Por­voo­lai­nen Mar­ja Tiit­ta suh­tau­tuu uuteen öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mään­sä rau­hal­li­sen jär­ke­väs­ti – ja tie­tää tark­kaan, mis­tä puhuu. Työ­uran­sa hän teki Nes­teen tek­no­lo­gia­kes­kuk­ses­sa.

Kevääl­lä 2025 Mar­ja Tiit­ta teki elä­män­muu­tok­sen, jon­ka myö­tä hänes­tä tuli sekä eläk­keel­lä ole­va, että ensim­mäis­tä ker­taa pit­kään aikaan oma­ko­ti­ta­los­sa asu­va – ja samal­la myös öljy­läm­mit­tä­jä. Por­voo­lai­ses­sa 70-luvul­la raken­ne­tus­sa tii­li­ta­los­sa sijait­see Hög­for­sin öljy­kat­ti­la, maan alla 3000 lit­ran lasi­kui­tusäi­liö ja pan­nu­huo­nees­sa tut­tu Oilo­nin pol­tin.

Öljy­läm­mi­tys ei ole Tii­tal­le täy­sin vie­ras­ta. Hän on viet­tä­nyt nuo­ruus­vuo­ten­sa oma­ko­ti­ta­los­sa, joka sekin läm­pe­ni öljyl­lä. Ja vie­lä tär­keäm­pää: hän on teh­nyt koko työ­uran­sa Nes­teen tek­no­lo­gia­kes­kuk­ses­sa, jos­sa hän pereh­tyi syväl­li­ses­ti polt­toai­nei­den tut­ki­muk­seen ja jalos­tuk­seen.

– Tämä kaik­ki on tie­tys­ti vähän uut­ta nyt käy­tän­nön tasol­la, mut­ta ei öljy ja sen käyt­tö ole vie­ras­ta, Tiit­ta sanoo.

Mar­jan lähei­nen ystä­vä ja lähes naa­pu­ri Ulla Kiis­ki teki uran­sa Nes­teen tut­ki­mus­puo­lel­la (lue artik­ke­li Ulla Kiis­kes­tä). Kiis­ki oli yksi niis­tä kol­mes­ta Nes­teen tut­ki­jas­ta, jot­ka jät­ti­vät aikoi­naan ensim­mäi­sen paten­tin uusiu­tu­vas­ta polt­toai­nees­ta. Tii­tan puhees­sa näkyy­kin sel­keä ymmär­rys niin raa­ka-aineis­ta kuin tuo­tan­to­ket­juis­ta.

– Niin kau­an kuin lii­ken­tees­sä käy­te­tään raa­ka­öl­jy­poh­jai­sia tuot­tei­ta, on jär­ke­vää hyö­dyn­tää jalos­tuk­ses­sa syn­ty­viä sivu­vir­to­ja läm­mi­tyk­ses­sä. Riip­puen vir­ras­ta, osa menee kemian­teol­li­suu­teen, osa muu­hun ener­gian­tuo­tan­toon ja osa läm­mi­tyk­seen. Jalos­tuk­ses­sa ja pala­mi­ses­sa muo­dos­tu­van hii­li­diok­si­din voi myös ottaa tal­teen ja hyö­dyn­tää sitä muis­sa käyt­tö­koh­teis­sa, Tiit­ta perus­te­lee.

Öljyn­ja­los­tus­pro­ses­si toi­mii siten, että raa­ka­öl­jy puh­dis­te­taan ja ero­tel­laan eri osiin eli frak­tioi­hin useis­sa vai­heis­sa. Jalos­tus alkaa suo­lan­pois­tol­la, min­kä jäl­keen öljy kuu­men­ne­taan ja tis­laus­tor­nis­sa se jakau­tuu kie­hu­mis­pis­tei­den mukaan eri tuot­teik­si. Osa frak­tiois­ta menee esi­mer­kik­si ben­sii­niin ja len­to­pet­roo­liin, osa die­se­liin ja osa läm­mi­tyk­seen sopi­vak­si polt­to­öl­jyk­si. Suo­mes­sa die­sel ja polt­to­öl­jy ovat käy­tän­nös­sä samaa tuo­tet­ta – polt­to­öl­jy vain vär­jä­tään vero­tuk­sen vuok­si, ja sitä voi­daan käyt­tää myös työ­ko­neis­sa, mikä on mer­kit­tä­vä teki­jä tuo­tan­non kan­nal­ta. Nämä jakeet syn­ty­vät joka tapauk­ses­sa jalos­tuk­sen sivu­tuot­tee­na ja kai­kil­le vir­roil­le löy­tyy käyt­töä – läm­mi­tys on yksi jär­ke­vä ja teho­kas hyö­dyn­tä­mis­ta­pa.

Ensin ope­tel­laan – sit­ten kat­so­taan, mitä teh­dään

Kun talo han­kit­tiin kevääl­lä, sen öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä oli juu­ri huol­let­tu ja öljy­put­ket uusit­tu. Seu­raa­va huol­to on ajan­koh­tai­nen aikai­sin­taan seu­raa­va­na kesä­nä. Uuden omis­ta­jan näkö­kul­mas­ta läh­tö­ti­lan­ne on siis hyvä.

– Mei­dän aja­tuk­sem­me on, että ensim­mäi­nen tal­vi ope­tel­laan. Kat­so­taan pal­jon­ko ener­gi­aa kuluu, miten jär­jes­tel­mä toi­mii ja mitä mah­dol­li­ses­ti halu­taan myö­hem­min muut­taa, Tiit­ta sanoo.

Yksi vaih­toeh­to voi­si olla öljy­kat­ti­lan uusi­mi­nen, sil­lä nykyi­nen vai­kut­taa ole­van alku­pe­räi­nen 70-luvun asen­nus. Samal­la voi­si olla mah­dol­lis­ta teh­dä siir­ty­mä hybri­di­jär­jes­tel­mään, jos­sa öljyn rin­nal­le tuli­si ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu.

– Meil­lä on jo nyt myös varaa­va tak­ka­uu­ni olo­huo­nees­sa. Jos ottai­sim­me lisäk­si vaik­ka ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun, meil­lä oli­si kol­me eril­lis­tä läm­mi­tys­ta­paa käy­tös­sä. Se oli­si hyvä rat­kai­su myös huol­to­var­muu­den kan­nal­ta, Tiit­ta poh­tii.

Uusiu­tu­va kiin­nos­taa – mut­ta ei pai­neen alla

Uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn mah­dol­li­suus on tul­lut Tii­tal­le tutuk­si jo kau­an sit­ten. Polt­toai­neen vaih­to vaa­tii lähin­nä lie­kin­tun­nis­ti­men vaih­don ja pie­nen sää­dön, jos pol­tin on uudeh­ko. Vaih­toeh­toi­ses­ti koko pol­tin voi­daan vaih­taa uuteen mal­liin, joka tun­nis­taa bio­poh­jai­sen lie­kin suo­raan.

– Me ymmär­re­tään kyl­lä uusiu­tu­van ideo­lo­gia ja tek­ni­set edel­ly­tyk­set, mut­ta ei me koe­ta kii­ret­tä. Tämä nykyi­nen jär­jes­tel­mä toi­mii, eikä mei­dän mie­les­täm­me ole vää­rin käyt­tää öljyä, Tiit­ta sanoo.

– Uusiu­tu­va polt­toai­ne mah­dol­lis­taa täy­sin pääs­töt­tö­män läm­mi­tyk­sen. Mut­ta niin kau­an kuin raa­ka­öl­jyä joka tapauk­ses­sa jalos­te­taan, on jär­ke­vää hyö­dyn­tää sen sivu­vir­to­ja myös läm­mi­tyk­ses­sä, Tiit­ta muis­tut­taa.

Ei vain eko­lo­gis­ta vaan myös jär­ke­vää

Tiit­ta uskoo vakaas­ti sii­hen, että öljy­läm­mi­tyk­sel­lä on edel­leen paik­kan­sa – eri­tyi­ses­ti hybri­di­jär­jes­tel­mien osa­na. Esi­mer­kik­si kovil­la pak­ka­sil­la öljy tar­jo­aa var­maa tehoa, johon säh­kö­poh­jai­set jär­jes­tel­mät eivät aina kyke­ne.

– Jos pörs­si­säh­kö nousee tai­vai­siin tai säh­köt kat­kea­vat, niin kyl­lä sii­nä tilan­tees­sa on hyvä, että on mui­ta­kin vaih­toeh­to­ja, Tiit­ta tote­aa.

Mar­ja Tiit­ta seu­raa tar­kas­ti myös poliit­tis­ta kes­kus­te­lua ener­gias­ta, eikä pidä jär­ke­vä­nä aja­tus­ta siir­tyä pelk­kään säh­köön. Hänen mukaan­sa läm­mi­tys­muo­to­jen moni­puo­li­suus on olen­nai­nen osa huol­to­var­muut­ta – eikä pel­käs­tään yksit­täi­sen asuk­kaan näkö­kul­mas­ta, vaan koko yhteis­kun­nan kan­nal­ta. – Mei­dän pitäi­si men­nä pit­kä­jän­tei­ses­ti ja enna­koi­ta­vas­ti koh­ti uusiu­tu­via rat­kai­su­ja. Ei sik­si­kään voi ohja­ta kaik­kea säh­kön varaan. Se on pait­si tek­ni­ses­ti ris­kial­tis­ta, myös teol­li­suu­del­le mah­do­ton­ta, Tiit­ta lin­jaa.