Kak­si vuo­si­kym­men­tä öljy­läm­mit­tä­jän asial­la  

Teks­ti Emi­lia Käs­mä

Kuva Eero Otro­sen kotial­bu­mi

Kos­ka ener­gia-alan mur­ros on yhteis­kun­nan kuu­ma peru­na, ei läm­mi­ty­s­asioi­den seu­raa­mi­nen jää Eero Otro­sel­la eläk­keel­lä­kään koko­naan taka-alal­le.

– Eten­kin ener­gia­po­li­tiik­ka kiin­nos­taa minua. Seu­raan var­mas­ti alaa sel­lai­se­na asiois­ta mel­ko pal­jon ymmär­tä­vä­nä kulut­ta­ja­na, mut­ta en usko, että olen mie­li­pi­tei­ne­ni kovin aktii­vi­nen – vaik­ka eihän sitä kos­kaan tie­dä.

Yhteis­kun­nas­sa yli­pää­tään on Otro­sen uran var­rel­la kipuil­tu kas­va­van säh­kön­ku­lu­tuk­sen kans­sa. Esi­mer­kik­si tuu­li­voi­man lisään­ty­mi­nen ja Olki­luo­to 3:n val­mis­tu­mi­nen ovat mah­dol­lis­ta­neet säh­kön­tuo­tan­non oma­va­rai­suu­den kas­vun. Otro­nen kui­ten­kin muis­tut­taa, että on varau­dut­ta­va muu­hun­kin.

Läm­möl­lä on muut­tu­nut maa­il­man muka­na

Eero Otro­sen 40 vuo­den työ­ko­ke­mus jakau­tuu aikoi­hin LVI- ja öljy­alal­la. Vii­mei­set 20 vuot­ta hän on seu­ran­nut ener­gia-alaa öljy­läm­mi­tyk­sen näkö­kul­mas­ta tii­viis­ti.

Tänä aika­na läm­pö­pump­pu- tek­nii­kan kehit­ty­mi­nen ja mark­ki­noil­le tulo on mer­kit­tä­vin muu­tos, Otro­nen sanoo. Vaik­ka muil­la­kin läm­mi­tys­muo­doil­la on edel­leen jalan­si­jan­sa, nii­den osuus eten­kin uudis­puo­lel­la ja kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­sa on pie­nen­ty­nyt.

Öljy­alal­la pain­opis­te on Otro­sen mukaan siir­ty­nyt sii­hen, että ener­gia­te­hok­kuu­den vuok­si lai­te- kan­ta pyri­tään pitä­mään mah­dol­li­sim­man hyväs­sä kun­nos­sa. Vies­ti on, että huol­lol­la ja sanee­raa­mi­sel­la kulu­tus pysyy hal­lin­nas­sa, pääs­töt ovat pie­nem­mät ja kus­tan­nuk­set kulut­ta­jal­le koh­tuul­li­set.

Vuo­des­ta 2010 Läm­möl­lä-leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na toi­mi­nut ja sitä aiem­min leh­den sisäl­tö­jen paris­sa aska­roi­nut Otro­nen ker­too, että myös Läm­möl­lä on muut­tu­nut maa­il­man muka­na.

– Vii­mei­sen 10 vuo­den aika­na olem­me pyr­ki­neet anta­maan öljy­läm­mit­tä­jäl­le hyö­ty­tie­toa oman läm­mi­tys­jär­jes­tel­män­sä kun­nos­sa­pi­dos­ta. Olem­me terä­vöit­tä­neet vies­tiäm­me ja ker­to­neet öljy­läm­mi­tyk­sen hyvis­tä puo­lis­ta, jopa puo­lus­ta­neet sitä, Otro­nen sum­maa.

Vii­mei­sen parin vuo­den aika­na Läm­möl­lä-leh­den ydin­tä on ollut myös ker­toa hybri­di­läm­mi­tyk­ses­tä ja uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn mah­dol­li­suuk­sis­ta. Ala on Otro­sen mukaan halun­nut olla ilmas­to­ta­voit­teis­sa muka­na valis­ta­mal­la lai­te­tek­nii­kas­ta tai uusiu­tu­vas­ta läm­mi­ty­söl­jys­tä. Kes­tä­vän toi­min­nan vies­ti öljy­läm­mit­tä­jäl­le on Otro­sen suus­sa kui­ten­kin sel­vä.

– Jot­ta läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä toi­mii hyvin, sitä pitää huol­taa, ajan tul­les­sa uudis­taa­kin. Mut­ta öljy- läm­mi­tyk­sen valin­nas­ta on olta­va ylpeä, sil­lä kun valin­ta on teh­ty, se on ollut oikea rat­kai­su juu­ri sii­hen omaan kiin­teis­töön.


Eläk­keel­le voi suk­sia hyvin mie­lin

Lii­kaa Otro­nen ei aio suun­ni­tel­la elä­ke­päi­vi­ään. Hän­tä ei omien sano­jen­sa mukaan kiin­nos­ta len­näh­tää tal­vik­si vaik­ka­pa Espan­jan läm­pöön – nyt on aikaa rie­mui­ta Suo­men nel­jäs­tä vuo­de­na­jas­ta!

Otro­nen on har­ras­ta­nut moni­puo­li­ses­ti lii­kun­taa lähes 60 vuot­ta, mut­ta eten­kin arki­lii­kun­ta on kii­rei­si­nä työ­viik­koi­na saat­ta­nut jää­dä vähem­mäl­le. Nyt hänel­lä on tavoit­tee­na teh­dä joka päi­vä lenk­ki jalan tai pyö­räil­len. Myös mur­to­maa­suk­set on jo ostet­tu.

– Vii­me tal­ve­na ker­ke­sin jo kokeil­la ”pert­saa”. Jos saa­daan lun­ta maa­han, hiih­to ehkä kor­vaa tal­vel­la pyö­räi­lyn. Golf­kaut­ta­kin on vie­lä jäl­jel­lä, ja eikö­hän täs­sä jon­kin ver­ran tule pap­pa­lät­kää­kin pelat­tua.

Lisäk­si Otro­nen aikoo naut­tia mök­kei­lys­tä: Pie­li­ses­tä ehtii nos­taa ruo­ka­ka­laa muul­loin­kin kuin loma­kausi­na. Myös hyviä kir­jo­ja on läjä­päin odot­ta­mas­sa luke­mis­ta.

Eläk­keen kyn­nyk­sel­lä mie­les­sä on sekä hai­keut­ta että hel­po­tus­ta, Otro­nen sanoo. Hai­ke­aa on jät­tää kol­le­gat ja mie­len­kiin­toi­nen työ, mut­ta hel­po­tus­ta voi tun­tea sii­tä, että par­haan­sa on teh­nyt.

- Ei jää aina­kaan sel­lais­ta fii­lis­tä, että jotain oli­si jää­nyt teke­mät­tä. Voin luo­vut­taa teh­tä­vän seu­raa­jal­le­ni hyvil­lä mie­lin – ja ehkä jotain perin­töä­kin, jon­ka pääl­le raken­taa.