Suo­ma­lai­sen pien­ta­lon läm­mi­tys on pit­kään ollut kes­kus­te­lu, jos­sa eri rat­kai­sut on ase­tet­tu hel­pos­ti vas­tak­kain. Yksi luot­taa maa­läm­pöön, toi­nen kau­ko­läm­pöön, kol­mas säh­köön, nel­jäs puu­hun ja vii­des halu­aa pitää kiin­ni tutus­ta öljy­läm­mi­tyk­ses­tä. Todel­li­suus on kui­ten­kin muut­tu­nut pal­jon moni­muo­toi­sem­mak­si. Yhä useam­mas­sa kodis­sa läm­pö syn­tyy useam­man jär­jes­tel­män yhteis­työ­nä: säh­kö­läm­mi­tys­tä täy­den­tää ilma­läm­pö­pump­pu, öljy­kat­ti­lan rin­nal­le on asen­net­tu ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu, maa­läm­pöä ohja­taan pörs­si­säh­kön mukaan ja tuli­si­ja toi­mii sekä tun­nel­man­luo­ja­na että kulu­tus­huip­pu­jen tasaa­ja­na.

Läm­mi­tys­kausi ei juu­ri nyt ole pien­ta­loa­suk­kaan pääl­lim­mäi­nen huo­li, mut­ta juu­ri sik­si koko­nai­suut­ta on hyvä tar­kas­tel­la rau­has­sa. Kun pak­ka­set eivät kol­kut­te­le ovel­la, on parem­pi het­ki miet­tiä, miten oma talo oikeas­ti läm­pe­nee, mitä jär­jes­tel­mäl­tä halu­taan ja mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä mah­dol­li­sia remont­te­ja kan­nat­taa teh­dä. Läm­möl­lä-leh­ti kävi läpi pien­ta­lo­jen läm­mi­tys­muo­to­jen nyky­ti­lan­net­ta Moti­van asian­tun­ti­ja Tee­mu Ket­tusen kans­sa. Tilas­to­jen tul­kin­taan taus­taa antoi myös Tilas­to­kes­kuk­sen yliak­tu­aa­ri Vir­ve Rou­hiai­nen.

Pien­ta­lon läm­mi­tys ei mah­du enää yhteen loke­roon

Kun kysy­tään, mikä on suo­ma­lai­sen pien­ta­lon ylei­sin läm­mi­tys­muo­to, vas­taus riip­puu sii­tä, mitä oikeas­taan kysy­tään. Puhu­taan­ko uudis­ra­ken­ta­mi­ses­ta, koko ole­mas­sa ole­vas­ta raken­nus­kan­nas­ta, koti­ta­louk­sien omis­ta vas­tauk­sis­ta, läm­mi­te­tys­tä pin­ta-alas­ta vai pää­läm­mön­läh­tees­tä?

Uudis­koh­tei­den läm­mi­tys­ta­po­jen osal­ta tilas­tot piir­tä­vät mel­ko sel­keän kuvan. Ket­tusen tar­kas­te­le­mien ener­gia­to­dis­tus­re­kis­te­rin vuo­sien 2022–2026 tie­to­jen perus­teel­la uusis­sa oma­ko­ti- ja pari­ta­lois­sa maa­läm­pö on sel­väs­ti ylei­nen rat­kai­su. Rivi­ta­lois­sa tilas­tot nos­ta­vat vah­voik­si vaih­toeh­doik­si sekä maa­läm­mön että kau­ko­läm­mön. Kun kat­se siir­tyy koko ole­mas­sa ole­vaan pien­ta­lo­kan­taan, koko­nai­suus moni­puo­lis­tuu. Van­has­sa raken­nus­kan­nas­sa säh­kö­läm­mi­tys on edel­leen ylei­nen, mut­ta sen rin­nal­la toi­mii usein myös ilma­läm­pö­pump­pu ja tuli­si­ja.

– Kun kat­so­taan koko raken­nus­kan­taa, kent­tä näyt­tää pal­jon moni­muo­toi­sem­mal­ta. Oma­ko­ti- ja pari­ta­lois­sa säh­kö­läm­mi­tys nousee vah­vas­ti esiin, mut­ta sitä täy­den­tää hyvin usein ilma­läm­pö­pump­pu, Moti­van asian­tun­ti­ja Tee­mu Ket­tu­nen sanoo.

Tämä on olen­nai­nen havain­to. Pää­läm­mi­tys­muo­to voi olla tilas­tois­sa säh­kö, mut­ta arjes­sa suu­ri osa läm­mös­tä voi tul­la ilma­läm­pö­pum­pus­ta ja kovim­mil­la pak­ka­sil­la tuli­si­jas­ta. Samal­la käyt­tö­ve­si voi läm­me­tä säh­köl­lä, vaik­ka huo­ne­ti­lo­jen läm­mi­tys pai­not­tuu läm­pö­pum­pul­le.

– Säh­kö­pat­te­rei­den tuot­ta­man läm­mi­tyk­sen osuus vuo­des­sa voi jää­dä hyvin­kin pie­nek­si, jos talos­sa on vaik­ka­pa kak­si ilma­läm­pö­pump­pua ja tuli­si­ja. Sil­loin täy­den­tä­vät läm­mi­tys­muo­dot voi­vat käy­tän­nös­sä olla hyvin suu­res­sa roo­lis­sa, Ket­tu­nen tote­aa.

Tilas­to­kes­kuk­sen Vir­ve Rou­hiai­sen mukaan säh­kö­läm­mi­tyk­sen luku­jen tul­kin­ta onkin haas­ta­vaa juu­ri sik­si, että säh­kö­läm­mit­tei­sis­sä oma­ko­ti­ta­lois­sa käy­te­tään usein myös mui­ta läm­mi­tys­ta­po­ja.

– Säh­kö­läm­mit­tei­sis­tä oma­ko­ti­ta­lois­ta noin kak­si kol­mes­ta käyt­tää läm­mi­tyk­seen myös ilma­läm­pö­pump­pua. Lisäk­si puun­käyt­tö on yleis­tä, Tilas­to­kes­kuk­sen yliak­tu­aa­ri Vir­ve Rou­hiai­nen kom­men­toi.

Öljy vähe­nee, maa­läm­pö kas­vaa

Tilas­to­kes­kuk­sen vuo­den 2022 kulu­tus­tut­ki­muk­sen mukaan oma­ko­ti­ta­lois­ta 36 pro­sent­tia läm­pe­ni pää­asias­sa säh­köl­lä, 15 pro­sent­tia maa­läm­möl­lä ja 12 pro­sent­tia ilma­läm­pö­pum­pul­la. Osa oma­ko­ti­ta­lois­ta läm­pe­ni edel­leen myös öljy­läm­mi­tyk­sel­lä. Muis­sa pien­ta­lois­sa säh­kö­läm­mi­tyk­sen osuus oli 28 pro­sent­tia ja maa­läm­mön noin 11 pro­sent­tia. Vaik­ka tut­ki­musai­neis­tos­sa on joi­ta­kin tun­net­tu­ja epä­tark­kuuk­sia, tulok­set anta­vat kui­ten­kin suun­taa sii­tä, mil­lai­sis­ta läm­mi­tys­rat­kai­suis­ta suo­ma­lai­nen pien­ta­lo­kan­ta täl­lä het­kel­lä muo­dos­tuu.

Rou­hiai­sen Tilas­to­kes­kuk­sen taus­ta-aineis­toi­hin perus­tu­van arvion mukaan öljy­läm­mi­tyk­sen ylei­syys on jat­ka­nut las­kua myös vuo­den 2022 jäl­keen, kun taas maa­läm­mön osuus on kas­va­nut.

– Öljy­läm­mi­tyk­sen ylei­syys on jat­ka­nut las­kua. Oma­ko­ti­ta­lois­sa las­ku on pari pro­sent­tiyk­si­kön luok­kaa kevää­seen 2025 men­nes­sä, Rou­hiai­nen ker­too.

– Maa­läm­mön osuus jat­kaa kas­vua. Oma­ko­ti­ta­lois­sa nousu on kaksi–kolme pro­sent­tiyk­sik­köä kevää­seen 2025 men­nes­sä, Rou­hiai­nen jat­kaa.

Ket­tusen mukaan kehi­tys on ollut odo­tet­tua. Öljy­läm­mi­tyk­ses­tä luo­pu­mis­ta ovat vauh­dit­ta­neet sekä kus­tan­nuk­set että tuki­po­li­tiik­ka. Mones­sa van­has­sa öljy­läm­mit­tei­ses­sä talos­sa vesi­kier­toi­nen läm­mön­ja­ko on jo val­mii­na, jol­loin öljy­kat­ti­lan tilal­le voi­daan asen­taa esi­mer­kik­si ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu tai maa­läm­pö­jär­jes­tel­mä ilman koko talon läm­mön­jaon uusi­mis­ta.

– Öljy­läm­mi­tyk­sen osal­ta on help­po ymmär­tää, mik­si sen osuus on pie­nen­ty­nyt. Jos öljy­kat­ti­la on yksi­nään läm­mön­läh­tee­nä, toi­seen läm­mi­tys­ta­paan vaih­ta­mi­nen voi olla hyvin kus­tan­nus­te­ho­kas­ta, Ket­tu­nen sanoo.

Pien­ta­lon läm­mi­tys­tä ei kan­na­ta kat­soa vain yhdes­tä nimik­kees­tä. Mones­sa kodis­sa todel­li­nen läm­mi­tys syn­tyy pää­läm­mi­tys­muo­don, ilma­läm­pö­pum­pun, tuli­si­jan, käyt­tö­ve­den läm­mi­tyk­sen ja auto­maa­tion yhteis­pe­lis­tä.

Säh­kö­läm­mi­tys on yhä ylei­nen, mut­ta har­voin enää yksin

Säh­kö­läm­mi­tys ei ole uudis­ra­ken­ta­mi­ses­sa enää samal­la taval­la suo­sit­tu kuin aiem­min, mut­ta van­has­sa pien­ta­lo­kan­nas­sa sitä on pal­jon. Sen suu­ri etu on yksin­ker­tai­suus. Säh­kö­pat­te­rit ja säh­köi­nen lat­tia­läm­mi­tys ovat sel­kei­tä rat­kai­su­ja, ja uudem­mis­sa jär­jes­tel­mis­sä sää­tö­tark­kuus voi olla hyvä. Äly­ter­mos­taa­tit ja pörs­si­säh­kö­oh­jauk­set ovat tuo­neet säh­kö­läm­mi­tyk­seen uuden­lais­ta hal­lit­ta­vuut­ta.

Säh­kö­läm­mi­tyk­sen heik­kous näkyy eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun säh­kö on kal­lis­ta ja läm­mi­tys­tar­ve suu­ri. Ilma­läm­pö­pump­pu voi pie­nen­tää kulu­tus­ta mer­kit­tä­väs­ti, mut­ta kovil­la pak­ka­sil­la sen tehon­tuot­to alkaa vähi­tel­len hii­pua ja kaik­kein kyl­mim­mis­sä olo­suh­teis­sa läm­mi­tys voi jää­dä pit­käl­ti säh­kö­läm­mi­tyk­sen varaan. Jos rin­nal­la ei ole ilma­läm­pö­pump­pua, tuli­si­jaa tai muu­ta täy­den­tä­vää rat­kai­sua, kulu­tus­hui­put voi­vat nous­ta kor­keik­si.

– On ihan eri asia, jos talos­sa on pel­kät säh­kö­pat­te­rit tai säh­köi­nen lat­tia­läm­mi­tys ilman mitään täy­den­tä­vää rat­kai­sua, kuin jos rin­nal­la on yksi tai useam­pi ilma­läm­pö­pump­pu ja tuli­si­ja, Ket­tu­nen sanoo.

Suo­ra­säh­kö­läm­mit­tei­sen talon muut­ta­mi­nen maa­läm­pö- tai ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu­ta­lok­si ei kui­ten­kaan ole aina yksin­ker­tais­ta. Jos talos­sa ei ole vesi­kier­tois­ta läm­mön­ja­koa, sel­lai­nen pitäi­si ensin raken­taa. Se nos­taa kus­tan­nuk­sia mer­kit­tä­väs­ti. Sik­si mones­sa säh­kö­pat­te­ri­ta­los­sa jär­ke­vin askel on ollut ilma­läm­pö­pump­pu.

Ilma­läm­pö­pump­pu on kus­tan­nus­te­ho­kas täy­den­tä­jä

Ilma­läm­pö­pum­pun suo­sio perus­tuu ennen kaik­kea kus­tan­nus­te­hok­kuu­teen. Alkuin­ves­toin­ti on suh­teel­li­sen pie­ni, takai­sin­mak­suai­ka voi olla lyhyt ja samal­la saa­daan kesäk­si vii­len­nys­mah­dol­li­suus.

– Ilma­läm­pö­pump­pu on ollut talou­del­li­ses­ti jär­ke­vää asen­taa eri­tyi­ses­ti säh­kö­läm­mit­tei­siin koh­tei­siin. Se on ollut kan­nat­ta­va rat­kai­su myös öljy­läm­mi­tys­koh­teis­sa, Ket­tu­nen tote­aa.

Par­haim­mil­laan ilma­läm­pö­pump­pu on ava­ra­poh­jai­ses­sa talos­sa, jos­sa läm­pö pää­see leviä­mään laa­jal­le. Jos talos­sa on huo­ne­koh­tai­nen säh­kö­läm­mi­tys ja avoin poh­ja­rat­kai­su, ilma­läm­pö­pump­pu voi kor­va­ta suu­ren osan osto­säh­köl­lä tuo­te­tus­ta huo­ne­läm­mös­tä.

Sen raja tulee vas­taan kovim­mil­la pak­ka­sil­la ja han­ka­lis­sa poh­ja­rat­kai­suis­sa. Uudet lait­teet toi­mi­vat entis­tä parem­min myös kyl­mäs­sä, mut­ta jos­sain vai­hees­sa tehon­tuot­to pie­ne­nee samal­la kun talon läm­mi­tys­tar­ve kas­vaa.

– Uudet ilma­läm­pö­pum­put säi­lyt­tä­vät hyö­ty­suh­det­ta ja tehon­tuot­toa yllät­tä­vän kovil­le pak­ka­sil­le. Mut­ta noin 15 pak­ka­sas­teen jäl­keen tehon­tuot­to alkaa hei­ke­tä ja todel­la kovil­la pak­ka­sil­la tar­vi­taan aina rin­nal­le jokin toi­nen läm­mi­tys­muo­to, Ket­tu­nen muis­tut­taa.

Ilma­läm­pö­pump­pua voi­daan pitää joko täy­den­tä­vä­nä läm­mi­tys­muo­to­na tai arjen pää­asial­li­se­na läm­mön­tuot­ta­ja­na. Ket­tusen mukaan kyse on mää­ri­tel­mäs­tä. Jos kat­so­taan, mikä jär­jes­tel­mä pys­tyy hoi­ta­maan talon läm­mi­tyk­sen mitoi­tus­pak­ka­sel­la, ilma­läm­pö­pump­pu ei yleen­sä ole yksi­nään pää­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä. Jos taas kat­so­taan vuo­si­ta­sol­la tuo­tet­tua ener­gi­aa, ilma­läm­pö­pump­pu voi mones­sa talos­sa olla käy­tän­nös­sä suu­rin läm­mön­tuot­ta­ja.

Maa­läm­pö veto­aa pie­nil­lä käyt­tö­kus­tan­nuk­sil­la

Maa­läm­pö on nous­sut eten­kin uudis­ra­ken­ta­mi­ses­sa vah­vak­si rat­kai­suk­si. Sen suu­rim­mat vah­vuu­det ovat pie­net käyt­tö­kus­tan­nuk­set, huo­let­to­muus ja pit­kä aika­jän­ne. Läm­pö­kai­vo on inves­toin­ti­na kal­lis, mut­ta sen käyt­töi­kä rin­nas­tuu koko raken­nuk­sen elin­kaa­reen. Kun läm­pö­pump­pu jos­kus uusi­taan, läm­pö­kai­vo jää käyt­töön.

– Maa­läm­pö tuot­taa yhdel­lä yksi­köl­lä säh­köä mon­ta yksik­köä läm­pöä kovem­mal­la­kin pak­ka­sel­la. Se on yksi kes­kei­nen syy sen suo­sioon. Toi­nen on huo­let­to­muus, Ket­tu­nen sanoo.

Vesi­kier­toi­seen läm­mön­ja­koon lii­tet­tä­vien läm­pö­pump­pu­jen, kuten maa­läm­mön, kes­kei­nen vah­vuus liit­tyy mata­la­läm­pöi­seen läm­mön­ja­koon. Ne toi­mi­vat par­haim­mil­laan talois­sa, jois­sa on vesi­kier­toi­nen lat­tia­läm­mi­tys tai muu mata­la­läm­pöi­nen jär­jes­tel­mä. Mitä mata­lam­mal­la läm­pö­ti­lal­la taloa voi­daan läm­mit­tää, sitä parem­mal­la hyö­ty­suh­teel­la läm­pö­pump­pu toi­mii. Maa­läm­pö voi olla eri­tyi­sen kiin­nos­ta­va rat­kai­su myös suu­ris­sa tai pal­jon ener­gi­aa kulut­ta­vis­sa talois­sa, jois­sa suu­rem­pi ener­gian­tar­ve paran­taa kor­kean alkuin­ves­toin­nin kan­nat­ta­vuut­ta.

Heik­kouk­sia ovat kor­kea alkuin­ves­toin­ti ja se, ettei läm­pö­kai­voa voi pora­ta kaik­kial­le. Kau­pun­kia­lueil­la maa­na­lai­nen kaa­va, ton­tin koko, veden­o­ton kan­nal­ta mer­kit­tä­vät poh­ja­ve­sia­lu­eet tai muut rajoit­teet voi­vat estää maa­läm­mön. Vaa­ka­ke­ruu­pii­ri puo­les­taan vaa­tii pal­jon tont­ti­pin­ta-alaa.

– Joka paik­kaan läm­pö­kai­vo­ja ei saa pora­ta. Lisäk­si kor­kea alkuin­ves­toin­ti on monel­le asia, joka pis­tää miet­ti­mään, Ket­tu­nen tote­aa.

Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu on nous­sut öljyn kor­vaa­jak­si

Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu ei saa­nut haas­tat­te­lus­sa omaa pit­kää eril­lis­tä jak­so­aan samal­la taval­la kuin maa­läm­pö ja ilma­läm­pö­pump­pu, mut­ta se nousi tois­tu­vas­ti esiin eri­tyi­ses­ti öljy­läm­mi­tyk­ses­tä luo­pu­mi­sen yhtey­des­sä. Kun van­has­sa talos­sa on vesi­kier­toi­nen läm­mön­ja­ko, ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu voi olla maa­läm­pöä edul­li­sem­pi inves­toin­ti ja usein hel­pom­pi toteut­taa.

Ket­tusen mukaan öljy­läm­mi­tyk­ses­tä luo­pu­mi­sen avus­tuk­set ovat ohjan­neet monia koti­ta­louk­sia vaih­ta­maan läm­mi­tys­jär­jes­tel­mää, mut­ta tuet­tu­jen vaih­toeh­to­jen välil­lä valin­ta on usein kal­lis­tu­nut maa­läm­mön sijaan ilma­ve­si­läm­pö­pump­puun sen pie­nem­män alkuin­ves­toin­nin vuok­si. Kovim­mil­la pak­ka­sil­la jär­jes­tel­mä tar­vit­see tuek­seen säh­kö­vas­tuk­sia, tuli­si­jaa tai jois­sa­kin hybri­di­rat­kai­suis­sa van­haa öljy­kat­ti­laa.

Poh­jois-Suo­mes­sa ja kor­ke­aa meno­ve­den läm­pö­ti­laa vaa­ti­vis­sa pat­te­ri­ta­lois­sa ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun mitoi­tuk­seen on kiin­ni­tet­tä­vä eri­tyis­tä huo­mio­ta.

– Jos men­nään Poh­jois-Suo­meen ja talos­sa on pat­te­ri­ver­kos­to, jos­sa kier­tää kovil­la pak­ka­sil­la kuu­ma vesi, ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu ei vält­tä­mät­tä ole vah­vim­mil­laan. Sil­loin kau­ko­läm­pö, maa­läm­pö tai bio­läm­mi­tys­kat­ti­la voi olla pal­jon vah­vem­mil­la, Ket­tu­nen sanoo.

Kau­ko­läm­mön vah­vuus on huo­let­to­muus

Kau­ko­läm­pö miel­le­tään usein ker­ros­ta­lo­jen läm­mi­tys­muo­dok­si, mut­ta sitä on myös pien­ta­lois­sa, eri­tyi­ses­ti kau­pun­kia­lueil­la ja van­hois­sa pien­ta­loa­lueis­sa, jois­sa verk­ko on lähel­lä. Pien­ta­lois­sa kau­ko­läm­mön suu­rin haas­te ei ole tek­niik­ka, vaan saa­ta­vuus ja hin­ta.

– Kau­ko­läm­pö­mark­ki­noi­ta on yhtä pal­jon kuin kau­ko­läm­pö­verk­ko­ja. Hin­noit­te­lu vaih­te­lee hyvin pal­jon eri kau­ko­läm­pöyh­tiöi­den verk­ko­jen ja ener­giayh­tiöi­den välil­lä, Ket­tu­nen sanoo.

Kau­ko­läm­mön vah­vuus on toi­min­ta­var­muus. Talon sisäl­lä tek­niik­ka on pit­käl­ti läm­mön­siir­toa, ei kompres­so­ri­tek­niik­kaa. Kau­ko­läm­pö pys­tyy tuot­ta­maan kor­ke­aa meno­ve­den läm­pö­ti­laa, mikä voi olla etu van­hois­sa pat­te­ri­ta­lois­sa, jois­sa läm­pö­pump­pu­rat­kai­sut eivät ole par­haim­mil­laan.

– Kau­ko­läm­pö on hyvin toi­min­ta­var­ma ja pit­käi­käi­nen. Se on todel­la huo­le­ton rat­kai­su, Ket­tu­nen kuvai­lee.

Kau­ko­läm­mön kiin­nos­ta­vuut­ta lisää myös se, että verk­ko mah­dol­lis­taa huk­ka­läm­pö­jen hyö­dyn­tä­mi­sen. Kau­pun­kien jäte­ve­den­puh­dis­ta­mois­ta, data­kes­kuk­sis­ta ja teol­li­suu­des­ta voi­daan ottaa läm­pöä tal­teen ja jakaa sitä kau­ko­läm­pö­ver­kon kaut­ta kotei­hin.

Kau­ko­läm­mön, maa­läm­mön ja läm­pö­pump­pu­jen parem­muus ei rat­kea ylei­sel­lä mie­li­pi­teel­lä. Rat­kai­se­vaa ovat talo, tont­ti, läm­mön­ja­ko, alu­eel­li­nen saa­ta­vuus, koh­teen sijain­ti ja pai­kal­li­set olo­suh­teet, oli kyse sit­ten Lapis­ta tai Ete­lä-Suo­mes­ta, sekä se, mil­lä aika­vä­lil­lä kus­tan­nuk­sia tar­kas­tel­laan.

Puu on edel­leen vah­va täy­den­tä­jä

Puu on suo­ma­lai­ses­sa läm­mi­tys­kult­tuu­ris­sa enem­män kuin pelk­kä ener­gia­muo­to. Se on vara­läm­mön­läh­de, tun­nel­man­luo­ja, maa­seu­dul­la edul­li­nen pai­kal­li­nen polt­toai­ne ja mones­sa talos­sa tär­keä tapa lei­ka­ta kulu­tus­huip­pu­ja.

– Jos edul­lis­ta kla­pia on saa­ta­vil­la omas­ta met­säs­tä tai muu­ten lähel­tä, puu­läm­mi­tys voi olla hyvin toi­mi­va ja kus­tan­nus­te­ho­kas rat­kai­su, Ket­tu­nen sanoo.

Puun roo­li vaih­te­lee pal­jon. Se voi olla varaa­va tak­ka kau­pun­ki­ko­dis­sa, kla­pi­kat­ti­la maa­seu­dul­la, hake­jär­jes­tel­mä maa­ti­lal­la, vesi­kier­to­tak­ka tai sau­nan kiu­kaan läm­mön­tal­teen­ot­toon liit­ty­vä rat­kai­su. Usein puu toi­mii kui­ten­kin enem­män täy­den­tä­vä­nä tai var­mis­ta­va­na läm­mi­tyk­se­nä kuin var­si­nai­se­na pää­läm­mi­tys­muo­to­na.

Pel­let­ti ei ole nous­sut Suo­mes­sa niin suu­reen roo­liin kuin jos­kus enna­koi­tiin. Ket­tusen mukaan yksi syy on läm­pö­pump­pu­jen vah­va nousu. Läm­pö­pum­put koe­taan usein pel­let­tiä huo­let­to­mam­mik­si, vaik­ka pel­let­ti­läm­mi­tys ei itses­sään ole eri­tyi­sen työ­läs rat­kai­su.

– Uskon, että pel­le­tin yleis­ty­mis­tä on hil­lin­nyt pit­käl­ti läm­pö­pump­pu­jen tule­mi­nen. Läm­pö­pum­put näh­dään pel­let­tiä huo­let­to­mam­pa­na rat­kai­su­na, Ket­tu­nen arvioi.

Öljy­läm­mi­tys vähe­nee, mut­ta ei katoa het­kes­sä

Öljy­läm­mi­tyk­sen osuus on las­ke­nut pit­kään, mut­ta se ei ole kadon­nut pien­ta­lo­kan­nas­ta. Jäl­jel­lä ole­vat öljy­läm­mit­tei­set talot ovat usein van­hem­pia koh­tei­ta, jois­sa asuk­kaat ovat tot­tu­neet jär­jes­tel­män toi­min­ta­var­muu­teen ja kor­ke­aan läm­pö­ti­la­ta­soon.

Öljy­läm­mi­tyk­sen vah­vuus näkyy eri­tyi­ses­ti koh­teis­sa, jois­sa tar­vi­taan kuu­maa vet­tä van­haan pat­te­ri­ver­kos­toon. Öljy­kat­ti­la pys­tyy tuot­ta­maan kor­kei­ta meno­ve­den läm­pö­ti­lo­ja samaan tapaan kuin kau­ko­läm­pö, puu tai pel­let­ti.

– Jos läm­mi­tys­ver­kos­to vaa­tii hyvin kor­ke­aa läm­pö­ti­la­ta­soa, öljy­läm­mi­tys pys­tyy tuot­ta­maan sitä. Kaik­ki läm­pö­pump­pu­rat­kai­sut eivät ole sel­lai­sis­sa koh­teis­sa par­haim­mil­laan, Ket­tu­nen sanoo.

Toi­saal­ta öljy on yksi­nään kal­lis läm­mi­tys­muo­to, ja sik­si mones­sa koh­tees­sa on siir­ryt­ty joko koko­naan toi­seen jär­jes­tel­mään tai hybri­di­mal­liin. Ket­tusen mukaan öljy­läm­mi­tyk­sen koh­dal­la kan­nat­taa usein poh­tia kah­ta vaih­toeh­toa: luo­vu­taan­ko sii­tä koko­naan vai pie­nen­ne­tään­kö öljyn­ku­lu­tus­ta rin­nak­kai­sel­la jär­jes­tel­mäl­lä.

– Jos talol­la on käyt­töi­kää jäl­jel­lä, kan­nat­taa joka tapauk­ses­sa poh­tia joko läm­mi­tys­ta­van vaih­toa tai hybri­di­rat­kai­sua, Ket­tu­nen tote­aa.

Hybri­dis­sä öljy­kat­ti­la voi jää­dä hoi­ta­maan kovim­pia pak­kas­jak­so­ja, käyt­tö­ve­den läm­mi­tys­tä tai vara­läm­mi­tys­tä. Täl­löin vuo­si­ku­lu­tus voi pudo­ta mur­to-osaan aiem­mas­ta. Jos öljyä kuluu enää muu­ta­ma sata lit­raa vuo­des­sa, myös uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn käyt­tö voi olla talou­del­li­ses­ti hel­pom­pi rat­kai­su kuin sil­loin, jos koko talo läm­mi­te­tään öljyl­lä ympä­ri vuo­den.

– Jos öljyn­ku­lu­tus saa­daan hybri­dis­sä vaik­ka 200 lit­ran tasol­le vuo­des­sa, talou­del­li­nen mer­ki­tys pie­ne­nee. Sil­loin öljyä voi­daan hyö­dyn­tää niis­sä het­kis­sä, jois­sa se on par­haim­mil­laan, Ket­tu­nen sanoo.

Öljy­läm­mi­tyk­sen roo­li voi tule­vai­suu­des­sa muut­tua yhä enem­män var­mis­ta­vak­si. Ket­tu­nen näkee sil­lä huol­to­var­muu­teen liit­ty­vän ulot­tu­vuu­den eten­kin sil­loin, jos öljy­kat­ti­la jää varal­le ja sitä voi­daan käyt­tää tar­vit­taes­sa esi­mer­kik­si aggre­gaa­tin avul­la.

– Öljy­kat­ti­la voi paran­taa asuk­kaan läm­mi­tyk­sen resi­liens­siä. Aggre­gaa­tin kans­sa se saa­daan toi­mi­maan myös säh­kö­kat­kos­ten aika­na, min­kä vuok­si öljy­läm­mi­tyk­sel­le näh­dään edel­leen roo­lia eri­tyi­ses­ti vara­jär­jes­tel­mä­nä ja osa­na hybri­di­rat­kai­su­ja, Ket­tu­nen tote­aa.

Uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy on mah­dol­li­suus, mut­ta hin­ta rat­kai­see

Uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy voi pie­nen­tää öljy­läm­mi­tyk­sen pääs­tö­jä, mut­ta sen laa­jem­pi roo­li riip­puu ennen kaik­kea hin­nas­ta ja saa­ta­vuu­des­ta. Ket­tu­nen pitää uusiu­tu­vaa läm­mi­ty­söl­jyä kiin­nos­ta­va­na vaih­toeh­to­na eri­tyi­ses­ti hybri­di­koh­teis­sa, jois­sa öljyn­ku­lu­tus on pie­ni.

Uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn koh­dal­la puhu­taan käy­tän­nös­sä syn­teet­ti­ses­tä HVO-tyyp­pi­ses­tä polt­toai­nees­ta, joka ero­aa kemial­li­sil­ta omi­nai­suuk­sil­taan perin­tei­sis­tä FAME-poh­jai­sis­ta bio­polt­toai­neis­ta. Oikein sovel­tu­vas­sa kalus­tos­sa sitä voi­daan käyt­tää fos­sii­li­sen läm­mi­ty­söl­jyn vaih­toeh­to­na ilman, että kyse oli­si samas­ta tuo­te­ryh­mäs­tä kuin esi­mer­kik­si perin­tei­sis­sä bio­die­sel­rat­kai­suis­sa.

– Jos syn­teet­ti­sen uusiu­tu­van HVO-läm­mi­ty­söl­jyn hin­ta saa­daan fos­sii­li­sen läm­mi­ty­söl­jyn tasol­le, sen valin­ta on käy­tän­nös­sä hyvin suo­ra­vii­vai­nen ja help­po rat­kai­su, kun­han öljy­kat­ti­la on yhteen­so­pi­va kysei­sen polt­toai­neen kans­sa, Ket­tu­nen sanoo.

Uudem­mat öljy­kat­ti­lat voi­vat yleen­sä käyt­tää uusiu­tu­vaa läm­mi­ty­söl­jyä suo­raan. Van­hem­mis­sa kat­ti­lois­sa voi olla tar­peen teh­dä pie­niä muu­tok­sia, kuten vaih­taa lie­kin­tun­nis­tin.

Kysy­mys ei kui­ten­kaan ole vain yksit­täi­sen koti­ta­lou­den valin­nas­ta. Uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den mark­ki­naan vai­kut­ta­vat myös lii­ken­ne, teol­li­suus, saa­ta­vuus ja kil­pai­lu samois­ta raa­ka-aineis­ta. Sik­si tule­vai­suut­ta on vai­kea ennus­taa yksi­se­lit­tei­ses­ti.

Raha rat­kai­see – mut­ta ei yksin

Kun pien­ta­loa­su­kas valit­see läm­mi­tys­muo­toa, pää­tök­seen vai­kut­ta­vat raha, help­pous, talon omi­nai­suu­det, sijain­ti, oma kiin­nos­tus tek­niik­kaan ja tur­val­li­suu­den tun­ne. Ket­tusen mukaan tär­kein aju­ri on sil­ti yleen­sä talous.

– Kyl­lä raha on siel­lä ykkö­se­nä. Sen jäl­keen tule­vat esi­mer­kik­si help­pous, luo­tet­ta­vuus, eko­lo­gi­suus ja tur­val­li­suu­den tun­ne, Ket­tu­nen sanoo.

Usein kat­so­taan takai­sin­mak­suai­kaa, mut­ta Ket­tu­nen kan­nus­taa kat­so­maan pidem­mäl­le. Esi­mer­kik­si ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun takai­sin­mak­suai­ka voi olla lyhyem­pi kuin maa­läm­mön, mut­ta pit­käl­lä aika­vä­lil­lä maa­läm­pö voi kään­tyä koko­nais­kus­tan­nuk­sil­taan edul­li­sem­mak­si.

– Toi­voi­sin, että kat­sot­tai­siin enem­män elin­kaa­ri­kus­tan­nuk­sia eikä vain takai­sin­mak­suai­kaa. Takai­sin­mak­suai­kaa kat­so­taan pal­jon, mut­ta se ei ker­ro koko totuut­ta, Ket­tu­nen pai­not­taa.

Alu­eel­li­set erot näky­vät edel­leen. Maa­seu­dul­la puu on vah­vem­pi vaih­toeh­to, kau­pun­geis­sa kau­ko­läm­pö voi olla tar­jol­la, ja maa­läm­mön mah­dol­li­suu­det riip­pu­vat ton­tis­ta ja kaa­va­mää­räyk­sis­tä. Läm­pö­pum­put ovat yleis­ty­neet laa­jas­ti, mut­ta sama rat­kai­su ei toi­mi kaik­kial­la yhtä hyvin.

Ensin ener­gia­te­hok­kuus, sit­ten uusi jär­jes­tel­mä

Jos oma läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä alkaa mie­ti­tyt­tää, ensim­mäi­nen askel ei ole tar­jous­pyyn­tö uudes­ta lait­tees­ta. Ket­tusen tär­kein neu­vo on aloit­taa ener­gia­te­hok­kuu­des­ta. Ensin kan­nat­taa pois­taa tur­ha kulu­tus ja vas­ta sit­ten mitoit­taa uusi läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä.

– Ener­gia­te­hok­kuus ensin. Huo­leh­di­taan sii­tä, että tur­ha läm­mön­ku­lu­tus pois­te­taan. Tii­vis­te­tään ikku­nat, lisäe­ris­te­tään ylä­poh­ja, jos se on help­poa ja eris­tys­ta­so on heik­ko, Ket­tu­nen neu­voo.

Jos taloon on tulos­sa lähi­vuo­si­na ikku­na­re­mont­ti, lisäe­ris­tys tai muu ener­gia­re­mont­ti, se vai­kut­taa läm­mi­tys­jär­jes­tel­män mitoi­tuk­seen. Lii­an suu­rek­si mitoi­tet­tu jär­jes­tel­mä voi olla tur­han kal­lis, lii­an pie­nek­si mitoi­tet­tu taas ei rii­tä kovil­la pak­ka­sil­la tai tule­van per­heen tar­pei­siin.

– Ylei­nen vir­he on, ettei ote­ta löy­siä pois ener­gian­ku­lu­tuk­ses­ta ennen läm­mi­tys­ta­pa­re­mont­tia. Sil­loin voi­daan menet­tää mah­dol­li­suus teh­dä pie­nem­pi ja kus­tan­nus­te­hok­kaam­pi inves­toin­ti, Ket­tu­nen sanoo.

Toi­nen vir­he liit­tyy mitoi­tuk­seen. Jos nykyi­nen asu­kas on pitä­nyt osaa huo­neis­ta puo­li­läm­pi­mi­nä, mut­ta seu­raa­va omis­ta­ja halu­aa kaik­ki tilat läm­pi­mik­si, jär­jes­tel­män pitää pys­tyä sii­hen. Sik­si suun­nit­te­li­jal­le tai toi­mit­ta­jal­le kan­nat­taa ker­toa talon todel­li­nen käyt­tö ja tule­vat tar­peet mah­dol­li­sim­man avoi­mes­ti.

Läm­mi­tys­ta­pa­re­mon­tin ensim­mäi­nen kysy­mys ei ole, mikä lai­te oste­taan. Ensin pitää sel­vit­tää, pal­jon­ko talo oikeas­ti tar­vit­see läm­pöä ja mis­tä tur­ha kulu­tus voi­daan pois­taa.

Auto­maa­tio muut­taa läm­mi­tys­tä hil­jai­ses­ti

Tule­vai­suu­den iso muu­tos ei vält­tä­mät­tä ole täy­sin uusi läm­mön­läh­de, vaan nykyis­ten jär­jes­tel­mien älyk­kääm­pi ohjaus. Pörs­si­säh­kön mukaan toi­mi­vat läm­pö­pum­put, äly­ter­mos­taa­tit, sää­en­nus­tei­siin perus­tu­va ohjaus, tila­koh­tai­nen läm­pö­ti­lan­hal­lin­ta ja hybri­di­jär­jes­tel­mien auto­ma­tiik­ka ovat jo tätä päi­vää.

– Näen kehi­tyk­sen enem­män evo­luu­tio­na kuin revo­luu­tio­na. Lait­teet kehit­ty­vät, läm­pö­pum­put kehit­ty­vät, luon­nol­li­set kyl­mä­ai­neet yleis­ty­vät ja ohjaus­rat­kai­sut para­ne­vat, Ket­tu­nen sanoo.

Ohjauk­sel­la voi olla mer­ki­tys­tä sekä kulu­tus­huip­pui­hin että vuo­si­ku­lu­tuk­seen. Jos vie­ras­huo­net­ta ei käy­te­tä, sitä ei tar­vit­se pitää yhtä läm­pi­mä­nä kuin oles­ke­lu­ti­lo­ja. Jos säh­kö on kal­lis­ta juu­ri tiet­ty­nä tun­ti­na, läm­mi­tys­tä voi­daan ohja­ta fik­sus­ti ilman, että asu­mis­mu­ka­vuus kär­sii.

– Ohjauk­sel­la voi olla iso mer­ki­tys myös abso­luut­ti­seen kulu­tuk­seen vuo­si­ta­sol­la. Ei läm­mi­te­tä lii­kaa, vaan pide­tään läm­pö sil­lä tasol­la, jota oikeas­ti tar­vi­taan, Ket­tu­nen sanoo.

Ket­tu­nen nos­taa tule­vai­suu­den kiin­nos­ta­vik­si tee­moik­si myös aurin­ko­säh­kön, akus­tot ja säh­kö­au­to­jen kak­si­suun­tai­sen latauk­sen. Aurin­ko­säh­kö­jär­jes­tel­mät ovat jo pit­kään olleet tut­tu osa pien­ta­lo­jen ener­giain­ves­toin­te­ja, ja hyvin mitoi­te­tuis­sa koh­teis­sa ne voi­vat olla myös talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­via. Akus­to­jen hin­ta­ke­hi­tys voi puo­les­taan teh­dä niis­tä aiem­paa kiin­nos­ta­vam­man vaih­toeh­don myös pien­ta­loi­hin. Pidem­mäl­lä aika­vä­lil­lä myös säh­kö­au­ton akku voi toi­mia osa­na kodin ener­gia­jär­jes­tel­mää.

Läm­mi­tys on koko­nai­suus, ei iden­ti­teet­ti­ky­sy­mys

Läm­mi­tys­kes­kus­te­lu kär­jis­tyy hel­pos­ti sii­hen, mikä rat­kai­su on paras. Todel­li­suu­des­sa paras rat­kai­su riip­puu talos­ta. Van­ha kor­kean meno­ve­den pat­te­ri­ta­lo, uusi mata­lae­ner­gia­ta­lo, maa­seu­dun puu­läm­mit­tei­nen oma­ko­ti­ta­lo, kau­pun­ki­ton­til­la ole­va rin­ta­ma­mies­ta­lo ja iso maa­läm­pöön sopi­va uudis­koh­de ovat kaik­ki eri tilan­tei­ta.

Sik­si läm­mi­tys­tä kan­nat­taa tar­kas­tel­la koko­nai­suu­te­na. Miten talo on raken­net­tu? Mil­lai­nen läm­mön­ja­ko sii­nä on? Onko vesi­kier­toi­nen lat­tia­läm­mi­tys vai säh­kö­pat­te­rit? Pal­jon­ko ener­gi­aa kuluu vuo­des­sa? Kuin­ka van­ha nykyi­nen jär­jes­tel­mä on? Onko tuli­si­ja? Onko ton­til­la mah­dol­li­suut­ta maa­läm­pöön? Onko kau­ko­läm­pö saa­ta­vil­la? Tar­vi­taan­ko vara­läm­mön­läh­det­tä? Kuin­ka pit­käk­si aikaa talos­sa aio­taan jää­dä asu­maan?

Ket­tusen vies­ti pien­ta­loa­suk­kaal­le on sel­keä. Ensin kan­nat­taa huo­leh­tia hel­pot ener­gia­te­hok­kuus­toi­met kun­toon, ymmär­tää oma kulu­tus ja nykyi­sen jär­jes­tel­män kun­to. Sen jäl­keen kan­nat­taa ver­tail­la vaih­toeh­to­ja elin­kaa­ri­kus­tan­nus­ten, ei pel­kän han­kin­ta­hin­nan perus­teel­la.

– Kat­so­kaa hel­pos­ti teh­tä­vät ener­gia­te­hok­kuut­ta paran­ta­vat rat­kai­sut, hoi­ta­kaa ne kun­toon ja vas­ta sen jäl­keen poh­ti­kaa läm­mi­tys­ta­paa. Samal­la kan­nat­taa muis­taa ohjauk­set ja auto­maa­tio, Ket­tu­nen tii­vis­tää.