vinkit öljylämmittäjälle – Lämmöllä-lehden oppaassa käydään läpi muun muassa ilma-vesilämpöpumpun yhdistämistä olemassa olevaan vesikiertoiseen lämmitykseen.
Maalämpö
Maalämpö hyödyntää maaperään, kallioon tai vesistöön varastoitunutta lämpöenergiaa. Omakotitaloissa lämpö kerätään tavallisimmin kallioon poratusta energiakaivosta, jossa kiertävä lämmönkeruuneste ottaa ympäristöstään lämpöä.
Maalämpöpumppu nostaa kerätyn energian lämpötilan kompressorin avulla tasolle, jolla sitä voidaan käyttää talon vesikiertoiseen lämmitykseen ja käyttöveden lämmittämiseen. Lämpöpumppu tarvitsee toimintaansa sähköä, mutta suurin osa sen tuottamasta lämpöenergiasta saadaan ympäristöstä.
Maalämpö toimii ympäri vuoden, sillä syvällä kalliossa lämpötila pysyy huomattavasti ulkoilmaa tasaisempana. Tämän vuoksi maalämpöpumpun hyötysuhde ei heikkene pakkasella samalla tavalla kuin ulkoilmasta lämpöä ottavilla lämpöpumpuilla.
Lue lisää:
Lämpöpumput ovat palaamassa uuteen nousuun – ja seuraava iso aalto on jo tulossa
Maalämpö voi olla erityisen kiinnostava vaihtoehto talossa, jossa lämmitysenergian kulutus on suuri ja rakennuksella on paljon käyttöikää jäljellä. Suurempi energiankulutus merkitsee yleensä myös suurempaa mahdollisuutta säästää lämmityskustannuksissa, jolloin maalämmön suhteellisen suuri alkuinvestointi voi maksaa itsensä takaisin nopeammin.
Maalämpö soveltuu hyvin vesikiertoiseen lattialämmitykseen ja patterilämmitykseen. Parhaimmillaan lämpöpumppu toimii järjestelmässä, jossa tarvittava menoveden lämpötila voidaan pitää suhteellisen matalana.
Kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa talon koko, energiankulutus, nykyinen lämmitysjärjestelmä, sähkön hinta, investoinnin kustannukset ja energiakaivon toteutusmahdollisuus. Siksi maalämmön kannattavuus kannattaa laskea aina kohdekohtaisesti.
Lue lisää:
Pitkä kokemus ohjasi valintaa, kun Arto Timperi vaihtoi vanhan maalämpöpumppunsa uuteen
Maalämpöjärjestelmän hinta muodostuu maalämpöpumpusta, energiakaivon porauksesta tai muusta keruupiiristä, asennustöistä sekä mahdollisista muutoksista talon nykyiseen lämmitysjärjestelmään.
Kokonaiskustannukset vaihtelevat paljon kohteen mukaan. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi talon lämmitystehon tarve, tarvittavan energiakaivon syvyys, valittu lämpöpumppu, tontin ja maaperän olosuhteet sekä se, kuinka paljon vanhaa järjestelmää joudutaan muuttamaan.
Siksi maalämmölle ei ole yhtä kaikkiin omakotitaloihin sopivaa hintaa. Tarjouksia vertailtaessa kannattaa varmistaa, että niissä on mitoitettu koko järjestelmä ja energiakaivo talon todellisen energiantarpeen perusteella ja että tarjoukset sisältävät samat työt ja laitteet.
Investoinnin lisäksi kannattaa vertailla järjestelmien arvioituja käyttökustannuksia koko niiden käyttöiän aikana.
Lue lisää:
Pitkä kokemus ohjasi valintaa, kun Arto Timperi vaihtoi vanhan maalämpöpumppunsa uuteen
Energiakaivon tarvittava syvyys määräytyy rakennuksen energiantarpeen ja paikallisten olosuhteiden perusteella. Siksi kaikille omakotitaloille sopivaa yhtä kaivosyvyyttä ei ole.
Mitoituksessa huomioidaan esimerkiksi talon lämmitysenergian kulutus, maalämpöpumpun teho, kallion ominaisuudet sekä energiakaivon aktiivisyvyys. Olennaista on, että kaivosta pystytään ottamaan riittävästi energiaa myös pitkällä aikavälillä ilman, että keruupiirin lämpötila laskee liikaa.
Vanhoissa maalämpökohteissa energiakaivo saattaa olla mitoitettu eri tavalla kuin nykyisin. Maalämpöpumppua uusittaessa kannattaa siksi selvittää myös vanhan energiakaivon riittävyys uudelle pumpulle.
Lämmöllä-lehden seuraamassa Arto Timperin maalämpökohteessa vanha 180-metrinen kaivo oli nykyisiin mitoituksiin nähden hieman niukka, mutta se osoittautui käytännössä riittäväksi myös uuden pumpun kanssa.
Lue lisää:
Pitkä kokemus ohjasi valintaa, kun Arto Timperi vaihtoi vanhan maalämpöpumppunsa uuteen
Maalämpöpumpun sähkönkulutus riippuu talon lämmitysenergian tarpeesta, lämpöpumpun hyötysuhteesta ja mitoituksesta, lämmönjakotavasta, käyttöveden kulutuksesta sekä rakennuksessa halutusta sisälämpötilasta.
Maalämpöpumppu tarvitsee sähköä erityisesti kompressorin ja kiertovesipumppujen käyttämiseen. Jos lämpöpumpun oma teho ei jossakin tilanteessa riitä, järjestelmä voi käyttää myös sähkövastuksia.
Pelkkä maalämpöpumpun sähkönkulutus ei siksi kerro koko totuutta järjestelmän tehokkuudesta. Olennaista on verrata käytettyä sähköenergiaa sillä tuotettuun lämpöenergiaan ja tarkastella järjestelmän toimintaa koko vuoden ajalta.
Kulutukseen vaikuttaa myös talo itsessään. Suuri tai paljon energiaa tarvitseva maalämpötalo voi luonnollisesti kuluttaa enemmän sähköä kuin pieni ja energiatehokas toisella tavalla lämmitettävä rakennus.
Lue lisää:
Pitkä kokemus ohjasi valintaa, kun Arto Timperi vaihtoi vanhan maalämpöpumppunsa uuteen
Maalämpöjärjestelmä koostuu osista, joiden käyttöiät ovat erilaisia. Varsinainen maalämpöpumppu ei ole ikuinen, vaikka energiakaivo ja sinne asennettu keruuputkisto voivat palvella huomattavasti itse lämpöpumppua pidempään.
Maalämpöpumpun käyttöikään vaikuttavat muun muassa laitteen laatu, mitoitus, käyttötunnit, käynnistyskertojen määrä, käyttöolosuhteet ja huolto. Kompressori on yksi järjestelmän keskeisistä kuluvista komponenteista.
Käytännössä maalämpöpumput voivat palvella pitkään. Lämmöllä-lehdessä on seurattu esimerkiksi vanhojen maalämpöpumppujen uusimista, joissa itse energiakaivoa on voitu hyödyntää edelleen uuden laitteen kanssa.
Kun vanha maalämpöpumppu alkaa lähestyä käyttöikänsä loppua, koko maalämpöjärjestelmää ei siis yleensä tarvitse rakentaa uudelleen.
Lue lisää:
Pitkä kokemus ohjasi valintaa, kun Arto Timperi vaihtoi vanhan maalämpöpumppunsa uuteen
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Kyllä. Vanhan maalämpöpumpun tullessa käyttöikänsä päähän se voidaan yleensä vaihtaa uuteen ilman, että koko maalämpöjärjestelmää rakennetaan uudelleen.
Olemassa olevaa energiakaivoa ja keruuputkistoa voidaan usein hyödyntää myös uuden pumpun kanssa. Ennen vaihtoa on kuitenkin syytä tarkistaa energiakaivon mitoitus, keruupiirin kunto sekä uuden lämpöpumpun tehontarve.
Uudet maalämpöpumput voivat poiketa merkittävästi 15–20 vuotta vanhoista laitteista. Esimerkiksi invertteriohjattu lämpöpumppu pystyy mukauttamaan tehoaan rakennuksen kulloiseenkin lämmöntarpeeseen, ja uusissa järjestelmissä voi olla kehittyneitä etäseuranta- ja ohjausominaisuuksia.
Pumpun vaihto tarjoaa samalla hyvän tilaisuuden tarkastella koko lämmitysjärjestelmää. Esimerkiksi ilmanvaihtoa, automaatiota tai maaviileän hyödyntämistä voidaan joissakin kohteissa kehittää samalla.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Pitkä kokemus ohjasi valintaa, kun Arto Timperi vaihtoi vanhan maalämpöpumppunsa uuteen
Lämpöpumppujen uusi aika: vanhat kylmäaineet väistyvät vähitellen
Kyllä. Maalämpöjärjestelmän energiakaivon viileyttä voidaan hyödyntää rakennuksen viilentämiseen kesällä. Ratkaisusta käytetään esimerkiksi nimityksiä maaviileä, maakylmä tai passiivinen viilennys.
Energiakaivosta saatava viileys voidaan siirtää sisätiloihin esimerkiksi puhallinkonvektorilla tai ilmanvaihtojärjestelmän kautta. Ratkaisu on energiatehokas, koska varsinaista kylmäkoneprosessia ei yleensä tarvita. Sähköä kuluu lähinnä nesteen ja ilman kierrättämiseen.
Maaviileän toteuttaminen kannattaa ottaa huomioon jo maalämpöjärjestelmää suunniteltaessa. Jälkikäteen järjestelmään lisättävä viilennys voi edellyttää uusia putkituksia, eristyksiä ja päätelaitteita.
Myös vanhaa maalämpöjärjestelmää uusittaessa kannattaa selvittää, voisiko olemassa olevaa energiakaivoa hyödyntää jatkossa lämmityksen lisäksi kodin viilentämiseen.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
4. Muut lämmitysmuodot
Sähkölämmitys
Sähkölämmityksen kustannukset riippuvat ennen kaikkea talon energiankulutuksesta, sähkön hinnasta ja sähkösopimuksesta. Siksi sähkölämmitystä ei voi yksiselitteisesti määritellä kalliiksi tai edulliseksi.
Suoran sähkölämmityksen etuna on yksinkertainen tekniikka ja yleensä melko pieni alkuinvestointi. Lämmitysjärjestelmässä ei välttämättä ole esimerkiksi lämpöpumpun kompressoria, kattilaa tai vesikiertoista lämmönjakoa, joiden hankinnasta ja huollosta syntyy kustannuksia. Toisaalta suorassa sähkölämmityksessä yksi kilowattitunti sähköä muuttuu käytännössä noin yhdeksi kilowattitunniksi lämpöä, kun lämpöpumpulla samalla sähkömäärällä voidaan tuottaa moninkertainen määrä lämpöenergiaa.
Kokonaiskustannuksia vertailtaessa kannattaa huomioida energian hinnan lisäksi järjestelmän hankinta‑, huolto- ja uusimiskustannukset koko käyttöiän ajalta. Sähkölämmitteisessä talossa sähkön hinnan vaihtelut näkyvät kuitenkin lämmityskustannuksissa erityisen suoraan.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Sähkölämmitteisen talon energiankulutusta voidaan pienentää sekä lämmityksen säädöllä että rakennuksen lämpöhäviöitä vähentämällä. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, ettei taloa lämmitetä tarpeettoman lämpimäksi ja että eri tilojen lämpötilat vastaavat niiden käyttöä.
Myös lämmityksen ohjauksella voidaan vaikuttaa kulutukseen. Älykäs automaatio voi esimerkiksi hyödyntää sääennusteita, seurata sisälämpötiloja ja ajoittaa sähkönkäyttöä edullisempiin ajankohtiin.
Rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi yläpohjan ja muiden rakenteiden eristys, ikkunoiden ja ovien kunto sekä ilmanvaihdon toiminta ja lämmöntalteenotto. Sähkölämmitteisessä talossa myös ilmalämpöpumppu voi pienentää varsinaisen sähkölämmityksen energiantarvetta.
Kaikkea ei siis tarvitse uusia kerralla. Usein järkevintä on selvittää ensin, mihin energiaa kuluu, ja toteuttaa sen jälkeen kustannustehokkaimmat parannukset.
Lue lisää:
Lämmityksen automaatio kurittaa kulutusta
Lämmöllä 40 vuotta sitten: Energiaa säästettiin parantamalla vanhaa
Usein kannattaa ainakin selvittää lämpöpumpun soveltuvuus taloon. Erityisesti suoralla sähkölämmityksellä lämmitettävässä omakotitalossa ilmalämpöpumppu voi olla suhteellisen helposti toteutettava tapa vähentää lämmityssähkön kulutusta.
Ilmalämpöpumppu tuottaa käyttämäänsä sähköenergiaa enemmän lämpöenergiaa, jolloin sähköpattereiden tai sähköisen lattialämmityksen tarvitsee tuottaa vähemmän lämpöä. Säästöön vaikuttavat muun muassa talon pohjaratkaisu, lämpöpumpun sijoitus, lämmitysenergian tarve, laitteen hyötysuhde ja käyttötapa.
Vesikiertoisella sähkölämmityksellä vaihtoehtoja on enemmän. Sähkökattilan rinnalle tai tilalle voidaan joissakin tapauksissa asentaa esimerkiksi ilma-vesilämpöpumppu tai maalämpöpumppu.
Vanhaa toimivaa järjestelmää ei siis välttämättä tarvitse poistaa. Lämmityksessä voidaan hyödyntää useampaa lämmönlähdettä, jolloin kyse on hybridilämmityksestä.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Suorassa sähkölämmityksessä sähkö muutetaan lämmöksi suoraan huonetilassa esimerkiksi sähköpattereilla tai sähköisellä lattialämmityksellä. Järjestelmä on teknisesti yksinkertainen eikä lämpöä tarvitse siirtää huoneisiin vesiputkiston avulla.
Vesikiertoisessa sähkölämmityksessä sähköllä lämmitetään puolestaan vettä esimerkiksi sähkökattilassa tai varaajassa. Lämmin vesi kiertää talon pattereissa tai vesikiertoisessa lattialämmityksessä ja luovuttaa lämpönsä huonetiloihin.
Merkittävä ero liittyy järjestelmän myöhempään muunneltavuuteen. Vesikiertoisessa lämmönjaossa lämmönlähde voidaan usein vaihtaa tai sen rinnalle lisätä toinen lämmönlähde ilman, että koko talon lämmönjako täytyy uusia. Lämmönlähteenä voidaan käyttää sähkön lisäksi esimerkiksi maalämpöä, ilma-vesilämpöpumppua tai muuta vesikiertoiseen järjestelmään soveltuvaa ratkaisua.
Suorassa sähkölämmityksessä tällaista vesikiertoista lämmönjakoverkostoa ei ole. Sen rinnalle voidaan kuitenkin asentaa esimerkiksi ilmalämpöpumppu.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Kyllä. Sähkölämmitystä voidaan ohjata sähkön hinnan mukaan, ja erityisesti pörssisähköä käyttävässä talossa kulutuksen ajoittaminen voi pienentää sähkölaskua.
Älykäs lämmityksenohjaus voi seurata sähkön hintaa ja siirtää mahdollisuuksien mukaan lämmitystä kalliilta tunneilta edullisemmille tunneille. Ohjauksessa voidaan ottaa huomioon myös esimerkiksi ulkolämpötila, sääennuste, rakennuksen lämpötila ja lämmitystarve.
Tarkoituksena ei ole päästää taloa kylmäksi halvan sähkön odottamisen vuoksi. Rakennuksen rakenteita, lattiaa tai lämminvesivaraajaa voidaan sen sijaan hyödyntää lämpöenergian varastona: lämmitystä voidaan lisätä hieman edullisina ajankohtina ja vähentää sähkön hinnan ollessa korkeimmillaan.
Mahdollisuudet riippuvat lämmitysjärjestelmästä ja sen ohjauksesta. Esimerkiksi varaava sähkölämmitys tarjoaa lähtökohtaisesti enemmän mahdollisuuksia kulutuksen ajoittamiseen kuin järjestelmä, jossa lämpöä tuotetaan aina täsmälleen käyttöhetkellä.
Automaation avulla hintojen seuraamisen ei myöskään tarvitse olla asukkaan jatkuvaa käsityötä. Lämmöllä-lehden automaatiota käsittelevässä artikkelissa kuvataan, kuinka järjestelmä voi huomioida sekä olosuhteet että kustannukset ja tehdä säätöjä taustalla automaattisesti.
Lue lisää:
Öljylämmitys
Kyllä. Suomessa olemassa olevaa öljylämmitysjärjestelmää voi edelleen käyttää. Öljylämmitystä ei ole kielletty, eikä toimivaa järjestelmää tarvitse tämän vuoksi poistaa.
Öljylämmitys on kuitenkin muuttumassa. Fossiilisen lämmitysöljyn käytön vähentämisen rinnalla öljylämmitysjärjestelmiä voidaan täydentää esimerkiksi lämpöpumpuilla, aurinkoenergialla ja muilla lämmönlähteillä. Lisäksi fossiilisen lämmitysöljyn sijasta voidaan käyttää järjestelmään soveltuvaa uusiutuvaa lämmitysöljyä.
Hyväkuntoinen öljykattila voi siten toimia osana nykyaikaista hybridilämmitysjärjestelmää, jossa esimerkiksi ilma-vesilämpöpumppu tuottaa suuren osan vuoden lämmitysenergiasta ja öljylämmitys toimii tarvittaessa toisena lämmönlähteenä.
Lue lisää:
Ei tarvitse. Toimivasta öljylämmitysjärjestelmästä ei ole pakko luopua, vaan järjestelmän tulevaisuutta kannattaa tarkastella talon, laitteiston kunnon, energiankulutuksen ja asukkaan tarpeiden perusteella.
Jos kattila ja muu järjestelmä ovat hyvässä kunnossa, niiden käyttöikää voidaan jatkaa asianmukaisella huollolla. Öljylämmityksen rinnalle voidaan myös asentaa toinen lämmönlähde. Esimerkiksi ilma-vesilämpöpumpun lisääminen voi vähentää merkittävästi lämmitysöljyn vuosittaista kulutusta ilman, että käyttökelpoista kattilaa poistetaan.
Toinen mahdollisuus on siirtyä fossiilisesta lämmitysöljystä uusiutuvaan HVO-pohjaiseen lämmitysöljyyn, jos järjestelmä soveltuu sen käyttöön.
Lue lisää:
Hybridilämmitystä ja huoltoa samassa paketissa
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Öljykattila voi olla pitkäikäinen osa lämmitysjärjestelmää. Hyvin hoidettu ja oikein käytetty kattila voi palvella useita vuosikymmeniä, mutta käyttöikä riippuu muun muassa kattilan rakenteesta, kunnosta, käyttöolosuhteista ja huollosta.
Pelkkä kattilan ikä ei siksi kerro, pitääkö se vaihtaa. Vanhempikin kattila voi olla edelleen käyttökelpoinen, jos sen kunto ja hyötysuhde ovat asianmukaiset. Toisaalta vanhan järjestelmän kunto kannattaa arvioida ammattilaisella ennen suurempia muutoksia tai esimerkiksi lämpöpumpun liittämistä sen rinnalle.
Öljykattila ja öljypoltin ovat myös eri komponentteja, eikä koko järjestelmää välttämättä tarvitse uusia yhden osan tullessa käyttöikänsä päähän.
Lämmöllä-lehden Tapaninvainion kohteessa noin 20 vuotta vanha mutta hyväkuntoinen öljykattila päätettiin säilyttää ja sen rinnalle asennettiin ilma-vesilämpöpumppu.
Lue lisää:
Öljypoltin kannattaa huoltaa säännöllisesti ja ennakoivasti, jotta palaminen pysyy tehokkaana ja järjestelmä toimii luotettavasti. Huollon tarve riippuu polttimesta, käyttömäärästä ja valmistajan ohjeista.
Perinteisesti öljypolttimen huoltovälinä on käytetty noin kahta vuotta. Runsaassa käytössä tai vanhemmassa järjestelmässä huoltoa voidaan tarvita useamminkin. Myös valmistajan huolto-ohjeita tulee noudattaa. Lämmöllä-lehden aiemmissa huolto-ohjeissa öljypolttimen huolto on neuvottu tilaamaan kahden vuoden välein pätevältä öljypoltinhuoltoliikkeeltä.
Ammattilaisen tekemässä huollossa tarkastetaan polttimen toiminta ja keskeiset osat sekä tehdään tarvittavat säädöt ja mittaukset. Samalla kannattaa huolehtia kattilan puhtaudesta, sillä esimerkiksi nokikerros heikentää lämmönsiirtoa ja lisää energiankulutusta.
Huoltoa ei kannata jättää siihen hetkeen, jolloin poltin lakkaa toimimasta. Ennakoiva huolto parantaa sekä toimintavarmuutta että energiatehokkuutta.
Lue lisää:
Kyllä. Öljylämmitys voidaan yhdistää esimerkiksi ilma-vesilämpöpumppuun, jolloin muodostuu hybridilämmitysjärjestelmä.
Tällaisessa ratkaisussa lämpöpumppu voi tuottaa suuren osan vuoden lämmitysenergiasta, kun olosuhteet ovat sille suotuisat. Öljykattila voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi kovilla pakkasilla, jolloin rakennuksen lämmöntarve kasvaa ja ilma-vesilämpöpumpun hyötysuhde heikkenee.
Ratkaisun etuna on, ettei hyväkuntoista olemassa olevaa öljykattilaa tarvitse välttämättä poistaa. Samalla öljynkulutusta voidaan vähentää huomattavasti ja talossa säilyy kaksi vaihtoehtoista lämmönlähdettä.
Järjestelmien toimintaa voidaan myös automatisoida niin, että lämmönlähteitä hyödynnetään olosuhteiden ja järjestelmän asetusten mukaan.
Lue lisää:
Hybridilämmitystä ja huoltoa samassa paketissa
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Uusiutuvalla lämmitysöljyllä tarkoitetaan uusiutuvista raaka-aineista valmistettua polttoainetta, jota voidaan käyttää siihen soveltuvissa öljylämmitysjärjestelmissä fossiilisen lämmitysöljyn vaihtoehtona.
Markkinoilla oleva uusiutuva lämmitysöljy voi olla esimerkiksi HVO-pohjaista polttoainetta. HVO tulee sanoista Hydrotreated Vegetable Oil, mutta nimestään huolimatta HVO:ta voidaan valmistaa erilaisista uusiutuvista rasva- ja öljypohjaisista raaka-aineista. Valmistuksessa raaka-aine käsitellään vedyllä, jolloin lopputuotteesta saadaan ominaisuuksiltaan fossiilisen diesel- tai lämmitysöljyn kaltainen parafiininen polttoaine.
HVO:ta ei pidä sekoittaa perinteiseen FAME-biodieseliin. Ne ovat kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia polttoaineita.
Uusiutuvan lämmitysöljyn etuna on, että olemassa olevaa lämmitysjärjestelmää voidaan usein hyödyntää edelleen. Laitteiston soveltuvuus kyseiselle polttoaineelle pitää kuitenkin aina varmistaa.
Lue lisää:
HVO-lämmitysöljyyn vaihtaminen on helppo ja kustannustehokas ympäristöteko
Keskeinen ero liittyy polttoaineen raaka-aineisiin ja elinkaaren aikaisiin kasvihuonekaasupäästöihin.
Fossiilinen lämmitysöljy valmistetaan fossiilisesta raakaöljystä. Uusiutuva HVO-pohjainen lämmitysöljy valmistetaan puolestaan uusiutuvista raaka-aineista. HVO-polttoaineen käyttö voi pienentää polttoaineen elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi fossiiliseen vaihtoehtoon verrattuna. Todellinen päästövähennys riippuu kuitenkin tuotteesta, käytetyistä raaka-aineista ja tuotantoketjusta.
Käyttäjän kannalta merkittävä ero esimerkiksi kokonaan toiseen lämmitysmuotoon siirtymiseen verrattuna on se, että HVO-pohjaista uusiutuvaa lämmitysöljyä voidaan käyttää monissa olemassa olevissa öljylämmitysjärjestelmissä joko sellaisenaan tai suhteellisen pienillä laitemuutoksilla.
Uusiutuvaa HVO-lämmitysöljyä ei kuitenkaan pidä rinnastaa kaikkiin biopolttoaineisiin. Esimerkiksi HVO ja FAME ovat erilaisia tuotteita ja niiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan.
Lue lisää:
HVO-lämmitysöljyyn vaihtaminen on helppo ja kustannustehokas ympäristöteko
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Monissa tapauksissa kyllä, mutta asia pitää varmistaa oman järjestelmän ja käytettävän polttoaineen osalta.
Uudemmat öljykattilat ja polttimet voivat soveltua HVO-pohjaiselle uusiutuvalle lämmitysöljylle sellaisenaan. Vanhemmissa järjestelmissä voidaan joutua tekemään pieniä muutoksia. Yksi mahdollinen muutos on liekintunnistimen vaihtaminen HVO:lle soveltuvaan malliin.
Lämmöllä-lehden Tapaninvainion esimerkkikohteessa noin 20 vuotta vanhaa öljylämmitysjärjestelmää valmisteltiin uusiutuvan polttoaineen käyttöön vaihtamalla liekintunnistin. Kerava-Tuusulan paloaseman suuremmassa lämmitysjärjestelmässä uusiutuvaan lämmitysöljyyn siirtyminen onnistui puolestaan pienillä säädöillä ja liekintunnistimen vaihdolla.
Ennen polttoaineen vaihtamista kannattaa aina varmistaa laitevalmistajalta tai pätevältä lämmityslaiteammattilaiselta, että kattila, poltin, säiliö ja järjestelmän muut osat soveltuvat kyseisen uusiutuvan polttoaineen käyttöön.
Lue lisää:
Hybridilämmitystä ja huoltoa samassa paketissa
Kerava-Tuusulan paloasema lämpiää uusiutuvalla lämmitysöljyllä
HVO-lämmitysöljyyn vaihtaminen on helppo ja kustannustehokas ympäristöteko
Puulämmitys
Puulämmitys voi olla omakotitalossa hyvä ja kustannustehokas ratkaisu erityisesti silloin, jos polttopuuta on saatavilla kohtuulliseen hintaan tai omasta metsästä. Puuta voidaan käyttää joko talon pääasiallisena lämmönlähteenä tai täydentävänä lämmityksenä esimerkiksi sähkölämmityksen, lämpöpumpun tai muun lämmitysjärjestelmän rinnalla.
Puulämmityksen vaihtoehtoja ovat esimerkiksi puukattila, varaava takka, leivinuuni sekä pelletti- ja hakejärjestelmät. Ratkaisujen käyttömukavuudessa ja automaatiossa on suuria eroja. Klapikattila edellyttää yleensä enemmän käyttäjän omaa työtä, kun taas pellettijärjestelmä voidaan automatisoida pitkälle.
Puulämmityksen kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa polttoaineen hinta ja saatavuus, rakennuksen energiantarve, nykyinen lämmitysjärjestelmä sekä se, kuinka paljon käyttäjä on valmis tekemään itse. Lämmöllä-lehden haastatteleman Motivan asiantuntijan mukaan edullisesti saatavilla oleva klapi voi tehdä puulämmityksestä hyvin toimivan ja kustannustehokkaan vaihtoehdon.
Puulämmityksellä on myös merkitystä varautumisessa. Esimerkiksi varaava tulisija voi toimia muun lämmityksen tukena ja auttaa pienentämään muun ostoenergian tarvetta kylmimpinä ajanjaksoina.
Lue lisää:
Hybridilämmitys on erinomainen vastaus energiatehokkuusvaatimuksiin
arvittavan polttopuun määrä vaihtelee huomattavasti talosta toiseen. Siihen vaikuttavat muun muassa rakennuksen koko ja energiatehokkuus, lämmitystarve, tulisijan tai kattilan hyötysuhde, puulaji ja polttopuun kosteus sekä se, käytetäänkö puuta pääasiallisena vai täydentävänä lämmityksenä.
Siksi kaikille omakotitaloille sopivaa yhtä kuutiomäärää ei voida antaa. Jos puulla korvataan vain osa muun lämmitysjärjestelmän energiankulutuksesta, vuosittainen määrä voi jäädä muutamaan kuutiometriin. Pääasiallisessa puulämmityksessä puuta tarvitaan luonnollisesti huomattavasti enemmän.
Myös tapa ilmoittaa polttopuun määrä kannattaa huomioida. Kiintokuutiometri, pinokuutiometri ja irtokuutiometri tarkoittavat eri määriä puuta.
Puun energiasisältöön vaikuttaa olennaisesti myös kosteus. Kuiva polttopuu tuottaa enemmän hyödynnettävää lämpöä kuin kostea puu, jonka sisältämän veden haihduttamiseen kuluu osa palamisessa syntyvästä energiasta.
Lue lisää:
Puukattila, takka ja pellettilämmitys hyödyntävät kaikki puuperäistä energiaa, mutta niiden toimintatavat ja käyttötarkoitukset ovat erilaisia.
Puukattila lämmittää yleensä vettä, joka varastoidaan varaajaan ja jaetaan sieltä rakennuksen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään sekä tarvittaessa käyttöveden lämmitykseen. Puukattila voi toimia talon varsinaisena päälämmönlähteenä.
Takka lämmittää ensisijaisesti huonetilaa. Varaava takka varastoi puun polttamisesta syntyvää lämpöä rakenteisiinsa ja luovuttaa sitä huoneeseen pitkään tulen sammumisen jälkeen. Takka toimii usein muun lämmitysjärjestelmän rinnalla täydentävänä lämmönlähteenä ja voi pienentää muun ostoenergian tarvetta.
Pellettilämmityksessä käytetään puusta valmistettuja pellettejä. Järjestelmän polttoaineensyöttö voidaan automatisoida, joten sen käyttäminen voi olla perinteistä klapilämmitystä vaivattomampaa. Lämmöllä-lehden haastatteleman Motivan asiantuntijan mukaan pellettilämmityksen yleistymistä Suomessa on osaltaan hillinnyt lämpöpumppujen voimakas yleistyminen.
Sopiva ratkaisu riippuu siitä, halutaanko puusta talon pääasiallinen lämmönlähde vai muun järjestelmän rinnalla toimiva lisälämmitys.
Lue lisää:
Hybridilämmitys on erinomainen vastaus energiatehokkuusvaatimuksiin
Energiatehokkaan puunpolton lähtökohtia ovat kuiva polttopuu, riittävä palamisilma, puhdas ja kunnossa oleva tulisija sekä oikea polttotekniikka.
Polttopuun tulee olla riittävän kuivaa. Kostea puu palaa huonommin, tuottaa vähemmän hyödynnettävää lämpöä ja lisää savukaasujen epäpuhtauksia. Polttopuut kannattaa tuoda sisälle sopivasti ennen käyttöä, mutta suuria määriä puuta ei paloturvallisuuden vuoksi pidä varastoida tulisijan läheisyydessä.
Tulisijaa ei myöskään kannata täyttää liian suurella puumäärällä. Polttamisessa tulee noudattaa tulisijan valmistajan käyttöohjeita ja käyttää siihen soveltuvaa polttopuuta.
Puun pitää saada palaessaan riittävästi ilmaa. Liian vähäinen palamisilma johtaa epätäydelliseen palamiseen, jolloin puusta saadaan vähemmän lämpöä ja samalla syntyy enemmän päästöjä ja nokea.
Hyvä palaminen näkyy yleensä kirkkaana ja tasaisena liekkinä. Savupiipusta tulevan savun pitäisi palamisen päästyä kunnolla käyntiin olla mahdollisimman vähäistä.
Lue lisää:
akituisessa käytössä olevassa asunnossa käytössä oleva tulisija ja savuhormi on Suomessa nuohottava vähintään kerran vuodessa. Vapaa-ajan asunnossa nuohousväli voi olla pidempi: käytössä olevat tulisijat ja savuhormit on nuohottava vähintään kolmen vuoden välein.
Nuohouksen tarkoituksena ei ole ainoastaan poistaa nokea. Samalla nuohooja pystyy havainnoimaan tulisijan ja hormin kuntoa ja havaitsemaan esimerkiksi vaurioita tai muita paloturvallisuuteen vaikuttavia ongelmia. Lämmöllä-lehdessä onkin aiemmin korostettu säännöllisen nuohouksen merkitystä hormiturvallisuuden kannalta.
Tulisijan käyttäjän kannattaa seurata järjestelmän kuntoa myös nuohousten välillä. Jos veto heikkenee, savua tulee sisätiloihin, tulisijan toiminta muuttuu tai hormissa tai tulisijassa havaitaan vaurioita, syy kannattaa selvittää ennen käytön jatkamista.
Säännöllisesti käytettävän tulisijan hyvä kunto vaikuttaa sekä paloturvallisuuteen että siihen, että puusta saatava energia pystytään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.
Lue lisää:
Kaukolämpö
Kaukolämmössä rakennuksen tarvitsema lämpö tuotetaan keskitetysti ja siirretään kaukolämpöverkossa kiertävän kuuman veden avulla rakennuksiin. Talossa lämpö siirtyy kaukolämpövedestä rakennuksen omaan lämmitysjärjestelmään lämmönjakokeskuksen lämmönsiirtimien kautta. Kaukolämpöverkon vesi ei siis kierrä talon pattereissa tai lattialämmitysputkissa.
Lämmön luovuttanut kaukolämpövesi palaa jäähtyneenä takaisin verkkoon lämmitettäväksi. Talon oma lämmitysvesi puolestaan kiertää esimerkiksi vesikiertoisissa pattereissa tai lattialämmityksessä.
Lämmönjakokeskus huolehtii sekä rakennuksen lämmityksestä että lämpimän käyttöveden tuottamisesta. Omakotitalossa keskus voi olla varsin kompakti, jopa seinälle asennettava kokonaisuus. Erillistä lämminvesivaraajaa ei yleensä tarvita.
Kaukolämmön erityispiirre on, ettei talossa itsessään tuoteta lämpöä samalla tavalla kuin esimerkiksi lämpöpumpulla tai öljykattilalla. Kaukolämpöverkkoon voidaan tuottaa lämpöä monista eri energialähteistä, ja tuotantotapoja voidaan muuttaa ilman, että asiakkaan lämmitysjärjestelmää tarvitsee sen vuoksi uusia.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Kyllä voi, jos kiinteistö sijaitsee olemassa olevan kaukolämpöverkon alueella tai alueella, jonne verkkoa ollaan laajentamassa. Kaukolämpö ei siis ole pelkästään kerrostalojen tai suurten kiinteistöjen lämmitysmuoto, vaan sitä käytetään myös omakotitaloissa.
Liittymismahdollisuus riippuu kuitenkin aina paikallisesta kaukolämpöverkosta. Kaukolämpö on tyypillisesti tiiviisti rakennettujen alueiden lämmitysratkaisu, koska verkoston rakentaminen yksittäisiä, kaukana toisistaan sijaitsevia kiinteistöjä varten ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää.
Jos kaukolämpö kiinnostaa, ensimmäiseksi kannattaa selvittää paikalliselta kaukolämpöyhtiöltä, kulkeeko verkko kiinteistön läheisyydessä ja mitä liittyminen maksaisi. Samalla kannattaa pyytää arvio lämmityksen vuosikustannuksista ja verrata kokonaisuutta muihin kiinteistölle soveltuviin lämmitysvaihtoehtoihin.
Kaukolämmön etuja omakotitalossa ovat erityisesti helppous, vähäinen tilantarve ja se, ettei asukkaan tarvitse huolehtia polttoaineen hankinnasta tai lämmöntuotannosta itse.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Kaukolämmölle ei ole yhtä koko Suomessa voimassa olevaa hintaa. Hinnat ja hinnoittelumallit vaihtelevat kaukolämpöyhtiöittäin ja paikkakunnittain.
Asiakkaan kokonaiskustannuksiin kuuluvat tyypillisesti kulutetusta lämpöenergiasta maksettava energiamaksu sekä kiinteä tai lämmitystehoon tai vesivirtaan perustuva maksu. Lisäksi kaukolämpöön ensimmäistä kertaa liittyvälle kiinteistölle syntyy kustannuksia liittymisestä, lämmönjakokeskuksesta ja tarvittavista asennustöistä.
Kaukolämmön kustannuksia vertailtaessa kannattaa tarkastella yksittäisen energiahinnan sijaan kokonaisuutta. Lämmöllä-lehden kaukolämpöä käsittelevässä artikkelissa nostetaan esille myös se, että kaukolämmössä asiakkaan ei tarvitse investoida omaan varsinaiseen lämmöntuotantolaitteeseen esimerkiksi lämpöpumpun tapaan.
Kaukolämmön vuosikustannuksiin vaikuttavat ennen kaikkea rakennuksen lämmitysenergian tarve, käyttöveden kulutus ja paikallisen kaukolämpöyhtiön hinnasto. Oman talon kustannusarvio kannattaakin pyytää suoraan paikalliselta energiayhtiöltä.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Kaukolämmön lasku muodostuu tavallisesti useammasta osasta. Yksi niistä on käytetyn lämpöenergian määrään perustuva energiamaksu. Sen lisäksi asiakkaalta voidaan periä esimerkiksi perus‑, teho- tai vesivirtamaksua paikallisen kaukolämpöyhtiön hinnoittelumallin mukaisesti.
Hinnoittelussa on paikkakuntakohtaisia eroja, joten oman kaukolämpöyhtiön hinnasto kertoo tarkimmin, mistä juuri kyseisen kiinteistön kustannukset muodostuvat.
Kaukolämmön hintaan vaikuttaa taustalla myös se, miten lämpö kyseisessä kaukolämpöverkossa tuotetaan. Kaukolämpöä voidaan tuottaa esimerkiksi yhteistuotantona, lämpöpumpuilla, sähkökattiloilla, biomassalla sekä hyödyntämällä teollisuuden ja datakeskusten hukkalämpöä.
Kaukolämmön tuotanto onkin muuttumassa. Fossiilisten polttoaineiden osuus on pienentynyt samalla, kun sähköön, uusiutuviin energialähteisiin ja erilaisten hukkalämpöjen hyödyntämiseen perustuvat ratkaisut ovat lisääntyneet.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Kaukolämmön lämmönjakokeskus on pitkäikäinen laitteisto, mutta sekään ei ole ikuinen. Sen teknisenä käyttöikänä voidaan pitää suuntaa-antavasti noin 20–25 vuotta. Todellinen käyttöikä riippuu kuitenkin laitteiston kunnosta, käyttöolosuhteista, huollosta ja yksittäisten komponenttien kunnosta.
Lämmönjakokeskuksen ikääntyminen voi näkyä esimerkiksi säätölaitteiden toiminnan heikkenemisenä, vuotoina, lämmityksen ongelmina tai käyttöveden lämpötilan vaihteluina. Vanhan laitteen toimintaa ja energiatehokkuutta kannattaa siksi seurata eikä odottaa välttämättä siihen asti, että järjestelmä rikkoutuu kokonaan.
Uusimistarvetta ei kuitenkaan kannata ratkaista pelkän vuosiluvun perusteella. Jos lämmönjakokeskus lähestyy käyttöikänsä loppua, ammattilainen voi arvioida sen kunnon ja sen, kannattaako yksittäisiä osia vielä korjata vai uusia koko keskus.
Kaukolämmön yksi etu on, että lämmöntuotannossa tapahtuvat muutokset eivät itsessään edellytä asiakkaan lämmönjakokeskuksen vaihtamista. Kaukolämpöyhtiö voi esimerkiksi ottaa käyttöön uusia lämmöntuotantotapoja, vaikka asiakkaan kiinteistössä sama lämmönjakokeskus jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
5. Ilmanvaihto ja sisäilma – UKK
Ilmanvaihdon tehtävänä on poistaa rakennuksesta käytettyä ja epäpuhtauksia sisältävää sisäilmaa sekä tuoda sen tilalle riittävästi puhdasta ulkoilmaa. Samalla ilmanvaihto poistaa asumisessa syntyvää kosteutta, hajuja ja muita epäpuhtauksia.
Toimiva ilmanvaihto vaikuttaa sekä ihmisten hyvinvointiin että rakennuksen kuntoon. Erityisen tärkeää kosteuden poistuminen on esimerkiksi pesutiloissa, keittiössä ja muissa tiloissa, joissa kosteutta syntyy paljon.
Hyvä sisäilma ei kuitenkaan synny pelkästään ilmanvaihdosta. Siihen vaikuttavat myös muun muassa rakennuksen rakenteet ja niiden kunto, lämpötila, kosteus, materiaalit, epäpuhtauslähteet sekä ilmanvaihtojärjestelmän käyttö ja huolto. Tätä kokonaisuutta käsiteltiin laajasti myös Lämmöllä-lehden Sisäilmastoseminaari 2026 ‑artikkelissa.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Sisäilmastoseminaarissa esillä korjausrakentaminen
Koneellisessa ilmanvaihdossa puhaltimet huolehtivat ilman liikkumisesta. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa käytettyä ilmaa poistetaan esimerkiksi keittiöstä, WC:stä, kylpyhuoneesta ja kodinhoitohuoneesta, ja puhdasta, suodatettua ulkoilmaa tuodaan muun muassa makuu- ja oleskelutiloihin.
Nykyisissä järjestelmissä ilmanvaihtokoneeseen kuuluu yleensä lämmöntalteenotto. Sen avulla poistoilman sisältämää lämpöenergiaa siirretään sisään tulevaan ulkoilmaan. Näin lämpöä ei puhalleta tarpeettomasti ulos, mikä pienentää rakennuksen lämmitysenergian tarvetta.
Uudemmissa ilmanvaihtokoneissa automatiikka voi myös pitää ilmavirrat halutulla tasolla olosuhteiden muuttuessa. Lämmöllä-lehden vuonna 2026 esittelemässä maalämpöremontissa uusi ilmanvaihtokone esimerkiksi kompensoi paine-eroja ja säätää puhaltimia ilmavirtojen ylläpitämiseksi.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Ilmanvaihtokone tarvitsee säännöllistä huoltoa, mutta yhtä kaikille laitteille sopivaa huoltoväliä ei ole. Huollossa kannattaa aina noudattaa laitteen valmistajan käyttö- ja huolto-ohjeita.
Asukkaan tärkeimpiä tehtäviä ovat suodattimien kunnon tarkastaminen ja vaihtaminen. Lisäksi ilmanvaihtokoneen, venttiilien, kondenssiveden poiston ja muiden huollettavien osien kuntoa kannattaa seurata säännöllisesti. Ilmanvaihtoventtiilejä puhdistettaessa niiden säätöasentoja ei pidä muuttaa.
Laajemman tarkastuksen tai huollon tarve riippuu järjestelmästä ja sen iästä. Jos ilmanvaihdon toiminnassa havaitaan muutoksia, ilmavirrat tuntuvat heikentyneen tai koneesta kuuluu poikkeavia ääniä, syy kannattaa selvittää.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoväli riippuu laitteesta, ympäristöstä ja käyttöolosuhteista. Lähtökohtana kannattaa pitää ilmanvaihtokoneen valmistajan ilmoittamaa vaihtoväliä. Monissa järjestelmissä suodattimet tarkastetaan ja vaihdetaan noin kaksi kertaa vuodessa, mutta joissakin olosuhteissa vaihtotarve voi olla tätä tiheämpi.
Suodattimeen kertynyt lika lisää ilmanvastusta ja voi heikentää ilmanvaihdon toimintaa. Uusissa vakiovirtauspuhaltimilla varustetuissa ilmanvaihtokoneissa automatiikka voi lisätä puhaltimen kierrosnopeutta suodattimen likaantuessa, jotta ilmamäärä säilyy haluttuna. Tämä ei kuitenkaan poista suodattimien säännöllisen vaihdon tarvetta.
Suodattimien kunto kannattaa siksi tarkastaa säännöllisesti eikä luottaa ainoastaan kalenteriin.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Puutteellisesti toimivasta ilmanvaihdosta voivat kertoa esimerkiksi tunkkainen sisäilma, pitkään viipyvät hajut, ikkunoiden huurtuminen, pesutilojen hidas kuivuminen tai tunne siitä, ettei ilma vaihdu riittävästi.
Toisaalta liian suuri alipaine, voimakas veto tai ilma, joka virtaa rakennukseen hallitsemattomasti rakenteiden kautta, voivat myös kertoa ilmanvaihdon ongelmista.
Oireiden perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä. Sisäilmaan vaikuttavat ilmanvaihdon lisäksi monet muut tekijät. Jos ongelma jatkuu, ilmanvaihdon ilmamäärät, tasapaino ja järjestelmän toiminta kannattaa tarkastuttaa ammattilaisella. Sisäilmaongelmien selvittämisessä kokonaisuuden arviointi on tärkeää.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Ikkunoiden sisäpintaan muodostuva kosteus syntyy, kun lämmin ja riittävän kostea sisäilma kohtaa kylmän ikkunapinnan ja vesihöyry tiivistyy vedeksi.
Toistuva tai runsas sisäpuolinen huurtuminen voi kertoa esimerkiksi korkeasta sisäilman kosteudesta, puutteellisesta ilmanvaihdosta tai poikkeuksellisen kylmästä ikkunapinnasta. Ilmiötä esiintyy helposti esimerkiksi peseytymisen, ruoanlaiton tai muun runsaasti kosteutta tuottavan toiminnan yhteydessä.
Yksittäinen huurtuminen ei vielä tarkoita rakennuksessa olevan ongelmaa. Jos ikkunat ovat jatkuvasti märkiä tai vettä kertyy rakenteisiin, ilmanvaihdon toiminta ja sisäilman kosteus kannattaa kuitenkin tarkistaa.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Tunkkaisuuden tunne voi johtua riittämättömästä ilmanvaihdosta, mutta syitä voi olla muitakin. Sisäilmaan kertyy jatkuvasti ihmisten, ruoanlaiton, peseytymisen, materiaalien ja muun toiminnan seurauksena kosteutta, hiilidioksidia, hajuja ja erilaisia epäpuhtauksia.
Jos käytetty ilma ei poistu riittävästi ja puhdasta ulkoilmaa ei tule tilalle, sisäilma voi tuntua raskaalta tai tunkkaiselta. Syynä voivat olla esimerkiksi likaiset suodattimet, tukkeutuneet venttiilit, liian pienelle säädetty ilmanvaihto tai järjestelmän epätasapaino.
Tunkkaisuus ei kuitenkaan yksin kerro ongelman syytä. Jos tunne jatkuu ilmanvaihdon normaalista käytöstä ja huollosta huolimatta, asia kannattaa selvittää tarkemmin.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Talvella ulkoilma sisältää kylmyyden vuoksi vähän vesihöyryä. Kun tämä ilma tulee sisälle ja lämpenee, sen suhteellinen kosteus laskee. Siksi sisäilma voi pakkasjaksoilla tuntua hyvin kuivalta.
Kuivuuden tunnetta voi lisätä myös liian korkea sisälämpötila. Lämmöllä-lehdessä on aiemmin nostettu esille, että korkeat huonelämpötilat voivat lisätä muun muassa silmien, hengitysteiden ja limakalvojen kuivuuden ja ärsytyksen tunnetta.
Ilmanvaihtoa ei kuitenkaan pidä tämän vuoksi sulkea. Riittävä ilmanvaihto tarvitaan myös talvella kosteuden ja epäpuhtauksien poistamiseen.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Sisäilman suhteellinen kosteus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Talvella se voi olla pakkasjaksojen aikana hyvinkin matala, kun taas kesällä ulkoilman suurempi kosteuspitoisuus nostaa yleensä myös sisäilman kosteutta.
Sisäilman kosteudelle ei ole yhtä lukemaa, johon kodin pitäisi pysyä ympäri vuoden. Tärkeämpää on seurata kokonaisuutta ja erityisesti sitä, ettei kosteutta ole pitkäaikaisesti niin paljon, että se alkaa tiivistyä kylmille pinnoille tai aiheuttaa rakenteille kosteusrasitusta.
Kosteutta voidaan nykyisin seurata myös sisäilma-antureilla. Mittaustuloksia tulkittaessa kannattaa kuitenkin tarkastella pidempää kehitystä eikä tehdä johtopäätöksiä yksittäisen mittauslukeman perusteella. Sisäilmastoseminaarissa nostettiin esille juuri sisäilman mittaamisen järkevä käyttö osana rakennuksen kokonaisarviointia.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Kyllä voi. Vedon tunnetta voi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuloilma on liian kylmää, ilmavirta on liian suuri tai tuloilmaventtiilin suuntaus tai sijoitus aiheuttaa ilman osumisen suoraan oleskelualueelle.
Myös järjestelmän säädöillä ja tasapainolla on merkitystä. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa lämmöntalteenotto lämmittää talvella sisään tulevaa ulkoilmaa poistoilmasta talteen otetulla lämmöllä, mikä vähentää kylmän tuloilman aiheuttamaa vedon tunnetta.
Jos vedon tunne on jatkuvaa, ilmanvaihtoa ei kannata ratkaista sulkemalla venttiilejä omin päin. Ilmavirtojen oikea säätö on ilmanvaihdon toiminnan kannalta tärkeää.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Pelkkä laitteen ikä ei ratkaise vaihtotarvetta. Vanhan ilmanvaihtokoneen uusimista kannattaa harkita, jos laitteen toiminta on heikentynyt, siinä esiintyy toistuvia vikoja, varaosia on vaikea saada tai sen energiatehokkuus ja lämmöntalteenotto ovat selvästi nykyaikaisia laitteita heikompia.
Uudemmat ilmanvaihtokoneet voivat tarjota tehokkaamman lämmöntalteenoton lisäksi esimerkiksi älykkäämpää ohjausta, vakiovirtauspuhaltimia, etäkäyttöä ja mahdollisuuksia yhdistää ilmanvaihto osaksi muuta talotekniikkaa.
Vanhan koneen vaihtoa suunniteltaessa pitää kuitenkin tarkastella koko ilmanvaihtojärjestelmää. Uuden laitteen oikea mitoitus, kanaviston kunto sekä ilmavirtojen mittaus ja säätö ovat olennainen osa onnistunutta uudistusta.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämmöntalteenotto eli LTO tarkoittaa sitä, että rakennuksesta poistettavan lämpimän ilman sisältämää lämpöenergiaa otetaan talteen ja hyödynnetään sisään tulevan kylmemmän ulkoilman lämmittämiseen.
Ilman lämmöntalteenottoa suuri osa poistoilman sisältämästä lämpöenergiasta päätyisi suoraan ulos. LTO vähentää tämän hukkalämmön määrää ja siten rakennuksen muun lämmitysjärjestelmän tarvitsemaa energiaa.
Lämmöntalteenotto ei tarkoita, että poistoilma ja tuloilma sekoitettaisiin keskenään. Lämpö siirretään ilmanvaihtokoneen lämmönsiirtimen avulla ilmavirrasta toiseen.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Säästön määrä riippuu rakennuksesta, ilmanvaihdon ilmamääristä, ulkolämpötilasta, ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenoton hyötysuhteesta ja järjestelmän käytöstä.
Perusperiaate on kuitenkin merkittävä: ilmanvaihdon mukana rakennuksesta poistuu lämpöenergiaa, ja lämmöntalteenotolla osa tästä energiasta voidaan palauttaa takaisin rakennuksen käyttöön.
Siksi nykyaikaisen ilmanvaihtokoneen energiatehokkuutta arvioitaessa kannattaa tarkastella puhaltimien sähkönkulutuksen lisäksi lämmöntalteenoton toimintaa. Hyväkään tekninen suorituskyky ei kuitenkaan auta, jos järjestelmä on väärin säädetty tai sitä ei huolleta asianmukaisesti.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Ilmanvaihtoa voidaan joissakin järjestelmissä ohjata tarpeen mukaan, mutta sitä ei yleensä pidä pienentää yöksi automaattisesti vain siksi, että on yö.
Makuuhuoneissa ihmiset viettävät yön aikana useita tunteja, joten riittävä ilmanvaihto on juuri silloin tärkeää. Ihmisistä vapautuu huoneilmaan muun muassa hiilidioksidia ja kosteutta.
Nykyaikaisissa järjestelmissä ilmanvaihtoa voidaan ohjata esimerkiksi käyttötilanteen, kosteuden tai hiilidioksidipitoisuuden perusteella. Tällöin ilmanvaihtoa voidaan pienentää silloin, kun rakennuksessa ei ole ihmisiä, ja tehostaa tarpeen kasvaessa.
Ilmanvaihdon ohjauksessa kannattaa noudattaa järjestelmän valmistajan ohjeita ja rakennukselle suunniteltuja ilmamääriä.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Ilmanvaihtoa ei normaalisti pidä sammuttaa kokonaan. Rakennuksessa syntyy kosteutta ja epäpuhtauksia myös silloin, kun ilmanvaihdon tarve tuntuu vähäiseltä, ja ilmanvaihdon tehtävänä on huolehtia niiden poistumisesta.
Erityisen huono ratkaisu on sammuttaa ilmanvaihto energiansäästön vuoksi. Lämmöllä-lehdessä julkaistuissa energiansäästöohjeissa on korostettu, ettei ilmanvaihtoa saa energiansäästön nimissä sulkea tai estää.
Poikkeustilanteissa viranomaiset voivat antaa ohjeen ilmanvaihdon sulkemisesta esimerkiksi ulkoilmassa olevan vaarallisen savun tai muun epäpuhtauden vuoksi. Tällöin toimitaan viranomaisohjeiden mukaan.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Helteellä ilmanvaihdon perustehtävä ei muutu: sen pitää edelleen huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta ja sisäilman epäpuhtauksien sekä kosteuden poistamisesta. Ilmanvaihtoa ei siis kannata sammuttaa kodin viilentämiseksi.
Kesäaikaan ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenoton ja mahdollisen kesäohituksen toiminta riippuu laitteen ominaisuuksista. Monissa järjestelmissä automatiikka ohjaa toimintaa ulko- ja sisälämpötilojen perusteella.
Kodin ylilämpenemistä kannattaa torjua ensisijaisesti estämällä auringon lämpösäteilyn pääsy sisälle esimerkiksi ulkopuolisella varjostuksella. Viileämpinä öinä voidaan hyödyntää myös tuuletusta olosuhteiden salliessa.
Pelkkä ilmanvaihto ei yleensä vastaa varsinaista jäähdytysjärjestelmää. Joissakin järjestelmissä ilmanvaihtoon voidaan kuitenkin yhdistää esimerkiksi maalämpöpiiriä hyödyntävä viilennyspatteri.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Ilmanvaihto ja viilennys ovat eri asioita. Ilmanvaihdon ensisijainen tehtävä on vaihtaa rakennuksen ilmaa: poistaa käytettyä ilmaa ja tuoda tilalle puhdasta ulkoilmaa. Viilennyksen tehtävänä puolestaan on poistaa rakennuksesta lämpöä ja alentaa sisälämpötilaa.
Järjestelmät voivat kuitenkin toimia yhdessä. Esimerkiksi maalämpöjärjestelmän maapiirin viileyttä voidaan joissakin ratkaisuissa johtaa ilmanvaihtokanavaan sijoitetulle viilennyspatterille. Lämmöllä-lehden vuonna 2026 esittelemässä omakotitalossa samaa maapiiriä hyödynnettiin kesällä viilennykseen ja talvella ilmanvaihdon ulkoilman esilämmitykseen.
Viilennyksen toteutustapa kannattaa suunnitella rakennuksen ja ilmanvaihtojärjestelmän kokonaisuuden perusteella. Ilmanvaihdon kautta toteutettavan viilennyksen teho ja ominaisuudet poikkeavat esimerkiksi ilmalämpöpumpulla tai erillisillä puhallinkonvektoreilla toteutetusta jäähdytyksestä.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
6. Kodin viilennys – UKK
Omakotitalon viilentämisessä kannattaa aloittaa estämällä lämpöä pääsemästä sisälle. Erityisesti auringonsäteily ikkunoiden kautta voi nostaa sisälämpötilaa nopeasti, joten aurinkosuojaus, markiisit, sälekaihtimet ja muu varjostus ovat tehokkaita keinoja.
Päivällä ikkunoita kannattaa yleensä pitää kiinni, jos ulkona on sisätiloja lämpimämpää. Kun ulkoilma illalla tai yöllä viilenee sisäilmaa kylmemmäksi, voidaan hyödyntää ristivetoa ja tuuletusta.
Myös sisäisiä lämpökuormia kannattaa vähentää. Esimerkiksi uuni, sauna ja tehokkaat sähkölaitteet tuottavat lämpöä sisätiloihin.
Jos nämä keinot eivät riitä, kotiin voidaan hankkia koneellinen viilennys esimerkiksi ilmalämpöpumpulla tai maalämpöjärjestelmän maaviileällä. Lämmöllä-lehden viilennystä käsittelevässä artikkelissa korostetaan juuri sitä, että viilennyksessä kannattaa ensin ehkäistä kodin lämpenemistä ja vasta sen jälkeen tuottaa aktiivisesti kylmää.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Tehokkain ratkaisu riippuu talosta, sen pohjaratkaisusta ja siitä, kuinka suuri viilennystarve on.
Ensimmäinen keino on vähentää rakennukseen tulevaa lämpöä aurinkosuojauksella ja muilla passiivisilla ratkaisuilla. Jos tarvitaan koneellista viilennystä, olemassa olevaan omakotitaloon ilmalämpöpumppu on usein tehokas ja suhteellisen helposti toteutettava ratkaisu.
Maalämpötalossa puolestaan energiakaivosta saatava maaviileä voi olla erittäin energiatehokas tapa viilentää rakennusta. Viileys voidaan jakaa esimerkiksi puhallinkonvektoreilla tai joissakin tapauksissa ilmanvaihdon kautta.
Parhaassa kokonaisuudessa aktiivisen jäähdytyksen ei tarvitse yksin torjua kaikkea lämpökuormaa, vaan aurinkosuojaus, ilmanvaihto, yöaikainen tuuletus ja varsinainen viilennys toimivat yhdessä.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Usein kyllä. Ilmalämpöpumppu on monessa omakotitalossa käytännöllinen ratkaisu kesäajan viilennykseen, ja samalla laitteella voidaan yleensä myös lämmittää rakennusta talvella.
Viilennyksen toimivuuteen vaikuttavat erityisesti sisäyksikön sijoitus ja talon pohjaratkaisu. Avoimessa kodissa viileä ilma pääsee leviämään tehokkaammin kuin talossa, jossa on paljon suljettuja huoneita tai useita kerroksia.
Ilmalämpöpumpulla ei tarvitse tehdä kodista kylmää. Jo muutaman asteen lasku sisälämpötilassa ja samalla tapahtuva ilman kosteuden väheneminen voivat parantaa asumismukavuutta huomattavasti.
Ennen hankintaa kannattaa miettiä, mitkä tilat halutaan viilentää ja pystyykö yhdellä sisäyksiköllä palvelemaan niitä riittävän hyvin.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ilmalämpöpumppu on monessa omakotitalossa tehokas ja suhteellisen helposti toteutettava ratkaisu kesäajan viilennykseen. Samalla laitteella voidaan yleensä sekä lämmittää talvella että jäähdyttää kesällä.
Viilennyksen toimivuuteen vaikuttaa sisäyksikön sijoitus. Viileän ilman pitäisi päästä leviämään mahdollisimman hyvin niihin tiloihin, joita halutaan viilentää. Avoin pohjaratkaisu helpottaa viileän ilman leviämistä, kun taas suljetut huoneet ja useat kerrokset voivat vaikeuttaa sitä.
Laitetta ei myöskään tarvitse säätää erittäin kylmäksi. Tavoitteena on miellyttävä sisälämpötila ja kosteuden hallinta, ei mahdollisimman suuri lämpötilaero ulko- ja sisäilman välillä.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Kustannukset riippuvat siitä, miten viilennys toteutetaan.
Aurinkosuojaus, kaihtimet ja yöaikainen tuuletus voivat olla hyvin edullisia keinoja. Koneellinen jäähdytys vaatii puolestaan laiteinvestoinnin ja aiheuttaa käytön aikana energiakustannuksia.
Ilmalämpöpumpun kustannuksiin kuuluvat laitteen hankinta ja asennus sekä käytön sähkönkulutus. Maalämpötalossa maaviileän käyttökustannukset voivat olla pienet, mutta järjestelmän rakentamisesta syntyy kustannuksia esimerkiksi putkituksista, puhallinkonvektorista tai ilmanvaihtoon liitettävästä jäähdytyspatterista.
Kokonaisuutta kannattaa arvioida hankintahinnan lisäksi myös käyttökustannusten, asumismukavuuden ja järjestelmän käyttöiän perusteella.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ilmalämpöpumpulla viilentämisen sähkönkulutus riippuu esimerkiksi talon lämpökuormasta, ulkolämpötilasta, laitteen tehokkuudesta, tavoitellusta sisälämpötilasta ja siitä, kuinka paljon jäähdytystä käytetään.
Ilmalämpöpumppu siirtää lämpöä sisätiloista ulos, joten kyse ei ole siitä, että sähkö muutettaisiin suoraan kylmäksi.
Kulutusta voidaan pienentää ehkäisemällä talon lämpenemistä jo etukäteen. Jos auringonsäteilyä estetään tehokkaasti ja sisäisiä lämpökuormia vähennetään, myös ilmalämpöpumpun tarvitsee tehdä vähemmän työtä.
Viilennyksessä ei yleensä kannata tavoitella hyvin matalaa sisälämpötilaa. Maltillinen lämpötilaero ulkoilmaan parantaa asumismukavuutta ja pitää energiankulutuksen kohtuullisena.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Kyllä. Maalämpöjärjestelmän energiakaivon tai maapiirin viileyttä voidaan hyödyntää kesällä kodin viilentämiseen.
Ratkaisua kutsutaan esimerkiksi maaviileäksi tai maakylmäksi. Keruupiirin viileää nestettä voidaan kierrättää esimerkiksi puhallinkonvektorille tai ilmanvaihdon yhteydessä olevalle jäähdytyspatterille.
Ratkaisun etuna on pieni energiankulutus, koska varsinaista lämpöpumpun kompressoria ei yleensä tarvitse käyttää viilennyksen tuottamiseen. Sähköä tarvitaan lähinnä nesteen ja ilman kierrättämiseen.
Lämmöllä-lehden elokuussa 2026 esittelemässä maalämpöremontissa samaa maapiiriä hyödynnetään kesällä viilennykseen ja talvella ilmanvaihdon ulkoilman esilämmitykseen.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Maakylmä ja maaviileä tarkoittavat käytännössä maaperän tai energiakaivon viileyden hyödyntämistä rakennuksen jäähdyttämiseen.
Maalämpöjärjestelmässä energiakaivosta palaava lämmönkeruuneste on kesällä riittävän viileää, jotta sen avulla voidaan poistaa lämpöä sisätiloista. Viileys voidaan siirtää huoneisiin esimerkiksi puhallinkonvektorilla tai ilmanvaihdon jäähdytyspatterilla.
Ratkaisusta puhutaan usein passiivisena viilennyksenä, koska lämpöpumpun kompressoria ei yleensä tarvita. Sähköä kuluttavat lähinnä kiertovesipumput ja mahdolliset puhaltimet.
Maaviileän toteutuksessa on tärkeää huomioida kondenssiveden muodostuminen ja kylmien putkien asianmukainen eristäminen.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ei välttämättä päivällä. Jos ulkona on lämpimämpää kuin sisällä, avoimet ikkunat päästävät kotiin lisää lämmintä ilmaa ja voivat nostaa sisälämpötilaa.
Ikkunat kannattaa avata silloin, kun ulkolämpötila laskee sisälämpötilaa alemmaksi. Usein paras aika tehokkaalle tuuletukselle on ilta, yö tai aikainen aamu. Ristivedolla rakennuksesta voidaan silloin poistaa päivän aikana kertynyttä lämpöä nopeasti.
Päivällä kannattaa puolestaan pitää ikkunoita ja ovia mahdollisuuksien mukaan suljettuina ja estää samalla auringonsäteilyn pääsy sisälle.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Ilmanvaihdon perustehtävä on vaihtaa sisäilmaa, joten sitä ei pidä sammuttaa helteen vuoksi.
Koneellisen ilmanvaihdon toiminta kannattaa pitää valmistajan ohjeiden mukaisena. Monissa ilmanvaihtokoneissa on kesätoiminto tai lämmöntalteenoton kesäohitus, joka estää poistoilman lämpöä siirtymästä tarpeettomasti tuloilmaan silloin, kun ulkona on lämmintä.
Viileämpinä öinä ilmanvaihtoa voidaan joissakin järjestelmissä tehostaa, jolloin viileämpää ulkoilmaa saadaan enemmän sisään. Päivän kuumimpina tunteina pelkällä ilmanvaihdolla ei kuitenkaan yleensä pystytä jäähdyttämään taloa, jos ulkoilma on sisäilmaa lämpimämpää.
Ilmanvaihto ja varsinainen jäähdytys ovat siis eri asioita, vaikka ne voivat toimia yhdessä.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Kyllä. Aurinkosuojaus on yksi tehokkaimmista tavoista ehkäistä kodin ylilämpenemistä.
Erityisen tehokkaita ovat ikkunoiden ulkopuolelle sijoitetut ratkaisut, kuten markiisit, ulkopuoliset kaihtimet, säleiköt ja muu varjostus. Ne pysäyttävät suuren osan auringonsäteilystä jo ennen kuin lämpö pääsee ikkunan läpi sisätiloihin.
Myös puut ja muu kasvillisuus voivat varjostaa rakennusta kesällä. Sisäpuoliset verhot ja sälekaihtimet auttavat nekin, mutta ulkopuolinen suojaus on yleensä tehokkaampaa, koska lämpösäteily ei ehdi päästä sisälle asti.
Aurinkosuojaus pienentää samalla koneellisen viilennyksen tarvetta ja siten myös sen energiankulutusta.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Yhtä kaikille sopivaa kesälämpötilaa ei ole. Lämpöviihtyvyyteen vaikuttavat lämpötilan lisäksi esimerkiksi ilman kosteus, ilman liike, vaatetus, terveydentila ja henkilökohtaiset mieltymykset.
Koneellisessa viilennyksessä sisätiloja ei yleensä ole tarpeen jäähdyttää hyvin kylmiksi. Jo muutaman asteen ero kuumaan ulkoilmaan voi tehdä sisätiloista huomattavasti miellyttävämmät.
Tärkeää on myös välttää tarpeettoman suurta lämpötilaeroa ulko- ja sisäilman välillä. Viilennys kannattaa säätää asumismukavuuden, ei mahdollisimman alhaisen lämpötilalukeman perusteella.
Pitkittynyt korkea sisälämpötila voi kuitenkin olla erityisesti ikääntyneille ja tietyistä sairauksista kärsiville myös terveysriski. Tulevaisuudessa kesäajan lämpöolosuhteisiin joudutaankin suomalaisissa rakennuksissa kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Lämmöllä-lehden laajassa viilennysartikkelissa tätä tarkastellaan myös rakennusten muuttuvien olosuhteiden näkökulmasta.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
7. Energiatehokkuus ja energiansäästö
Omakotitalon energiankulutusta voidaan pienentää monella tavalla. Usein järkevintä on aloittaa siitä, mihin energiaa talossa oikeasti kuluu. Lämmitys muodostaa tavallisesti suurimman osuuden pientalon energiankulutuksesta, joten lämmitysjärjestelmän säädöillä, sisälämpötilalla ja rakennuksen lämpöhäviöillä on suuri merkitys.
Energiankulutusta voi pienentää esimerkiksi laskemalla tarpeettoman korkeita huonelämpötiloja, huoltamalla lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmät, parantamalla yläpohjan eristystä ja vähentämällä lämpimän käyttöveden kulutusta.
Myös vanhaa rakennusta voidaan usein parantaa vaiheittain ilman, että kaikkea tarvitsee uusia kerralla. Lämmöllä-lehden lisäeristämistä käsittelevässä artikkelissa esimerkiksi yläpohjan lisäeristyksen todetaan voivan pienentää lämpöhäviötä ja lämmityskustannuksia merkittävästi.
Lue lisää:
Lisäeristämisellä säästöä lämmityskuluihin
Lämmöllä 40 vuotta sitten: Energiaa säästettiin parantamalla vanhaa
Suomalaisessa omakotitalossa suurin yksittäinen energiankulutuksen kohde on yleensä tilojen lämmitys. Sen jälkeen energiaa kuluu muun muassa lämpimän käyttöveden tuottamiseen, ilmanvaihtoon, valaistukseen ja kodin sähkölaitteisiin.
Jakauma vaihtelee kuitenkin huomattavasti talon iän, koon, energiatehokkuuden, lämmitysmuodon, asukasmäärän ja käyttötottumusten mukaan.
Vanhemmassa, heikommin eristetyssä talossa lämmityksen osuus voi olla suuri. Uudessa energiatehokkaassa talossa puolestaan lämpimän käyttöveden ja kotitaloussähkön suhteellinen osuus kokonaiskulutuksesta korostuu.
Siksi omassa kodissa kannattaa tarkastella toteutunutta kulutusta eikä verrata pelkästään yhtä kokonaislukua muiden talojen kulutukseen.
Lue lisää:
Omakotitalon vuosittainen sähkönkulutus voi vaihdella muutamasta tuhannesta kilowattitunnista useisiin kymmeniin tuhansiin kilowattitunteihin.
Suurin ero syntyy siitä, lämmitetäänkö talo sähköllä vai jollakin muulla energiamuodolla. Jos sekä tilojen että käyttöveden lämmitys perustuvat sähköön, sähkönkulutus on luonnollisesti huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi kauko- tai puulämmitteisessä talossa, jossa sähköä tarvitaan lähinnä kodinkoneisiin, valaistukseen ja talotekniikan apulaitteisiin.
Kulutukseen vaikuttavat lisäksi talon koko, ikä, eristystaso, asukkaiden määrä, sisälämpötila, lämpimän veden käyttö ja esimerkiksi sähköauton lataus.
Siksi yhtä kaikille omakotitaloille sopivaa vuosikulutusta ei ole. Paras vertailukohta on oman kodin useamman vuoden kulutushistoria.
Yhtä normaalia sähkönkulutusta ei ole, koska omakotitalojen lämmitysratkaisut ja käyttötavat poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Suoralla sähkölämmityksellä varustetun talon sähkönkulutus voi olla moninkertainen esimerkiksi maalämpötaloon verrattuna. Toisaalta suuressa maalämpötalossa voi kulua enemmän sähköä kuin pienessä, hyvin energiatehokkaassa sähkölämmitteisessä talossa.
Siksi kokonaiskulutuksen rinnalla kannattaa tarkastella esimerkiksi kulutusta neliömetriä kohti sekä sitä, kuinka suuri osa sähköstä kuluu lämmitykseen, lämpimään käyttöveteen ja kotitaloussähköön.
Jos oman talon kulutus nousee selvästi ilman muutoksia asumisessa tai säässä, syy kannattaa selvittää. Taustalla voi olla esimerkiksi lämmitysjärjestelmän säätöihin, laitteisiin tai rakennuksen kuntoon liittyvä muutos.
Lämmityksessä voidaan säästää ennen kaikkea välttämällä turhaa lämmittämistä ja varmistamalla, että lämmitysjärjestelmä toimii suunnitellulla tavalla.
Huonelämpötiloja kannattaa säätää tilojen käytön mukaan. Kaikkien huoneiden ei tarvitse olla yhtä lämpimiä, ja esimerkiksi varastoissa tai vähän käytetyissä tiloissa voidaan usein käyttää alempaa lämpötilaa.
Myös lämmitysjärjestelmän oikeilla säädöillä, säännöllisellä huollolla ja mahdollisella automaatiolla voidaan pienentää energiankulutusta. Rakenteiden lämpöhäviötä voidaan puolestaan vähentää esimerkiksi lisäeristyksellä silloin, kun se on rakennusteknisesti järkevää.
Energiansäästö ei siis aina vaadi kokonaan uutta lämmitysjärjestelmää. Usein olemassa olevan järjestelmän parantaminen ja talon lämpöhäviöiden vähentäminen ovat järkevä ensimmäinen askel.
Lue lisää:
Lisäeristämisellä säästöä lämmityskuluihin
Lämmöllä 40 vuotta sitten: Energiaa säästettiin parantamalla vanhaa
Usein kyllä, jos huonelämpötila on tarpeettoman korkea. Jo pieni lämpötilan lasku vähentää rakennuksen lämpöhäviötä ja siten lämmitysenergian tarvetta.
Lämpötilaa ei kuitenkaan kannata alentaa niin paljon, että asumismukavuus kärsii tai rakennukseen syntyy kosteusriskejä. Eri tiloissa voidaan käyttää erilaisia lämpötiloja niiden käyttötarkoituksen mukaan.
Makuuhuoneessa moni viihtyy hieman viileämmässä kuin olohuoneessa, ja vähän käytetyissä tiloissa lämpötilaa voidaan usein laskea enemmän.
Sopiva lämpötila on siis kompromissi asumismukavuuden, terveyden ja energiankulutuksen välillä.
Ilmanvaihdon mukana rakennuksesta poistuu lämpöenergiaa, joten ilmanvaihdolla on merkitystä lämmitysenergian kulutukseen.
Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa lämmöntalteenotto voi ottaa suuren osan poistoilman lämmöstä talteen ja hyödyntää sen sisään tulevan ulkoilman lämmittämiseen. Tämä pienentää muun lämmitysjärjestelmän energiantarvetta.
Ilmanvaihtoa ei kuitenkaan pidä pienentää liikaa energiansäästön vuoksi. Riittävä ilmanvaihto tarvitaan kosteuden, hiilidioksidin, hajujen ja muiden epäpuhtauksien poistamiseen.
Energiatehokas ilmanvaihto tarkoittaakin ennen kaikkea oikein mitoitettua, säädettyä ja huollettua järjestelmää, jossa ilmanvaihtoa ei käytetä tarpeettoman suurella teholla mutta sitä on aina riittävästi.
Lue lisää:
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lisäeristäminen kannattaa erityisesti silloin, kun vanhan talon eristekerrokset ovat nykymittapuulla ohuet mutta rakenteet muuten hyvässä kunnossa.
Yläpohja on usein ensimmäisiä tarkastettavia kohteita, koska lämpö pyrkii ylöspäin ja yläpohjan lisäeristäminen voidaan monessa talossa toteuttaa suhteellisen helposti.
Ennen lisäeristystä pitää kuitenkin varmistaa rakenteiden kunto ja kosteustekninen toimivuus. Huonokuntoisen tai kostean eristeen päälle ei pidä vain lisätä uutta eristettä.
Lämmöllä-lehden esimerkkikohteessa yläpohjan lisäeristäminen nostettiin kustannuksiltaan kohtuulliseksi energiaremontiksi, jolla voidaan vähentää lämpöhäviötä ilman lämmitysmuodon vaihtamista.
Lue lisää:
Ikkunoiden vaihtaminen voi parantaa energiatehokkuutta, mutta pelkästään energiansäästön vuoksi tehtävän vaihdon kannattavuus pitää arvioida tapauskohtaisesti.
Jos vanhat ikkunat ovat huonokuntoisia, vetoisia tai tiivisteet ja rakenteet ovat käyttöikänsä päässä, uusiminen voi parantaa sekä asumismukavuutta että energiatehokkuutta.
Jos ikkunat ovat muuten hyvässä kunnossa, niiden tiivistäminen ja säätäminen voi olla huomattavasti edullisempi ensimmäinen toimenpide.
Ikkunoiden uusimista arvioitaessa kannattaa huomioida energiankulutuksen lisäksi rakenteiden kunto, vedon tunne, ääneneristys, aurinkosuojaus ja koko remontin kustannukset.
Energiatehokkuus tarkoittaa sitä, että sama asumismukavuus ja tarvittavat palvelut tuotetaan mahdollisimman pienellä energiankulutuksella.
Pientalossa energiatehokkuuteen vaikuttavat esimerkiksi rakennuksen eristys, ikkunat ja ovet, ilmanvaihto, lämmitysjärjestelmä, lämmin käyttövesi, automaatio sekä asukkaiden käyttötottumukset.
Energiatehokkuus ei siis tarkoita sitä, että kodissa pitäisi olla kylmä tai ilmanvaihtoa pitäisi vähentää liian pieneksi. Tavoitteena on vähentää turhaa energiankulutusta heikentämättä asumisen laatua.
Rakennusten energiatehokkuus on myös keskeinen osa EU:n EPBD-direktiiviä ja Suomen rakentamissääntelyä.
Lue lisää:
Energiatodistus on rakennuksen energiatehokkuutta kuvaava asiakirja. Siinä rakennukselle määritetään energiatehokkuusluokka laskennallisen energiankulutuksen perusteella.
Energiatodistuksen tarkoituksena on helpottaa eri rakennusten energiatehokkuuden vertailua. Todistuksen laskenta ei perustu suoraan siihen, kuinka paljon juuri kyseisen talon nykyiset asukkaat käyttävät energiaa, vaan standardoituihin käyttöoletuksiin ja rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin.
Energiatodistukseen sisältyy myös ehdotuksia rakennuksen energiatehokkuuden parantamiseksi.
Energiatodistus tarvitaan tietyissä tilanteissa esimerkiksi rakennusta myytäessä tai vuokrattaessa. EPBD-uudistus muuttaa tulevaisuudessa myös energiatodistusten ja E‑luvun laskentaa.
Lue lisää:
Rakennuksen energialuokka kertoo rakennuksen laskennallisesta energiatehokkuudesta. Luokitus esitetään asteikolla A–G, jossa A tarkoittaa energiatehokkainta luokkaa.
Energialuokka perustuu rakennuksen E‑lukuun. Laskennassa huomioidaan rakennuksen teknisiä ominaisuuksia sekä eri energiamuotojen kertoimia.
Energialuokka ei siis ole sama asia kuin talon toteutunut sähkön tai muun energian vuosikulutus. Kaksi saman energialuokan taloa voi kuluttaa käytännössä eri määrän energiaa esimerkiksi asukasmäärän ja käyttötottumusten vuoksi.
EPBD-direktiivin toimeenpanon yhteydessä energialuokitusta ja E‑luvun laskentatapaa ollaan Suomessa uudistamassa.
Lue lisää:
Energialuokkaa voidaan parantaa pienentämällä rakennuksen laskennallista energiantarvetta tai muuttamalla sen energiantuotantoa energiatehokkaammaksi.
Mahdollisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi lisäeristäminen, ikkunoiden tai ovien parantaminen, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton tehostaminen, lämmitysjärjestelmän uudistaminen, lämpöpumpun lisääminen sekä aurinkoenergian hyödyntäminen.
Oikeat toimenpiteet riippuvat aina rakennuksesta. Vanhaan taloon ei kannata tehdä remontteja pelkästään energialuokan kirjaimen vuoksi, vaan samalla pitää tarkastella investoinnin kustannuksia, rakennuksen kuntoa, saavutettavaa energiansäästöä ja asumismukavuuden parantumista.
Esimerkiksi lisäeristämisellä voidaan joissakin vanhoissa taloissa vähentää lämpöhäviöitä ilman koko lämmitysjärjestelmän uusimista.
Lue lisää:
Energiaremontilla tarkoitetaan rakennukseen tehtävää muutosta, jonka tavoitteena on pienentää energiankulutusta tai parantaa energiatehokkuutta.
Energiaremontti voi olla suuri lämmitysjärjestelmän uusiminen, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi yläpohjan lisäeristämistä, ikkunoiden parantamista, ilmanvaihdon uusimista, lämpöpumpun asentamista tai lämmityksen automaation kehittämistä.
Useita ratkaisuja voidaan myös yhdistää. Esimerkiksi vanha toimiva lämmitysjärjestelmä voidaan säilyttää ja sen rinnalle asentaa lämpöpumppu, jolloin syntyy hybridilämmitysjärjestelmä.
Energiaremonttia suunniteltaessa kannattaa tarkastella rakennusta kokonaisuutena eikä tehdä yksittäisiä muutoksia ilman tietoa siitä, miten ne vaikuttavat muuhun talotekniikkaan ja rakenteisiin.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Yhtä kaikille taloille sopivaa vastausta ei ole. Nopeimmin takaisin maksavat yleensä sellaiset toimenpiteet, joiden investointikustannus on pieni suhteessa saavutettavaan energiansäästöön.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi lämmitysjärjestelmän säätöjen optimointi, tarpeettoman korkean sisälämpötilan alentaminen, tiivisteiden uusiminen tai joissakin vanhoissa taloissa yläpohjan lisäeristäminen.
Suuremmat investoinnit, kuten lämpöpumppu, ikkunoiden uusiminen tai koko lämmitysjärjestelmän vaihtaminen, voivat säästää enemmän energiaa mutta niiden takaisinmaksuaika on yleensä pidempi.
Takaisinmaksuaikaa arvioitaessa pitää huomioida myös se, että kaikkia remontteja ei tehdä pelkästään energiansäästön vuoksi. Uudistus voi samalla parantaa asumismukavuutta, pienentää huoltotarvetta tai tulla joka tapauksessa ajankohtaiseksi laitteen tai rakenteen ikääntymisen vuoksi.
Lämmöllä-lehden lisäeristysartikkelissa yläpohjan lisäeristäminen nostetaan esimerkiksi suhteellisen nopeasti toteutettavaksi ja kustannuksiltaan maltilliseksi energiaremontiksi.
Lue lisää:
Lisäeristämisellä säästöä lämmityskuluihin
Lämmöllä 40 vuotta sitten: Energiaa säästettiin parantamalla vanhaa
EPBD on Euroopan unionin rakennusten energiatehokkuusdirektiivi. Sen tavoitteena on parantaa rakennuskannan energiatehokkuutta ja vähentää rakennusten aiheuttamia päästöjä.
Suomalaiselle omakotitaloasujalle direktiivi ei tämänhetkisen kansallisen valmistelun perusteella tarkoita sitä, että kaikki vanhat pientalot pitäisi remontoida tiettyyn energialuokkaan määräpäivään mennessä.
Vaikutukset näkyvät enemmän esimerkiksi uudisrakentamisen energiatehokkuusvaatimuksissa, energiatodistuksissa, E‑luvun laskennassa ja pitkän aikavälin rakennuskannan kehittämisessä.
Vanhan omakotitalon omistajalle tärkeintä on seurata kansallisen lainsäädännön valmistumista eikä tehdä suuria remonttipäätöksiä pelkkien EPBD:stä liikkuvien huhujen perusteella.
Lue lisää:
Tämänhetkisen kansallisen valmistelun perusteella vanhoille suomalaisille omakotitaloille ei ole tulossa yleistä velvoitetta, jonka mukaan jokainen talo pitäisi remontoida tiettyyn energialuokkaan määräpäivään mennessä.
EPBD-direktiivi asettaa jäsenmaille tavoitteita rakennuskannan energiankulutuksen pienentämiseksi, mutta Suomi päättää kansallisessa lainsäädännössä, miten tavoitteet käytännössä toteutetaan. Lämmöllä-lehden kesäkuussa 2026 tekemässä selvityksessä Susteran energiatehokkuusasiantuntija Sami Nevala korosti, että pientalojen kannalta valmistelu on huomattavasti maltillisempaa kuin julkisessa keskustelussa välillä on annettu ymmärtää.
Uudisrakentamisessa vaatimukset sen sijaan kiristyvät, ja energiatodistusten sekä E‑luvun laskennan perusteita uudistetaan.
Vanhan talon omistajalle järkevintä on edelleen tehdä korjauksia rakennuksen todellisen kunnon ja tarpeen perusteella ja hyödyntää remonttien yhteydessä mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta.
Lue lisää:
8. Älykoti, automaatio ja energianhallinta
Kotiautomaatiolla tarkoitetaan kodin teknisten järjestelmien automaattista ohjausta ja seurantaa. Automaatioon voidaan liittää esimerkiksi lämmitys, ilmanvaihto, valaistus, sähkönkulutus, aurinkosähkö, lämminvesivaraaja ja erilaiset sisäilmaa mittaavat anturit.
Yksinkertaisimmillaan automaatio voi tarkoittaa termostaattia, joka pitää huonelämpötilan asetetussa arvossa. Kehittyneemmässä järjestelmässä kodin tekniikka voi reagoida esimerkiksi ulkolämpötilaan, sähkön hintaan, sisäilman kosteuteen, rakennuksen energiankulutukseen tai asukkaiden tarpeisiin.
Tavoitteena on yleensä parantaa asumismukavuutta, vähentää turhaa energiankulutusta ja tehdä talotekniikan käyttämisestä mahdollisimman vaivatonta. Lämmöllä-lehden automaatioartikkelissa kuvataan, kuinka suurista kiinteistöistä tuttu älykäs talotekniikka on siirtymässä yhä vahvemmin myös omakotitaloihin.
Lue lisää:
Kyllä. Lämmityksen automaattinen ohjaus on jo tavallista monissa nykyaikaisissa lämmitysjärjestelmissä.
Automaatio voi säätää lämmitystä esimerkiksi ulkolämpötilan, sisälämpötilan, kellonajan, sähkön hinnan tai rakennuksen todellisen lämmöntarpeen perusteella. Järjestelmä voi myös huomioida eri huoneiden lämpötilat ja vähentää lämmitystä silloin, kun sitä ei tarvita.
Kehittyneissä järjestelmissä asukkaan ei tarvitse tehdä jatkuvasti käsin säätöjä. Automaatio seuraa olosuhteita ja tekee muutoksia taustalla. Lämmöllä-lehden haastatteleman Oumanin asiantuntijan mukaan parhaimmillaan automaatio on käyttäjälle lähes näkymätöntä: koti pysyy lämpimänä, mutta turhaa kulutusta leikataan pois.
Lue lisää:
Älykäs lämmityksen ohjaus tarkoittaa sitä, että järjestelmä ei reagoi vain yhteen lämpötila-anturiin, vaan voi hyödyntää useita tietoja lämmityksen optimoinnissa.
Se voi huomioida esimerkiksi ulkolämpötilan, sääennusteen, huoneiden lämpötilat, kosteuden, sähkön hinnan ja rakennuksen aiemman energiankulutuksen.
Tavoitteena on tuottaa tarvittava lämpö mahdollisimman energiatehokkaasti ja edullisesti ilman, että asumismukavuus kärsii. Hybridijärjestelmässä automaatio voi myös valita kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivan lämmönlähteen.
Älykkään ohjauksen merkitys korostuu erityisesti taloissa, joissa on useita lämmönlähteitä tai pörssisähkösopimus.
Lue lisää:
Kyllä. Monissa sähköä käyttävissä lämmitysjärjestelmissä lämmitystä voidaan ohjata sähkön tuntihinnan perusteella.
Järjestelmä voi esimerkiksi painottaa lämmitystä edullisille tunneille ja vähentää sähkön käyttöä kalleimpina tunteina. Tämä onnistuu erityisen hyvin silloin, kun rakennuksessa tai lämmitysjärjestelmässä on kykyä varastoida lämpöä esimerkiksi lämminvesivaraajaan, lattiarakenteisiin tai muuhun vesikiertoiseen järjestelmään.
Ohjauksen pitää kuitenkin huomioida asumismukavuus ja rakennuksen lämmöntarve. Lämmitystä ei kannata siirtää hinnan vuoksi niin voimakkaasti, että huonelämpötila vaihtelee tarpeettomasti tai myöhemmin tarvitaan suuri lämmitysteho menetetyn lämmön korvaamiseen.
Pörssisähköohjaus ja kulutusjousto ovat Lämmöllä-lehden mukaan yhä keskeisempi osa erityisesti sähkö- ja hybridilämmitysjärjestelmiä.
Lue lisää:
Pörssisähkösopimuksessa se voi olla järkevää. Lämminvesivaraaja pystyy varastoimaan lämpöenergiaa, joten veden lämmittämistä voidaan usein siirtää halvemmille sähkötunneille.
Automaatio voi esimerkiksi lämmittää varaajaa yön tai muun halvan hintajakson aikana ja vähentää lämmitystä sähkön ollessa kallista.
Ohjauksessa pitää kuitenkin varmistaa, että lämmintä käyttövettä on aina riittävästi ja että varaajan lämpötilat pysyvät turvallisina. Käyttöveden lämpötilaa ei pidä alentaa energiansäästön vuoksi tavalla, joka lisää mikrobikasvun riskiä.
Kannattavuuteen vaikuttavat sähkön hinnan vaihtelut, varaajan koko, lämpimän veden kulutus ja käytössä oleva ohjausjärjestelmä.
Lue lisää:
Voiko lämpöpumpun käyttöä optimoida automaattisesti?
Kyllä. Nykyaikainen lämpöpumppu sisältää jo itsessään paljon automatiikkaa, ja sen toimintaa voidaan lisäksi yhdistää laajempaan kodin energianhallintaan.
Automaatio voi säätää lämpöpumpun tehoa rakennuksen lämmöntarpeen mukaan ja ottaa huomioon esimerkiksi ulkolämpötilan, sähkön hinnan tai muun lämmönlähteen käytön.
Hybridijärjestelmässä ohjaus voi vertailla eri vaihtoehtoja ja päättää, milloin lämpöpumpun käyttö on järkevintä ja milloin esimerkiksi toinen lämmönlähde kannattaa ottaa käyttöön.
Tärkeää on kuitenkin, ettei ohjaus heikennä lämpöpumpun hyötysuhdetta turhalla käynnistelyllä tai liian voimakkailla lämpötilamuutoksilla. Hyvä automaatio optimoi kokonaisuutta eikä pelkästään yksittäisen tunnin sähkön hintaa.
Lue lisää:
Älytermostaatti ohjaa huoneen lämmitystä tavallista termostaattia monipuolisemmin.
Perinteinen termostaatti pyrkii pitämään lämpötilan asetetussa arvossa. Älytermostaatti voi tämän lisäksi hyödyntää esimerkiksi kellonaikoja, käyttäjän määrittelemiä ohjelmia, etäohjausta, sähkön hintaa tai kodin muita anturitietoja.
Järjestelmä voi esimerkiksi laskea lämpötilaa automaattisesti silloin, kun koti on tyhjillään, ja nostaa sen takaisin ennen asukkaiden paluuta.
Vesikiertoisessa lämmityksessä älytermostaatit voivat ohjata huonekohtaisesti lattialämmityksen tai pattereiden toimilaitteita. Sähkölämmityksessä ne voivat puolestaan ohjata suoraan sähköpattereita tai lattialämmitystä.
Lue lisää:
Älytermostaatti voi säästää energiaa, jos sen avulla vähennetään tarpeetonta lämmittämistä.
Säästöä voi syntyä esimerkiksi siitä, että huoneiden lämpötilaa alennetaan automaattisesti silloin, kun niitä ei käytetä, tai että eri huoneissa pidetään niiden käyttötarkoitukseen sopivaa lämpötilaa.
Säästö ei kuitenkaan synny pelkästään siitä, että vanha termostaatti vaihdetaan älymalliin. Jos huonelämpötilat ja lämmitysajat pysyvät täsmälleen samoina, energiankulutus ei välttämättä muutu merkittävästi.
Älytermostaatin suurin hyöty syntyy automaattisesta ja tarkemmasta ohjauksesta sekä siitä, että käyttäjän ei tarvitse itse muistaa tehdä jatkuvasti säätöjä.
Lue lisää:
Kodin energianhallintajärjestelmä kokoaa tietoa kodin energiantuotannosta, energiankulutuksesta ja teknisistä järjestelmistä ja käyttää tietoa niiden ohjaamiseen.
Järjestelmä voi seurata esimerkiksi sähkön kokonaiskulutusta, lämmitystä, lämpöpumppua, lämminvesivaraajaa, aurinkopaneelien tuotantoa, sähköauton latausta ja mahdollisen akuston tilaa.
Tämän perusteella se voi esimerkiksi siirtää kulutusta halvemmille sähkötunneille, käyttää omaa aurinkosähköä silloin kun sitä on saatavilla tai rajoittaa samanaikaista suurta sähkötehoa.
Energianhallinnan tavoitteena ei siis ole pelkästään pienentää kulutusta, vaan käyttää energiaa mahdollisimman järkevästi silloin, kun se on edullisinta tai omaa tuotantoa on saatavilla.
Lue lisää:
Kyllä, tekoälyä voidaan hyödyntää kodin energiankäytön optimoinnissa. Käytännössä tekoäly voi analysoida esimerkiksi rakennuksen aiempaa energiankulutusta, lämpötiloja, sääennusteita, sähkön hintaa ja asukkaiden käyttötapoja.
Näiden tietojen perusteella järjestelmä voi ennakoida rakennuksen lämmöntarvetta ja ohjata laitteita tehokkaammin kuin pelkästään yksittäiseen lämpötilamittaukseen perustuva säätö.
Tekoäly ei kuitenkaan itsessään säästä energiaa, vaan hyöty syntyy siitä, miten hyvin sen tekemät ennusteet ja ohjauspäätökset voidaan yhdistää talon teknisiin järjestelmiin.
Pientaloissa tällaiset ratkaisut tulevat todennäköisesti yleistymään sitä mukaa, kun lämmitys, sähköauton lataus, aurinkosähkö, akut ja muut järjestelmät muodostavat yhä tiiviimmän kokonaisuuden. Lämmöllä-lehdessä on jo nostettu esiin kehitys, jossa pientalon tekniikka reagoi entistä enemmän automaattisesti säätilaan, kulutukseen ja sähkön hintaan.
Lue lisää:
Pientalossa voidaan automatisoida jo hyvin suuri osa talotekniikan toiminnoista.
Automaatioon voidaan liittää esimerkiksi lämmitys, ilmanvaihto, viilennys, lämmin käyttövesi, valaistus, aurinkosähkö, sähköauton lataus, energiavarastot sekä erilaiset sisäilman lämpötilaa, kosteutta ja muita olosuhteita seuraavat anturit.
Lämmityksessä automaatio voi säätää huonelämpötiloja ja valita hybridijärjestelmässä sopivimman lämmönlähteen. Ilmanvaihdossa tehoa voidaan muuttaa esimerkiksi kosteuden tai hiilidioksidipitoisuuden perusteella. Sähköauton latausta ja lämminvesivaraajaa voidaan puolestaan ajoittaa halvoille sähkötunneille.
Järjestelmät voidaan myös yhdistää niin, etteivät ne toimi toisistaan irrallaan. Juuri kokonaisuuden optimointi on yksi älykkään talotekniikan suurimmista hyödyistä.
Lämmöllä-lehden automaatiota käsittelevässä artikkelissa tätä kehitystä kuvataan siirtymänä kohti järjestelmiä, jotka keräävät jatkuvasti tietoa kodin olosuhteista ja tekevät sen perusteella säätöjä automaattisesti.
Lue lisää:
9. Aurinkoenergia, uusiutuva energia ja energiavarastot
Aurinkopaneelit voivat olla omakotitalossa kannattava investointi erityisesti silloin, kun mahdollisimman suuri osa tuotetusta sähköstä pystytään käyttämään itse. Aurinkosähkön arvo on yleensä suurimmillaan silloin, kun sillä korvataan verkosta ostettavaa sähköä.
Kannattavuuteen vaikuttavat talon sähkönkulutus, järjestelmän koko, paneelien sijoitus ja suuntaus, mahdollinen varjostus, hankintahinta sekä sähkön hinta. Aurinkosähkön hyödyntämistä parantavat esimerkiksi lämpöpumppu, lämminvesivaraaja ja sähköauto, joiden kulutusta voidaan mahdollisuuksien mukaan ajoittaa aurinkoisen ajan tuotantotunneille. Lämmöllä-lehden aiemmassa aurinkoenergiaa käsittelevässä aineistossa juuri oman tuotannon hyödyntäminen nostetaan järjestelmän taloudellisen kannattavuuden kannalta keskeiseksi asiaksi.
Aurinkopaneelien hankintaa ei silti kannata mitoittaa periaatteella ”niin paljon kuin katolle mahtuu”. Järjestelmä kannattaa mitoittaa ensisijaisesti kiinteistön oman sähkönkulutuksen perusteella.
Lue lisää:
Aurinkosähköjärjestelmän hinta riippuu muun muassa järjestelmän tehosta, paneelien määrästä, invertteristä, kattomateriaalista, asennuskohteen vaativuudesta sekä mahdollisista sähköjärjestelmän muutostöistä.
Siksi aurinkopaneelijärjestelmälle ei ole yhtä yleispätevää hintaa. Omakotitaloon asennettava järjestelmä maksaa tyypillisesti useita tuhansia euroja, ja suurempi järjestelmä luonnollisesti enemmän.
Tarjouksia vertailtaessa kannattaa hinnan lisäksi tarkistaa ainakin järjestelmän kokonaisteho, käytettävät laitteet, takuut, asennuksen sisältö sekä arvioitu vuosituotanto. Halvin tarjous ei välttämättä ole kokonaistaloudellisesti paras.
Lämmöllä-lehden vuoden 2020 aurinkoenergia-artikkelissa tyypillisen järjestelmän hinnaksi arvioitiin tuolloin noin 5 500–8 500 euroa, mutta tätä lukua ei pidä käyttää nykyisenä hintatietona, koska laitteiden ja asennusten hinnat muuttuvat ajan myötä.
Lue lisää:
Aurinkopaneelien vuosituotanto riippuu järjestelmän koosta, sijainnista, paneelien suunnasta ja kallistuksesta, varjostuksista sekä vuosittaisista sääolosuhteista.
Suomessa aurinkosähköä voidaan tuottaa tehokkaasti pitkän valoisan kevät- ja kesäkauden ansiosta. Viileä sää ei itsessään haittaa aurinkopaneelien toimintaa, vaan paneelit voivat toimia hyvällä hyötysuhteella viileässäkin, kun auringonsäteilyä on riittävästi.
Tuotanto painottuu kuitenkin voimakkaasti kevääseen, kesään ja alkusyksyyn. Talvella tuotanto on selvästi vähäisempää.
Järjestelmän arvioitu vuosituotanto kannattaa laskea juuri kyseiselle kiinteistölle eikä tehdä hankintapäätöstä pelkän paneelien nimellistehon perusteella.
Lue lisää:
Kyllä, mutta Suomessa talvituotanto on yleensä vähäistä verrattuna kevääseen ja kesään.
Syynä eivät ole ensisijaisesti pakkaset vaan vähäinen auringonsäteily, lyhyet päivät, auringon matala kulma sekä mahdollinen lumi paneelien päällä. Aurinkopaneelit voivat sinänsä toimia hyvin myös pakkasella.
Suurin osa suomalaisen aurinkosähköjärjestelmän vuosituotannosta syntyy maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana. Järjestelmää ei siksi kannata ajatella ympärivuotisena omavaraisena sähköntuotantona, vaan osana kodin muuta energiajärjestelmää.
Aurinkopaneelit ovat pitkäikäisiä laitteita. Hyvälaatuisten paneelien käyttöikä voi olla 25–30 vuotta tai enemmänkin.
Paneelin sähköntuotantokyky heikkenee vähitellen vuosien aikana, mutta paneeli ei siis yleensä lakkaa toimimasta yhtäkkiä tietyn käyttövuoden jälkeen. Valmistajat antavat usein pitkän tehontuottotakuun, jossa määritellään, kuinka suuri osa alkuperäisestä tehosta paneelin pitäisi säilyttää tietyn ajan jälkeen.
Järjestelmän muut komponentit eivät välttämättä kestä yhtä pitkään. Esimerkiksi invertteri voidaan joutua uusimaan paneelien käyttöiän aikana.
Lämmöllä-lehden aurinkoenergiaa käsittelevässä aineistossa aurinkosähköjärjestelmien pitkä käyttöikä nostettiin yhdeksi niiden eduista.
Lue lisää:
Etelään suunnatut paneelit tuottavat Suomessa yleensä suurimman vuosittaisen energiamäärän, mutta myös kaakkoon ja lounaaseen suunnatut järjestelmät voivat toimia erittäin hyvin.
Itä–länsisuuntaus voi puolestaan tasata tuotantoa pidemmälle päivälle. Itään suunnatut paneelit tuottavat enemmän aamulla ja länteen suunnatut iltapäivällä ja illalla. Tämä voi sopia hyvin kotitalouden kulutusprofiiliin.
Suuntaa tärkeämpikin kysymys voi olla varjostus. Puut, naapurirakennukset, savupiiput ja muut esteet voivat heikentää tuotantoa merkittävästi. Lämmöllä-lehden aurinkoenergia-artikkelissa juuri varjostusten välttäminen nostettiin yhdeksi järjestelmän sijoituksen tärkeimmistä lähtökohdista.
Paneelien sijoitus kannattaa siksi suunnitella aina kyseisen rakennuksen ja tontin olosuhteiden perusteella.
Lue lisää:
Akku voi parantaa aurinkosähkön omakäyttöastetta, koska päivällä tuotettua sähköä voidaan käyttää myöhemmin esimerkiksi illalla.
Taloudellinen kannattavuus riippuu kuitenkin akun hinnasta, kapasiteetista, sähkön hinnasta, aurinkosähköjärjestelmän tuotannosta ja kodin kulutusprofiilista. Kaikissa omakotitaloissa akun hankinta ei vielä välttämättä maksa itseään takaisin pelkästään aurinkosähkön varastoinnilla.
Ennen akun hankintaa kannattaa miettiä, pystyttäisiinkö aurinkosähköä käyttämään enemmän suoraan. Esimerkiksi lämminvesivaraajan, lämpöpumpun tai sähköauton latauksen ajoittaminen tuotantotunneille voi toimia eräänlaisena energian varastointina ilman erillistä akkua. Lämmöllä-lehden vanhemmassa aurinkosähköaineistossa lämminvesivaraajan ja sähköauton hyödyntäminen nostettiin juuri tästä syystä esille.
Lue lisää:
Kotiakku on rakennukseen asennettava sähköenergiavarasto. Akkuun voidaan varastoida esimerkiksi aurinkopaneelien tuottamaa sähköä tai sähköverkosta halvempina tunteina ostettua energiaa.
Varastoitu sähkö voidaan käyttää myöhemmin silloin, kun sähkön hinta on korkeampi tai oma aurinkosähköjärjestelmä ei tuota riittävästi.
Kotiakku voidaan yhdistää kodin energianhallintaan, jolloin lataamista ja purkamista ohjataan automaattisesti esimerkiksi sähkön hinnan, aurinkotuotannon ja kodin kulutuksen perusteella.
Joissakin järjestelmissä akkua voidaan hyödyntää myös sähköverkon jousto- ja reservimarkkinoilla tai varavoimana sähkökatkon aikana. Kaikki akut ja asennukset eivät kuitenkaan automaattisesti tarjoa näitä ominaisuuksia.
Lue lisää:
Kotiakun hinta riippuu ennen kaikkea akun kapasiteetista, tehosta, tekniikasta, invertteristä, ohjausjärjestelmästä ja asennuksesta.
Pientaloihin tarkoitetut akkujärjestelmät ovat yleensä useiden tuhansien eurojen investointeja. Suuremmat kapasiteetit ja mahdollisuus esimerkiksi varavoimakäyttöön nostavat kustannusta.
Pelkkää hankintahintaa tärkeämpää on selvittää, mitä akulla aiotaan tehdä. Jos tavoitteena on vain aurinkosähkön varastointi, optimaalinen koko voi olla erilainen kuin silloin, kun akkua hyödynnetään myös sähkön hintaeroihin, tehopiikkien leikkaamiseen tai sähköverkon reservimarkkinoihin.
Kannattavuus kannattaa laskea koko akun arvioidulle käyttöajalle eikä vain ensimmäisten vuosien sähkönhinnoilla.
Lue lisää:
Teknisesti kyllä, jos auto ja latausjärjestelmä tukevat kaksisuuntaista latausta.
Tavallisessa sähköauton latauksessa sähkö kulkee vain verkosta autoon. Kaksisuuntaisessa järjestelmässä energiaa voidaan siirtää myös autosta takaisin rakennukseen tai sähköverkkoon.
Jos sähköä käytetään autosta kodin tarpeisiin, puhutaan usein V2H-ratkaisusta eli Vehicle-to-Home. Sähköä verkkoon syöttävästä ratkaisusta käytetään puolestaan nimitystä V2G eli Vehicle-to-Grid.
Sähköauton akku on kapasiteetiltaan yleensä huomattavasti suurempi kuin tyypillinen kotiakku, joten potentiaali on suuri. Käytännön mahdollisuudet riippuvat kuitenkin auton, latauslaitteen, sähköjärjestelmän ja palveluntarjoajan yhteensopivuudesta.
Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan energialähteitä, jotka uusiutuvat luonnollisesti ihmisen aikaskaalassa. Tällaisia ovat esimerkiksi aurinkoenergia, tuulivoima, vesivoima, geoterminen energia sekä kestävästi tuotettu bioenergia.
Uusiutuvaa energiaa voidaan käyttää sähkön, lämmön ja polttoaineiden tuottamiseen.
Suomen energiajärjestelmässä uusiutuvien energialähteiden merkitys on kasvanut nopeasti. Esimerkiksi tuulivoima tuottaa jo noin neljänneksen Suomessa vuosittain kulutetusta sähköstä.
Samalla energiajärjestelmän toimivuudessa korostuvat entistä enemmän tuotannon ja kulutuksen joustot, energiavarastot sekä erilaisten energialähteiden käyttäminen rinnakkain.
Lue lisää:
Tuulivoima on jo arkea – ja Suomen sähköjärjestelmä on murroksessa
Uusiutuvalla polttoaineella tarkoitetaan polttoainetta, jonka raaka-aineet ovat fossiilisen öljyn sijaan uusiutuvia tai uusiutuviksi luokiteltavia raaka-aineita.
Nestemäisiä uusiutuvia polttoaineita voidaan valmistaa esimerkiksi jätteistä, tähteistä, erilaisista rasvoista ja öljyistä sekä muista soveltuvista uusiutuvista raaka-aineista.
Uusiutuvia polttoaineita käytetään esimerkiksi liikenteessä, lentoliikenteessä, työkoneissa ja lämmityksessä. Niiden merkitys korostuu erityisesti käyttökohteissa, joiden täydellinen sähköistäminen on vaikeaa tai joissa tarvitaan helposti varastoitavaa ja kuljetettavaa energiaa.
Uusiutuva ei kuitenkaan ole yksi tietty polttoaine. Ryhmään kuuluu teknisesti erilaisia tuotteita, kuten HVO- ja FAME-pohjaisia polttoaineita.
Lue lisää:
Uusiutuvilla polttoaineilla on vahva rooli energiamurroksessa
HVO tulee sanoista Hydrotreated Vegetable Oil, eli vetykäsitelty kasviöljy. Nimestään huolimatta HVO:ta voidaan valmistaa kasviöljyjen lisäksi myös erilaisista jäte- ja tähderaaka-aineista.
HVO valmistetaan vetykäsittelyprosessilla, jossa raaka-aineen kemiallista rakennetta muutetaan. Lopputuloksena syntyy parafiininen hiilivetypolttoaine, joka ominaisuuksiltaan muistuttaa fossiilista dieseliä tai polttoöljyä, vaikka sen raaka-ainepohja on uusiutuva.
HVO:ta käytetään esimerkiksi uusiutuvana dieselinä sekä lämmitykseen soveltuvana uusiutuvana polttoaineena. Lämmöllä-lehden haastattelema Nesteen Teemu Sarjovaara korostaa, että HVO ja perinteinen biodiesel eivät ole sama asia.
Lue lisää:
Uusiutuvilla polttoaineilla on vahva rooli energiamurroksessa
HVO-lämmitysöljyyn vaihtaminen on helppo ja kustannustehokas ympäristöteko
Säiliö täyteen HVO:ta – päästöt alas yhdellä päätöksellä
HVO ja FAME ovat molemmat uusiutuvista raaka-aineista valmistettavia polttoaineita, mutta ne valmistetaan eri tavalla ja niiden kemiallinen rakenne on erilainen.
HVO valmistetaan vetykäsittelyllä. Lopputuote on hiilivetypolttoaine, joka muistuttaa ominaisuuksiltaan fossiilista dieseliä.
FAME tarkoittaa rasvahappometyyliesteriä. Sitä valmistetaan esteröimällä esimerkiksi kasviöljyjä tai muita rasvapohjaisia raaka-aineita metanolin avulla.
Arkikielessä molempia saatetaan kutsua biodieseliksi, mutta teknisesti tämä voi johtaa harhaan. Lämmöllä-lehden Teemu Sarjovaaran haastattelussa eroa avataan juuri tästä näkökulmasta: HVO ja FAME ovat kaksi erilaista tuotetta, vaikka molemmilla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.
Eroilla on merkitystä muun muassa polttoaineen säilyvyyteen, kylmäominaisuuksiin ja laitesoveltuvuuteen.
Lue lisää:
Uusiutuvilla polttoaineilla on vahva rooli energiamurroksessa
Tuulivoima vaikuttaa sähkön markkinahintaan sen mukaan, kuinka paljon sähköä sillä kulloinkin tuotetaan suhteessa sähkön kysyntään ja muuhun tuotantoon.
Kun tuulee paljon ja sähköntuotanto on runsasta, sähkön tukkuhinta voi laskea hyvin alas. Vähätuulisina ajankohtina puolestaan tarvitaan enemmän muita tuotantomuotoja, mikä voi nostaa hintaa.
Tuulivoiman muuttuva tuotanto näkyy siksi myös sähkön hinnan vaihteluna. Samalla se lisää tarvetta kulutusjoustolle, sähkön varastoinnille ja muille tuotantomuodoille, jotka pystyvät tasapainottamaan sähköjärjestelmää.
Tuulivoiman merkitys on Suomessa jo suuri: noin neljännes Suomessa kulutetusta sähköstä tuotetaan vuositasolla tuulivoimalla.
Pientaloasukkaan näkökulmasta kehitys näkyy erityisesti pörssisähkön hinnoissa ja siinä, että sähkön käytön ajoittamisesta edullisille tunneille tulee entistä hyödyllisempää.
Lue lisää:
Tuulivoima on jo arkea – ja Suomen sähköjärjestelmä on murroksessa
Suomessa uusiutuvaa energiaa tuotetaan useilla eri tavoilla. Merkittäviä uusiutuvan energian lähteitä ovat bioenergia, tuulivoima ja vesivoima. Lisäksi aurinkosähkön tuotanto kasvaa nopeasti, vaikka sen osuus koko Suomen energiantuotannosta on edelleen pienempi.
Uusiutuvaa energiaa hyödynnetään sekä sähkön että lämmön tuotannossa. Kaukolämmössä käytetään esimerkiksi biomassaa, lämpöpumppuja ja erilaisia hukkalämpöjä. Pientaloissa uusiutuvaa energiaa voidaan hyödyntää muun muassa aurinkopaneeleilla, puulämmityksellä ja erilaisilla lämpöpumppuratkaisuilla.
Myös uusiutuvat nestemäiset polttoaineet kuuluvat kokonaisuuteen ja voivat korvata fossiilisia polttoaineita esimerkiksi liikenteessä, varavoimassa ja lämmityksessä.
Suomen sähköntuotannon muutos näkyy erityisen hyvin tuulivoimassa, jonka osuus on kasvanut nopeasti yhdeksi maan merkittävimmistä sähköntuotantomuodoista.
Lue lisää:
Tuulivoima on jo arkea – ja Suomen sähköjärjestelmä on murroksessa
Uusiutuvilla polttoaineilla on vahva rooli energiamurroksessa
10. Pientalon huolto ja kunnossapito
Omakotitalossa kannattaa käydä vuosittain läpi ainakin lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmät, vesikalusteet, katto, sadevesijärjestelmä sekä rakennuksen näkyvät rakenteet.
Keväällä on hyvä tarkistaa talven jälkeen esimerkiksi vesikaton kunto, julkisivut, yläpohja, rännit ja sadevesien ohjautuminen pois rakennuksen viereltä. Samalla kannattaa tarkastella, näkyykö rakenteissa uusia halkeamia, vuotojälkiä tai muita muutoksia.
Talotekniikassa olennaista on seurata laitteiden toimintaa, ääniä, lämpötiloja ja mahdollisia vuotoja. Ilmanvaihtokoneen suodattimet pitää vaihtaa valmistajan ohjeiden mukaan, ja lämmitysjärjestelmä kannattaa tarkistaa ennen seuraavaa lämmityskautta.
Kaikkia huoltoja ei tarvitse tehdä samana päivänä. Toimiva tapa on jakaa talon kunnossapito vuodenajoittain ja kirjata tehdyt tarkastukset huoltokirjaan. Lämmöllä-lehden keväthuoltoa käsittelevässä artikkelissa korostetaan juuri säännöllisen seurannan merkitystä: pienet ongelmat kannattaa havaita ennen kuin niistä tulee isoja.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Omakotitalon vuosihuolto ei ole yksi yksittäinen huoltotoimenpide, vaan kokonaisuus, jossa talon rakenteita ja teknisiä järjestelmiä tarkastetaan säännöllisesti.
Keväällä huomio kannattaa kiinnittää erityisesti talven mahdollisesti aiheuttamiin vaurioihin, vesikattoon, sadevesiin ja rakenteisiin. Ennen syksyä ja lämmityskauden alkua puolestaan tarkistetaan lämmitysjärjestelmä, ilmanvaihto ja muut talven kannalta tärkeät laitteet.
Vuosihuoltoon voi kuulua esimerkiksi:
- ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihto
- rännien ja sadevesikaivojen puhdistus
- katon silmämääräinen tarkastus
- vesikalusteiden ja näkyvien putkien tarkastus
- lämmitysjärjestelmän toiminnan seuranta
- palovaroittimien ja muiden turvallisuuslaitteiden tarkastus
- salaojien ja sadevesien toiminnan seuranta.
Huoltotoimenpiteet ja havainnot kannattaa kirjata huoltokirjaan. Näin talon kunnossa tapahtuvat muutokset on helpompi havaita pitkällä aikavälillä.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Keväällä kannattaa tarkistaa erityisesti se, miten talo on selvinnyt talvesta.
Vesikatosta kannattaa etsiä näkyviä vaurioita, irronneita osia ja mahdollisia vuotojälkiä. Samalla tarkistetaan rännit, syöksytorvet ja sadevesikaivot sekä varmistetaan, että sulamis- ja sadevedet ohjautuvat pois rakennuksen perustusten läheltä.
Myös julkisivut, sokkeli ja yläpohja on hyvä tarkastaa silmämääräisesti. Jos talossa on kellari, kosteuden merkkeihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
Kevät on hyvä aika myös talotekniikan tarkastamiseen. Lämmitysjärjestelmä on tehnyt töitä koko talven, joten esimerkiksi poikkeavat äänet, paineet, lämpötilat tai vuodot kannattaa huomioida ennen seuraavaa lämmityskautta. Lämmöllä-lehden keväthuoltoartikkelissa kevättä pidetään juuri tästä syystä hyvänä hetkenä talon kokonaisvaltaiselle tarkastukselle.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Syksyllä tärkeintä on valmistaa talo tulevaa lämmityskautta, pakkasia ja sateista vuodenaikaa varten.
Lämmitysjärjestelmän toiminta kannattaa tarkistaa ennen ensimmäisiä kovia pakkasia. Vesikiertoisessa järjestelmässä voidaan seurata esimerkiksi järjestelmän painetta, pattereiden tasaista lämpenemistä ja mahdollisia poikkeavia ääniä.
Ilmanvaihtokoneen suodattimet kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa vaihtaa. Samalla on hyvä varmistaa, että ilmanvaihto toimii normaalisti.
Ulkopuolella rännit ja sadevesijärjestelmät kannattaa puhdistaa lehdistä ja muusta roskasta ennen talvea. Katolta on hyvä tarkistaa mahdolliset vauriot, ja sadevesien pitää ohjautua hallitusti pois talon viereltä.
Jos talossa on tulisijoja, niiden ja savuhormien nuohousten pitää olla kunnossa ennen aktiivista lämmityskautta.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Lämmityskauteen valmistautuminen kannattaa aloittaa ennen ensimmäisiä pakkasia.
Ensimmäiseksi tarkistetaan, että lämmitysjärjestelmä käynnistyy ja toimii normaalisti. Vesikiertoisessa järjestelmässä kannattaa seurata painetta, lämpötiloja ja sitä, lämpenevätkö patterit tai lattialämmityspiirit tasaisesti.
Lämpöpumpuista tarkistetaan esimerkiksi suodattimet, näkyvät vuodot ja poikkeavat äänet. Öljylämmityksessä kannattaa varmistaa polttimen ja kattilan kunto sekä polttoaineen riittävyys. Ilmanvaihtokoneen suodattimet tarkistetaan ja vaihdetaan tarvittaessa.
Samalla kannattaa tehdä pieni kierros rakennuksen ympäri: katto, rännit, sadevesijärjestelmä, ovet ja ikkunat sekä näkyvät rakenteet on hyvä tarkistaa.
Lämmitysjärjestelmän huoltoa ei kannata jättää ensimmäisen pakkasjakson varaan. Keväällä ja kesällä mahdollisiin korjauksiin on yleensä enemmän aikaa.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Huoltoväli riippuu lämmitysjärjestelmästä, laitteen mallista ja valmistajan ohjeista. Kaikille lämmitysjärjestelmille ei siis ole yhtä yhteistä huoltoväliä.
Asukkaan kannattaa seurata järjestelmän toimintaa jatkuvasti. Poikkeavat äänet, kasvava energiankulutus, epätasaisesti lämpenevät tilat, paineen muutokset tai vuodot voivat kertoa huollon tarpeesta.
Lämpöpumpuissa käyttäjä voi yleensä itse esimerkiksi puhdistaa suodattimia ja seurata laitteen toimintaa, mutta kylmäainepiiriin tai sähköjärjestelmään liittyvät työt kuuluvat ammattilaiselle.
Myös öljylämmityksen polttimen säädöt ja huollot kuuluvat ammattilaiselle. Lämmöllä-lehden huolto-ohjeissa korostetaan, että perusteellisemmat huollot kannattaa teettää ammattilaisella ajoittain, vaikka järjestelmä näyttäisi toimivan normaalisti.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Ilmanvaihtojärjestelmää pitää huoltaa säännöllisesti. Tärkein käyttäjän tekemä huoltotoimenpide on suodattimien tarkastaminen ja vaihtaminen ilmanvaihtokoneen valmistajan ohjeiden mukaan.
Lisäksi kannattaa seurata ilmanvaihtokoneen ääniä ja toimintaa sekä pitää venttiilit puhtaina. Venttiilien säätöasentoja ei pidä muuttaa puhdistuksen yhteydessä.
Ilmanvaihtokanaviston perusteellisempi puhdistus tehdään harvemmin. Lämmöllä-lehden keväthuoltoartikkelissa suuntaa-antavana välinä mainitaan noin kymmenen vuotta, mutta todellinen tarve riippuu järjestelmästä ja olosuhteista.
Ilmanvaihtoa ei pidä sammuttaa energiansäästön vuoksi. Sen tehtävä on poistaa kosteutta ja epäpuhtauksia rakennuksesta ympäri vuoden.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Vesikalusteiden kuntoa kannattaa seurata jatkuvasti ja tehdä perusteellisempi tarkastuskierros vähintään muutaman kerran vuodessa.
Tarkastettavia kohteita ovat esimerkiksi hanat, WC-istuimet, suihkut, näkyvät vesiputket, liitokset sekä astian- ja pyykinpesukoneiden letkut ja liitännät.
Pienikin jatkuva vuoto voi kuluttaa paljon vettä ja aiheuttaa ajan mittaan kosteusvaurion. Esimerkiksi WC-istuimen hiljainen vuoto voi jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta.
Myös vesimittarin kulutusta kannattaa seurata. Jos mittari liikkuu silloin, kun talossa ei käytetä vettä, järjestelmässä voi olla vuoto.
Vesivuoto voi näkyä selvänä vesilammikkona, mutta monet vuodot kehittyvät hitaasti ja jäävät aluksi piiloon.
Mahdollisia merkkejä ovat esimerkiksi kosteusjäljet seinissä tai katoissa, lattiamateriaalien muutokset, tunkkainen tai poikkeava haju, rakenteiden turpoaminen sekä vedenkulutuksen selittämätön kasvu.
Vesimittari voi myös paljastaa vuodon. Jos kaikki hanat ja vettä käyttävät laitteet ovat pois päältä mutta mittari edelleen liikkuu, syy kannattaa selvittää.
Jos epäillään rakenteen sisällä olevaa vuotoa, tutkimista ei pidä pitkittää. Vesivahingossa nopea reagointi voi ratkaisevasti pienentää vaurioiden laajuutta.
Vesikatto kannattaa tarkistaa vähintään kerran vuodessa sekä aina poikkeuksellisen voimakkaiden myrskyjen tai muiden sääilmiöiden jälkeen.
Hyvä ajankohta on kevät, jolloin nähdään, onko talvi aiheuttanut vaurioita. Katolta ja sen ympäristöstä etsitään esimerkiksi irronneita tai rikkoutuneita kattomateriaaleja, vaurioituneita pellityksiä, tukkeutuneita vedenpoistoreittejä sekä mahdollisia vuotojälkiä.
Rännit ja muut sadevesijärjestelmän osat tarkistetaan samalla. Lämmöllä-lehden huoltoartikkelissa vesikatto, julkisivut ja yläpohja nostetaan tärkeiksi vuosittaisen silmämääräisen tarkastuksen kohteiksi.
Vanhoissa Lämmöllä-lehden aineistoissa katon säännöllisen kunnossapidon tavoitteeksi on nostettu myös kosteusvahinkojen ehkäisy ja rakennuksen arvon säilyttäminen.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Salaojille ei ole yhtä tarkkaa ikää, jonka jälkeen ne pitäisi automaattisesti uusia. Uusimistarve riippuu järjestelmän iästä, rakenteesta, toteutustavasta ja ennen kaikkea siitä, toimiiko järjestelmä edelleen.
Vanhan talon salaojien kunto kannattaa selvittää erityisesti silloin, jos niiden iästä tai rakenteesta ei ole tietoa. Huolenaiheita ovat esimerkiksi kellarin tai perustusten kosteus, veden kertyminen rakennuksen viereen tai se, ettei tarkastuskaivoissa näy järjestelmän toimivan normaalisti.
Salaojien toimintaa voidaan tutkia esimerkiksi kaivojen kautta ja tarvittaessa kuvaamalla tai huuhtelemalla putkisto.
Lämmöllä-lehden keväthuoltoartikkelissa salaojat nostetaan helposti unohtuvaksi mutta tärkeäksi järjestelmäksi erityisesti kellarillisissa taloissa. Toimimattomat salaojat voivat näkyä myöhemmin kosteutena ja rakenteiden vaurioina.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Sadevesijärjestelmän tehtävänä on johtaa katolta ja rakennuksen ympäristöstä tuleva vesi hallitusti pois perustusten läheltä.
Rännit ja syöksytorvet kannattaa puhdistaa ainakin keväällä ja syksyllä sekä tarvittaessa useammin, jos rakennuksen ympärillä on paljon puita. Samalla tarkistetaan, ettei järjestelmässä ole vaurioita tai tukoksia.
Sadevesikaivojen pitää vetää normaalisti, ja syöksytorvista tuleva vesi pitää johtaa riittävän kauas rakennuksesta tai asianmukaiseen sadevesijärjestelmään.
Myös maanpinnan kallistusten pitää ohjata vettä poispäin talosta.
Sadevesijärjestelmän kunto on tärkeä osa kosteudenhallintaa. Lämmöllä-lehden huoltoartikkelissa korostetaan erityisesti sitä, että veden pitää poistua rakennuksen läheltä eikä jäädä rasittamaan perustuksia.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Vanhan omakotitalon teknisten järjestelmien kuntoa kannattaa seurata kokonaisuutena. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää järjestelmiin, jotka ovat alkuperäisiä tai joiden uusimis- ja huoltohistoriasta ei ole tietoa.
Tarkkailtavia kokonaisuuksia ovat esimerkiksi:
- lämmitysjärjestelmä
- käyttövesi- ja viemäriputket
- ilmanvaihto
- sähköjärjestelmä
- lämminvesivaraaja
- salaojat ja sadevesijärjestelmä
- vesikatto ja kattoturvatuotteet.
Laitteiden ikä ei yksin tarkoita sitä, että ne pitäisi vaihtaa. Olennaisempaa on niiden kunto ja toiminta. Poikkeavat äänet, vuodot, hajut, lämpötilojen muutokset tai energiankulutuksen kasvu voivat olla ensimmäisiä merkkejä ongelmasta.
Vanhan talon huoltohistoria kannattaa myös dokumentoida mahdollisimman hyvin. Mitä paremmin tiedetään, mitä talolle on tehty ja milloin, sitä helpompaa tulevia remontteja on suunnitella.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Omakotiasukas voi tehdä itse paljon säännöllistä seurantaa ja kevyitä huoltotoimenpiteitä.
Tällaisia ovat esimerkiksi ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihto, ilmalämpöpumpun suodattimien puhdistus, rännien puhdistus turvallisesti tehtynä, näkyvien vesivuotojen tarkkailu, vesimittarin seuranta sekä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien toiminnan havainnointi.
Myös patterien ilmaaminen ja joidenkin laitteiden valmistajan ohjeissa käyttäjälle tarkoitetut huoltotoimet voi yleensä tehdä itse.
Olennaista on tietää omat rajansa. Sähkötyöt, kylmäainetyöt, polttimen säädöt ja monet LVI-järjestelmien korjaukset edellyttävät pätevyyttä ja kuuluvat ammattilaiselle.
Jos huoltotoimenpiteestä ei ole varmuutta, käyttöohje kannattaa tarkistaa tai pyytää ammattilainen paikalle.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Ammattilaista tarvitaan silloin, kun työ edellyttää erityisosaamista, mittauksia, luvanvaraista pätevyyttä tai rakennuksen turvallisuuteen vaikuttavia korjauksia.
Sähköjärjestelmän työt kuuluvat sähköalan ammattilaiselle. Lämpöpumppujen kylmäainepiirin työt edellyttävät siihen oikeuttavaa pätevyyttä. Öljypolttimen säädöt ja monet muut lämmitysjärjestelmien huoltotyöt kannattaa myös jättää alan ammattilaiselle.
Ammattilainen kannattaa kutsua paikalle myös silloin, jos havaitaan esimerkiksi vesivuoto, kosteusvaurio, jatkuva poikkeava ääni teknisessä laitteessa, toistuvia häiriöitä tai selittämättömästi kasvanut energiankulutus.
Hyvä periaate on, että asukas seuraa ja huoltaa itse niitä asioita, joihin valmistajan ohjeet antavat luvan, mutta epäselvässä tilanteessa ongelmaa ei lähdetä korjaamaan kokeilemalla. Lämmöllä-lehden vanhemmissakin aineistoissa luotettavan ammattilaisen merkitys nostetaan talotekniikan onnistuneen huollon ja korjauksen keskeiseksi lähtökohdaksi.
Lue lisää:
Lämmöllä 40 vuotta sitten: Luotettava tekijä on kaiken perusta
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
11. Remontointi ja rakentaminen
Omakotitalon energiatehokkuutta voidaan parantaa esimerkiksi lämmitysjärjestelmän uudistamisella, yläpohjan tai muiden rakenteiden lisäeristämisellä, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton parantamisella, ikkunoiden ja ovien uusimisella tai tiivistämisellä sekä aurinkoenergian ja lämpöpumppujen hyödyntämisellä.
Suurin hyöty saadaan yleensä silloin, kun remonttia ei tarkastella yksittäisenä toimenpiteenä vaan osana talon kokonaisuutta. Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän uudistaminen voi olla järkevää yhdistää rakennuksen lämpöhäviöiden vähentämiseen tai ilmanvaihdon parantamiseen.
Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä kerralla. EPBD:n kansallista toimeenpanoa käsittelevässä Lämmöllä-lehden artikkelissa korostetaan, että energiatehokkuutta voidaan parantaa myös vaiheittain, kun kokonaisuus suunnitellaan järkevästi.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Remonttien järjestys kannattaa määrittää talon kunnon ja kiireellisyyden perusteella. Ensin korjataan sellaiset viat, jotka voivat aiheuttaa rakenteille lisävahinkoja tai turvallisuusriskejä. Tällaisia ovat esimerkiksi vesivuodot, kosteusongelmat, kattovauriot tai puutteet sähköjärjestelmässä.
Sen jälkeen kannattaa tarkastella rakennuksen vaippaa, ilmanvaihtoa ja lämmitysjärjestelmää kokonaisuutena. Esimerkiksi uutta lämmitysjärjestelmää ei välttämättä kannata mitoittaa ennen kuin tiedetään, onko rakennuksen energiantarvetta tarkoitus pienentää myöhemmin lisäeristyksellä tai muilla korjauksilla.
Hyvä lähtökohta on tehdä talolle pitkän aikavälin suunnitelma. Näin remontit voidaan toteuttaa oikeassa järjestyksessä eikä juuri tehtyä työtä tarvitse purkaa seuraavan remontin vuoksi.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Se voi olla erittäin järkevää, jos järjestelmä on ikääntynyt tai talon energiantarve muuttuu remontin seurauksena.
Esimerkiksi laajan peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen eristys, ikkunat tai ilmanvaihto voivat parantua niin paljon, että lämmitystehon tarve pienenee. Tällöin myös uuden lämmitysjärjestelmän mitoitus kannattaa tehdä vasta kokonaisuuden perusteella.
Toimivaa vanhaa järjestelmää ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti purkaa. Sen rinnalle voidaan joissakin tapauksissa asentaa esimerkiksi lämpöpumppu, jolloin syntyy hybridilämmitys. Lämmöllä-lehden esittelemässä omakotitalossa ilma-vesilämpöpumppu, kondenssikattila ja aurinkokeräimet toimivat yhtenä kokonaisuutena.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Käyttövesiputkille ei ole yhtä tarkkaa ikää, jonka jälkeen ne pitäisi automaattisesti uusia. Käyttöikä riippuu putkimateriaalista, asennuksesta, veden laadusta, käyttöolosuhteista ja siitä, miten järjestelmää on huollettu.
Vanhan talon putkiston kuntoa kannattaa selvittää erityisesti silloin, jos putket ovat alkuperäisiä, niiden historiasta ei ole tietoa tai järjestelmässä esiintyy vuotoja, korroosiota, paineongelmia tai muita häiriöitä.
Jos taloon tehdään muuten laaja remontti ja vanhat putket jäävät rakenteiden sisään vaikeasti saavutettaviksi, niiden uusiminen samalla voi olla järkevää, vaikka varsinaista vuotoa ei vielä olisikaan.
Uusimistarve kannattaa arvioida ammattilaisen tekemän kuntotutkimuksen perusteella eikä pelkän rakennusvuoden mukaan.
Viemäreiden uusimistarve riippuu niiden materiaalista, iästä ja todellisesta kunnosta. Pelkkä ikä ei ratkaise, pitääkö järjestelmä uusia.
Merkkejä ongelmista voivat olla toistuvat tukokset, vuodot, hajut, putkien painumat tai rakenteissa näkyvät kosteusvauriot. Vanhojen viemäreiden kuntoa voidaan selvittää esimerkiksi kamerakuvauksella.
Jos viemärit kulkevat lattioiden tai muiden rakenteiden sisällä ja talossa suunnitellaan muuten laajaa remonttia, niiden kunto kannattaa selvittää ennen töiden aloittamista.
Kuntotutkimuksen perusteella voidaan arvioida, riittääkö esimerkiksi paikallinen korjaus tai sukitus vai onko putkisto järkevintä uusia kokonaan.
Ilmanvaihtojärjestelmän uusimista kannattaa harkita, jos järjestelmä ei enää takaa riittävää ilmanvaihtoa, sen energiatehokkuus on heikko tai laitteet ovat käyttöikänsä päässä.
Vanhaan painovoimaiseen ilmanvaihtoon ei aina tarvitse tehdä täydellistä muutosta, jos järjestelmä toimii rakennuksessa hyvin. Koneellisen ilmanvaihdon vanha laite voidaan puolestaan joissakin tapauksissa vaihtaa energiatehokkaampaan malliin, jossa on parempi lämmöntalteenotto ja nykyaikaisempi ohjaus.
Remontti pitää suunnitella kokonaisuutena. Ilmanvaihdon muuttaminen voi vaikuttaa rakennuksen paine-eroihin ja kosteustekniseen toimintaan, joten pelkkää ilmanvaihtokonetta ei pidä tarkastella irrallaan muusta rakennuksesta.
Lämmöllä-lehden Sisäilmastoseminaarin artikkelissa korostetaan korjausrakentamisen oikeaa ajoitusta ja mitoitusta sekä ilmanvaihdon toimivuutta osana hyvää sisäilmaa.
Lue lisää:
Sisäilmastoseminaarin viesti pientaloasukkaalle: hyvä sisäilma ei synny sattumalta
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Vesikiertoinen lattialämmitys voi olla erittäin toimiva ratkaisu omakotitaloon, etenkin silloin, kun se suunnitellaan osaksi matalalämpöistä lämmitysjärjestelmää.
Lattialämmityksen etuna on suuri lämmönluovutuspinta, minkä ansiosta tarvittava menoveden lämpötila voi olla suhteellisen matala. Tämä sopii hyvin esimerkiksi lämpöpumpuille.
Järjestelmä ei kuitenkaan ole automaattisesti paras ratkaisu jokaiseen remonttiin. Vanhaan taloon jälkikäteen asennettuna lattiarakenteiden muuttaminen voi olla kallista ja teknisesti hankalaa.
Uudisrakennuksessa vesikiertoinen lattialämmitys voidaan suunnitella alusta lähtien osaksi talon lämmityskokonaisuutta. Silloin myös lämmönlähteen vaihtaminen myöhemmin on yleensä helpompaa kuin esimerkiksi suorassa sähkölämmityksessä.
Epätasainen lattialämmitys voi johtua useasta eri syystä. Järjestelmässä voi olla esimerkiksi ilmaa, virtaamat voivat olla väärin säädettyjä, toimilaite tai termostaatti voi olla viallinen tai yksittäinen venttiili voi olla jumissa.
Ongelma voi myös syntyä siitä, että lattialämmityspiirit on merkitty väärin tai järjestelmän tasapainotus ei ole kunnossa.
Jos yksi huone jää jatkuvasti muita kylmemmäksi, syytä ei kannata yrittää korjata vain nostamalla koko järjestelmän lämpötilaa. Oikea ratkaisu on selvittää, miten kyseisen piirin virtaus ja ohjaus toimivat.
Lue lisää:
Lattialämmityksen termostaatille ei ole yhtä tarkkaa vaihtoväliä. Se kannattaa vaihtaa silloin, kun sen toiminnassa ilmenee vikaa tai järjestelmä ei enää säädä huonelämpötilaa oikein.
Merkkejä ongelmasta voivat olla esimerkiksi se, ettei huone lämpene tai viilene termostaatin säädön mukaan, lämpötila vaihtelee voimakkaasti tai toimilaite ei reagoi termostaatin käskyihin.
Vanhojen termostaattien uusiminen voi olla perusteltua myös silloin, kun halutaan tarkempi huonekohtainen säätö, etäohjaus tai muu älykkäämpi lämmityksen hallinta.
Ennen termostaattien vaihtamista kannattaa kuitenkin varmistaa, ettei varsinainen ongelma ole esimerkiksi toimilaitteessa, jakotukin venttiilissä tai järjestelmän säädöissä.
Se riippuu remontin laajuudesta ja talon rakenteista.
Jos lattiat joka tapauksessa avataan esimerkiksi laajan peruskorjauksen yhteydessä, vesikiertoisen lattialämmityksen asentaminen voi olla järkevää. Sen sijaan ehjien lattioiden purkaminen pelkästään lattialämmityksen vuoksi voi tehdä hankkeesta kalliin.
Samalla pitää tarkastella rakenteiden korkeuksia, eristyksiä, kosteusteknistä toimintaa ja olemassa olevaa lämmitysjärjestelmää.
Vesikiertoinen lattialämmitys voi olla hyvä ratkaisu erityisesti silloin, jos talossa käytetään tai suunnitellaan lämpöpumppua, koska matala menoveden lämpötila tukee lämpöpumpun hyvää hyötysuhdetta.
Uudisrakennuksessa kannattaa tarkastella talotekniikkaa yhtenä kokonaisuutena jo suunnitteluvaiheessa.
Keskeisiä järjestelmiä ovat lämmitys, ilmanvaihto, viilennys, lämmin käyttövesi, sähköjärjestelmä, automaatio sekä mahdolliset aurinkopaneelit, energiavarastot ja sähköauton lataus.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa huomioida myös järjestelmien yhteensopivuus. Esimerkiksi lämmityksen, aurinkosähkön, sähköauton ja lämminvesivaraajan kulutusta voidaan ohjata yhteisen energianhallinnan avulla.
Kesäajan ylilämpeneminen kannattaa ottaa huomioon jo suunnittelussa. Lämmöllä-lehden viilennysartikkelissa korostetaan, että suomalaisia taloja ei tulevaisuudessa voida suunnitella vain talven lämmitystarpeen näkökulmasta, vaan myös aurinkosuojaus ja viilennys kuuluvat yhä vahvemmin kokonaisuuteen.
Lue lisää:
Helle tulee kotiin – näin pientalo pysyy viileänä nyt ja tulevaisuudessa
Energiaremontissa pitää tarkastella rakennusta kokonaisuutena. Yksittäinen ratkaisu voi vaikuttaa lämmitykseen, ilmanvaihtoon, rakenteiden kosteustekniseen toimintaan ja tuleviin remontteihin.
Ennen päätöksiä kannattaa selvittää ainakin rakennuksen nykyinen energiankulutus, rakenteiden kunto, lämmitysjärjestelmän ikä ja toiminta sekä tulevat korjaustarpeet.
Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän vaihtaminen voi olla järkevää yhdistää lisäeristämiseen, mutta toimenpiteiden järjestys vaikuttaa uuden järjestelmän oikeaan mitoitukseen.
Myös tulevaisuuden tarpeet kannattaa huomioida. Sähköauton lataus, aurinkosähkö, viilennys tai energianhallinta voivat vaikuttaa siihen, millainen sähkö- ja talotekniikka rakennukseen kannattaa tehdä.
EPBD:n kansallista toimeenpanoa koskevissa luonnoksissa korostetaan nimenomaan kokonaisuussuunnittelua ja mahdollisuutta parantaa energiatehokkuutta vaiheittain.
Lue lisää:
Hybridilämmitys omakotitalossa – tehokkuutta, joustavuutta ja ekologisuutta
Se riippuu remontista.
Pienet huolto- ja korjaustoimenpiteet eivät yleensä edellytä rakentamislupaa, mutta laajemmat rakennuksen rakenteisiin, käyttötarkoitukseen, julkisivuun tai teknisiin järjestelmiin vaikuttavat muutokset voivat olla luvanvaraisia.
Esimerkiksi maalämpökaivon poraaminen, rakennuksen laajentaminen tai suuret rakenteelliset muutokset voivat edellyttää kunnan lupaa. Myös paikalliset määräykset ja kaava voivat vaikuttaa.
Luvanvaraisen korjauksen yhteydessä myös energiatehokkuusvaatimukset voivat tulla sovellettaviksi. EPBD:n toimeenpanosta kertovassa Lämmöllä-lehden artikkelissa nostetaan esille, että luvanvaraisen korjaamisen yhteydessä rakennuksen energiatehokkuutta tarkastellaan kokonaisuutena.
Ennen hanketta kannattaa tarkistaa oman kunnan rakennusvalvonnasta, tarvitaanko suunniteltuun muutokseen lupa.
Lue lisää:
”EU-jargonia iltapalaksi” – mitä EPBD ja sen lausunto tarkoittaa omakotitaloille?
Energiaremontteihin saatavilla olevat tuet vaihtelevat ajan myötä, joten ajantasainen tilanne pitää aina tarkistaa ennen remonttipäätöstä.
Tukia voidaan eri aikoina kohdistaa esimerkiksi lämmitysjärjestelmän muutoksiin, energiatehokkuutta parantaviin korjauksiin tai uusiutuvan energian käyttöönottoon. Lisäksi kotitalousvähennystä voi olla mahdollista hyödyntää remontin työn osuudesta verotuksen kulloistenkin ehtojen mukaan.
Tukimuodot, summat ja hakuehdot voivat muuttua nopeasti. Siksi vanhaan artikkeliin tai aiemman vuoden tukisummaa koskevaan tietoon ei kannata luottaa sellaisenaan.
Ajantasaiset ehdot kannattaa tarkistaa ennen hankkeen käynnistämistä esimerkiksi Verohallinnolta sekä mahdollisen tukiohjelman viralliselta myöntäjältä.
Lue lisää:
12. Turvallisuus ja huoltovarmuus
Omakotitalon lämmön säilyminen sähkökatkon aikana riippuu katkon pituudesta, ulkolämpötilasta, rakennuksen eristystasosta sekä käytössä olevasta lämmitysjärjestelmästä.
Lyhyen sähkökatkon aikana hyväkuntoinen ja hyvin eristetty talo jäähtyy yleensä hitaasti. Lämpöhäviötä voi vähentää pitämällä ovet ja ikkunat suljettuina sekä keskittämällä oleskelun tarvittaessa yhteen tai muutamaan tilaan.
Pitkässä sähkökatkossa etua on lämmönlähteestä, joka ei ole kokonaan sähköverkon varassa. Tällainen voi olla esimerkiksi tulisija. Myös öljy- tai muu poltinlämmitys voidaan joissakin järjestelmissä pitää toiminnassa varavoimalla, sillä itse polttoaine on varastoituna kiinteistössä, vaikka poltin, kiertovesipumppu ja automatiikka tarvitsevatkin sähköä. Lämmöllä-lehden huoltovarmuutta käsittelevässä artikkelissa juuri useamman lämmitystavan yhdistäminen nostetaan yhdeksi keinoksi parantaa kodin toimintavarmuutta.
Lue lisää:
Huoltovarmuus lämmittää silloin, kun sähkö ei riitä
Öljylämmityksellä tärkeä rooli huoltovarmuudessa
Sähkökatko pysäyttää suuren osan nykyaikaisesta talotekniikasta. Suora sähkölämmitys lakkaa tuottamasta lämpöä ja lämpöpumput pysähtyvät.
Myös monet muut lämmitysjärjestelmät tarvitsevat sähköä, vaikka niiden varsinainen energialähde ei olisi sähkö. Esimerkiksi öljypoltin tarvitsee sähköä polttimeen, automatiikkaan ja yleensä myös lämmitysveden kiertovesipumppuun.
Vesikiertoisessa järjestelmässä veden kierto voi pysähtyä sähkökatkon ajaksi, jolloin lämpö ei jakaudu normaalisti rakennukseen.
Tulisija on yksi harvoista tavallisista pientalon lämmönlähteistä, joka voi toimia täysin ilman sähköä. Siksi pitkässä sähkökatkossa sen merkitys voi olla suuri.
Sähkökatkon vaikutukset kannattaa selvittää etukäteen juuri oman talon järjestelmästä: mitkä laitteet pysähtyvät ja mitkä voidaan tarvittaessa pitää toiminnassa varavoimalla.
Lue lisää:
Täysin ilman sähköä toimivia nykyaikaisia keskuslämmitysjärjestelmiä on vähän. Useimmat lämmitysmuodot tarvitsevat vähintään jonkin verran sähköä pumppuihin, automatiikkaan tai itse lämmöntuotantoon.
Perinteinen varaava takka, leivinuuni tai muu tulisija voi toimia sähkökatkon aikana ilman sähköverkkoa, mikäli polttopuuta on saatavilla ja tulisija on käyttökunnossa.
Öljylämmityksessä tai muussa poltinlämmityksessä itse polttoaine voidaan säilyttää kiinteistössä, mutta poltin ja vesikierto tarvitsevat sähköä. Niiden sähköntarve voidaan joissakin taloissa kattaa asianmukaisesti toteutetulla varavoimalla.
Lämpöpumput ja suora sähkölämmitys tarvitsevat sähköä varsinaiseen lämmöntuotantoon, joten niiden pitäminen toiminnassa pitkän katkon aikana vaatii huomattavasti enemmän varavoimatehoa.
Huoltovarmuuden kannalta olennaista ei siksi ole vain lämmitysmuodon nimi, vaan se, kuinka riippuvainen koko järjestelmä on ulkopuolisesta sähkönsyötöstä.
Lue lisää:
Huoltovarmuus lämmittää silloin, kun sähkö ei riitä
Öljylämmityksellä tärkeä rooli huoltovarmuudessa
Yhtä tarkkaa aikaa ei voida antaa. Talon jäähtymisnopeuteen vaikuttavat muun muassa ulkolämpötila, tuuli, rakennuksen koko, eristys, ilmanpitävyys, lähtötilanteen sisälämpötila ja rakennuksen lämpöä varaava massa.
Uusi ja hyvin eristetty talo voi säilyttää lämpönsä huomattavasti pidempään kuin vanha, vetoisa rakennus.
Katkon aikana lämpöhäviötä kannattaa vähentää pitämällä ulko-ovet ja ikkunat kiinni sekä välttämällä tarpeetonta ilmanvaihdon lisäämistä. Jos käytettävissä on tulisija, lämpöä voidaan keskittää niihin tiloihin, joissa oleskellaan.
Pitkään jatkuvassa talvipakkasten sähkökatkossa huomio pitää kiinnittää asumismukavuuden lisäksi myös vesiputkien ja muiden jäätymiselle alttiiden järjestelmien suojaamiseen.
Huoltovarmuuden kannalta olennaista onkin varautua ennen katkoa eikä vasta silloin, kun talon lämpötila alkaa laskea.
Lue lisää:
Usein kyllä. Varalämmönlähde lisää toimintavarmuutta tilanteissa, joissa ensisijainen lämmitysjärjestelmä vikaantuu tai sähkönsaanti keskeytyy.
Tyypillinen varalämmönlähde on tulisija. Myös useampaa lämmitysmuotoa yhdistävä hybridijärjestelmä voi parantaa huoltovarmuutta, koska lämmöntuotanto ei ole yhden laitteen tai energiamuodon varassa.
Esimerkiksi lämpöpumpun rinnalla voidaan säilyttää toimiva öljy‑, puu- tai sähkölämmitys. Tällöin toinen järjestelmä voi täydentää pääasiallista lämmönlähdettä esimerkiksi kovilla pakkasilla tai häiriötilanteissa.
Lämmöllä-lehdessä huoltovarmuutta on tarkasteltu juuri tästä näkökulmasta: useampi energialähde lisää joustavuutta ja vähentää riippuvuutta yhdestä järjestelmästä.
Lue lisää:
Kyllä. Toimiva tulisija on yksi parhaista pientalon varalämmönlähteistä, koska se ei yleensä tarvitse sähköä lämmön tuottamiseen.
Varaava takka voi luovuttaa lämpöä pitkään vielä tulen sammumisen jälkeen. Sen hyöty korostuu erityisesti talvella pitkän sähkökatkon tai lämmitysjärjestelmän vian aikana.
Varautuminen edellyttää kuitenkin, että tulisija ja hormi ovat kunnossa, nuohoukset on tehty ajallaan ja kuivaa polttopuuta on saatavilla.
Takka ei välttämättä lämmitä koko rakennusta tasaisesti, joten pitkässä häiriötilanteessa voi olla järkevää keskittää oleskelu tulisijan läheisiin tiloihin ja sulkea käyttämättömien huoneiden ovia.
Tulisija on myös yksi esimerkki siitä, miten kaksi erilaista lämmitysmuotoa voivat täydentää toisiaan.
Lue lisää:
Pitkään sähkökatkoon kannattaa varautua etukäteen selvittämällä ainakin lämmitys, veden saanti, valaistus, ruoan säilytys, viestintä ja tarvittava varavirta.
Talvella erityisen tärkeä kysymys on lämmitys. Asukkaan pitäisi tietää, mitä omalle lämmitysjärjestelmälle tapahtuu sähkökatkossa ja onko käytettävissä sähköstä riippumaton varalämmönlähde.
Kotona kannattaa olla myös kotivaraan kuuluvat perustarvikkeet, kuten juomavettä, helposti säilyvää ruokaa, taskulamppuja, paristoja, ladattavia varavirtalähteitä sekä muita arjen kannalta tarpeellisia tarvikkeita.
Jos käytetään aggregaattia tai muuta varavoimajärjestelmää, sähköjärjestelmän liitännät pitää suunnitella ja toteuttaa turvallisesti ammattilaisen avulla. Aggregaattia ei myöskään saa käyttää sisätiloissa pakokaasujen aiheuttaman hengenvaaran vuoksi.
Lämmöllä-lehden aiemmissa varautumista käsittelevissä artikkeleissa korostetaan, että myös lämmitysenergiaan kannattaa suhtautua osana kotitalouden omaa varautumista.
Lue lisää:
Huoltovarmuus lämmittää silloin, kun sähkö ei riitä
Hyötytietoa: varautuminen öljysäiliötä huoltamalla
Kotivara tarkoittaa kotitalouden omaa varautumista tilanteisiin, joissa yhteiskunnan normaalit palvelut häiriintyvät.
Tavoitteena on, että kotitalous pärjää jonkin aikaa omin resurssein esimerkiksi pitkän sähkökatkon, vedenjakeluhäiriön tai muun poikkeustilanteen aikana.
Kotivaraan kuuluvat esimerkiksi juomavesi, säilyvä ruoka, välttämättömät lääkkeet, taskulamput, paristot, varavirtalähteet ja muut oman perheen tarpeisiin sopivat tarvikkeet.
Pientalossa kotivaraan kannattaa ajatella kuuluvan myös lämmitys. Talvella pitkä sähkökatko voi muodostua nopeasti vakavaksi ongelmaksi, jos koko lämmitysjärjestelmä on sähköstä riippuvainen eikä varalämmitystä ole.
Lämmöllä-lehden varautumista käsittelevissä artikkeleissa lämmitysenergia nostetaan juuri tästä syystä olennaiseksi osaksi pientaloasukkaan huoltovarmuutta.
Lue lisää:
Hyötytietoa: varautuminen öljysäiliötä huoltamalla
Ensimmäinen askel on tuntea oman talon tekniikka. Asukkaan pitäisi tietää, missä sijaitsevat sähköpääkeskus, päävesisulku ja lämmitysjärjestelmän keskeiset laitteet sekä miten järjestelmät käyttäytyvät sähkökatkossa.
Käyttöohjeet ja tärkeiden huoltoliikkeiden yhteystiedot kannattaa säilyttää helposti saatavilla. Talotekniikan säännöllinen huolto on myös osa varautumista: hyvin huollettu järjestelmä on vähemmän altis häiriöille silloin, kun olosuhteet ovat muutenkin poikkeukselliset.
Lämpötilaa, kosteutta ja järjestelmien toimintaa voidaan seurata myös antureilla ja etävalvonnalla. Varavoimaa suunniteltaessa kannattaa määritellä, mitkä laitteet ovat välttämättömiä. Kaikkia kodin sähkölaitteita ei yleensä tarvitse pitää sähkökatkon aikana toiminnassa.
Esimerkiksi vesikiertoisessa lämmityksessä kiertovesipumpun ylläpitäminen voi olla tärkeämpää kuin suuritehoisten kodinkoneiden käyttö.
Ennen lämmityskautta tehtävä teknisten järjestelmien tarkastus on samalla yksi käytännöllinen tapa parantaa kodin häiriönsietokykyä.
Lue lisää:
Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Lämmityksen huoltovarmuutta voidaan parantaa ennen kaikkea vähentämällä riippuvuutta yhdestä laitteesta, energialähteestä tai sähköverkosta.
Yksi ratkaisu on varalämmönlähde, kuten tulisija. Toinen vaihtoehto on hybridilämmitys, jossa käytössä on kaksi tai useampia lämmöntuotantotapoja. Esimerkiksi lämpöpumppua voidaan täydentää öljy‑, puu- tai sähkölämmityksellä.
Jos lämmitys tarvitsee sähköä vain rajallisesti esimerkiksi polttimeen ja kiertovesipumppuun, tarvittavat laitteet voidaan joissakin tapauksissa pitää käynnissä asianmukaisesti suunnitellulla varavoimalla. Lämmöllä-lehden esittelemässä öljylämmitteisessä pientalossa aggregaatti oli toteutettu juuri polttimen ja kiertovesipumpun varmistamiseen.
Huoltovarmuutta lisää myös energian varastoitavuus. Polttopuu tai säiliössä oleva nestemäinen polttoaine ovat konkreettisesti käytettävissä kiinteistössä, vaikka energiamarkkinoilla tai jakelujärjestelmissä olisi hetkellisiä häiriöitä.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin miettiä kokonaisuutta etukäteen: mitä tapahtuu, jos ensisijainen lämmönlähde lakkaa toimimasta keskellä talven kovinta pakkasjaksoa?
Lue lisää:
Huoltovarmuus lämmittää silloin, kun sähkö ei riitä
Öljylämmityksellä tärkeä rooli huoltovarmuudessa
13. Vesi, käyttövesi ja lattialämmitys
Lämpimän käyttöveden lämpötilan pitää olla riittävän korkea, jotta veden hygieeninen laatu säilyy ja esimerkiksi legionellabakteerin kasvulle ei synny otollisia olosuhteita. Käyttövesijärjestelmässä lämpimän veden lämpötilan tulee olla vähintään noin 55 °C, mutta hanasta tuleva vesi ei saa olla niin kuumaa, että siitä aiheutuu palovammojen vaaraa.
Lämmin käyttövesi ja rakennuksen lämmitysvesi ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi vesikiertoisessa lattialämmityksessä kiertävän veden lämpötila on huomattavasti käyttövettä matalampi.
Lue lisää: Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Lämpimän veden loppuminen johtuu tavallisesti siitä, että lämminvesivaraajan kapasiteetti tai lämmitysteho ei riitä hetkelliseen kulutukseen. Jos esimerkiksi useampi ihminen käy suihkussa peräkkäin, varaajaan varastoitu lämmin vesi voi kulua nopeammin kuin järjestelmä ehtii lämmittää uutta.
Jos lämmin vesi alkaa loppua kesken aiempaa useammin ilman, että vedenkäyttö on lisääntynyt, syy kannattaa selvittää. Taustalla voi olla esimerkiksi varaajan vastuksen, termostaatin tai muun lämmitysjärjestelmän toimintahäiriö. Kaikissa järjestelmissä erillistä varaajaa ei kuitenkaan ole: esimerkiksi kaukolämpökodissa käyttövesi voidaan lämmittää tarpeen mukaan lämmönjakokeskuksessa.
Lue lisää: Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Käyttöveden lämmitykseen tarvittava energia riippuu ennen kaikkea asukkaiden määrästä ja lämpimän veden käyttötottumuksista. Suihkut ovat yleensä merkittävä lämpimän käyttöveden kulutuskohde, joten suihkun kesto, veden virtaama ja käyttökerrat vaikuttavat suoraan energiankulutukseen.
Kulutusta voi pienentää esimerkiksi lyhentämällä suihkuaikoja, välttämällä turhaa lämpimän veden juoksuttamista ja käyttämällä vettä säästäviä vesikalusteita. Käyttöveden lämpötilaa ei kuitenkaan pidä laskea energiansäästön vuoksi liian alas.
Lue lisää:
Kaukolämpö – älykäs ja lähes näkymätön lämmitysmuoto
Lähes 20 vuotta palvellut maalämpöpumppu vaihtui uuteen
Lämminvesivaraajaa ei yleensä kannata vaihtaa pelkästään iän perusteella, jos se toimii moitteettomasti ja vastaa edelleen talouden tarpeita. Uusimista kannattaa kuitenkin harkita, jos varaajassa ilmenee vuotoja tai muita vikoja, lämpimän veden määrä ei enää riitä tai energiankulutus on selvästi kasvanut.
Uusimisen yhteydessä kannattaa tarkastella samalla koko lämmitysjärjestelmää. Uusi varaaja voidaan esimerkiksi sovittaa lämpöpumpun, aurinkoenergian tai älykkään sähkönkäytön yhteyteen. Toisaalta joissakin lämmitysjärjestelmissä erillistä lämminvesivaraajaa ei tarvita lainkaan.
Lämminvesivaraajalle ei ole yhtä tarkkaa käyttöikää. Kestävyyteen vaikuttavat muun muassa varaajan rakenne ja materiaalit, veden ominaisuudet, käyttömäärä, asennus sekä laitteen huolto. Hyvin toimiva varaaja voi palvella pitkään, mutta ikääntyvän laitteen kuntoa kannattaa seurata.
Erityisesti korroosioon, vuotoihin, poikkeaviin ääniin ja muutoksiin lämpimän veden riittävyydessä kannattaa kiinnittää huomiota. Vanhan varaajan kohdalla myös mahdollisen vesivahingon riski on hyvä huomioida ennakoivassa kunnossapidossa.
Lue lisää: Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Vesikiertoisen lattialämmityksen ongelma ei välttämättä johdu itse lämmönlähteestä tai lattian sisällä olevista putkista. Vika voi löytyä esimerkiksi huonetermostaatista, ohjausyksiköstä, toimilaitteesta, jakotukin venttiilistä tai järjestelmän säädöistä.
Vian selvittämisessä kannattaa tarkastella koko ohjausketjua: tunnistaako termostaatti lämmitystarpeen, välittyykö tieto ohjausyksikölle, avautuuko oikean lämmityspiirin toimilaite ja kiertääkö lämmin vesi kyseisessä piirissä. Järjestelmällinen tutkiminen voi estää turhat laitevaihdot.
Jos vain osa vesikiertoisen lattialämmityksen piireistä jää kylmäksi, vika voi olla kyseisten piirien ohjauksessa tai veden kierrossa. Mahdollisia syitä ovat esimerkiksi jumittunut venttiili, viallinen toimilaite, toimimaton termostaatti, ilmaa järjestelmässä tai väärät virtaama-asetukset.
Myös piirien merkinnät voivat olla väärin. Tällöin esimerkiksi yhden huoneen termostaatti saattaakin ohjata aivan toisen huoneen lattialämmityspiiriä. Siksi vianetsinnässä kannattaa varmistaa, että termostaattien, toimilaitteiden ja jakotukin piirien välinen yhteys vastaa todellisuutta.
Vesikiertoisen lattialämmityksen oikea säätö perustuu kokonaisuuteen. Lämmitysveden lämpötilan, lämmityskäyrän, jakotukin virtaamien, huonetermostaattien ja toimilaitteiden pitää toimia yhdessä. Tavoitteena on, että jokainen huone saa tarvitsemansa määrän lämpöä ilman ylilämmittämistä.
Lattialämmitys reagoi lämpötilan muutoksiin melko hitaasti, joten suuria ja jatkuvia termostaattimuutoksia kannattaa välttää. Jos huoneiden välillä on jatkuvasti selviä lämpötilaeroja, ongelman syy kannattaa selvittää ennen kuin asetuksia muutetaan sattumanvaraisesti.
Lattialämmityksen säätöjärjestelmän uusimista kannattaa harkita, jos termostaatit, ohjausyksikkö tai toimilaitteet ovat ikääntyneet ja järjestelmässä esiintyy toistuvia toimintahäiriöitä. Uusiminen voi olla perusteltua myös silloin, kun vanhaan järjestelmään ei enää saa varaosia tai yksittäisten komponenttien korjaamisesta on tullut hankalaa.
Koko järjestelmää ei kuitenkaan kannata uusia automaattisesti ensimmäisen ongelman ilmaantuessa. Ensin pitäisi selvittää, mikä todella on vialla. Joskus ongelma voidaan ratkaista yksittäisen termostaatin, toimilaitteen tai venttiilin korjauksella tai vaihdolla. Jos taas useat komponentit ovat käyttöikänsä päässä, kokonaisvaltaisempi päivitys voi olla järkevämpi ratkaisu.
Lue lisää: Lämmityskausi päättyi – nyt on hyvä hetki katsoa kodin tekniikka kuntoon
Puuttuuko listalta jokin olennainen kysymys?
Lähetä meille kysymys, joka mielestäsi kuuluisi UKK-sivulle. Lisäämme sopivia kysymyksiä sivulle ja vastaamme niihin.