Ilmas­ton­muu­tos voi tun­tua kau­kai­sel­ta, kun­nes se näkyy koto­na: viis­to­sa­tee­na jul­ki­si­vuun, kel­la­rin kos­teu­te­na tai kesäöi­nä, jol­loin sisäl­lä ei saa nukut­tua. Kun tal­vet lauh­tu­vat, sateet voi­mis­tu­vat ja hel­le­jak­sot pite­ne­vät, raken­net­tua ympä­ris­töä jou­du­taan mukaut­ta­maan uuden­lai­siin olo­suh­tei­siin.

Tun­tuu­ko sinus­ta­kin, että ennen säät oli­vat parem­mat? Nyt syk­syt ja alku­tal­vet tun­tu­vat kos­team­mil­ta kuin ennen, ja sade tun­tuu vih­mo­van viis­toon. Kesäl­lä hel­le pit­kit­tyy entis­tä useam­min, sisäl­lä on tuka­laa.

Kes­kus­te­lu ilmas­ton­muu­tok­ses­ta voi hel­pos­ti ajau­tua vää­ril­le uril­le. Kun kos­tean alku­tal­ven jäl­keen pak­ka­set palaa­vat, voi mie­leen hii­piä aja­tus, että eihän tämä nyt mitään. Ilma­tie­teen lai­tok­sen eri­kois­tut­ki­ja Kirs­ti Jyl­hä tun­nis­taa ongel­man: sää­tä ja ilmas­toa ei ero­te­ta toi­sis­taan.

Ilmas­to mää­ri­tel­lään tilas­toi­na, ei yksit­täi­si­nä säi­nä. Tule­vai­suu­den arviot perus­tu­vat ympä­ri maa­il­maa kehi­te­tyil­le ilmas­to­mal­lin­nuk­sil­le, ja nii­tä tut­kit­taes­sa käy­te­tään noin 30 vuo­den tilas­tol­li­sia omi­nai­suuk­sia, Jyl­hä mää­rit­te­lee.

Lue lisää Ilma­tie­teen lai­tok­sen ilmas­tol­li­ses­ta ver­tai­lu­kau­des­ta ja Suo­men ilmas­ton muu­tok­sis­ta.

Suo­men sää vaih­te­lee luon­tai­ses­ti pal­jon, mut­ta se ei vai­ku­ta pit­kä­ai­kai­sen ilmas­ton muu­tok­siin.

– Kyl­miä ja läm­pi­miä tal­via on ollut aikai­sem­min­kin ja nii­tä tulee ole­maan jat­kos­sa­kin. Mut­ta toden­nä­köi­syy­det muut­tu­vat: kyl­mät tal­vet har­ve­ne­vat, lau­hat lisään­ty­vät, Jyl­hä sanoo.

Hän jat­kaa lis­taa: Tal­vel­la ulkoil­man­kos­teus suh­teel­li­nen kos­teus lisään­tyy. Kesäl­lä hel­le­päi­vien mää­rät lisään­ty­vät ja hel­le­jak­sot pite­ne­vät. Eten­kin kesä­sa­teet muut­tu­vat ran­kem­mik­si, ja tal­vi­sin sade­mää­rät kas­va­vat ja voi­vat entis­tä useam­min tul­la vete­nä. Lun­ta saat­taa sataa ker­ral­la pal­jon, mut­ta heti perään voi tul­la lau­ha jak­so, mikä lisää liuk­kaut­ta.

Han­ka­luu­det tun­tu­vat myös kodeis­sa ja muis­sa raken­nuk­sis­sa, sil­lä ne on totut­tu suun­nit­te­le­maan men­neen ilmas­ton ehdoil­la.

Viis­to­sa­de ja märät jak­sot koet­te­le­vat

Uuden­lai­set ilmas­to-olo­suh­teet voi­vat teh­dä raken­nus­ten ris­ki­ra­ken­teis­ta entis­tä­kin ris­kialt­tiim­pia. Esi­mer­kik­si kos­teu­den lisään­ty­mi­nen tar­koit­taa raken­nuk­sil­le myös useam­min tois­tu­vaa kas­tu­mis­ta eri tavoin sekä pitem­piä mär­kiä jak­so­ja, jol­loin kui­vu­mi­sik­ku­nat voi­vat lyhen­tyä.

– Viis­to­sa­de tar­koit­taa tilan­net­ta, jos­sa sataa ja tuu­lee yhtä aikaa, jol­loin sade osuu raken­nus­ten ulko­sei­niin ja ikku­noi­hin, Jyl­hä ker­too esi­mer­kin.

Kos­teus­ris­kien hal­lin­ta on myös ton­tin ja lähiym­pä­ris­tön suun­nit­te­lua.

Kyl­miä ja läm­pi­miä tal­via on ollut aikai­sem­min­kin ja nii­tä tulee ole­maan jat­kos­sa­kin. Mut­ta toden­nä­köi­syy­det muut­tu­vat: kyl­mät tal­vet har­ve­ne­vat, lau­hat lisään­ty­vät.
–Kirs­ti Jyl­hä

– Kun sateet lisään­ty­vät, maa­pe­rä pysyy niin mär­kä­nä, ettei se pys­ty ime­mään vet­tä. Jos alu­eel­la on vie­lä asfalt­tia, vesi ei pää­se imey­ty­mään mihin­kään, selit­tää Jyl­hä.

– Vie­mä­röin­nin riit­tä­vyys on tär­ke­ää yhdys­kun­ta­ra­ken­ta­mi­sen ja laa­jem­man alue­suun­nit­te­lun kan­nal­ta, mut­ta vai­kut­taa se raken­nuk­siin­kin. Vaik­ka­pa taa­ja­ma­tul­va­ti­lan­tees­sa täy­tyy miet­tiä, miten kos­teus menee kel­la­rei­hin ja miten nopeas­ti se saa­daan kui­vat­tua.

Jyl­hä muis­tut­taa­kin, ettei yksit­täi­nen raken­nus kos­kaan sijait­se tyh­jiös­sä. Sii­hen vai­kut­ta­vat ympä­röi­vät raken­nuk­set, maa­pe­rä ja pie­nil­mas­to, ja se tse puo­les­taan vai­kut­taa näi­hin.

Raken­nus­ten rasi­tus muut­tuu ilmas­ton muka­na

Kun sään aiheut­ta­ma rasi­tus muut­tuu, tulee raken­nuk­sis­ta pitää eri tavoin huol­ta. Tam­pe­reen yli­opis­ton raken­nus­fy­sii­kan yli­opis­to-opet­ta­ja Ans­si Lauk­ka­ri­nen kuvaa rasi­tuk­sel­la ilmiöi­tä, jot­ka pit­kään jat­kues­saan voi­vat käyn­nis­tää vau­rioi­tu­mi­sen, ellei­vät raken­teet ja mate­ri­aa­lit ole riit­tä­vän kes­tä­viä.

Lauk­ka­ri­sen mukaan raken­nus­ten läm­pö- ja kos­teus­tek­ni­seen toi­min­taan liit­ty­viä ilmiöi­tä ovat esi­mer­kik­si homeen kas­vu raken­teis­sa, puu­osien laho­vau­riot, kos­teu­den tii­vis­ty­mi­nen raken­tei­siin tai nii­den pin­noil­le sekä sisäil­man laa­dun poik­kea­mi­nen tavoi­te­ta­sois­ta. Jul­ki­si­vuis­sa näky­viä vau­rioi­tu­mis­ta­po­ja ovat muun muas­sa beto­ni- ja kivi­ra­ken­tei­den pak­kas­ra­pau­tu­mi­nen sekä terä­so­sien kor­roo­sio.

Lauk­ka­ri­nen nos­taa kes­kei­sik­si pit­kän aika­vä­lin muu­tok­sik­si ulko­läm­pö­ti­lan nousun ja sade­mää­rien kas­vun.

– Esi­mer­kik­si homeen kas­vun kan­nal­ta han­ka­la yhdis­tel­mä syn­tyy, kun ulkoil­man suh­teel­li­nen kos­teus pysyy kor­keal­la, mut­ta samal­la läm­pö­ti­la on vie­lä läm­min. Tal­vi­kau­den lyhe­ne­mi­nen piden­tää homeen kas­vul­le otol­lis­ten olo­suh­tei­den kes­toa syk­syl­lä, hän sel­ven­tää.

Eri aika­kausien raken­nuk­sis­sa ris­kit voi­vat näkyä eri tavoin. Lauk­ka­ri­sen mukaan sel­lai­set van­hem­mis­sa raken­nuk­sis­sa ole­vat raken­teet, jois­sa on ollut sel­viä kos­teus­tek­ni­sen toi­min­nan puut­tei­ta, ovat voi­neet jo vau­rioi­tua ja tul­la kor­ja­tuik­si.

Esi­merk­kei­nä hän mai­nit­see rivi- ja oma­ko­ti­ta­lois­sa esiin­ty­neet vale­sok­ke­li­ra­ken­teet ja kos­teus­kuor­mi­tuk­sen alai­set ryö­min­tä­ti­lai­set ala­poh­jat.

– Ylei­ses­ti ottaen raken­ne­rat­kai­su­jen raken­nus­fy­si­kaa­li­nen taso on men­nyt eteen­päin vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa, ja var­sin­kin hei­koim­pia lii­tos­rat­kai­su­ja esiin­tyy vähem­män kuin aiem­pi­na vuo­si­kym­me­ni­nä. Eri­lai­sia raken­nus­ma­te­ri­aa­le­ja, raken­ne­rat­kai­su­ja ja raken­nus­pai­kan olo­suh­tei­ta on kui­ten­kin niin pal­jon, että työ­tä on vie­lä jäl­jel­lä., Lauk­ka­ri­nen huo­maut­taa.

Lauk­ka­ri­nen jat­kaa, että pien­ta­lois­sa nyt­kin suo­si­tel­ta­vat huol­to- ja kor­jaus­toi­met ovat toi­mi­via myös tule­vai­suu­den ilmas­tos­sa.

– Isos­sa kuvas­sa kyse on veden hal­li­tus­ta ohjaa­mi­ses­ta pois raken­nuk­ses­ta. Täs­sä kes­keis­tä on suun­ni­tel­mal­li­suus: toi­men­pi­tei­tä kan­nat­taa ryh­mi­tel­lä ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan teet­tää jopa yhdes­sä naa­pu­ri­kiin­teis­tö­jen kans­sa. Kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­sa kan­nat­taa käyt­tää raken­tei­ta, jois­sa on otet­tu huo­mioon ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­set. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si tuu­let­tu­vat jul­ki­si­vu­ver­houk­set, jot­ka vähen­tä­vät viis­to­sa­teen pää­syä raken­tei­den sisä­osiin ja ede­saut­ta­vat nii­den kui­vu­mis­ta.

Vii­len­nys ei ole enää vain kiva lisä

Yksi muut­tu­van ilmas­ton aikaan­saa­ma muu­tos liit­tyy kesään ja sisä­läm­pö­ti­loi­hin. Kyl­mäs­sä Suo­mes­sa on totut­tu pitä­mään läm­mi­tys ykkös­asia­na, mut­ta vii­len­nyk­sen kas­va­va tar­ve näkyy jo.

– Tule­vai­suu­des­sa pitää entis­tä enem­män kiin­nit­tää huo­mio­ta sii­hen, että asun­nois­sa ei ole kesäl­lä lii­an kuu­ma, Kir­si Jyl­hä huo­maut­taa.

Vii­len­nys ei ole enää vain kiva lisä, jos sisä­läm­pö­ti­la nousee tois­tu­vas­ti kor­keak­si eikä yö auta asuk­kai­ta palau­tu­maan.

– Var­sin­kin troop­pi­set yöt, jol­loin läm­pö­ti­la ei las­ke alle 20 asteen, ovat rasi­tus van­huk­sil­le ja pit­kä­ai­kais­sai­rail­le ja toki meil­le jokai­sel­le, Jyl­hä sanoo.

Asuin­ra­ken­nus­ten kesän­ai­kai­seen läm­pö­olo­jen hal­lin­taan kiin­ni­te­tään­kin entis­tä enem­män huo­mio­ta. Aal­to-yli­opis­ton van­hem­pi tut­ki­ja Juha Joki­sa­lo sanoo mer­kit­tä­vim­män muu­tok­sen tapah­tu­neen asuin­ker­ros­ta­lois­sa, jois­sa jääh­dyt­tä­vät ilma­läm­pö­pum­put ovat yleis­ty­neet nopeas­ti.

Joki­sa­lo muis­tut­taa, että vaik­ka ylei­ses­ti läm­mi­tys­tar­ve tulee Suo­mes­sa vähe­ne­mään, ei esi­mer­kik­si mitoit­ta­via ulko­läm­pö­ti­lo­ja kan­na­ta nos­taa lau­hem­man sään mukaan. Mitoit­ta­va ulko­läm­pö­ti­la on raken­nuk­sen läm­mi­tys­jär­jes­tel­män suun­nit­te­lus­sa käy­tet­tä­vää alin­ta ulkoil­man läm­pö­ti­laa, jol­la läm­mi­tys­jär­jes­tel­män on vie­lä kyet­tä­vä yllä­pi­tä­mään halut­tu sisä­läm­pö­ti­la.

– Jat­kos­sa­kin saat­taa hyvin esiin­tyä erit­täin kyl­miä pak­kas­jak­so­ja, jol­loin hätyy­tel­lään nykyi­siä mitoit­ta­via ulko­läm­pö­ti­lo­ja jopa Ete­lä-Suo­mes­sa. Näin on tapah­tu­nut kulu­van­kin tal­ven aika­na”, hän sanoo.

– Jääh­dy­tys- ja vii­len­nys­jär­jes­tel­mien mitoi­tus­sää­olo­suh­tei­den valin­taan kan­nat­tai­si kui­ten­kin kiin­nit­tää aiem­paa enem­män huo­mio­ta, jot­ta vali­tuil­la ja mitoi­te­tuil­la jär­jes­tel­mil­lä todel­la pys­tyt­täi­siin yllä­pi­tä­mään tur­val­li­sia läm­pö­olo­ja myös erit­täin pit­kien ja kuu­mien hel­le­jak­so­jen aika­na.

Tule­vai­suu­des­sa pitää entis­tä enem­män kiin­nit­tää huo­mio­ta sii­hen, että asun­nois­sa ei ole kesäl­lä lii­an kuu­ma.
–Kirs­ti Jyl­hä

Vaik­ka aktii­vi­seen vii­len­tä­mi­seen täy­tyy kes­kit­tyä entis­tä enem­män, pas­sii­vi­sil­la kei­noil­la on pal­jon mer­ki­tys­tä hel­le­jak­so­jen aika­na, Kirs­ti Jyl­hä sanoo. Koti on hyvä tuu­let­taa yöai­kaan, aurin­koi­se­na aika­na pide­tään ver­hot kiin­ni ja ikku­nat sul­je­taan, kun ulko­na on sisäil­maa läm­pi­mäm­pää.

Ans­si Lauk­ka­ri­nen muis­tut­taa, että sisäil­man läm­pö­ti­lal­la on tär­keä roo­li myös raken­tei­den sisä­osien kos­teuso­lo­suh­teis­sa.

– Jos huo­ne­ti­lo­ja jääh­dy­te­tään aiem­paa enem­män ja samal­la ulko-olo­suh­teet ovat aiem­paa läm­pi­mäm­mät ja kos­team­mat, voi ris­ki homeen kas­vul­le raken­tei­den sisä­osis­sa kas­vaa. Höy­ryn­su­lun valin­nas­sa ja asen­nuk­ses­sa kan­nat­taa jat­kos­sa kiin­nit­tää huo­mio­ta tal­vio­lo­suh­tei­den lisäk­si myös kesä­ajan tilan­teen hal­lin­taan, Lauk­ka­ri­nen selit­tää.

Ilmas­ton­muu­tos vaa­tii sekä hil­lit­se­mis­tä että sopeu­tu­mis­ta

Vaik­ka kaik­ki kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töt voi­tai­siin pois­taa ker­ta­ry­säyk­sel­lä, nii­den pitoi­suu­det ilma­ke­häs­sä pysy­vät edel­leen kor­kei­na pit­kään.

– Sik­si sekä pääs­tö­jen hil­lin­tä että vai­ku­tuk­siin sopeu­tu­mi­nen ovat tär­kei­tä asioi­ta. Sopeu­du­taan ilmas­ton­muu­tok­seen ja varau­du­taan mah­dol­li­sim­man hyvin etu­kä­teen kiel­tei­siin vai­ku­tuk­siin, mut­ta pyri­tään myös hyö­dyn­tä­mään myön­tei­siä vai­ku­tuk­sia. On myös tär­ke­ää muis­taa, että Suo­mi ei ole mikään saa­ri eris­tyk­sis­sä: se, mitä tapah­tuu muu­al­la maa­pal­lol­la vaik­ka­pa talou­del­li­ses­ti, vai­kut­taa Suo­meen­kin, Kirs­ti Jyl­hä muis­tut­taa.

– Fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den käy­tön vähen­tä­mi­nen on pää­te­ki­jä pääs­tö­jen hil­lin­näs­sä. Uusiu­tu­van ener­gian mah­dol­li­suuk­sia on pal­jon, ja on hyvä, että nii­tä kehi­te­tään jat­kos­sa­kin, hän lisää.

Yksit­täi­sel­lä­kin ihmi­sel­lä on ilmas­ton­muu­tok­sen hil­lin­tään pal­jon kei­no­ja, kuten ener­gia­te­hok­kuus ja huk­ka­läm­mön hyö­dyn­tä­mi­nen. Kirs­ti Jyl­hä toi­voo arjen teko­ja. Tal­vel­la läm­mi­te­tään usein lii­kaa – myös tilois­sa, jois­sa ei oles­kel­la – ja kesäl­lä esi­mer­kik­si toi­mis­tois­sa voi­daan vii­len­tää aivan lii­an reip­paal­la kädel­lä.

– Kesäl­lä sisä­ti­lo­jen ei tar­vit­se olla kei­no­te­koi­ses­ti kyl­miä, ja tal­vel­la vil­la­su­kat ovat aivan ok!