Kemia imai­si Ulla Kiis­kin mukaan­sa jo var­hain. Opin­to­jen jäl­keen hänen ura­pol­kun­sa vei Nes­teen Tek­no­lo­gia­kes­kuk­seen, jos­sa ute­liai­suus ja kiin­nos­tus luo­da uut­ta oli­vat hui­pus­saan. Innos­ta­van yhteis­työn tulok­se­na syn­tyi maa­il­maa monel­la tapaa muut­ta­nei­ta inno­vaa­tioi­ta uusiu­tu­vien polt­to­nes­tei­den maa­il­maan.

Lukion kemian tun­nil­la Ulla Kiis­kil­le alkoi kir­kas­tua, mitä hänen tule­vai­suu­ten­sa voi­si pitää sisäl­lään.

”Kemia tun­tui joten­kin niin joh­don­mu­kai­sel­ta ja moni­puo­li­sel­ta. Ja kun ajat­te­li kaik­kia työ­paik­ko­ja, joi­ta kemian alal­la on, valin­nan­va­raa todel­la oli”, hän muis­te­lee nyt.

Itä-Suo­men yli­opis­ton ovet auke­ni­vat, ja fysi­kaa­li­sen kemian tiel­le hän jäi­kin – aavis­ta­mat­ta ehkä sil­loin, mil­lai­sis­sa kes­tä­vän kehi­tyk­sen harp­pauk­sis­sa hän oli­si muka­na.

Lopul­ta kemia joh­dat­ti Joen­suus­ta Por­voo­seen. Yli 36 vuot­ta – eläk­keel­le asti – Kiis­ki työs­ken­te­li Nes­teel­lä.

Ilman tut­ki­mus­ta mitään uut­ta ei syn­ny

1990-luvul­la Ulla Kiis­ki siir­tyi Nes­teen kata­lyy­si­tut­ki­muk­ses­ta tuo­te­ke­hi­tys­puo­lel­le. Samaan aikaan maa­il­mal­la oli alet­tu tut­kia ensim­mäi­sen suku­pol­ven bio­die­se­liä eli famea. Famea sekoi­te­taan taval­li­seen die­se­liin, eikä se kes­tä pak­kas­ta.

Sii­hen suun­taan läh­ti Kiis­kin­kin ura, mut­ta heik­ko­laa­tui­sen famen sijaan Nes­teel­lä uskal­let­tiin sat­sa­ta laa­duk­kaam­man uusiu­tu­van polt­to­nes­teen kehit­tä­mi­seen. Kiis­ki alkoi tut­kia kol­le­goi­den­sa kans­sa, sai­si­ko kas­viöl­jys­tä kehi­tet­tyä myös sel­lai­se­naan autoi­hin kel­paa­vaa, perin­teis­tä die­se­liä kemial­li­ses­ti vas­taa­vaa uusiu­tu­vaa polt­toai­net­ta.

”Se oli mie­len­kiin­tois­ta, kos­ka se oli niin uut­ta. Maa­il­mal­ta ei löy­ty­nyt pal­jon ole­mas­sa ole­vaa tie­toa. Uut­ta oli sekin, että jou­duim­me uudis­ta­maan tut­ki­mus­me­ne­tel­miä, joi­ta ei täl­le puo­lel­le val­mii­na löy­ty­nyt”, kuvai­lee Kiis­ki.

Nes­teen monia­lai­nen tii­mi tut­ki­joi­ta, labo­ra­to­rio­hen­ki­lö­kun­taa, tes­taa­jia, pro­ses­si­ke­hit­tä­jiä ja ana­lyy­tik­ko­ja loi kas­viöl­jyis­tä vedyt­tä­mäl­lä teh­tyä hyvä­laa­tuis­ta die­se­liä, joka myö­hem­min opit­tiin tun­te­maan nimel­lä NEXBTL.

Kiis­ki ker­too, että koko tii­min ute­liai­suus ja kiin­nos­tus luo­da uut­ta oli­vat hui­pus­saan. Kehi­tys­työs­sä on vaa­dit­tu roh­keu­den lisäk­si val­ta­vas­ti monia­lais­ta yhteis­työ­tä, jot­ta tämän­het­ki­seen tilan­tee­seen uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den kans­sa on pääs­ty.

”Olen aina ollut sitä miel­tä, että ei kukaan tee yksin yhtään mitään. Tar­vi­taan monen­lai­sia ihmi­siä ja pal­jon eri­lais­ta osaa­mis­ta.”

Vuo­sien kulues­sa uusiu­tu­vien polt­to­nes­tei­den raa­ka-aine­poo­li on kas­va­nut. 2020-luvul­la raa­ka-aineet ovat jäte- ja täh­de­pe­räi­siä. Kiis­kin mukaan jat­ko­ke­hi­tet­tä­vää esi­mer­kik­si juu­ri raa­ka-aine­poo­lis­sa löy­tyy vie­lä tule­vai­suu­des­sa. Fokus uusiu­tu­van polt­to­nes­teen kehi­tys­työs­sä on tie­lii­ken­teen lisäk­si len­to- ja meri­lii­ken­tees­sä, jot­ta maa­il­ma pyö­ri­si ilman fos­sii­li­sia.

”Tut­ki­muk­seen pitää panos­taa. Se on ihan ehdo­ton edel­ly­tys sil­le, että mitään uut­ta yli­pää­tään syn­tyy.”

Uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn edut muis­tiin päät­tä­jiä myö­ten

Uusiu­tu­va käy myös öljy­läm­mi­tyk­seen. Ulla Kiis­kin­kin koti läm­pi­ää osit­tain öljy­läm­mi­tyk­sel­lä: por­voo­lai­ses­sa talos­sa on öljyn ja läm­pö­pum­pun yhdis­tä­vä hybri­di­läm­mi­tys.

Uusiu­tu­vas­sa läm­mi­ty­söl­jys­sä on pal­jon hyvää. Sii­hen voi esi­mer­kik­si vaih­taa ilman suu­rem­pia läm­mi­tys­jär­jes­tel­män remont­te­ja, mut­ta posi­tii­vi­nen vai­ku­tus fos­sii­lit­to­maan vaih­taes­sa on tie­ten­kin val­ta­va.

Talou­del­li­sia, käyt­tö­mu­ka­vuut­ta lisää­viä ja eko­lo­gi­sia puo­lia on niin pal­jon, että Kiis­ki on poh­ti­nut, mik­sei uusiu­tu­val­le ole annet­tu enem­män pai­noar­voa myös päät­tä­jien puo­lel­ta.

”Kun öljy­läm­mit­tä­jil­le on teh­ty tuki­pa­ket­te­ja lait­teis­tos­ta luo­pu­mi­seen, uusiu­tu­va polt­to­öl­jy oli­si voi­tu sii­nä kuvios­sa pitää joten­kin muka­na.”

Lii­ken­teen puo­lel­ta Kiis­ki kysee­na­lais­taa myös jake­lu­vel­voit­teen alen­ta­mi­sen.

”Se oli lyhyt­nä­köi­nen ja ilmas­ton kan­nal­ta huo­no pää­tös. Jake­lu­vel­voi­te edis­tää kes­tä­vien uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den käyt­töä, ja sen alen­ta­mi­nen hidas­taa siir­ty­mää fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta uusiu­tu­viin vaih­toeh­toi­hin.”

Muu­tos­ten tar­peel­li­suus tie­de­tään yri­tyk­sis­sä. Nes­teen Por­voon-jalos­ta­mo­kin muut­tuu asteit­tain pel­käs­tään uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den ja kier­to­ta­lous­rat­kai­su­jen jalos­ta­mok­si. Polt­toai­ne voi muut­tua maa­il­man muka­na, ja sii­hen jokai­nen voi osal­lis­tua: hyvä esi­merk­ki täs­tä on esi­mer­kik­si jou­lun­jäl­kei­nen kin­kun­pais­to­ras­van keräys.

Poruk­ka­hen­ki elää eläk­keel­lä­kin

Ulla Kiis­ki on ollut pian vuo­den eläk­keel­lä. Vaik­ka kemis­tien kehi­tys­työn Nes­teel­lä on sanot­tu joh­ta­neen yhtiön menes­tys­ta­ri­naan, Kiis­ki tie­tää, mikä on ural­ta kirk­kaim­pa­na mie­les­sä: yli­pää­tään kemian maa­il­man mie­len­kiin­toi­suus ja poruk­ka, jos­sa sii­hen sai uppou­tua.

”Pääl­lim­mäi­se­nä oli kii­tol­li­suus sii­tä, että sai teh­dä työ­tä, joka oli todel­la mie­len­kiin­tois­ta, vaih­te­le­vaa ja moni­puo­lis­ta. Ja eni­ten kai­paan ihmi­siä. Monis­ta kol­le­gois­ta tuli hyviä ystä­viä ja yhteyk­siä pide­tään toki vie­lä­kin.”

Ulla Kiis­kin ja entis­ten kol­le­goi­den tyy­li onkin se, mitä jokai­sen tuli­si tavoi­tel­la: maa­il­maa kun muu­te­taan aina yhdes­sä.

Kuun­te­le lisää Ullan aja­tuk­sia Läm­möl­lä-Podcas­tin nel­jän­nes­tä jak­sos­ta!

Kat­so, kuin­ka Kera­va-Tuusu­lan paloa­se­mal­la vaih­det­tiin uusiu­tu­vaan läm­mi­ty­söl­jyyn. Lue myös jut­tu aihees­ta!