Ei oppi ojaan kaa­da, on van­ha sanon­ta, mut­ta opit­tiin­ko kovas­ta tal­ves­ta ja läm­mi­tyk­ses­tä?

Teks­ti Arto Han­nu­la

Kuva LEY

Pit­käs­tä aikaa oli niin sanot­tu nor­mi­tal­vi, eli tal­vi alkoi aikai­sin syk­syl­lä ja kes­ki­tal­vel­la koet­tiin pit­kiä pak­kas­jak­so­ja, joi­den aika­na pak­ka­nen las­ki jopa ‑30 oC:seen – Lapis­sa jopa vie­lä­kin alem­mas.

Miten kävi niis­sä talouk­sis­sa, jot­ka oli­vat otta­neet vas­taan ”öljy­läm­mi­tyk­sen tap­po­ra­hat” ja siir­ty­neet läm­pö­pump­pui­hin? Kun kuun­te­li yhdis­tyk­sem­me ura­koit­si­ja­jä­se­nil­tä saa­tua palau­tet­ta, kävi kuten ennus­tet­tiin. Asun­to­jen sisä­läm­pö­ti­lat las­ki­vat jopa 12 oC:seen ja ilma­ve­si­läm­pö­pum­put huusi­vat ”hoo­sian­naa”, kun kompres­so­ri ei pys­ty­nyt tuot­ta­maan riit­tä­vän kor­ke­aa läm­pöä jär­jes­tel­mään. Samal­la pörs­si­säh­kön hin­ta hui­te­li kor­keal­la.

Edel­li­sen hal­li­tuk­sen ideo­lo­gis­ten aja­tus­ten myö­tä jou­dut­tiin pois­ta­maan monis­ta oma­ko­ti­ta­lois­ta toi­mi­via ja hyvä­kun­toi­sia öljy­kat­ti­loi­ta, joil­la oli­si ollut vie­lä kym­me­niä vuo­sia käyt­tö­ai­kaa jäl­jel­lä. Ei kovin ympä­ris­töys­tä­väl­lis­tä toi­min­taa, kun samat hen­ki­löt kehot­ta­vat ihmi­siä kier­rät­tä­mään ja käyt­tä­mään lait­teet ja vaat­teet lop­puun tai kor­jaa­maan vikaan­tu­neet uuden han­kin­nat sijas­ta. Aika­moi­nen ris­ti­rii­ta.

Samal­la näh­tiin, kuin­ka tuki­ra­hat valui­vat lait­tei­den hin­toi­hin, kun kysyn­tä kas­voi. Hyvin pian tukiais­ten alka­mi­sen jäl­keen lait­tei­den hin­nat asen­net­tu­na oli­vat tuon tuki­ra­han ver­ran kal­liim­mat, eli kulut­ta­ja ei niis­tä todel­li­suu­des­sa hyö­ty­nyt.

Tavoit­tee­na pääs­tö­jen alen­ta­mi­nen

Tavoit­tee­na on kui­ten­kin las­ken­nal­lis­ten hii­li­diok­si­di­pääs­tö­jen alen­ta­mi­nen. Nopein ja tehok­kain tapa pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seen oli­si polt­toai­neen vaih­ta­mi­nen uusiu­tu­vaan läm­mi­ty­söl­jyyn tai lait­teis­ton teke­mi­nen hybri­di­jär­jes­tel­mäk­si.

Nyt suo­men­nos uudes­ta raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tii­vis­tä (EPBD) on jul­kais­tu. Noin ensi­nä­ke­mäl­tä voi­daan tode­ta, että olem­me jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta koit­ta­neet ker­toa yhdis­tyk­ses­sä vas­taa­via asioi­ta, joi­ta direk­tii­vis­sä nyt on otet­tu huo­mioon.

EU:ssa pyri­tään fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta eroon. Pää­syy sii­hen on tie­tys­ti CO2-pääs­töt, joi­ta pyri­tään saa­maan mah­dol­li­sim­man alas ja siten ehkäi­se­mään ilmas­ton lii­al­li­nen läm­pe­ne­mi­nen. Oleel­lis­ta kui­ten­kin direk­tii­vis­sä on, ettei tämän tavoit­teen saa­vut­ta­mi­sek­si tule koh­tuut­to­mia kus­tan­nuk­sia yksit­täi­sil­le koti­ta­louk­sil­le. Direk­tii­vi tulee saat­taa kan­sal­li­seen lain­sää­dän­töön kah­den vuo­den kulues­sa eli se tulee voi­maan vuo­den 2026 aika­na.

Suo­mel­la on nyt etsik­koai­ka näyt­tää esi­merk­kiä muil­le EU-mail­le. Meil­lä on jo useam­pi öljy­ja­los­ta­ja, joka tuot­taa uusiu­tu­vaa polt­to­öl­jyä ja sil­lä voi­daan pudot­taa koko elin­kaa­ren aikai­sia pääs­tö­jä jopa 90 % tai käyt­tä­jä­koh­tai­ses­ti 100 %.

EPBD-direk­tii­vin uusim­mas­sa ver­sios­sa ns. pak­ko­re­mon­tit jäi­vät pois ja pääs­tö­vä­he­ne­mää tul­laan tar­kas­te­le­maan koko­nai­suu­te­na eikä raken­nus­koh­tai­ses­ti. Raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­den paran­ta­mi­nen on tie­tys­ti kaik­kien etu, kos­ka hyvä ener­gia­te­hok­kuus vähen­tää ener­gian käy­tön tar­vet­ta. Eli sääs­töä ja pääs­tö­vä­hen­nyk­siä syn­tyy, kun ener­gi­aa kuluu vähem­män.

Öljy­läm­mi­tys pää­läm­mön­läh­tee­nä 100 000 pien­ta­los­sa

Meil­lä on vie­lä noin 90 000–100 000 pien­ta­loa, jois­sa öljy­läm­mi­tys on pää­läm­mön­läh­tee­nä. Monet näis­tä kiin­teis­töis­tä ovat sel­lai­sia, joi­hin ei voi­da tai ei kan­na­ta teh­dä suu­ria ja kal­lii­ta ener­gia­re­mont­te­ja, joten paras tapa oli­si tukea siir­ty­mis­tä uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn käyt­töön. Edel­li­nen hal­li­tus jakoi 4 000 € tuki­ra­haa öljy­läm­mi­tyk­sen pois­ta­mi­seen. Kuten vii­me tal­ve­na huo­mat­tiin, toi­vot­tu­ja sääs­tö­jä ei vält­tä­mät­tä saa­tu­kaan. Kovat pak­kas­päi­vät aiheut­ti­vat kiin­teis­töil­le suu­ret säh­kö­las­kut, jot­ka söi­vät lau­hem­pi­na päi­vi­nä saa­dut hyö­dyt.

Mitä täs­tä voi­daan oppia? Kulut­ta­ja voi­si tila­ta uusiu­tu­vaa läm­mi­ty­söl­jyä ja saa­da sii­tä hyvi­tyk­sen fos­sii­li­sen ja uusiu­tu­van väli­ses­tä ero­tuk­ses­ta, jol­loin ei oli­si talou­del­lis­ta syy­tä olla tilaa­mat­ta uusiu­tu­vaa läm­mi­ty­söl­jyä.

Pien­ta­lon kes­ki­mää­räi­nen öljyn vuo­si­ku­lu­tus on noin 2 200 lit­raa, jol­loin vuo­si­ku­lu­tuk­sen mukai­ses­ti hin­tae­ro uusiu­tu­van ja perin­tei­sen läm­mi­ty­söl­jyn välil­lä on noin 400–500 euroa vuo­des­sa. Eli kun aiem­min yksi oma­ko­ti­kiin­teis­tö sai 4 000 euroa tukea öljy­läm­mi­tyk­sen pois­ta­mi­seen, niin nyt kym­me­nen oma­ko­ti­ta­loa voi­si siir­tyä las­ken­nal­li­ses­ti pääs­töt­tö­mäk­si vas­taa­val­la panos­tuk­sel­la.

Val­tion tuki­po­li­tiik­kaan tämä tar­koit­tai­si siis mak­si­mis­saan noin 40 mil­joo­nan euron tukea vuo­des­sa. Muis­taak­se­ni tuon ver­ran on vie­lä jäl­jel­lä ns. öljy­läm­mi­tyk­sen ”tap­po­ra­haa”. Tämä val­tion tuki­muo­to ei ole edes suo­ra­nai­nen kulu val­tiol­le, sil­lä myös uusi­tu­vas­ta läm­mi­ty­söl­jys­tä mak­se­taan polt­toai­ne­ve­roa, joten val­tio sai­si veroi­na ja huol­to­var­muus­mak­sui­na noin 30 mil­joo­naa euroa takai­sin.

Mikä­li siir­ry­tään pel­käs­tään säh­kö­käyt­töi­siin läm­pö­pump­pui­hin, jäi­si val­tiol­ta saa­mat­ta aika iso osa tuos­ta vero­tu­los­ta. Puhu­mat­ta­kaan sit­ten huol­to­var­muus­te­ki­jöis­tä, joi­ta öljy­läm­mi­tyk­sen säi­lyt­tä­mi­nen mah­dol­lis­taa. Tähän val­tion ei tar­vit­se lait­taa sent­tiä­kään, vaan kulut­ta­jat hoi­ta­vat sen omal­la kus­tan­nuk­sel­laan.

Mie­len­kiin­nol­la olem­me muka­na EPBD-direk­tii­vin imple­men­toin­nin työ­ryh­mis­sä, kun direk­tii­viä ale­taan sovel­taa Suo­men lain­sää­dän­töön. Muka­vaa kesää ja uut­ta ja uusiu­tu­vaa läm­mi­tys­kaut­ta odo­tel­len.

Arto Han­nu­la on Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja