Van­taal­la, Tek­no­po­lik­sen juh­la­ti­lois­sa, pysäh­dyt­tiin het­kek­si arjen kii­reen kes­kel­lä juh­lis­ta­maan läm­mi­ty­sa­lan pit­kän lin­jan vai­kut­ta­jia. Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tys ry myön­si kun­niao­soi­tuk­set Kari-Pek­ka Jau­hol­le, Arno Lips­a­sel­le ja Rei­jo Vir­ta­sel­le. Heis­tä kak­si ensim­mäis­tä oli­vat pai­kal­la ker­to­mas­sa aja­tuk­si­aan läm­mi­ty­sa­las­ta, sen muu­tok­sis­ta ja tule­vai­suu­des­ta. Päi­väs­tä muo­dos­tui mat­ka muis­toi­hin, ammat­tiyl­pey­teen ja samal­la vah­va kan­nan­ot­to alan huol­to­var­muu­den ja jat­ku­vuu­den puo­les­ta.

Juh­la­va lou­nas­het­ki oli osoi­tus sii­tä, kuin­ka vah­vas­ti hen­ki­lö­koh­tai­nen työ­pa­nos voi vai­kut­taa koko­nai­sen alan kehi­tyk­seen. Kun­niao­soi­tuk­set eivät olleet sat­tu­maa, vaan vuo­si­kym­men­ten työn, osaa­mi­sen ja sit­key­den tulos­ta. Jokai­sel­la pal­ki­tuis­ta on ollut oma eri­tyi­nen roo­lin­sa – Jau­hol­la käy­tän­nön kent­tä­työs­sä ja osaa­mi­sen siir­tä­mi­ses­sä eteen­päin, Lips­a­sel­la säi­liö­tur­val­li­suu­den ja alan stan­dar­dien kehit­tä­mi­ses­sä, ja Vir­ta­sel­la yrit­tä­jyy­den ja huol­to­työn pit­käs­sä jat­ku­mos­sa. Yhdes­sä hei­dän tari­nan­sa piir­tä­vät kuvaa öljy­läm­mi­tyk­sen his­to­rias­ta ja sen edel­leen jat­ku­vas­ta mer­ki­tyk­ses­tä.

Ensim­mäi­nen reak­tio: epä­us­ko

Kun tie­to kun­niao­soi­tuk­ses­ta tuli, molem­mat pai­kal­la olleet saa­jat rea­goi­vat aluk­si häm­mäs­tyk­sel­lä. Jau­ho on toi­mi­nut yhdis­tyk­sen jäse­ne­nä yli nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan ja ollut muka­na alal­la yli 40 vuo­den ajan, mut­ta sil­ti tun­nus­tus tun­tui hänes­tä epä­to­del­li­sel­ta.

– Kun sain vies­tin täs­tä asias­ta, ajat­te­lin, että onko­han tul­lut vää­rään osoit­tee­seen. Mut­ta sit­ten kun asi­aa tar­kem­min tut­ki, niin kyl­lä taus­tal­la oli vuo­si­kym­men­ten työ yhdis­tyk­sen jäse­ne­nä ja tätä alaa pal­vel­len. Tämä tun­tuu hyväl­tä jul­ki­sel­ta kii­tok­sel­ta, Kari-Pek­ka Jau­ho ker­too.

Lip­sa­nen puo­les­taan on ollut muka­na säi­liö­asioi­den, stan­dar­dien ja sää­dös­ten kehi­tyk­ses­sä usei­den vuo­si­kym­men­ten ajan – työ, joka har­voin saa näky­vää kii­tos­ta. Nyt se kui­ten­kin huo­mioi­tiin.

– Kuvit­te­lin aluk­si, että ei kai täs­sä vies­tis­sä tosis­saan olla. Mut­ta oltiin­han sii­nä. Huo­ma­sin, että elä­män­työ on men­nyt käy­tän­nös­sä koko­naan tämän alan paris­sa, ja kyl­lä sitä kii­tol­li­se­na kat­soo taak­se­päin. Ei ole pal­jon muu­ta tul­lut teh­tyä­kään kuin öljy­läm­mi­tyk­sen ja säi­liöi­den asioi­ta, Arno Lip­sa­nen tote­aa.

Vuo­si­kym­men­ten työ jaet­tu­na eteen­päin

Kari-Pek­ka Jau­hon ura alkoi jo 1970-luvul­la, jol­loin hän työs­ken­te­li läm­mi­tys­tek­nii­kan paris­sa Ete­lä-Kar­ja­las­sa. Oman yri­tyk­sen perus­ta­mi­nen toi mah­dol­li­suu­den kehit­tää toi­min­taa omal­la taval­laan – ja eten­kin mah­dol­li­suu­den kou­lut­taa uusia osaa­jia.

Jau­ho ei ole kos­kaan pitä­nyt tie­toa vain itsel­lään, vaan on aktii­vi­ses­ti kou­lut­ta­nut työn­te­ki­jöi­tään ja jopa per­heen­jä­se­ni­ään alan ammat­ti­lai­sik­si. Hänen joh­dol­laan pol­tin­huol­los­ta ja läm­mi­tys­tek­nii­kas­ta on tul­lut ammat­ti useam­mal­le nuo­rel­le teki­jäl­le.

– Olen aina läh­te­nyt sii­tä, että tie­to ei ole minul­ta pois, vaik­ka sen jakai­si muil­le. Olen kou­lut­ta­nut enti­siä työn­te­ki­jöi­tä­ni, vävy­po­jat pol­tin­huol­lon ammat­ti­lai­sik­si ja vie­nyt hei­tä töi­hin mukaan. On hie­noa näh­dä, että heis­tä on syn­ty­nyt omia yrit­tä­jiä ja alan jat­ka­jia. Se on oma pal­kin­ton­sa, Jau­ho sanoo.

Asiak­kai­den kans­sa teke­mi­nen on ollut Jau­hol­le työn suo­la. Päi­vys­tys­luon­toi­sia keik­ko­ja on riit­tä­nyt, ja usein neu­vo on annet­tu puhe­li­mit­se.

– Puhe­li­met soi­vat ja kysy­tään neu­voa. Kun pys­tyy aut­ta­maan, ja sen jäl­keen ei tule tois­ta soit­toa – sil­loin tie­tää, että neu­vo meni peril­le ja ongel­ma rat­ke­si. Ne ovat tämän työn koho­koh­tia, Jau­ho kuvai­lee.

”Tie­to ei ole minul­ta pois, vaik­ka sen jakai­si – on hie­noa näh­dä, että nuo­ret jat­ka­vat alaa.”
– Kari-Pek­ka Jau­ho

Säi­liö­tur­val­li­suu­den puo­lus­ta­ja

Arno Lip­sa­nen tun­ne­taan alal­la ennen kaik­kea säi­liö­tur­val­li­suu­den kehit­tä­jä­nä. Hän on ollut muka­na luo­mas­sa sää­dök­siä, stan­dar­de­ja ja tur­val­li­suus­käy­tän­tö­jä, joil­la on ollut mer­ki­tys­tä koko Suo­men ener­gia­tur­val­li­suu­del­le.

Työ ei ole ollut help­poa – EU:n myö­tä tul­leet stan­dar­dit lisä­si­vät pai­net­ta ja mat­kus­ta­mis­ta, mut­ta Lip­sa­nen ei kos­kaan luis­ta­nut vas­tuus­ta.
– Laki­teks­tit ja palo­tur­val­li­suus­mää­räyk­set eivät ehkä ole hou­kut­te­le­vin ala, mut­ta se on kai­ken A ja O, jot­ta lait­teis­tot ovat tur­val­li­sia. EU-stan­dar­dien myö­tä työ­kuor­ma kas­voi aika­naan val­ta­vas­ti. Aamu­yö­len­not ja pit­kät kokous­päi­vät oli­vat arkea, mut­ta ilman sitä työ­tä ei yri­tyk­sel­lä oli­si ollut mah­dol­li­suut­ta edes toi­mia, Lip­sa­nen ker­too.

Hän toi alal­le myös urhei­lu­taus­tas­taan kum­pua­vaa yhtei­söl­li­syyt­tä.
– Jenk­ki­fu­tik­sen pelaa­ja­na opin jouk­kue­hen­gen mer­ki­tyk­sen. Vaik­ka alal­la on kil­pai­li­joi­ta, me olem­me kui­ten­kin samaa jouk­kuet­ta. Vain yhdes­sä teke­mäl­lä ala pär­jää. Se on ollut minul­le tär­keä peri­aa­te, Lip­sa­nen pai­not­taa.

”Kil­pai­li­jat­kin ovat osa samaa jouk­kuet­ta. Yhteis­pe­lil­lä ala pär­jää.”
– Arno Lip­sa­nen

Huol­to­var­muus ja poli­tii­kan pouk­koi­lu

Öljy­läm­mi­tys ja sen tule­vai­suus nousi­vat kes­kus­te­lun yti­meen. Molem­mat kun­nia­mer­kin saa­jat muis­tut­ti­vat, ettei öljy­läm­mi­tys­tä voi ohit­taa osa­na huol­to­var­muut­ta.

– Itse jos sai­sin vai­kut­taa, niin meil­lä pitäi­si olla enem­män var­muus­va­ras­to­ja läm­mi­tyk­sel­le. Nyt olem­me lii­an haa­voit­tu­via, kun lähes kaik­ki on sidot­tu säh­köön. Val­tion pitäi­si kiin­nit­tää tähän huo­mio­ta. Lii­an usein ener­gia­po­li­tiik­ka on pouk­koil­lut hal­li­tuk­sen värin mukaan, Kari-Pek­ka Jau­ho sanoo,

– Meil­lä tulee ole­maan kyl­miä tal­via jat­kos­sa­kin. Läm­pö­pump­pu­tek­no­lo­giat eivät yksin rii­tä sil­loin. Tar­vi­taan vara­jär­jes­tel­mä, oli se sit­ten öljy tai uusiu­tu­va bio­polt­toai­ne. Toi­min­ta­var­muut­ta ei saa jät­tää oman onnen­sa nojaan, Arno Lip­sa­nen pai­not­taa.

Lip­sa­nen koros­ti, että pit­kä­jän­tei­syys puut­tuu poliit­ti­ses­ta pää­tök­sen­teos­ta.
– Nel­jän vuo­den välein vaih­de­taan suun­taa. Näin ei voi raken­taa kes­tä­vää ener­gia­tur­vaa. Tar­vit­si­sim­me 10‑, 20- ja 50-vuo­ti­set suun­ni­tel­mat, joi­ta päi­vi­tet­täi­siin vain mal­til­li­ses­ti, Lip­sa­nen sanoo.

Työn ja vapaa-ajan tasa­pai­no

Vaik­ka ura on vie­nyt val­tao­san elä­mäs­tä, molem­mat mie­het ovat löy­tä­neet myös hen­ki­rei­kän­sä työn ulko­puo­lel­ta.

Jau­hol­le Kuusa­mon mai­se­mat ja moot­to­ri­kelk­kai­lu ovat olleet kei­no irrot­tau­tua arjes­ta.

– Kuusa­mo ja moot­to­ri­kelk­kai­lu ovat olleet minun tapa­ni hen­gäh­tää. Kun olen 700 kilo­met­riä koti­seu­dul­ta, ei tar­vit­se potea syyl­li­syyt­tä sii­tä, ettei voi läh­teä kei­kal­le. Siel­lä oppii oikeas­ti ren­tou­tu­maan, Jau­ho ker­too,

Lip­sa­nen puo­les­taan on pitä­nyt kiin­ni urhei­lus­ta oppi­mas­taan rei­lun pelin hen­ges­tä.

– Kil­pai­lu­hen­ki on säi­ly­nyt minul­la aina, vaik­ka se näkyy nyky­ään eri taval­la. Työ­elä­mäs­sä­kin olen yrit­tä­nyt pitää yllä rei­lua peliä – olem­me tasa­ver­tai­sia ja tar­vit­sem­me toi­siam­me. Tämä ala ei pär­jää ilman yhteis­työ­tä, Lip­sa­nen tote­aa.

Vies­ti nuo­rem­mil­le teki­jöil­le

Sekä Jau­ho että Lip­sa­nen halusi­vat lopuk­si lähet­tää vies­tin nuo­rem­mal­le suku­pol­vel­le, joka on vas­ta tulos­sa alal­le.

– Kou­lut­tau­tu­kaa, pitä­kää ute­liai­suus yllä ja uskal­taa koh­da­ta uudet haas­teet. Hyväl­lä asen­teel­la ja itse­tun­nol­la täl­lä alal­la pär­jää pit­käl­le, Jau­ho pai­not­taa,

– Nuo­ril­le haluai­sin sanoa, että maa­il­ma muut­tuu ja se vaa­tii uusia ajat­te­lu­ta­po­ja. Van­hoi­hin kaa­voi­hin ei voi jää­dä jumiin. Tar­vi­taan tasa­pai­noi­lua ja uuden oppi­mis­ta, mut­ta se myös antaa voi­maa. Suo­mi tar­vit­see teki­jöi­tä ja roh­keut­ta, Lip­sa­nen lisää.