Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri jär­jes­tet­tiin tänä vuon­na jo kym­me­net­tä ker­taa. Espoon Dipo­liin kokoon­tui lähes 300 rakennus‑, kiin­teis­tö- ja talo­tek­niik­ka-alan asian­tun­ti­jaa kuu­le­maan, mihin suun­taan raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus, kor­jaus­ra­ken­ta­mi­nen ja tule­vai­suu­den talo­tek­niik­ka ovat Suo­mes­sa menos­sa. Päi­vän pää­tee­mak­si nousi EU:n raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tii­vin kan­sal­li­nen toi­meen­pa­no, mut­ta samal­la puhut­tiin hyvin käy­tän­nön­lä­hei­ses­ti sii­tä, mitä muu­tok­set tar­koit­ta­vat talo­yh­tiöil­le, pien­ta­loil­le ja taval­li­sil­le raken­nus­ten käyt­tä­jil­le.

Kym­me­nes semi­naa­ri toi alan takai­sin Dipo­liin

Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri 2026 jär­jes­tet­tiin 5. tou­ko­kuu­ta Espoon Dipo­lis­sa. Paik­ka oli tapah­tu­mal­le enem­män kuin pelk­kä semi­naa­ri­sa­li, sil­lä ensim­mäi­nen Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri jär­jes­tet­tiin samas­sa raken­nuk­ses­sa vuon­na 2014. Sen jäl­keen tapah­tu­ma on ehti­nyt kier­tää muun muas­sa Fin­lan­dia-talos­sa ja Pik­ku-Fin­lan­dias­sa, mut­ta kym­me­nen­nen ker­ran kun­niak­si palat­tiin taval­laan läh­tö­ruu­tuun.

Täl­lä ker­taa Dipo­lin sali täyt­tyi lähes 300 asian­tun­ti­jas­ta. Päi­vän aika­na puhut­tiin EU-sään­te­lys­tä, ener­gia­to­dis­tuk­sis­ta, E‑luvusta, jääh­dy­tyk­sen kas­va­vas­ta tar­pees­ta, talo­yh­tiöi­den ener­gia­re­mon­teis­ta, läm­pö­pum­puis­ta, kysyn­nän­jous­tos­ta, raken­nusau­to­maa­tios­ta ja kon­kreet­ti­sis­ta ener­gia­kor­jaus­ten esi­mer­keis­tä. Tut­tuun tapaan semi­naa­rin yhtey­des­sä jär­jes­tet­tiin myös näyt­te­ly, jos­sa alan yri­tyk­set ja toi­mi­jat esit­te­li­vät rat­kai­su­jaan.

– Mei­dän näkö­kul­mas­tam­me tapah­tu­ma onnis­tui tosi hyvin. Osal­lis­tu­jia oli hyvin, ja aina­kin se suul­li­nen palau­te, mitä olem­me saa­neet, oli posi­tii­vis­ta, FIN­VAC ry:n ja VVS Före­nin­gen i Fin­land rf:n toi­min­nan­joh­ta­ja Siru Lönn­qvist sanoo.

Osal­lis­tu­ja­mää­rä oli hie­man vii­me vuot­ta suu­rem­pi, mikä ker­too sii­tä, että raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­den ympä­ril­lä käy­tä­vä kes­kus­te­lu kiin­nos­taa edel­leen. Samal­la tapah­tu­man kump­pa­ni- ja näyt­te­ly­puo­lel­la näkyi raken­nusa­lan ylei­nen talous­ti­lan­ne.

– Semi­naa­ri­vie­rai­ta oli vähän enem­män kuin vii­me vuon­na, mut­ta tapah­tu­ma­kump­pa­nei­ta oli vähem­män. Sen on huo­man­nut jo ilmoi­tus­myyn­nis­sä ja kai­kes­sa muus­sa­kin, että ajat ovat täl­lä het­kel­lä haas­teel­li­set raken­nusa­lal­la, Lönn­qvist tote­aa.

Raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus ei ole enää vain suun­nit­te­li­joi­den, minis­te­riöi­den ja talo­tek­niik­ka-asian­tun­ti­joi­den asia. Se näkyy yhä sel­vem­min asu­mi­sen hin­nas­sa, sisäil­man laa­dus­sa, jääh­dy­tys­tar­pees­sa ja sii­nä, mil­lai­sia remont­te­ja oma­ko­ti­ta­lois­sa ja talo­yh­tiöis­sä kan­nat­taa tule­vi­na vuo­si­na teh­dä.

FIN­VAC koko­aa talo­tek­niik­ka-alan yhtei­sen pöy­dän ääreen

Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­rin taus­tal­la toi­mii FIN­VAC ry, jon­ka jäse­niä ovat Suo­men LVI-liit­to SuL­VI, Sisäil­mayh­dis­tys, VVS Före­nin­gen i Fin­land ja LIVI. FIN­VAC koko­aa semi­naa­riin yhteen alan jär­jes­tö­jä, asian­tun­ti­joi­ta ja toi­mi­joi­ta, joi­den yhtei­nen nimit­tä­jä on raken­nus­ten hyvä sisäym­pä­ris­tö, ener­gia­te­ho­kas talo­tek­niik­ka ja kes­tä­vä raken­net­tu ympä­ris­tö.

Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri ei siis ole yksit­täi­sen tek­no­lo­gian tai yhden toi­mia­lan ääni­tor­vi, vaan laa­jem­pi talo­tek­nii­kan ja raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­den kes­kus­te­lua­ree­na. Sen taus­tal­la vai­kut­ta­vat alan kes­kei­set yhdis­tyk­set ja asian­tun­ti­ja­ver­kos­tot. Juu­ri sik­si Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri on muo­dos­tu­nut tapah­tu­mak­si, jos­sa minis­te­riöt, jär­jes­töt, yri­tyk­set, tut­ki­jat, suun­nit­te­li­jat ja kiin­teis­tö­alan toi­mi­jat koh­taa­vat samas­sa salis­sa.

Tapah­tu­man mer­ki­tys koros­tuu eri­tyi­ses­ti nyt, kun raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuut­ta kos­ke­va sään­te­ly on mones­sa koh­das­sa muut­tu­mas­sa. Raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tii­vin toi­meen­pa­no ei ole pie­ni tek­ni­nen päi­vi­tys, vaan se vai­kut­taa usei­siin lakei­hin, ase­tuk­siin ja käy­tän­nön suun­nit­te­lu­rat­kai­sui­hin.

– Tämän vuo­den tapah­tu­man pää­pai­no oli kyl­lä tämän direk­tii­vin toi­meen­pa­nos­sa. Olem­me ihan sen toi­meen­pa­non kes­kiös­sä. Osa asiois­ta on jo val­mii­na ja osaa vas­ta val­mis­tel­laan. Toi­meen­pa­no tuo tul­les­saan pal­jon eri laki­muu­tok­sia, uusia lake­ja, ase­tuk­sia ja ase­tus­muu­tok­sia, Lönn­qvist kuvaa.

EPBD oli päi­vän suu­ri sateen­var­jo

Tämän vuo­den semi­naa­rin suu­rin koko­nai­suus liit­tyi EU:n raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tii­viin eli EPBD:hen. Direk­tii­vin tavoit­tee­na on paran­taa raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuut­ta ja ohja­ta raken­nus­kan­taa koh­ti pääs­töt­tö­myyt­tä. Suo­mes­sa direk­tii­viä toi­meen­pan­naan kan­sal­li­sen lain­sää­dän­nön kaut­ta, ja muu­tok­sia tulee muun muas­sa raken­ta­mis­la­kiin, ener­gia­to­dis­tus­la­kiin, auto­maa­tio- ja lataus­pis­te­lain­sää­dän­töön sekä uuteen raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuut­ta kos­ke­vaan lakiin.

Semi­naa­rin ensim­mäi­nen ses­sio kes­kit­tyi juu­ri tähän koko­nai­suu­teen. Ympä­ris­tö­mi­nis­te­riön Jyr­ki Kaup­pi­nen, Jaak­ko Ras­tas ja Ilk­ka Hip­pi­nen ava­si­vat kuu­li­joil­le, mis­sä vai­hees­sa val­mis­te­lu on ja mitä muu­tok­sia on odo­tet­ta­vis­sa. Päi­vän vies­ti oli, että sää­dös­ko­ko­nai­suus on laa­ja, mut­ta muu­tok­set eivät ole alan näkö­kul­mas­ta mah­dot­to­mia toteut­taa.

– Pää­pai­no oli sii­nä, että saa­daan koko­nais­ku­va sii­tä, mis­sä men­nään ja mikä on aika­tau­lu, jol­la ede­tään. Pelk­kien mää­räys­ten lisäk­si oli tär­ke­ää nos­taa esiin, mitä jo tänä päi­vä­nä teh­dään ja mitä tämä kaik­ki käy­tän­nös­sä tar­koit­taa, Lönn­qvist sanoo.

Direk­tii­vi kuu­los­taa hel­pos­ti kau­kai­sel­ta EU-kie­lel­tä, mut­ta sen vai­ku­tuk­set näky­vät ennen pit­kää myös taval­li­ses­sa asu­mi­ses­sa. Kun raken­ne­taan uut­ta, teh­dään suu­rem­pia kor­jauk­sia tai suun­ni­tel­laan talo­yh­tiön ener­gia­re­mont­tia, ener­gia­te­hok­kuus­vaa­ti­muk­set, tek­nis­ten jär­jes­tel­mien toi­min­ta, sisäil­mas­ton hal­lin­ta ja raken­nuk­sen elin­kaa­ren aikai­set pääs­töt nouse­vat entis­tä vah­vem­min mukaan pää­tök­sen­te­koon.

– Tämä on niin laa­ja paket­ti, että jos joka aihea­lu­ee­seen men­täi­siin syväl­li­ses­ti sisään, yksi päi­vä ei mil­lään riit­täi­si. Mut­ta mie­les­tä­ni semi­naa­ris­sa saa­tiin esi­tet­tyä aika hyvin koko­nais­ku­va ja samal­la tiet­ty­jä aihei­ta nos­tet­tiin tar­kem­min esil­le. Mukaan saa­tiin myös käy­tän­nön kon­kre­ti­aa, Lönn­qvist ker­too.

Mitä tämä tar­koit­taa pien­ta­loa­suk­kaal­le?

Läm­möl­lä-leh­den luki­jal­le EPBD:n kal­tai­ses­sa sää­dös­ko­ko­nai­suu­des­sa olen­nais­ta ei ole muis­taa direk­tii­vin artikloi­ta tai laki­py­kä­lien nume­roi­ta. Tär­keäm­pää on ymmär­tää, että raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus on siir­ty­mäs­sä yhä vah­vem­min koko­nais­val­tai­seen ajat­te­luun.

Pien­ta­los­sa tämä voi tar­koit­taa esi­mer­kik­si sitä, että läm­mi­tys­jär­jes­tel­män uusi­mis­ta ei kan­na­ta kat­soa irral­li­se­na toi­men­pi­tee­nä. Jos talos­sa suun­ni­tel­laan maa­läm­pöä, ilma­ve­si­läm­pö­pump­pua, öljy­läm­mi­tyk­sen rin­nal­le tule­vaa hybri­di­jär­jes­tel­mää, ilman­vaih­don paran­ta­mis­ta, lisäe­ris­tys­tä, aurin­ko­säh­köä tai ikku­noi­den uusi­mis­ta, asiat kan­nat­taa sovit­taa yhteen. Yksi remont­ti voi vai­kut­taa toi­seen, ja oikeas­sa jär­jes­tyk­ses­sä teh­ty­nä koko­nai­suus voi olla sekä ener­gia­te­hok­kaam­pi että talou­del­li­ses­ti jär­ke­väm­pi.

– Pien­ta­loa­suk­kaan on hyvä olla tie­toi­nen tule­vis­ta muu­tok­sis­ta, mut­ta kaik­ki koh­dat eivät kos­ke pien­ta­lo­ja samal­la taval­la. Oleel­lis­ta ei ehkä ole se, mikä on mini­mi­mää­räys, vaan se, että jos ruve­taan kor­jaa­maan tai raken­ta­maan uut­ta, niin teh­täi­siin asiat mah­dol­li­sim­man hyvin, itsel­le­hän sitä ollaan teke­mäs­sä, Lönn­qvist pai­not­taa.

Tämä on tär­keä vies­ti juu­ri oma­ko­ti­ta­lo­jen ja pien­ta­lo­jen omis­ta­jil­le. Ener­gia­te­hok­kuut­ta ei kan­na­ta aja­tel­la pelk­kä­nä viran­omais­vaa­ti­muk­se­na, vaan kei­no­na paran­taa asu­mis­mu­ka­vuut­ta, pie­nen­tää käyt­tö­kus­tan­nuk­sia ja varau­tua tule­vai­suu­teen.

– Mikä on ihan mini­mi ja mitä on pak­ko toteut­taa, ei ehkä ole se oleel­li­nen asia. Var­sin­kin kor­jauk­sis­sa kan­nat­tai­si kat­soa koko­nai­suut­ta. Hir­veän hel­pos­ti teh­dään pää­tös, että nyt ote­taan esi­mer­kik­si maa­läm­pö, mut­ta ei kat­so­ta koko koko­nai­suut­ta, Lönn­qvist sanoo.

Koko­nai­suu­den kat­so­mi­nen tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä, läm­mön­ja­ko, ilman­vaih­to, raken­nuk­sen vaip­pa, auto­maa­tio ja huol­to muo­dos­ta­vat yhden koko­nai­suu­den. Huo­nos­ti sää­det­ty tai huol­ta­ma­ton jär­jes­tel­mä ei ole ener­gia­te­ho­kas, vaik­ka se oli­si pape­ril­la moder­ni.

– Kan­nat­taa tar­kas­tel­la, mitä kan­nat­taa teh­dä ja mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä. Mää­rät­ty­jä asioi­ta voi olla kus­tan­nus­te­hok­kaam­paa teh­dä samaan aikaan. Ja sit­ten koros­tai­sin myös talo­tek­nii­kan huol­toa. Vaik­ka asen­tai­sit miten ener­gia­te­hok­kaan jär­jes­tel­män, mut­ta jos sitä ei huol­le­ta eikä kor­ja­ta, niin eihän se sit­ten enää ole ener­gia­te­ho­kas, Lönn­qvist muis­tut­taa.

E‑luku ei yksin ker­ro kaik­kea

Semi­naa­rin yksi läpi­leik­kaa­va tee­ma oli E‑luku ja sen roo­li raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­den mit­ta­ri­na. E‑luku on tär­keä osa ener­gia­to­dis­tuk­sia ja raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­den las­ken­taa, mut­ta päi­vän aika­na nousi vah­vas­ti esiin aja­tus sii­tä, ettei ener­gia­te­hok­kuut­ta pidä typis­tää yhteen nume­roon.

Mika Vuol­le Equa Simu­la­tion Fin­land Oy:stä käsit­te­li esi­tyk­ses­sään aja­tus­ta, että ener­gia­te­hok­kuus­a­se­tus on pal­jon muu­ta­kin kuin E‑luku. Ener­gia­sel­vi­tyk­siin on tulos­sa uusia näkö­kul­mia, jois­sa tar­kas­tel­laan muun muas­sa käy­tön aikai­sia kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä, uusiu­tu­van ja pääs­töt­tö­män ener­gian mää­rää, kesä­ajan huo­ne­läm­pö­ti­lo­ja, päi­vän­va­loa, aurin­koe­ner­gi­aa ja tek­nis­ten jär­jes­tel­mien toi­min­taa.

Myös ympä­ris­tö­mi­nis­te­riön puheen­vuo­rois­sa nousi esiin, että ener­gia­to­dis­tus­ten sisäl­tö laa­je­nee. Uusis­sa ener­gia­to­dis­tuk­sis­sa voi­daan jat­kos­sa näh­dä nykyis­tä enem­män tie­toa esi­mer­kik­si raken­nuk­sen pääs­töis­tä, uusiu­tu­van ener­gian tuo­tan­nos­ta ja sisäil­mas­ton paran­ta­mi­seen liit­ty­vis­tä suo­si­tuk­sis­ta.

Lönn­qvis­tin mukaan E‑lukuun liit­ty­vät muu­tok­set eivät näyt­täy­dy täl­lä het­kel­lä alan kan­nal­ta mul­lis­ta­vi­na.

– Minun mie­les­tä­ni tämä ei ole mikään val­ta­va muu­tos. Ener­gia­muo­to­ker­toi­met ovat poliit­ti­sia pää­tök­siä, mut­ta nyt nii­den suh­de ei muut­tu­nut. Se, että vaa­di­taan vähän ener­gia­te­hok­kaam­paa ja E‑luku vähän muut­tuu, ei ole niin suu­ri asia, että se estäi­si raken­ta­mi­sen, Lönn­qvist arvioi.

Hänen mukaan­sa päi­vän tär­keä vies­ti oli, että muu­tok­set ovat teh­tä­vis­sä.

– Alan ihmi­set, joi­den kans­sa olen puhu­nut, sano­vat, että tämä on ihan teh­tä­vis­sä. Osit­tain teh­dään jo täl­lä het­kel­lä sel­lais­ta, joka täyt­tää uudet mää­räyk­set, kun ei teh­dä mini­mi­ta­soa, Lönn­qvist sanoo.

Semi­naa­rin kes­kei­nen vies­ti oli, ettei ener­gia­te­hok­kuut­ta pitäi­si teh­dä vain mää­räys­ten takia. Fik­su raken­nut­ta­ja, talo­yh­tiö tai pien­ta­lon omis­ta­ja kat­soo mini­mi­ta­son yli ja miet­tii, mikä on jär­ke­vää pit­käl­lä aika­vä­lil­lä.

Jääh­dy­tys nousee osak­si ener­gia­te­hok­kuus­kes­kus­te­lua

Yksi päi­vän kiin­nos­ta­vim­mis­ta aiheis­ta oli jääh­dy­tyk­sen kas­va­va tar­ve. Toni Pölö­nen Equa Simu­la­tion Fin­land Oy:stä kysyi esi­tyk­ses­sään suo­raan, jääh­dy­te­tään­kö jat­kos­sa kaik­ki uudet raken­nuk­set.

Kysy­mys ei ole Suo­mes­sa enää teo­reet­ti­nen. Uudet raken­nuk­set ovat ener­gia­te­hok­kai­ta, tii­vii­tä ja usein suu­ril­la ikku­noil­la varus­tet­tu­ja. Samal­la kesät läm­pe­ne­vät, hel­le­jak­sot pite­ne­vät ja asu­mis­mu­ka­vuu­den vaa­ti­muk­set kas­va­vat. Jääh­dy­tys­tar­ve ei syn­ny mää­räyk­sis­tä, vaan ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, suun­nit­te­lu­rat­kai­suis­ta, raken­nuk­sen muo­dos­ta, ikku­nois­ta, ilman­vaih­dos­ta ja käyt­tö­ta­vois­ta.

Pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta tämä tar­koit­taa sitä, että ener­gia­te­hok­kuus ei ole vain tal­ven läm­mi­tys­las­kun pie­nen­tä­mis­tä. Yhä enem­män pitää miet­tiä myös kesä­ajan läm­pö­olo­suh­tei­ta, aurin­ko­suo­jaus­ta, ilman­vaih­don toi­mi­vuut­ta ja sitä, miten talo käyt­täy­tyy hel­teel­lä.

Tämä muut­taa myös van­haa ajat­te­lu­ta­paa. Aiem­min Suo­mes­sa puhut­tiin pää­asias­sa sii­tä, miten läm­pö pysyy sisäl­lä. Nyt kes­kus­te­luun tulee vah­vem­min mukaan myös se, miten lii­al­li­nen läm­pö saa­daan pidet­tyä pois­sa.

Talo­yh­tiöis­sä etsi­tään nyt jär­ke­viä ja koh­tuu­hin­tai­sia rat­kai­su­ja

Kor­jaus­ra­ken­ta­mi­sen ja talo­yh­tiöi­den näkö­kul­ma nousi vah­vas­ti esiin päi­vän kol­man­nes­sa ses­sios­sa. Alek­si Heik­ki­lä Hel­sin­gin kau­pun­gin talo­yh­tiöi­den ener­gia­neu­von­nas­ta kuva­si, että talo­yh­tiöi­tä kiin­nos­ta­vat täl­lä het­kel­lä eri­tyi­ses­ti kei­not paran­taa ener­gia­te­hok­kuut­ta ilman val­ta­via inves­toin­te­ja.

Tämä on hyvin ymmär­ret­tä­vää. Raken­nus- ja asu­mis­kus­tan­nuk­set ovat nous­seet, lai­na­ra­ha on kal­lis­tu­nut ja mones­sa talo­yh­tiös­sä isot remon­tit herät­tä­vät ymmär­ret­tä­väs­ti varo­vai­suut­ta. Sil­ti ener­gia­te­hok­kuu­den paran­ta­mi­sen tar­ve ei ole kadon­nut.

Lönn­qvist nos­taa juu­ri tämän yhdek­si päi­vän kiin­nos­ta­vim­mis­ta havain­nois­ta.

– Se, mikä nousi panee­lis­sa ja Hel­sin­gin kau­pun­gin ener­gia­neu­von­nan puheen­vuo­ros­sa esil­le, oli asuin­ra­ken­nus­kan­ta. Siel­lä näi­den asioi­den vie­mi­nen eteen­päin ja toteu­tuk­seen ei ole ihan help­po nak­ki, jos näin voi sanoa, Lönn­qvist sanoo.

Talo­yh­tiöis­sä pää­tök­sen­te­ko on usein hidas­ta, ja hal­li­tus­ten jäse­net ovat taval­li­sia osak­kai­ta, eivät kiin­teis­tö­alan ammat­ti­lai­sia. Sik­si oikea-aikai­nen ja ymmär­ret­tä­vä neu­von­ta on rat­kai­se­vaa. Tar­vi­taan tie­toa, joka aut­taa hah­mot­ta­maan, mitä kan­nat­taa teh­dä ensin, mikä voi­daan yhdis­tää tule­viin remont­tei­hin ja mil­lä rat­kai­suil­la saa­daan paras hyö­ty suh­tees­sa kus­tan­nuk­siin.

Pien­ta­loa­suk­kaan maa­il­mas­sa tilan­ne on eri­lai­nen, mut­ta logiik­ka on sama. Oikea tie­to pitää saa­da oike­aan aikaan, ja pää­tös­ten tuek­si tar­vi­taan luo­tet­ta­vaa asian­tun­ti­ja-apua.

Käy­tän­nön caset näyt­ti­vät, että rat­kai­su­ja on jo ole­mas­sa

Semi­naa­rin lop­pu­puo­lel­la siir­ryt­tiin vah­vas­ti käy­tän­nön esi­merk­kei­hin. Ne oli­vat tär­kei­tä, kos­ka ener­gia­te­hok­kuus­kes­kus­te­lu voi muu­ten jää­dä hel­pos­ti sää­dös­ten, las­ken­ta­mal­lien ja käsit­tei­den tasol­le.

Masi­no­tek Oy:n Tero Rin­ta­kal­lio esit­te­li, miten ener­gia­poik­kea­mia voi­daan tun­nis­taa kiin­teis­töis­tä kart­ta­nä­ky­män ja mit­taus­da­tan avul­la jo seu­raa­va­na aamu­na. Geo­no­va Oy:n Ossi Kai­hua puo­les­taan ava­si aja­tus­ta sii­tä, miten maa­läm­möl­lä läm­pe­ne­vät kiin­teis­töt voi­vat muo­dos­taa yhdes­sä vir­tu­aa­li­voi­ma­lai­tok­sen. Renea Oy:n Mik­ko Mart­ti­la esit­te­li Kaup­pa­kes­kus Kaa­ren ener­gia­re­mont­tia, jos­sa raken­nusau­to­maa­tion uudis­ta­mi­nen ja ener­gian­kier­rä­tys­jär­jes­tel­mä puo­lit­ti­vat kau­ko­läm­mön kulu­tus­ta ja nos­ti­vat kiin­teis­tön ener­gia­luo­kan A:han. Ulf Sjögre­nin esit­te­le­mä As Oy Aurin­koam­fi puo­les­taan toi talo­yh­tiö­nä­kö­kul­mas­ta esiin, miten hybri­di­jär­jes­tel­mil­lä, maa­läm­möl­lä, aurin­ko­säh­köl­lä, läm­mön tal­tee­no­tol­la ja muil­la toi­men­pi­teil­lä voi­daan saa­da mer­kit­tä­viä sääs­tö­jä.

Näis­sä esi­mer­keis­sä oli yhtei­nen vies­ti: tek­no­lo­gia ei ole enää tule­vai­suut­ta, vaan sitä teh­dään jo nyt. Haas­te on sii­nä, miten rat­kai­sut suun­ni­tel­laan, toteu­te­taan, ote­taan käyt­töön ja pide­tään kun­nos­sa.

– Raken­nus­ten osuus ener­gian­käy­tös­tä ja pääs­töis­tä on mer­kit­tä­vä, joten siel­lä täy­tyy teh­dä toi­men­pi­tei­tä. Mut­ta haluan koros­taa, että mää­räyk­sis­sä lukee mini­mi. Mones­ti teh­dään jo nyt huo­mat­ta­vas­ti ener­gia­te­hok­kaam­paa ja parem­paa kuin mitä mää­räyk­set vaa­ti­vat, Lönn­qvist sanoo.

Pro Ener­gia ‑pal­kin­to Pet­ri Pyl­syl­le

Päi­vän juh­la­vin het­ki koet­tiin, kun Pro Ener­gia ‑pal­kin­to jaet­tiin Kiin­teis­tö­lii­ton joh­ta­val­le asian­tun­ti­jal­le Pet­ri Pyl­syl­le. Pal­kin­to myön­net­tiin tun­nus­tuk­se­na pit­kä­jän­tei­ses­tä työs­tä ener­gia­te­hok­kuu­den paran­ta­mi­sek­si asuin­kiin­teis­töis­sä.

Pyl­sy on tut­tu hah­mo kiin­teis­tö- ja ener­gia-alan kes­kus­te­luis­sa. Hän on vuo­sien ajan edis­tä­nyt ener­gia­te­hok­kuut­ta, jaka­nut tie­toa talo­yh­tiöil­le ja osal­lis­tu­nut kan­sal­li­seen sekä kan­sain­vä­li­seen kes­kus­te­luun raken­nus­ten ener­gia- ja ilmas­to­ky­sy­myk­sis­tä. Hänet tun­ne­taan asian­tun­ti­ja­na, joka osaa puhua moni­mut­kai­sis­ta asiois­ta ymmär­ret­tä­väs­ti.

FIN­VAC ry:n puheen­joh­ta­ja Ris­to Koso­nen tote­si pal­kin­non perus­te­luis­sa, että ener­gia­te­hok­kuu­den paran­ta­mi­nen edel­lyt­tää pit­kä­jän­teis­tä työ­tä ja yhteis­työ­tä yli sek­to­ri­ra­jo­jen. Pyl­sy itse koros­ti pal­kin­non saa­tu­aan yhdes­sä teke­mi­sen mer­ki­tys­tä.

Pro Ener­gia ‑pal­kin­to jaet­tiin nyt kol­man­nen ker­ran. Aiem­min pal­kin­non ovat saa­neet Maa­rit Haa­ka­na vuon­na 2023 ja Päi­vi Lai­ti­la vuon­na 2025.

Mik­si tämä kaik­ki kiin­nos­taa pien­ta­loa­su­kas­ta?

Vaik­ka Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri on vah­vas­ti ammat­ti­lais­ta­pah­tu­ma, sen aiheet kos­ket­ta­vat lopul­ta myös taval­lis­ta asu­kas­ta. Pien­ta­loa­su­kas ei ehkä lue lakie­si­tyk­siä tai las­ke E‑lukuja, mut­ta hän tekee pää­tök­siä läm­mi­tyk­ses­tä, ilman­vaih­dos­ta, ikku­nois­ta, eris­tä­mi­ses­tä, aurin­ko­säh­kös­tä, jääh­dy­tyk­ses­tä ja huol­los­ta.

Juu­ri sik­si semi­naa­rin vies­ti on tär­keä myös Läm­möl­lä-leh­den luki­jal­le. Ener­gia­te­hok­kuus ei ole yksit­täi­nen temp­pu, eikä sitä kan­na­ta aja­tel­la vain pakol­li­se­na paha­na. Hyvin suun­ni­tel­tu ener­gia­re­mont­ti voi pie­nen­tää kus­tan­nuk­sia, paran­taa asu­mis­mu­ka­vuut­ta, nos­taa kiin­teis­tön arvoa ja teh­dä kodis­ta parem­min tule­vai­suu­den olo­suh­tei­siin varau­tu­neen.

– Kan­nat­taa kat­soa pidem­mäl­le eikä men­nä sii­tä, mis­tä aita on mata­lin. Var­sin­kin kor­jauk­sis­sa koko­nai­suus on tär­keä. Se voi olla pal­jon kus­tan­nus­te­hok­kaam­paa, kun tie­tyt asiat teh­dään oikeas­sa jär­jes­tyk­ses­sä tai samaan aikaan, Lönn­qvist pai­not­taa.

Tämä on ehkä koko semi­naa­rin pien­ta­loa­suk­kaal­le tär­kein oppi. Kun remont­ti tulee ajan­koh­tai­sek­si, kan­nat­taa pysäh­tyä ennen pää­tös­tä. Mitä talos­sa oikeas­ti tar­vi­taan? Mikä on läm­mi­tys­jär­jes­tel­män kun­to? Toi­mii­ko ilman­vaih­to? Onko talo­tek­niik­ka sää­det­ty oikein? Voi­si­ko aurin­ko­säh­kö tai muu uusiu­tu­va ener­gia täy­den­tää koko­nai­suut­ta? Entä miten jär­jes­tel­mä huol­le­taan jat­kos­sa?

Ener­gia­te­ho­kas koti ei syn­ny pel­käs­tä uudes­ta lait­tees­ta. Se syn­tyy koko­nai­suu­des­ta, jos­sa raken­teet, talo­tek­niik­ka, käyt­tö, huol­to ja asuk­kaan tar­peet tuke­vat toi­si­aan.

Dipo­lis­ta jäi käteen koko­nais­ku­va

Raken­nus­ten ener­gia­se­mi­naa­ri 2026 oli samaan aikaan kat­saus sään­te­lyn tule­vai­suu­teen ja käy­tän­nön ener­gia­re­mont­tien arkeen. Päi­vä osoit­ti, että raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­den kehit­tä­mi­nen ei ole yksin­ker­tai­nen yhden rat­kai­sun kysy­mys. Se on koko­nai­suus, jos­sa lain­sää­dän­tö, suun­nit­te­lu, tek­no­lo­gia, talous, käyt­tä­jät ja huol­to kie­tou­tu­vat yhteen.

Kym­me­nen­nen ker­ran jär­jes­tet­ty semi­naa­ri osoit­ti myös, että täl­lai­sel­le yhtei­sel­le kes­kus­te­lul­le on tilaus­ta. Ala tar­vit­see paik­ko­ja, jois­sa minis­te­riön val­mis­te­li­jat, yri­tyk­set, jär­jes­töt, suun­nit­te­li­jat ja käy­tän­nön toteut­ta­jat voi­vat kuul­la toi­si­aan.

– Oli ihan kiva pala­ta Dipo­liin. Sii­tä tuli palau­tet­ta­kin, jos­sa moni sanoi pai­kan ole­van hyvä. Sali oli täl­le hen­ki­lö­mää­räl­le toi­mi­va, Lönn­qvist tote­aa.

Seu­raa­van vuo­den tapah­tu­ma­pai­kas­ta ei ole vie­lä teh­ty pää­tös­tä, mut­ta yksi asia on var­ma: raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuu­des­ta riit­tää puhut­ta­vaa jat­kos­sa­kin. Direk­tii­vit, lait ja ase­tuk­set ovat yksi osa koko­nai­suut­ta, mut­ta var­si­nai­nen muu­tos tapah­tuu raken­nuk­sis­sa:  kodeis­sa, talo­yh­tiöis­sä, kaup­pa­kes­kuk­sis­sa, kou­luis­sa ja työ­pai­koil­la.

Ja lopul­ta juu­ri siel­lä rat­kais­taan, kuin­ka ener­gia­te­ho­kas­ta, vähä­pääs­töis­tä ja viih­tyi­sää raken­net­tu arkem­me tule­vai­suu­des­sa on.