Mar­ras­kuu on tääl­lä – se iha­na kuu­kausi, jol­loin aurin­ko käy Suo­mes­sa lähin­nä tar­kis­ta­mas­sa, että olem­me yhä ole­mas­sa, ja ensi­lu­mi ilmes­tyy ete­lään yhtä yllä­tyk­sel­li­ses­ti kuin aina ennen­kin. Lapis­sa pauk­kuu jo tal­vi sii­hen mal­liin, että siel­lä päin ei ole enää kysy­mys tar­vi­taan­ko läm­mi­tys­tä.

Ete­läs­sä­kin on jo jou­dut­tu vähin­tään­kin kokei­le­maan, vie­lä­kö pat­te­rit muis­ta­vat miten läm­mi­te­tään. Enää ei olla sii­nä syys­kuun “ihan hyvin pär­jää vil­la­su­kil­la” ‑vai­hees­sa, vaan sii­nä loka­kuun jäl­kim­mäi­sen puo­lis­kon “ehkä näi­tä nup­pe­ja voi­si pik­kai­sen vään­tää” ‑tilas­sa. Saa näh­dä, mil­lai­nen tal­vi tulee. Vii­me tal­vi oli leu­to – sitä edel­li­nen sit­ten taas muis­tut­ti, mitä tar­koit­taa 30 asteen pak­ka­nen ja ulko-oven avaa­mi­nen kuin kävi­si läpi pakas­ti­men taka­sei­nän.

Tämän kuu­kau­den pää­ju­tus­sa Mark­ku Hei­kin­hei­mo vie mei­dät hybri­di­läm­mi­tyk­sen maa­il­maan, jos­sa vaih­toeh­to­ja on enem­män kuin lou­naal­la salaat­ti­baa­ris­sa. Mark­ku raken­si taloon­sa vii­si (!) eri läm­mi­tys­vaih­toeh­toa – jois­ta maa­läm­pö on nyt pää­roo­lis­sa ja Jäs­pin öljy/­puu-kak­sois­kat­ti­la toi­mii vara­te­ho­na. Ja nime­no­maan toi­mii.

Mark­ku oli­si voi­nut hakies­saan maa­läm­pöä tie­na­ta 4000 euroa kii­kut­ta­mal­la prii­ma­kun­toi­sen kak­sois­kat­ti­lan­sa kaa­to­pai­kal­le – ja var­mas­ti joku lomak­kei­siin miel­ty­nyt sie­lu oli­si sii­tä ilah­tu­nut. Mut­ta Mark­ku käyt­ti maa­lais­jär­keä: mik­si ihmees­sä heit­tää pois lai­te, joka pelaa kuin junan ves­sa (van­hat kun­non pika­ju­nat) ja voi toi­mia vie­lä vuo­si­kym­me­niä?

Sik­si kat­ti­la jäi. Ja hyvä niin – se on kuin läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien vara­ge­ne­raat­to­ri: aina val­mii­na, jos maa­läm­pö­pump­pu päät­tää juu­ri pahim­paan pak­ka­seen pitää tau­ko­päi­vän tai säh­kön hin­ta loik­kaa yllät­täen kat­toon kuin keväi­nen poro.

Direk­tii­vin syö­ve­rei­hin – ja takai­sin
Loka­kuus­sa alan ammat­ti­lai­set kokoon­tui­vat Hel­sin­gin Mes­su­kes­kuk­seen käy­mään läpi val­mis­te­lus­sa ole­vaa Raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tii­viä (EPBD). Jos et ole vie­lä tutus­tu­nut itse direk­tii­vi­teks­tiin, niin älä huo­li – se ei kar­kaa mihin­kään. Voit lukea sitä vaik­ka uni­lääk­kee­nä. Jo ensim­mäi­sen kap­pa­leen jäl­keen alkaa sil­mä­luo­mi pai­naa sii­hen mal­liin, että uni­so­vel­luk­set­kin voi­si­vat kateel­li­si­na seu­ra­ta vie­res­tä.

Mut­ta hyvä uuti­nen on tämä: Läm­möl­lä-leh­ti on kah­lan­nut tämän pape­ri­puun läpi, tii­vis­tä­nyt olen­nai­sen ja kir­joit­ta­nut sii­tä sel­ko­kie­li­set jutut. Jos haluat oikeas­ti ymmär­tää, mitä EPBD tar­koit­taa sinul­le, etkä halua viet­tää kah­ta iltaa kepu­li­kons­tein kah­vin ja soke­rin varas­sa, käy luke­mas­sa verk­ko­leh­tem­me artik­ke­lit.

Jut­tu­vink­ke­jä kii­tos – ennen kuin pak­ka­nen vie täry­kal­vot
Läm­möl­lä-leh­teä teh­dään luki­joil­le. Jos sinul­la on aihe mie­les­sä – ihmet­te­lyä, kysy­myk­siä, tari­noi­ta, koke­muk­sia tai ilmiöi­tä – hei­tä roh­keas­ti ide­aa toi­mi­tuk­seen. Par­haat jutut syn­ty­vät usein juu­ri sii­tä, kun luki­ja miet­tii: ”Oli­si kiva, jos joku selit­täi­si tämän jär­ke­väs­ti.”

Me tar­tum­me nii­hin. Ja pian niis­tä pää­see jo luke­maan Läm­möl­lä-verk­ko­leh­des­sä – ter­mos­pul­lo kai­na­los­sa tai ilman.

Läm­möl­lä,
Toni Deger­lund
pää­toi­mit­ta­ja