Ei oppi ojaan kaada, on vanha sanonta, mutta opittiinko kovasta talvesta ja lämmityksestä?
Pitkästä aikaa oli niin sanottu normitalvi, eli talvi alkoi aikaisin syksyllä ja keskitalvella koettiin pitkiä pakkasjaksoja, joiden aikana pakkanen laski jopa ‑30 oC:seen – Lapissa jopa vieläkin alemmas.
Miten kävi niissä talouksissa, jotka olivat ottaneet vastaan ”öljylämmityksen tapporahat” ja siirtyneet lämpöpumppuihin? Kun kuunteli yhdistyksemme urakoitsijajäseniltä saatua palautetta, kävi kuten ennustettiin. Asuntojen sisälämpötilat laskivat jopa 12 oC:seen ja ilmavesilämpöpumput huusivat ”hoosiannaa”, kun kompressori ei pystynyt tuottamaan riittävän korkeaa lämpöä järjestelmään. Samalla pörssisähkön hinta huiteli korkealla.
Edellisen hallituksen ideologisten ajatusten myötä jouduttiin poistamaan monista omakotitaloista toimivia ja hyväkuntoisia öljykattiloita, joilla olisi ollut vielä kymmeniä vuosia käyttöaikaa jäljellä. Ei kovin ympäristöystävällistä toimintaa, kun samat henkilöt kehottavat ihmisiä kierrättämään ja käyttämään laitteet ja vaatteet loppuun tai korjaamaan vikaantuneet uuden hankinnat sijasta. Aikamoinen ristiriita.
Samalla nähtiin, kuinka tukirahat valuivat laitteiden hintoihin, kun kysyntä kasvoi. Hyvin pian tukiaisten alkamisen jälkeen laitteiden hinnat asennettuna olivat tuon tukirahan verran kalliimmat, eli kuluttaja ei niistä todellisuudessa hyötynyt.
Tavoitteena päästöjen alentaminen
Tavoitteena on kuitenkin laskennallisten hiilidioksidipäästöjen alentaminen. Nopein ja tehokkain tapa päästöjen vähentämiseen olisi polttoaineen vaihtaminen uusiutuvaan lämmitysöljyyn tai laitteiston tekeminen hybridijärjestelmäksi.
Nyt suomennos uudesta rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä (EPBD) on julkaistu. Noin ensinäkemältä voidaan todeta, että olemme jo toistakymmentä vuotta koittaneet kertoa yhdistyksessä vastaavia asioita, joita direktiivissä nyt on otettu huomioon.
EU:ssa pyritään fossiilisista polttoaineista eroon. Pääsyy siihen on tietysti CO2-päästöt, joita pyritään saamaan mahdollisimman alas ja siten ehkäisemään ilmaston liiallinen lämpeneminen. Oleellista kuitenkin direktiivissä on, ettei tämän tavoitteen saavuttamiseksi tule kohtuuttomia kustannuksia yksittäisille kotitalouksille. Direktiivi tulee saattaa kansalliseen lainsäädäntöön kahden vuoden kuluessa eli se tulee voimaan vuoden 2026 aikana.
Suomella on nyt etsikkoaika näyttää esimerkkiä muille EU-maille. Meillä on jo useampi öljyjalostaja, joka tuottaa uusiutuvaa polttoöljyä ja sillä voidaan pudottaa koko elinkaaren aikaisia päästöjä jopa 90 % tai käyttäjäkohtaisesti 100 %.
EPBD-direktiivin uusimmassa versiossa ns. pakkoremontit jäivät pois ja päästövähenemää tullaan tarkastelemaan kokonaisuutena eikä rakennuskohtaisesti. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on tietysti kaikkien etu, koska hyvä energiatehokkuus vähentää energian käytön tarvetta. Eli säästöä ja päästövähennyksiä syntyy, kun energiaa kuluu vähemmän.
Öljylämmitys päälämmönlähteenä 100 000 pientalossa
Meillä on vielä noin 90 000–100 000 pientaloa, joissa öljylämmitys on päälämmönlähteenä. Monet näistä kiinteistöistä ovat sellaisia, joihin ei voida tai ei kannata tehdä suuria ja kalliita energiaremontteja, joten paras tapa olisi tukea siirtymistä uusiutuvan lämmitysöljyn käyttöön. Edellinen hallitus jakoi 4 000 € tukirahaa öljylämmityksen poistamiseen. Kuten viime talvena huomattiin, toivottuja säästöjä ei välttämättä saatukaan. Kovat pakkaspäivät aiheuttivat kiinteistöille suuret sähkölaskut, jotka söivät lauhempina päivinä saadut hyödyt.
Mitä tästä voidaan oppia? Kuluttaja voisi tilata uusiutuvaa lämmitysöljyä ja saada siitä hyvityksen fossiilisen ja uusiutuvan välisestä erotuksesta, jolloin ei olisi taloudellista syytä olla tilaamatta uusiutuvaa lämmitysöljyä.
Pientalon keskimääräinen öljyn vuosikulutus on noin 2 200 litraa, jolloin vuosikulutuksen mukaisesti hintaero uusiutuvan ja perinteisen lämmitysöljyn välillä on noin 400–500 euroa vuodessa. Eli kun aiemmin yksi omakotikiinteistö sai 4 000 euroa tukea öljylämmityksen poistamiseen, niin nyt kymmenen omakotitaloa voisi siirtyä laskennallisesti päästöttömäksi vastaavalla panostuksella.
Valtion tukipolitiikkaan tämä tarkoittaisi siis maksimissaan noin 40 miljoonan euron tukea vuodessa. Muistaakseni tuon verran on vielä jäljellä ns. öljylämmityksen ”tapporahaa”. Tämä valtion tukimuoto ei ole edes suoranainen kulu valtiolle, sillä myös uusituvasta lämmitysöljystä maksetaan polttoaineveroa, joten valtio saisi veroina ja huoltovarmuusmaksuina noin 30 miljoonaa euroa takaisin.
Mikäli siirrytään pelkästään sähkökäyttöisiin lämpöpumppuihin, jäisi valtiolta saamatta aika iso osa tuosta verotulosta. Puhumattakaan sitten huoltovarmuustekijöistä, joita öljylämmityksen säilyttäminen mahdollistaa. Tähän valtion ei tarvitse laittaa senttiäkään, vaan kuluttajat hoitavat sen omalla kustannuksellaan.
Mielenkiinnolla olemme mukana EPBD-direktiivin implementoinnin työryhmissä, kun direktiiviä aletaan soveltaa Suomen lainsäädäntöön. Mukavaa kesää ja uutta ja uusiutuvaa lämmityskautta odotellen.
Arto Hannula on Lämmitysenergia Yhdistyksen toiminnanjohtaja