Tuu­li­voi­ma ei ole enää tule­vai­suu­den lupaus, vaan kes­kei­nen osa suo­ma­lais­ta arkea ja säh­kö­jär­jes­tel­mää. Se tuot­taa jo nel­jän­nek­sen Suo­mes­sa kulu­te­tus­ta säh­kös­tä ja vai­kut­taa suo­raan säh­kön hin­taan, huol­to­var­muu­teen ja koko ener­gia­jär­jes­tel­män kehi­tyk­seen. Mut­ta mihin suun­taan tuu­li­voi­ma on menos­sa. Ja mitä pien­ta­loa­suk­kaan oli­si sii­tä hyvä ymmär­tää? Näi­hin kysy­myk­siin pureu­du­taan täs­sä artik­ke­lis­sa, joka koko­aa yhteen tuo­reim­mat näke­myk­set tuu­li­voi­man kehi­tyk­ses­tä, suh­tau­tu­mi­ses­ta ja tule­vai­suu­den näky­mis­tä Suo­mes­sa.

Tuu­li­voi­ma on jo mer­kit­tä­vä osa säh­kön­tuo­tan­toa

Suo­men säh­kö­jär­jes­tel­mä on vii­me vuo­si­na muut­tu­nut nopeam­min kuin moni on tul­lut aja­tel­leek­si. Tuu­li­voi­mas­ta on kas­va­nut lyhyes­sä ajas­sa yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä säh­kön­tuo­tan­to­muo­dois­ta. Ei vain nimel­li­ses­ti, vaan myös käy­tän­nös­sä.

– Noin 25 pro­sent­tia Suo­mes­sa kulu­te­tus­ta säh­kös­tä tuo­te­taan vuo­si­ta­sol­la tuu­li­voi­mal­la, wpd Suo­mi Oy toi­mi­tus­joh­ta­ja Heik­ki Pel­to­maa sanoo.

Alku­vuo­si 2026 muis­tut­ti kui­ten­kin samal­la kon­kreet­ti­ses­ti sii­tä, että tuu­li­voi­ma­kin on osa sää­riip­pu­vais­ta ener­gian­tuo­tan­toa. Tam­mi­kuus­sa tuo­tan­toa rajoit­ti­vat pai­koin yhtä aikaa sekä vähä­tuu­li­nen kor­kea­pai­ne­jak­so, että voi­ma­loi­den lapo­jen jää­ty­mi­nen.

– Tam­mi­kuus­sa meil­lä oli kak­si pääl­lek­käis­tä ilmiö­tä: jää­ty­mis­ti­lan­ne ja kor­kea­pai­nea­lue. Pak­ka­nen itses­sään ei ole ongel­ma, vaan kyse oli jää­tä­mi­so­lo­suh­teis­ta yhdis­tet­ty­nä vähä­tuu­li­seen sää­hän, Pel­to­maa ker­too.

– Pit­kä, usean vii­kon kor­kea­pai­ne­jak­so on har­vi­nai­nen, ehkä ker­ran kym­me­nes­sä vuo­des­sa esiin­ty­vä ilmiö. Sil­loin on kyl­mää, mut­ta ei juu­ri tuu­le, eikä tuu­li myös­kään auta irrot­ta­maan jää­tä lapo­jen pin­nal­ta, hän jat­kaa.

Tal­vi­tuo­tan­to kan­taa – poik­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta

Yksit­täi­sis­tä haas­teis­ta huo­li­mat­ta tuu­li­voi­man roo­li koros­tuu eri­tyi­ses­ti tal­vi­kau­del­la. Vas­toin sit­ke­ää mie­li­ku­vaa sii­tä, ettei pak­ka­sel­la tuu­le, tuo­tan­to on usein voi­mak­kain­ta juu­ri kyl­mi­nä ja kulu­tuk­sel­taan ras­kai­na het­ki­nä.

– Tam­mi­kuun alus­sa, kun Suo­men säh­kön­ku­lu­tus teki ennä­tyk­sen yli 15 000 megawa­tis­sa, tuu­li­voi­ma tuot­ti samaan aikaan noin 5 400 megawat­tia säh­köä jär­jes­tel­mään. Puheet sii­tä, ettei tal­vel­la tuu­le, eivät yksin­ker­tai­ses­ti pidä paik­kaan­sa, Pel­to­maa tote­aa.

Tek­no­lo­gia on myös kehit­ty­nyt vas­taa­maan poh­joi­siin olo­suh­tei­siin.

– Tuu­li­voi­ma­lois­ta on saa­ta­vil­la niin sanot­tu­ja cold cli­ma­te ‑ver­sioi­ta, jot­ka on suun­ni­tel­tu toi­mi­maan jopa −45 asteen läm­pö­ti­lois­sa. Pak­ka­sen takia meil­lä ei ole ker­taa­kaan pysäh­ty­nyt voi­ma­la. Haas­teet liit­ty­vät nime­no­maan lapo­jen jää­ty­mi­seen, Pel­to­maa sanoo.

Tuu­li­voi­man mer­ki­tys näkyy pien­ta­loa­suk­kaal­le eri­tyi­ses­ti säh­kön hin­nas­sa. Ilman tuu­li­voi­maa säh­kön mark­ki­na­hin­ta oli­si Suo­mes­sa sel­väs­ti nykyis­tä kor­keam­pi.

Tuu­li­voi­ma ei ole enää mar­gi­naa­li­nen ener­gia­muo­to – se on yksi suo­ma­lai­sen säh­kö­jär­jes­tel­män perus­pi­la­reis­ta.

Mik­si tuu­li­voi­maa raken­ne­taan lisää?

Taus­tal­la ei ole vain ilmas­to­po­li­tiik­ka tai pääs­tö­vä­hen­nyk­set, vaan myös talou­del­li­set ja huol­to­var­muu­teen liit­ty­vät rea­li­tee­tit. Tuu­li­voi­ma on täl­lä het­kel­lä nopein ja edul­li­sin tapa lisä­tä uut­ta, pääs­tö­tön­tä säh­kön­tuo­tan­toa.

– Hal­vin ja nopein tapa kor­va­ta fos­sii­lis­ta ener­gi­aa on teh­dä se tuu­li­voi­mal­la. Suo­mi on iso ja har­vaan asut­tu maa, ja meil­lä on mer­kit­tä­vää poten­ti­aa­lia lisä­ra­ken­ta­mi­sel­le, Pel­to­maa sanoo.

Samal­la Suo­meen suun­ni­tel­laan uusia säh­köä kulut­ta­via teol­li­sia inves­toin­te­ja, kuten vih­re­ää vetyä ja muu­ta säh­köis­ty­mis­tä. Ilman lisää uusiu­tu­vaa tuo­tan­toa nämä hank­keet eivät yksin­ker­tai­ses­ti ole mah­dol­li­sia.

– Tuu­li­voi­maa raken­ne­taan mark­ki­naeh­toi­ses­ti. Kun säh­köl­le saa­daan riit­tä­väs­ti kysyn­tää, uuden kapa­si­tee­tin raken­ta­mi­sel­le on hyvät edel­ly­tyk­set, Pel­to­maa koros­taa.

Mihin asti tuu­li­voi­maa voi­daan raken­taa?

Kes­kus­te­lus­sa nousee usein esiin kysy­mys sii­tä, kuin­ka pal­jon tuu­li­voi­maa Suo­meen voi­daan rea­lis­ti­ses­ti raken­taa. Vas­taus ei ole yksi­se­lit­tei­nen, mut­ta rajat eivät tule ensim­mäi­se­nä vas­taan maan­tie­tees­tä.

– Lait, regu­laa­tio ja kun­tien kaa­voi­tus­mo­no­po­li mää­rit­tä­vät sen, min­ne ja kuin­ka pal­jon tuu­li­voi­maa voi­daan raken­taa, Pel­to­maa sanoo.

Ver­tai­lu Sak­saan havain­nol­lis­taa mit­ta­suh­tei­ta: pin­ta-alal­taan lähes saman­ko­koi­ses­sa Sak­sas­sa on noin 25 000 tuu­li­voi­ma­laa, kun Suo­mes­sa lähes­ty­tään vas­ta 2 000 voi­ma­lan rajaa.

– Han­kea­lu­eet ovat laa­jo­ja, mut­ta itse voi­ma­loi­den ja tei­den vie­mä pin­ta-ala on vain 2–3 pro­sent­tia koko­nai­suu­des­ta. Suu­rin osa alu­ees­ta jää ennal­leen met­sä­ta­lous- ja muu­hun käyt­töön, Pel­to­maa tote­aa.

Mie­li­ku­vat ja todel­li­suus eivät aina koh­taa

wpd Suo­men teet­tä­mä Talous­tut­ki­muk­sen kyse­ly tuo kiin­nos­ta­vaa lisä­va­loa sii­hen, miten tuu­li­voi­maan suh­tau­du­taan eri puo­lil­la Suo­mea. Tulok­set osoit­ta­vat, että ylei­nen mie­li­pi­de on huo­mat­ta­vas­ti myön­tei­sem­pi kuin jul­ki­nen kes­kus­te­lu antaa usein ymmär­tää.

– Kyse­ly vah­vis­ti sen, että vas­tus­tus on sel­vä vähem­mis­tö. Alueil­la, joil­la tuu­li­voi­maa jo on, suh­tau­tu­mi­nen on pää­osin neut­raa­lia tai posi­tii­vis­ta, Pel­to­maa sanoo.

Eri­tyi­sen kiin­nos­ta­vaa on, että monil­le kun­nil­le tuu­li­voi­ma näyt­täy­tyy myös ima­go­ky­sy­myk­se­nä.

– Tuu­li­voi­ma ei ole ima­go­hait­ta kun­nal­le, vaan usein päin­vas­toin. Se näh­dään moder­ni­na ja tule­vai­suu­teen kat­so­va­na rat­kai­su­na, Pel­to­maa pai­not­taa.

Nega­tii­vi­set mie­li­ku­vat liit­ty­vät useim­mi­ten aluei­siin, jois­sa tuu­li­voi­maa ei vie­lä ole.

– Kun koke­mus­ta ei ole, puhu­taan äänis­tä, luon­non tuhou­tu­mi­ses­ta tai kiin­teis­tö­jen arvon las­kus­ta. Näis­tä asiois­ta on jo run­saas­ti tut­ki­mus­tie­toa, joka osoit­taa, ettei­vät pelot pää­sään­töi­ses­ti toteu­du, Pel­to­maa tote­aa.

Tut­ki­mus­ten mukaan tuu­li­voi­maa vas­tus­taa vain vähem­mis­tö – myön­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen kas­vaa koke­muk­sen myö­tä.

Tek­no­lo­gia kehit­tyy, mut­ta suu­rin muu­tos on jär­jes­tel­mäs­sä

Vaik­ka tuu­li­voi­ma­lat itses­sään kehit­ty­vät koko ajan, suu­rim­mat muu­tok­set tapah­tu­vat säh­kö­jär­jes­tel­män tasol­la. Tule­vai­suu­den niin sanot­tu säh­kö­jär­jes­tel­mä 2.0 perus­tuu usei­den rat­kai­su­jen yhdis­tel­mään.

– Säh­kö­jär­jes­tel­mä 2.0 raken­tuu tuu­li­voi­man, aurin­ko­voi­man, säh­kö­akus­to­jen ja kysyn­tä­jous­ton varaan, Pel­to­maa sanoo,

Akku­va­ras­tot ja kulu­tus­jous­to tasa­pai­not­ta­vat vaih­te­le­vaa tuo­tan­toa, ja digi­taa­li­set rat­kai­sut mah­dol­lis­ta­vat nopean rea­goin­nin.

– Kun koti­ta­lou­det saa­daan mukaan kulu­tus­jous­toon, jär­jes­tel­mään syn­tyy val­ta­va jous­to­mas­sa, jol­la on suu­ri vai­ku­tus koko säh­kö­jär­jes­tel­män toi­min­taan, Pel­to­maa tote­aa.

Pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta tämä näkyy eri­tyi­ses­ti säh­kö­so­pi­muk­sis­sa ja kulu­tuk­sen ajoi­tuk­ses­sa.

– Tuu­li­voi­ma tuo jär­jes­tel­mään hin­ta­vaih­te­lua. Kiin­teä­hin­tai­nen sopi­mus suo­jaa sil­tä, mut­ta pörs­si­säh­köl­lä ja jous­tol­la voi myös sääs­tää, jos omaa kulu­tus­ta pys­tyy ajoit­ta­maan, Pel­to­maa sanoo.

Entä pien­tuu­li­voi­ma ja oma­va­rai­suus?

Pien­tuu­li­voi­ma kiin­nos­taa eri­tyi­ses­ti maa­ti­lo­ja ja oma­va­rai­suut­ta tavoit­te­le­via kiin­teis­tö­jä, mut­ta sen roo­li jää tois­tai­sek­si rajal­li­sek­si.

– Sama luon­non­la­ki pätee pie­nis­sä kuin suu­ris­sa­kin voi­ma­lois­sa: tuu­li­voi­ma­lan pitää pääs­tä rei­lus­ti met­sän lat­vus­ton ylä­puo­lel­le, jot­ta tuo­tan­to on jär­ke­vää, Pel­to­maa tote­aa.

– Val­ta­kun­nal­li­ses­ti pien­tuu­li­voi­ma jää mar­gi­naa­li­sek­si rat­kai­suk­si, mut­ta yksit­täi­sis­sä koh­teis­sa se voi toi­mia, kun las­kel­mat teh­dään huo­lel­la, hän lisää.

Ilman tuu­li­voi­maa Suo­mes­sa oli­si mer­kit­tä­väs­ti nykyis­tä kal­liim­pi säh­kö.

Mitä pien­ta­loa­suk­kaan oli­si hyvä ymmär­tää?

Tuu­li­voi­ma ei ole irral­li­nen ilmiö, vaan osa koko­nai­suut­ta, joka vai­kut­taa jokai­sen säh­kön­käyt­tä­jän arkeen. Sen ansios­ta Suo­mi on voi­nut irtau­tua fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta, paran­taa huol­to­var­muut­taan ja pitää säh­kön hin­nan koh­tuul­li­se­na.

– Ilman tuu­li­voi­maa säh­kön hin­ta oli­si Suo­mes­sa aivan eri tasol­la. Sen näkee suo­raan Fingri­din säh­kö­jär­jes­tel­män tilan­ne­ku­vas­ta, Pel­to­maa sanoo.

Samal­la hän muis­tut­taa kriit­ti­sen tie­don­lu­ku­tai­don mer­ki­tyk­ses­tä.

– Tuu­li­voi­mas­ta liik­kuu pal­jon vaih­toeh­tois­ta tie­toa, joka ei perus­tu tut­ki­muk­seen. Pää­tök­sen­teos­sa ja mie­li­pi­teis­sä pitäi­si aina kat­soa, mihin tie­to oikeas­ti perus­tuu, Pel­to­maa pai­not­taa.

Kan­nat­ta­vuus syn­tyy pit­käs­tä näky­mäs­tä

Tuu­li­voi­ma­loi­den talou­del­li­nen kan­nat­ta­vuus ei raken­nu vain het­kel­li­sen säh­kön hin­nan varaan, vaan ennen kaik­kea pit­kä­jän­tei­sen toi­min­taym­pä­ris­tön, rahoi­tuk­sen ja säh­kön­myyn­ti­so­pi­mus­ten koko­nai­suu­teen. Pel­to­maan mukaan uusiu­tu­van ener­gian tuo­tan­to­han­ke tar­vit­see toteu­tuak­seen pää­sään­töi­ses­ti pit­kä­ai­kai­sen säh­kön­myyn­ti­so­pi­muk­sen eli PPA-sopi­muk­sen, jos­sa sitou­du­taan yleen­sä noin 10–15 vuo­den säh­kön toi­mi­tuk­seen sovi­tuin ehdoin ja hin­noin.

– Tuu­li­puis­tol­le tämä antaa rahoi­tuk­sen ja säh­kö­nos­ta­jal­le suo­jan säh­kön hin­ta­pii­keil­tä, wpd Suo­mi Oy:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Heik­ki Pel­to­maa sanoo.

Vii­me vuo­sien haas­teet eivät hänen mukaan­sa joh­du niin­kään tuu­li­voi­man sää­pe­rus­tei­ses­ta luon­tees­ta, vaan toi­min­taym­pä­ris­tön nopeis­ta muu­tok­sis­ta, kuten Venä­jän säh­kön­tuon­nin äkil­li­ses­tä päät­ty­mi­ses­tä, vart­ti­ta­se­mark­ki­nois­ta, hin­noit­te­lun muu­tok­sis­ta ja tuu­li­voi­man niin sano­tus­ta kan­ni­ba­li­saa­tios­ta eli tilan­tees­ta, jos­sa run­sas saman­ai­kai­nen tuo­tan­to pai­naa mark­ki­na­hin­taa alas.

– Haas­teek­si nykyi­sis­sä sopi­muk­sis­sa ei suin­kaan ole tuu­li­voi­man luon­ne, vaan toi­min­taym­pä­ris­tös­sä tapah­tu­neet muu­tok­set, Pel­to­maa koros­taa.

Kun täl­lai­sia muu­tok­sia tapah­tuu vas­ta sopi­mus­ten alle­kir­joit­ta­mi­sen jäl­keen, nii­tä ei ole voi­tu huo­mioi­da inves­toin­ti­pää­tök­sis­sä. Pel­to­maan mukaan tämä on vai­kea yhtä­lö mil­le tahan­sa pit­käi­käi­sel­le ener­giain­ves­toin­nil­le.

– Muu­tok­set, jot­ka ovat tul­leet voi­maan PPA-sopi­muk­sen alle­kir­joit­ta­mi­sen jäl­keen ja joi­ta ei ole voi­tu huo­mioi­da sopi­mus­ta teh­des­sä, ovat tur­miol­li­sia mil­le tahan­sa inves­toin­nil­le. Tuu­li­voi­ma ei ole täs­sä poik­keus, Pel­to­maa tote­aa.

Samal­la hajau­tet­tu uusiu­tu­va ener­gian­tuo­tan­to voi kui­ten­kin vah­vis­taa myös krii­sia­jan ener­gia­tur­vaa, mitä wpd Suo­mi avaa tar­kem­min artik­ke­lis­saan Hajau­tet­tu ener­gian­tuo­tan­to tuo tur­vaa krii­siai­ka­na.