Sisäil­ma ei ole vain toi­mis­to­jen, kou­lu­jen ja jul­kis­ten raken­nus­ten puhee­nai­he. Sama perus­ky­sy­mys kos­kee myös oma­ko­ti­ta­lo­ja, pari­ta­lo­ja ja rivi­ta­lo­ja: mis­tä kotiin tulee kor­vausil­ma, miten ilma vaih­tuu, pysy­vät­kö raken­teet kui­vi­na ja toi­mii­ko talo­tek­niik­ka niin kuin pitää? Tämän vuo­den Sisäil­mas­to­se­mi­naa­ri muis­tut­ti, että hyvä sisäil­ma syn­tyy ennen kaik­kea toi­mi­vas­ta koko­nai­suu­des­ta, ei yksit­täi­ses­tä mit­ta­ris­ta, lait­tees­ta tai pika­kor­jauk­ses­ta.

Hel­sin­gin Mes­su­kes­kuk­sen kokous­sii­ves­sä maa­lis­kuus­sa jär­jes­tet­ty Sisäil­mas­to­se­mi­naa­ri koko­si jäl­leen yhteen sisäil­man, ilman­vaih­don, raken­nus­ter­vey­den, kor­jaus­ra­ken­ta­mi­sen ja tut­ki­muk­sen asian­tun­ti­joi­ta. Tänä vuon­na semi­naa­rin tee­ma­na oli kor­jaus­ra­ken­ta­mi­nen, ja ohjel­mas­sa näkyi vah­vas­ti käy­tän­nön rat­kai­su­jen, todel­lis­ten koh­tei­den ja tut­ki­mus­tie­don yhdis­tä­mi­nen. Semi­naa­rin esi­pu­hees­sa tode­taan, että tapah­tu­ma jär­jes­tet­tiin tänä vuon­na jo 41. ker­ran ja että sen sisäl­tö on vuo­si­kym­men­ten aika­na laa­jen­tu­nut tut­ki­mus­tu­lok­sis­ta yhä enem­män käy­tän­nön koke­muk­siin, toi­min­ta­mal­lei­hin ja eri näkö­kul­mien vuo­ro­pu­he­luun.

Vaik­ka päi­vän ohjel­ma oli suun­nat­tu ennen kaik­kea alan ammat­ti­lai­sil­le, oli vies­ti myös taval­li­sel­le pien­ta­loa­suk­kaal­le var­sin sel­vä: kodin sisäil­ma on yhdis­tel­mä ilman­vaih­toa, raken­tei­den kun­toa, huol­toa, läm­pö­olo­ja, kos­teu­den­hal­lin­taa ja käyt­tä­jän omaa arkea. Kun koko­nai­suus on kun­nos­sa, koti tun­tuu parem­mal­ta, toi­mii parem­min ja pysyy toden­nä­köi­sem­min ter­veel­li­se­nä pit­käl­le tule­vai­suu­teen.

– Sisäil­mas­to­se­mi­naa­rin ohjel­ma on ylei­ses­ti siir­ty­nyt hyvin pal­jon enem­män ongel­mien esit­te­lys­tä rat­kai­su­jen esit­tä­mi­seen, Sisäil­mayh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Mer­vi Aho­la ker­too.

Aho­lan mukaan semi­naa­rin juu­ret ovat vah­vas­ti tut­ki­muk­ses­sa, mut­ta muka­na on nykyi­sin pal­jon myös käy­tän­nön toi­min­ta­ta­po­ja, joi­ta halu­taan levit­tää ken­täl­le. Se on hyvä uuti­nen myös kulut­ta­jal­le. Kun tut­ki­mus ja käy­tän­tö kes­kus­te­le­vat parem­min kes­ke­nään, syn­tyy myös sel­keäm­piä ohjei­ta sii­hen, miten kotien sisäil­ma-asioi­ta kan­nat­taa oikeas­ti hoi­taa.

Ensim­mäi­nen kysy­mys kuu­luu: mis­tä ilma tulee sisään ja mis­tä se pois­tuu?

Aho­lan mie­les­tä hyväs­sä sisäil­mas­sa on pien­ta­loa­suk­kaan kan­nal­ta yksi aivan perus­asia, jota ei voi ohit­taa.

– Tar­kis­ta­kaa, mis­tä teil­le tulee ilmaa sisään ja mis­tä sitä pois­tuu. Eli miten ilman­vaih­to toi­mii. Toi­mii­ko se joka huo­nees­sa ja miten usein huol­to on hoi­det­tu, Mer­vi Aho­la pai­not­taa.

Tämä kuu­los­taa yksin­ker­tai­sel­ta, mut­ta juu­ri sik­si se on tär­ke­ää. Mones­sa kodis­sa tie­de­tään kyl­lä, että talos­sa on koneel­li­nen ilman­vaih­to, pois­toil­man­vaih­to tai pai­no­voi­mai­nen ilman­vaih­to, mut­ta käy­tän­nös­sä ei aina tie­de­tä, toi­mii­ko jär­jes­tel­mä oikein. Suo­dat­ti­met voi­vat olla vaih­ta­mat­ta, vent­tii­lit sää­det­ty vuo­sien mit­taan oma­toi­mi­ses­ti pie­leen, kor­vausil­ma­rei­tit ovat tukos­sa tai huol­to jää­nyt koko­naan teke­mät­tä.

Semi­naa­ris­sa ilman­vaih­to nousi esiin mones­ta suun­nas­ta. Lapin Ammat­ti­kor­kea­kou­lun asian­tun­ti­ja (äly­käs raken­net­tu ympä­ris­tö ‑osaa­mis­ryh­mä) Saka­ri Ves­ti­sen esi­tyk­ses­sä his­to­rial­li­ses­sa Nii­lon­ta­los­sa seu­rat­tiin hii­li­diok­si­dioh­jat­tua tar­peen­mu­kais­ta ilman­vaih­toa. Vuo­den mit­tai­sen seu­ran­nan perus­teel­la hii­li­diok­si­di­ta­sot saa­tiin toi­sel­la mit­taus­jak­sol­la pai­net­tua aiem­paa alem­mik­si, kun perus­il­man­vaih­toa nos­tet­tiin ja ohjaus rea­goi aiem­paa her­kem­min. Samal­la käyt­tä­jä­ky­se­lyis­sä eri­tyi­ses­ti melun ja läm­pö­ti­la­vaih­te­lun koke­muk­set vähe­ni­vät. Ves­ti­sen joh­to­pää­tök­sen mukaan rat­kai­su toi­mi koko­nai­suu­te­na hyvin, vaik­ka huol­let­ta­vuus ja lait­teis­ton rik­kou­tu­mis­herk­kyys­kin nousi­vat esiin.

Pien­ta­loa­suk­kaan kan­nal­ta ope­tus on sel­vä: ilman­vaih­don sää­tö­jä ja auto­ma­tiik­kaa kan­nat­taa tar­kas­tel­la käy­tän­nön toi­mi­vuu­den näkö­kul­mas­ta. Tavoit­tee­na ei ole hie­noin mah­dol­li­nen jär­jes­tel­mä pape­ril­la, vaan sel­lai­nen koko­nai­suus, joka toi­mii arjes­sa, pysyy kun­nos­sa ja on myös käyt­tä­jäl­le ymmär­ret­tä­vä.

Mit­taa­mi­nen aut­taa, mut­ta mit­ta­ris­ta ei kan­na­ta teh­dä koti­ju­ma­laa

Sisäil­ma-asiois­sa mit­taa­mi­nen kiin­nos­taa yhä useam­paa. Mark­ki­noil­la on tar­jol­la antu­rei­ta hii­li­diok­si­dil­le, kos­teu­del­le, läm­pö­ti­lal­le, VOC-yhdis­teil­le ja vaik­ka mil­le muul­le. Tek­no­lo­gia on kehit­ty­nyt nopeas­ti, ja yhä useam­pi ilman­vaih­to­ko­ne osaa sää­tää toi­min­taan­sa auto­maat­ti­ses­ti eri­lais­ten antu­rei­den perus­teel­la.

Sisäil­mayh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Mer­viA­ho­lan vies­ti on kui­ten­kin mal­til­li­nen.

– Itse haluai­sin sanoa, että malt­tia sen sisäil­man mit­taa­mi­sen kans­sa, Aho­la tote­aa.

Aja­tus on tär­keä. Mit­taa­mi­nen on hyö­dyl­lis­tä sil­loin, kun tie­de­tään mitä mita­taan, mik­si mita­taan ja miten tulok­sia tul­ki­taan. Jos taas yksit­täi­ses­tä antu­ri­näy­tös­tä vede­tään suo­raan suu­ria joh­to­pää­tök­siä, voi­daan pää­tyä tur­haan huo­leen, vää­riin kor­jaus­rat­kai­sui­hin tai pahim­mil­laan kal­lii­siin huti-inves­toin­tei­hin.

Aho­lan mukaan esi­mer­kik­si hii­li­diok­si­di toi­mii ennen kaik­kea ilman­vaih­don toi­mi­vuu­den indi­kaat­to­ri­na. Läm­pö­ti­la taas liit­tyy pal­jol­ti viih­ty­vyy­teen, vaik­ka kuu­muu­del­la on myös ter­veys­mer­ki­tys­tä. VOC-mit­tauk­sis­sa har­maa alue on vie­lä suu­rem­pi, eten­kin jos ver­ra­taan jat­ku­va­toi­mi­sia antu­rei­ta labo­ra­to­rios­sa ana­ly­soi­tui­hin ilma­näyt­tei­siin.

Samaa koko­nai­suu­den mer­ki­tys­tä koros­ti myös Oulun yli­opis­ton opet­ta­jan (hyvä sisäil­ma ja raken­nus­ter­veys) Vuok­ko Lap­pa­lai­sen esi­tys kos­teus­vau­rioi­tu­neen raken­teen ja ilma­vuo­don vai­ku­tuk­ses­ta sisäil­man laa­tuun. Tut­ki­muk­ses­sa todet­tiin, että mate­ri­aa­lin kos­teus vai­kut­taa sel­väs­ti VOC-yhdis­tei­den vapau­tu­mi­seen ja että yhden asian tui­jot­ta­mi­nen voi joh­taa har­haan: vau­rion, kos­teu­den, ilmayh­tey­den ja pai­ne-ero­jen tar­kas­te­lu on aina teh­tä­vä koko­nai­suu­te­na. Tut­ki­muk­sen joh­to­pää­tös oli, että yhden­kin len­kin unoh­ta­mi­nen voi joh­taa vir­hear­vioon ja vää­riin kor­jauk­siin.

Juu­ri tämä on hyvä muis­taa myös koto­na. Antu­ri voi olla hyö­dyl­li­nen apu­vä­li­ne, mut­ta ei yksi­nään vie­lä ker­ro koko totuut­ta talon kun­nos­ta.

Hyvä sisäil­ma alkaa perus­asiois­ta: tie­dä, mis­tä kotii­si tulee ilmaa sisään, mis­tä se pois­tuu ja mil­loin ilman­vaih­to on vii­mek­si huol­let­tu.

Van­ha talo ei ole auto­maat­ti­ses­ti huo­no – eikä uusi auto­maat­ti­ses­ti hyvä

Sisäil­mas­to­se­mi­naa­rin yksi kiin­nos­ta­va vies­ti liit­tyi van­hoi­hin raken­nuk­siin ja kor­jaus­ra­ken­ta­mi­seen. Lii­an usein kes­kus­te­lu menee mus­ta­val­koi­sek­si: van­ha talo lei­ma­taan ris­kik­si tai uusi talo ole­te­taan auto­maat­ti­ses­ti ongel­mat­to­mak­si. Todel­li­suus on moni­mut­kai­sem­pi.

Semi­naa­rin esi­pu­hees­sa koros­tet­tiin, että kor­jaa­mi­sen, pur­ka­mi­sen, vähä­hii­li­syy­den ja kes­tä­vyy­den välis­tä pun­nin­taa käy­dään nyt entis­tä tar­kem­min, mut­ta lopul­ta tär­kein­tä on var­mis­taa, että tilat ovat ter­veel­li­set ja tur­val­li­set käyt­tä­jil­leen.

Hel­sin­gin kau­pun­gin tila­pääl­lik­kö Sari Hildé­nin puheen­vuo­ros­sa Hel­sin­gin tila­kan­nas­ta muis­tu­tet­tiin, että kor­jaus­rat­kai­sui­hin vai­kut­ta­vat yhtä aikaa stra­te­gia, raha, osaa­mi­nen, pal­ve­lu­verk­ko ja jul­ki­nen kes­kus­te­lu. Hildé­nin esi­tyk­ses­sä pai­not­tui­vat myös perus­asiat: kos­teus kuriin, työ­maan puh­tau­den­hal­lin­ta, kat­ta­vat tut­ki­muk­set, päte­vät suun­nit­te­li­jat ja toi­mi­vuu­den var­mis­ta­mi­nen. Raken­nuk­sia ei siis kor­ja­ta arvaa­mal­la, vaan kun­nol­li­sen sel­vi­tys­työn, toteu­tuk­sen ja seu­ran­nan kaut­ta.

Tämä sopii hyvin myös pien­ta­loa­suk­kaal­le. Jos koto­na on sisäil­maon­gel­mae­päi­ly, ei kan­na­ta hypä­tä suo­raan kal­leim­paan mah­dol­li­seen remont­tiin tai vaih­toeh­toi­ses­ti vain toi­voa paras­ta. Ensin sel­vi­te­tään, mis­tä on kyse. Vas­ta sen jäl­keen pää­te­tään, mitä teh­dään.

Semi­naa­ris­sa näh­tiin usei­ta esi­tyk­siä, jot­ka rik­koi­vat yksin­ker­tais­tuk­sia. AFRY Fin­land Oy:n tii­mi­pääl­li­kön (raken­nus­fy­siik­ka, Tur­ku, raken­net­tu ympä­ris­tö Suo­mi) Heli Tei­vai­sen tut­ki­mus osoit­ti, että pit­kään kas­tu­neis­sa tii­li­ra­ken­teis­sa voi esiin­tyä mik­ro­bi­kas­vus­toa pait­si laas­tis­sa myös itse tii­les­sä, jopa syvem­mäl­lä raken­tees­sa. Samal­la tut­ki­mus kui­ten­kin muis­tut­ti, ettei nor­maa­lis­ti toi­mi­vaa ja kun­nos­sa pidet­tyä tii­li­ra­ken­net­ta ole syy­tä lei­ma­ta auto­maat­ti­ses­ti mik­ro­bi­vau­rioi­tu­neek­si. Ris­ki liit­tyy nime­no­maan pit­kä­ai­kai­seen mer­kit­tä­vään kos­teus­ra­si­tuk­seen.

Toi­sin sanoen: mate­ri­aa­li itses­sään ei tee talos­ta hyvää tai huo­noa. Olen­nais­ta on, pysyy­kö raken­ne kui­va­na, onko sitä huol­let­tu ja onko mah­dol­li­siin vau­rioi­hin puu­tut­tu ajois­sa.

Kun kor­jaat, ajat­te­le kym­me­nen vuo­den pää­hän – mie­luum­min kol­men­kym­me­nen

Pien­ta­loa­suk­kaan ehkä tär­kein kysy­mys ei lopul­ta ole, mitä tänään mita­taan, vaan mitä talol­le tapah­tuu seu­raa­vien vuo­sien aika­na. Sisäil­mayh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Mer­viA­ho­lan mukaan sisäil­man rin­nal­la pitää kat­soa myös raken­nuk­sen ikää ja sitä, mil­lai­sia huolto‑, kor­jaus- ja yllä­pi­to­tar­pei­ta sil­lä on.

– Oli­si tär­ke­ää ottaa huo­mioon se, että min­kä ikäi­nen raken­nus on ja min­kä­lai­sia huol­to­kor­jaus- ja yllä­pi­to­tar­pei­ta siel­lä on. Pit­kä­jän­teis­tä ajat­te­lua sii­hen, että ei tule suu­ria yllä­tyk­siä, Aho­la sanoo.

Tämä on sisäil­ma­ky­sy­mys­ten ydin. Hyvä sisäil­ma ei syn­ny vain ilman­vaih­to­ko­nees­ta, vaan sii­tä, että kat­to pitää, vedet ohjau­tu­vat pois, ala­poh­ja toi­mii, raken­teet pysy­vät kui­vi­na, talo­tek­niik­ka huol­le­taan ja ongel­miin rea­goi­daan ajois­sa.

AFRY Fin­land Oy:n raken­nus­ter­veys­asian­tun­ti­ja Pau­la Wuo­kon esi­tys PAH-yhdis­te­pi­toi­sis­ta mate­ri­aa­leis­ta toi tähän oman tär­keän näkö­kul­man­sa. Tut­ki­muk­ses­sa koros­tet­tiin, että kor­keat­kaan pitoi­suu­det eivät ole auto­maat­ti­nen perus­te pur­ka­mi­sel­le, vaan kor­jaus­tar­vet­ta arvioi­daan mate­ri­aa­lin emis­sio­po­ten­ti­aa­lin ja mui­den ris­ki­te­ki­jöi­den koko­nai­suu­te­na. Esi­tyk­ses­sä käy­tiin läpi myös eri­lai­sia hal­lin­ta- ja kor­jaus­rat­kai­su­ja ilman­vaih­don tasa­pai­not­ta­mi­ses­ta ilma­tii­vey­den paran­ta­mi­seen, kap­se­loin­tiin, eril­li­siin rajaus­rat­kai­sui­hin ja tar­vit­taes­sa pur­ka­mi­seen.

Tämä­kin on pien­ta­loa­suk­kaal­le hyö­dyl­li­nen muis­tu­tus. Kaik­kea ei tar­vit­se aina pur­kaa juu­ri­aan myö­ten, mut­ta mitään ei pidä myös­kään vähä­tel­lä. Fik­suin rat­kai­su löy­tyy yleen­sä tut­ki­muk­sen, suun­nit­te­lun ja ris­kien arvioin­nin kaut­ta.

Tek­no­lo­gia aut­taa, mut­ta käyt­tä­jäys­tä­väl­li­syys rat­kai­see

Moni pien­ta­loa­su­kas päi­vit­tää par­hail­laan ilman­vaih­toa, läm­mi­tys­tä tai auto­maa­tio­ta. Antu­rit, etä­oh­jaus, sovel­luk­set ja älyk­käät sää­tö­rat­kai­sut kiin­nos­ta­vat, eikä syyt­tä. Kun jär­jes­tel­mä toi­mii oikein, se voi hel­pot­taa arkea ja paran­taa sisä­olo­suh­tei­ta.

Mer­vi Aho­lal­la on kui­ten­kin yksi sel­keä toi­ve myös tule­vai­suu­den talo­tek­nii­kal­le.

– Itse soi­sin näh­dä kehi­tyk­sen sii­hen suun­taan, että se menee myös käyt­tä­jäys­tä­väl­li­sek­si ja sit­ten myös sen suh­teen, että oli­si mah­dol­li­sim­man vähän kui­ten­kin vikaan­tu­via paik­ko­ja, Mer­vi Aho­la sanoo.

Aja­tus on hyvin käy­tän­nöl­li­nen. Mitä moni­mut­kai­sem­pi jär­jes­tel­mä on, sitä tär­keäm­pää on, että joku myös osaa käyt­tää ja huol­taa sitä. Jos antu­rit van­he­ne­vat, kali­broin­ti unoh­tuu tai jär­jes­tel­mäs­tä tulee lii­an herk­kä häi­riöil­le, hyvä tar­koi­tus voi kään­tyä itse­ään vas­taan.

Tämän suun­tai­sia huo­mioi­ta nousi esiin myös semi­naa­rin muis­sa puheen­vuo­rois­sa. THL:n eri­kois­tut­ki­ja Annii­na Sal­me­lan esi­tyk­ses­sä tule­vai­suu­den hyvän sisäym­pä­ris­tön haas­teik­si nos­tet­tiin muun muas­sa ilmas­ton­muu­tos, raken­nus­kan­nan ikä, raken­nus­ten tek­nis­ty­mi­nen, perus­kor­jaus­ten onnis­tu­mi­nen sekä huol­lon ja puh­taa­na­pi­don mer­ki­tys. Hyvän sisäym­pä­ris­tön var­mis­ta­mi­nen ei siis ole vain uuden tek­no­lo­gian han­kin­taa, vaan myös osaa­mi­sen, yllä­pi­don ja avoi­men tie­don jaka­mi­sen kysy­mys.

Sisäil­maon­gel­mia ei rat­kais­ta yhdel­lä antu­ril­la tai yhdel­lä remon­til­la. Rat­kai­su löy­tyy yleen­sä vas­ta, kun ilman­vaih­to, raken­teet, kos­teus, pai­ne-erot ja käyt­tö­olo­suh­teet kat­so­taan samas­sa kuvas­sa.

Radon, hiuk­ka­set ja kos­teus eivät kuu­lu vain jul­ki­siin raken­nuk­siin

Semi­naa­rin ohjel­ma oli laa­ja, ja vaik­ka moni esi­tys käsit­te­li jul­ki­sia raken­nuk­sia, samat ilmiöt kos­ket­ta­vat myös kote­ja. Radon on täs­tä hyvä esi­merk­ki. Hel­sin­gin kau­pun­gin pavil­jon­ki­ra­ken­nuk­sia käsi­tel­lees­sä esi­tyk­ses­sä kaik­ki 108 purk­ki­mit­taus­ta antoi­vat hyvin alhai­sia tulok­sia, ja suu­rin mitat­tu pitoi­suus jäi vain kym­me­nes­osaan 300 becque­re­lin vii­tear­vos­ta. Vies­ti ei ole se, että mit­taa­mi­nen oli­si tur­haa, vaan se, että asioi­ta kan­nat­taa sel­vit­tää tie­dol­la eikä ole­tuk­sil­la.

Pien­hiuk­ka­sia käsit­te­le­vis­sä esi­tyk­sis­sä taas muis­tu­tet­tiin, että hiuk­ka­set eivät tule sisäil­maan vain ulkoa. Nii­tä syn­tyy myös sisäl­lä esi­mer­kik­si ruo­an­lai­tos­ta, kynt­ti­löis­tä, liik­ku­mi­ses­ta ja ihmi­sis­tä itses­tään. VTT:n tut­ki­muk­ses­sa pien­hiuk­kas­ten depo­si­tio­no­peuk­sia tar­kas­tel­tiin asuin­ra­ken­nuk­ses­sa, ja tulok­set osoit­ti­vat, että hiuk­kas­ten käyt­täy­ty­mi­nen sisäil­mas­sa on koko­riip­pu­vais­ta: osa pysyy ilmas­sa pit­kään, osa las­keu­tuu tehok­kaam­min pin­noil­le. Samal­la tut­ki­mus muis­tut­ti tehok­kaan tuloil­man suo­da­tuk­sen ja riit­tä­vän puh­taan ilman tuo­ton mer­ki­tyk­ses­tä.

Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­taa koto­na sitä, että ilman­vaih­don suo­dat­ti­met, ruo­an­lai­ton käryt, siis­teys ja ilman­vaih­don toi­min­ta vai­kut­ta­vat kaik­ki sii­hen, mil­lais­ta ilmaa hen­gi­tät.

Hyvä sisäil­ma on myös mie­len­rau­haa

Sisäil­ma herät­tää pal­jon tun­tei­ta, eikä syyt­tä. Jos koto­na tun­tuu tunk­kai­sel­ta, ilma ei rii­tä, läm­pö­ti­la heit­te­lee, raken­ne epäi­lyt­tää tai hajut mie­ti­tyt­tä­vät, asia menee hel­pos­ti ihon alle. Sik­si myös sel­keä ja rau­hal­li­nen vies­tin­tä on tär­ke­ää.

Sisäil­mas­to­se­mi­naa­rin esi­pu­hees­sa koros­tet­tiin, että abso­luut­ti­sia totuuk­sia sisäil­ma-asiois­sa on vähän ja että eri näkö­kul­mien vuo­ro­pu­he­lu on vält­tä­mä­tön­tä. Sama pätee myös taval­li­sen asuk­kaan arkeen. Jokai­nen poik­kea­va haju ei tar­koi­ta suur­ta ter­veys­ka­ta­stro­fia, mut­ta mitään sel­väs­ti poik­kea­vaa ei myös­kään kan­na­ta sivuut­taa olan­ko­hau­tuk­sel­la.

Mer­vi Aho­lan mukaan, jos oma tilan­ne mie­ti­tyt­tää, apua kan­nat­taa hakea mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä.

– Jos asia mie­ti­tyt­tää ja haluai­si sii­hen jotain jut­tu­ka­ve­ria, niin voi­sin sanoa, että Asu­mis­ter­veys­liit­to ja Hen­gi­tys­liit­to ovat sel­lai­sia taho­ja, jot­ka anta­vat hyvää puhe­lin­neu­von­taa. Sit­ten voi olla myös yhtey­des­sä oman kun­nan tai hyvin­voin­tia­lu­een ter­veys­tar­kas­ta­jiin, Sisäil­mayh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Mer­vi Aho­la sanoo.

Monel­le tämä voi olla hel­pot­ta­va tie­to. Kaik­kea ei tar­vit­se osa­ta rat­kais­ta itse.

Van­ha talo ei ole auto­maat­ti­ses­ti ongel­ma eikä uusi talo auto­maat­ti­ses­ti rat­kai­su. Sisäil­man kan­nal­ta rat­kai­se­vaa on se, pysy­vät­kö raken­teet kui­vi­na, toi­mii­ko ilman­vaih­to ja hoi­de­taan­ko huol­to ajois­sa.

Mitä pien­ta­loa­suk­kaan kan­nat­taa tämän jutun jäl­keen teh­dä?

Ehkä tär­kein vies­ti tämän vuo­den Sisäil­mas­to­se­mi­naa­ris­ta oli se, että sisäil­ma ei ole irral­li­nen tek­ni­nen yksi­tyis­koh­ta. Se on osa asu­mis­mu­ka­vuut­ta, talon pit­käi­käi­syyt­tä ja ennen kaik­kea ter­veyt­tä. Hyvä sisäil­ma syn­tyy, kun perus­asiat ovat kun­nos­sa: ilman­vaih­to toi­mii, raken­teet pysy­vät kui­vi­na, kor­jauk­sia teh­dään oikea-aikai­ses­ti ja talo­tek­niik­kaa osa­taan käyt­tää.

Semi­naa­ris­sa pai­no­tet­tiin tut­ki­mus­ta, mut­ta yhtä lail­la myös käy­tän­nön rat­kai­su­ja. Juu­ri sii­nä onkin tämän vuo­den tapah­tu­man vah­vuus. Vies­ti ei jää­nyt labo­ra­to­rion pöy­däl­le, vaan kään­tyi hyvin kon­kreet­ti­sik­si kysy­myk­sik­si: toi­mii­ko koti­si ilman­vaih­to, tie­dät­kö mis­sä kun­nos­sa talo­si on ja rea­goit­ko ajois­sa, jos jokin muut­tuu?

Sisäil­ma ei ehkä näy, mut­ta sen kyl­lä huo­maa. Hyväs­sä ja pahas­sa.