Ener­gia-asiois­ta puhu­taan nyt enem­män kuin pit­kään aikaan. Säh­kön hin­ta, teho­mak­sut, EU-tavoit­teet, ener­gian­sääs­tö, remon­tit ja kodin kulu­tus­va­lin­nat mie­ti­tyt­tä­vät monia taval­li­sia pien­ta­loa­suk­kai­ta. Mut­ta har­vem­pi ehkä ajat­te­lee, että osa vas­tauk­sis­ta löy­tyy myös kun­nis­ta. Kun kun­ta tekee ener­gia­te­hok­kuus­työ­tä suun­ni­tel­mal­li­ses­ti, sii­tä voi olla hyö­tyä myös taval­li­sel­le Mat­ti ja Mai­ja Mei­kä­läi­sel­le.

Tämä vies­ti nousi esiin Hel­sin­gin Kun­ta­ta­lol­la maa­lis­kuus­sa jär­jes­te­tys­sä Kes­tä­vä kun­ta­työ – stra­te­gias­ta käy­tän­töön ‑ver­kos­toi­tu­mis­ti­lai­suu­des­sa, jos­sa eri kun­ta­ver­kos­tot, viran­omai­set ja asian­tun­ti­jat kokoon­tui­vat vaih­ta­maan aja­tuk­sia kes­tä­vyy­den käy­tän­nön rat­kai­suis­ta. Tapah­tu­man yksi puheen­vuo­ron pitä­jis­tä oli Moti­van asian­tun­ti­ja Anna Sahi­luo­ma, jon­ka kans­sa Läm­möl­lä-leh­ti kes­kus­te­li eri­tyi­ses­ti jul­ki­sen alan ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­muk­sis­ta, vapaa­eh­toi­sen sopi­mus­toi­min­nan hyö­dyis­tä, ener­gia­neu­von­nas­ta ja sii­tä, mik­si taval­lis­ten kan­sa­lais­ten suun­taan teh­tä­vä vies­tin­tä on nyt tär­keäm­pää kuin ehkä kos­kaan aiem­min.

Vaik­ka tilai­suus oli suun­nat­tu ennen kaik­kea kun­tien päät­tä­jil­le, viran­hal­ti­joil­le ja muil­le kes­tä­vän kun­ta­työn paris­sa työs­ken­te­le­vil­le, sen aiheet eivät jää­neet vain hal­lin­non pöy­dil­le. Päin­vas­toin. Moni semi­naa­ris­sa käsi­tel­ty tee­ma liit­tyy aivan suo­raan myös sii­hen, mitä oma­ko­ti­ta­los­sa, pari­ta­los­sa tai rivi­ta­los­sa asu­va ihmi­nen poh­tii omas­sa arjes­saan.

Ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­mus ei ole vain kun­tien sisäi­nen pape­ri

Sahi­luo­man mukaan vuo­den alus­sa käyn­nis­ty­nyt uusi jul­ki­sen alan ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­mus pyr­kii saa­maan mukaan mah­dol­li­sim­man laa­jas­ti kun­tia, hyvin­voin­tia­luei­ta ja val­tion toi­mi­joi­ta. Tavoi­te on sel­keä: sääs­tää ener­gi­aa, teh­dä ener­gia­te­hok­kuus­toi­mia ja aut­taa samal­la Suo­mea saa­vut­ta­maan kan­sal­li­sia ener­gia­te­hok­kuus­ta­voit­tei­taan.

Kuu­los­taa ensi alkuun hal­lin­nol­li­sel­ta asial­ta, mut­ta sil­lä on myös käy­tän­nön puo­li. Moni pien­ta­loa­su­kas voi ihan aiheel­li­ses­ti kysyä, miten ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­mus lopul­ta näkyy taval­li­sen kun­ta­lai­sen arjes­sa, jos kyse on kui­ten­kin ensi­si­jai­ses­ti kun­tien omas­ta toi­min­nas­ta. Sahi­luo­man mukaan vai­ku­tus ei rajoi­tu vain kun­nan kiin­teis­töi­hin, katu­va­loi­hin, kou­lui­hin tai lii­kun­ta­hal­lei­hin, vaan olen­nais­ta on myös se, miten kun­ta vies­tii ener­gia-asiois­ta ulos­päin ja jakaa tie­toa omil­le asuk­kail­leen.

– Se miten ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­mus näkyy taval­lis­ten kun­ta­lais­ten arjes­sa, onkin hyvä kysy­mys. Me toi­vom­me kun­nil­ta, että myös he levit­täi­si­vät tätä ener­gia­te­hok­kuu­den ilo­sa­no­maa kun­ta­lai­sil­le. Eli toi­vom­me myös kun­tien teke­vän aktii­vi­ses­ti vies­tin­tää ja neu­von­taa täs­sä toi­min­nas­sa, Moti­van asian­tun­ti­ja Anna Sahi­luo­ma ker­too.

Tämä on pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta olen­nai­nen asia. Kun­ta voi olla asuk­kaal­le pal­jon muu­ta­kin kuin raken­nus­val­von­ta, kaa­voi­tus tai vero­pro­sent­ti. Se voi olla myös taho, jon­ka kaut­ta saa tie­toa ener­gia­te­hok­kuu­des­ta, kor­jaa­mi­ses­ta, kulu­tuk­sen vähen­tä­mi­ses­tä, läm­mi­tys­muo­dois­ta ja käy­tän­nön rat­kai­suis­ta omaan kotiin.

Käy­tän­nös­sä kyse voi olla neu­von­nas­ta, tie­dot­ta­mi­ses­ta, kam­pan­jois­ta, tapah­tu­mis­ta tai sii­tä, että ener­gia­tee­mat pide­tään muka­na kun­nan vies­tin­näs­sä taval­la, joka ei huku byro­kraat­ti­seen kapu­la­kie­leen.

Taval­li­nen asu­kas halu­aa sel­kei­tä vas­tauk­sia juu­ri nyt

Ener­gia on nous­sut vii­me vuo­si­na isok­si puhee­nai­heek­si niin kun­nis­sa kuin koti­ta­louk­sis­sa­kin. Sahi­luo­man mukaan kiin­nos­tus näkyy suo­raan myös kysy­mys­ten mää­räs­sä.

– Täs­sä muu­ta­man vii­me vuo­den aika­na ener­gia-asiat ovat nous­seet niin kun­nil­la kuin oma­ko­ti­ta­loa­su­jil­la isok­si asiak­si. Ja se herät­tää kiin­nos­tus­ta ja pal­jon tulee kysy­myk­siä, Sahi­luo­ma sanoo.

Se ei yllä­tä. Moni pien­ta­loa­su­kas on ehti­nyt vii­me vuo­si­na poh­tia aina­kin säh­kön hin­taa, siir­to­mak­su­ja, kulu­tus­piik­ke­jä, teho­mak­su­ja, läm­mi­tys­jär­jes­tel­män jär­ke­vyyt­tä, aurin­ko­säh­köä, läm­pö­pump­pu­ja tai sitä, kan­nat­taa­ko omas­sa kodis­sa teh­dä ener­gia­te­hok­kuus­re­mont­te­ja nyt vai myö­hem­min.

Kai­ken kes­kel­lä yksi asia koros­tuu: ihmi­set kai­paa­vat ymmär­ret­tä­vää, luo­tet­ta­vaa ja ajan­koh­tais­ta tie­toa. Ei pelk­kää yleis­tä juh­la­pu­het­ta, vaan kon­kreet­ti­sia vas­tauk­sia sii­hen, mitä kan­nat­taa teh­dä, mitä ei kan­na­ta teh­dä ja mik­si.

Täs­sä Moti­van roo­li on tär­keä, mut­ta aivan yhtä tär­ke­ää on se, että tie­to löy­tää tien­sä kun­ta­lai­sil­le. Kun­nan vies­tin­näl­lä voi olla iso mer­ki­tys sii­nä, saa­ko asu­kas ajois­sa tie­don esi­mer­kik­si ener­gia­neu­von­nas­ta, tuis­ta, tapah­tu­mis­ta tai sii­tä, miten omaa kulu­tus­ta voi seu­ra­ta fik­sus­ti.

Kun kun­ta tekee ener­gia­te­hok­kuus­työ­tä hyvin, se ei näy vain kun­nan omis­sa raken­nuk­sis­sa. Se näkyy myös sii­nä, miten taval­li­nen kun­ta­lai­nen saa tie­toa, neu­von­taa ja käy­tän­nön apua omaan arkeen­sa.

Vapaa­eh­toi­suus tuo jous­toa – ja usein myös parem­pia tulok­sia

Yksi haas­tat­te­lun kes­kei­sis­tä tee­mois­ta oli vapaa­eh­toi­nen sopi­mus­toi­min­ta. Suo­mes­sa on jo pit­kät perin­teet sii­tä, että ener­gia­te­hok­kuut­ta on vie­ty eteen­päin sopi­muk­sil­la, joi­hin toi­mi­jat läh­te­vät mukaan vapaa­eh­toi­ses­ti. Aja­tus on yksin­ker­tai­nen: yhtei­set tavoit­teet ase­te­taan, mut­ta käy­tän­nön toteu­tuk­ses­sa jäte­tään tilaa jous­tol­le.

Sahi­luo­ma ei läh­de aset­ta­maan eri mai­den mal­le­ja parem­muus­jär­jes­tyk­seen, mut­ta hän näkee sel­väs­ti vapaa­eh­toi­sen mal­lin vah­vuu­det.

– Tämä sopi­mus­toi­min­ta tuo tosi­aan liit­ty­jil­le jous­ta­vuut­ta sii­hen omaan teke­mi­seen. Eli siel­lä voi jokai­nen orga­ni­saa­tio itse mää­rit­tää sen, että mil­lä taval­la tavoit­tei­ta läh­de­tään edis­tä­mään, Sahi­luo­ma tote­aa.

Tämä on tär­keä näkö­kul­ma myös pien­ta­loa­suk­kaan kan­nal­ta. Mitä enem­män ener­gia­te­hok­kuut­ta voi­daan edis­tää yhteis­työl­lä, kan­nus­ti­mil­la, neu­von­nal­la ja hyvil­lä käy­tän­nöil­lä, sitä vähem­män tar­vi­taan ras­kai­ta pak­ko­kei­no­ja ja ylhääl­tä annet­tu­ja mää­räyk­siä.

Moni taval­li­nen asu­kas suh­tau­tuu ener­gia-asioi­hin myön­tei­ses­ti sil­loin, kun hän kokee saa­van­sa hyö­dyl­lis­tä tie­toa ja mah­dol­li­suu­den teh­dä omat rat­kai­sun­sa jär­ke­väs­ti. Sen sijaan pakot­ta­va ja vai­kea­sel­koi­sek­si koet­tu sään­te­ly herät­tää usein vas­ta­reak­tion. Täs­sä mie­les­sä vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­va teke­mi­nen voi olla myös vies­tin­näl­li­ses­ti pal­jon toi­mi­vam­pi tie.

Samal­la se muis­tut­taa, että ener­gia­te­hok­kuus ei ole yksi ainoa temp­pu tai yksi oikea rat­kai­su. Yhdes­sä kun­nas­sa koros­tuu raken­nus­kan­nan tehos­ta­mi­nen, toi­ses­sa vies­tin­tä, kol­man­nes­sa neu­von­ta, nel­jän­nes­sä han­kin­nat. Sama pätee koti­ta­louk­sis­sa: yhdel­le oikea rat­kai­su on ilman­vaih­don sää­tä­mi­nen kun­toon, toi­sel­le lisäe­ris­tys, kol­man­nel­le läm­pö­pum­pun han­kin­ta ja nel­jän­nel­le yksin­ker­tai­ses­ti kulu­tus­tot­tu­mus­ten muut­ta­mi­nen.

Ener­gia ei ole enää vain insi­nöö­rien asia

Ehkä yksi kiin­nos­ta­vim­mis­ta muu­tok­sis­ta on se, että ener­gia-asiois­ta on tul­lut taval­lis­ten ihmis­ten puhee­nai­he. Aiem­min ne oli­vat hel­pos­ti asian­tun­ti­joi­den, viran­omais­ten ja ener­giayh­tiöi­den kes­kus­te­lua. Nyt asia kos­ket­taa lähes kaik­kia.

– Täl­lä het­kel­lä­hän jul­ki­suu­des­sa puhu­taan pal­jon ener­gian hin­nas­ta, sii­tä kuin­ka hin­nat ovat nous­seet meil­lä Suo­mes­sa. Toi­saal­ta sit­ten puhu­taan EU-tavoit­teis­ta, ja sii­tä miten nii­tä saa­daan tule­vai­suu­des­sa täy­tet­tyä, Sahi­luo­ma sanoo.

Tämä näkyy suo­raan kotien arjes­sa. Ener­gian hin­ta vai­kut­taa asu­mis­kus­tan­nuk­siin, ja EU:n ilmas­to- ja ener­gia­ta­voit­teet vai­kut­ta­vat puo­les­taan sii­hen, mil­lais­ta lain­sää­dän­töä, ohjaus­ta ja kan­nus­ti­mia tule­vai­suu­des­sa raken­ne­taan. Taval­li­sen pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta nämä eivät ole enää kau­kai­sia tee­mo­ja, vaan ne liit­ty­vät suo­raan sii­hen, miten kodin ener­gia-asiat kan­nat­taa hoi­taa.

Samal­la kes­kus­te­lu on laa­jen­tu­nut pel­käs­tä hin­nas­ta myös kes­tä­vyy­teen, oma­va­rai­suu­teen, varau­tu­mi­seen ja sii­hen, mil­lai­sek­si asu­mi­nen Suo­mes­sa muut­tuu tule­vi­na vuo­si­na. Yhä useam­pi miet­tii nyt asioi­ta, joi­ta ehkä 10–20 vuot­ta sit­ten poh­ti vain pie­ni jouk­ko har­ras­tu­nei­ta tai alan ammat­ti­lai­sia.

Kun­tien vies­tin­tä voi rat­kais­ta pal­jon enem­män kuin arva­taan­kaan

Yksi haas­tat­te­lun ehkä tär­keim­mis­tä vies­teis­tä liit­tyi vies­tin­tään. Usein ener­gia-asiois­sa puhu­taan tek­nii­kas­ta, tavoit­teis­ta ja eurois­ta, mut­ta vies­tin­nän mer­ki­tys jää sil­ti lii­an vähäl­le huo­miol­le.

Sahi­luo­man mukaan kun­nil­ta toi­vo­taan nykyis­tä enem­män sitä, että ne jakai­si­vat tie­toa aktii­vi­ses­ti myös kun­ta­lai­sil­le. Tämä on iso asia, kos­ka kun­nil­la on monel­la alu­eel­la luon­te­va roo­li pai­kal­li­se­na tie­don­vä­lit­tä­jä­nä. Kun­ta tun­tee oman alu­een­sa, omat asuk­kaan­sa ja pai­kal­li­set tar­peet parem­min kuin moni val­ta­kun­nal­li­nen toi­mi­ja.

Kyse ei ole vain sii­tä, että kun­ta­lai­sil­le ker­ro­taan tavoit­teis­ta. Vie­lä tär­keäm­pää on ker­toa, mitä ne tar­koit­ta­vat käy­tän­nös­sä. Jos kun­ta puhuu ener­gia­te­hok­kuu­des­ta, asu­kas halu­aa tie­tää, miten asia näkyy hänen elä­mäs­sään. Jos puhu­taan kes­tä­vyy­des­tä, asu­kas halu­aa ymmär­tää, miten se liit­tyy hänen kotiin­sa, kului­hin­sa, remont­tei­hin­sa tai valin­toi­hin­sa.

Hyvä vies­tin­tä on täs­sä koh­taa par­haim­mil­laan hyvin arkis­ta. Se vas­taa kysy­myk­seen: mitä minun kan­nat­taa teh­dä nyt?

Ener­gia-asiois­sa ihmi­set eivät kai­paa juh­la­pu­hei­ta tai yli­suu­ria visioi­ta. He kai­paa­vat sel­kei­tä vas­tauk­sia sii­hen, mikä on juu­ri nyt ajan­koh­tais­ta ja mitä omas­sa kodis­sa kan­nat­taa teh­dä.

Moti­van neu­von­ta on tär­keä, mut­ta tie­to pitää saa­da myös liik­keel­le

Moti­va tun­ne­taan juu­ri sii­tä, että se koko­aa, tuot­taa ja välit­tää luo­tet­ta­vaa tie­toa ener­gia-asiois­ta. Mut­ta yksin val­ta­kun­nal­li­nen ja alu­eel­li­nen neu­von­ta ei rii­tä, jos tie­to ei löy­dä ihmi­siä sil­loin, kun kysy­myk­set ovat ajan­koh­tai­sia.

Sik­si kun­tien ja Moti­van roo­lit täy­den­tä­vät toi­si­aan hyvin. Moti­va tuo asian­tun­ti­ja­tie­don, kun­nat puo­les­taan voi­vat tuo­da tie­don lähem­mäs ihmis­ten arkea. Tämä on eri­tyi­sen tär­ke­ää nyt, kun ener­gia-aiheet herät­tä­vät pal­jon kiin­nos­tus­ta, mut­ta myös epä­var­muut­ta ja jos­kus ris­ti­rii­tai­sia mie­li­ku­via.

Pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta oli­si ihan­teel­lis­ta, että ener­gia-asioi­hin liit­ty­vää tie­toa sai­si hel­pos­ti yhdes­tä pai­kas­ta: mitä vaih­toeh­to­ja on, mitä kan­nat­taa huo­mioi­da, mis­tä saa lisä­neu­von­taa ja miten omia rat­kai­su­ja kan­nat­taa arvioi­da pit­käl­lä täh­täi­mel­lä.

Juu­ri tämän vuok­si tie­dot­ta­mi­nen ei ole vain vies­tin­tä­osas­ton sivu­juon­ne, vaan olen­nai­nen osa koko ener­gia­te­hok­kuus­työ­tä.

Kes­tä­vyys ei ole enää irral­li­nen lisä­tee­ma

Kun­ta­ta­lol­la jär­jes­tet­ty ver­kos­toi­tu­mis­ti­lai­suus muis­tut­ti myös sii­tä, että ener­gia ei ole enää irral­li­nen oma saa­rek­keen­sa. Se liit­tyy nyt yhä tii­viim­min laa­jem­paan kes­tä­vyy­den kes­kus­te­luun: kau­pun­gin kehit­tä­mi­seen, luon­toon, han­kin­toi­hin, kier­to­ta­lou­teen, vies­tin­tään ja stra­te­gi­seen joh­ta­mi­seen.

Sahi­luo­man mukaan päi­vän yksi vah­vuuk­sis­ta oli juu­ri eri tee­mo­jen kokoa­mi­nen yhteen.

– Tääl­lä oli hyvin laa­jal­la rin­ta­mal­la nyt eri­lai­sia kes­tä­vyys­tee­mo­ja. Ja se on ehkä se vah­vuus, että nyt hyvin eri tee­mo­jen kans­sa työs­ken­te­le­vät ovat tul­leet yhteen ja yhdes­sä pyr­ki­vät rat­kai­se­maan asioi­ta. Se aina aut­taa asioi­den eteen­päin vie­mi­ses­sä, kun saa eri­lai­sia näkö­kul­mia, Sahi­luo­ma ker­too.

Tämä on hyvä muis­tu­tus myös pien­ta­loa­suk­kaal­le. Ener­gia-asioi­ta ei kan­na­ta tar­kas­tel­la vain yhden mit­ta­rin kaut­ta. Kyse ei ole ainoas­taan sii­tä, mikä on hal­vin rat­kai­su juu­ri tänään, vaan myös sii­tä, mikä on toi­mi­va, kes­tä­vä ja jär­ke­vä koko­nai­suus omas­sa kodis­sa pit­käl­lä aika­vä­lil­lä.

Esi­mer­kik­si läm­mi­tys­muo­don, ener­gia­te­hok­kuu­den, asu­mis­mu­ka­vuu­den ja talon arvon kysy­myk­set kie­tou­tu­vat nyky­ään yhä useam­min yhteen. Sik­si myös kun­tien, viran­omais­ten ja asian­tun­ti­joi­den oli­si tär­ke­ää puhua asiois­ta ihmi­sil­le koko­nai­suuk­si­na, ei vain yksit­täi­si­nä irto­pa­loi­na.

Vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­va ener­gia­te­hok­kuus­työ antaa kun­nil­le jous­toa, mut­ta par­haim­mil­laan sii­tä hyö­tyy myös taval­li­nen kun­ta­lai­nen: enem­män tie­toa, enem­män neu­von­taa ja vähem­män tur­haa epä­tie­toi­suut­ta.

Yhdes­sä teke­mi­nen voi olla koko hom­man tär­kein sana

Haas­tat­te­lun lopus­sa Sahi­luo­ma nos­ti esiin yhden asian, jota hän halusi pai­not­taa eri­tyi­ses­ti.

– Se mitä haluan täs­tä päi­väs­tä eri­tyi­ses­ti nos­taa, on nime­no­maan tämä yhdes­sä teke­mi­nen. Eli se, että pyri­tään yhdes­sä löy­tä­mään rat­kai­su­ja ja pyri­tään käy­mään avoin­ta kes­kus­te­lua sii­tä, mil­lä taval­la me viem­me eri asioi­ta eteen­päin, Sahi­luo­ma pai­not­taa.

Se on hyvä yhteen­ve­to myös pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta. Ener­gia- ja kes­tä­vyys­ky­sy­myk­set eivät rat­kea sil­lä, että ihmi­sil­le vain ker­ro­taan mitä pitäi­si teh­dä. Rat­kai­sut löy­ty­vät parem­min sil­loin, kun tie­toa jae­taan avoi­mes­ti, vaih­toeh­to­ja seli­te­tään ymmär­ret­tä­väs­ti ja ihmi­siä aute­taan teke­mään omiin tilan­tei­siin­sa sopi­via valin­to­ja.

Kun­tien ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­muk­set saat­ta­vat kuu­los­taa kau­kai­sil­ta, mut­ta niil­lä on yllät­tä­vän suo­ra yhteys myös taval­li­sen kan­sa­lai­sen elä­mään. Jos sopi­muk­set joh­ta­vat parem­paan vies­tin­tään, vah­vem­paan neu­von­taan ja käy­tän­nön­lä­hei­seen ener­gia­työ­hön kun­nis­sa, hyö­ty ei jää vain viras­toi­hin. Se näkyy myös kodeis­sa, arjes­sa ja asu­mi­sen valin­nois­sa.

Ja juu­ri sii­nä koko asian ydin ehkä onkin: ener­gia­te­hok­kuus ei ole vain tavoi­te­pa­pe­ri tai hal­lin­nol­li­nen han­ke, vaan par­haim­mil­laan käy­tän­nön jär­keä.