Huh­ti­kuun pää­ju­tus­sa pääs­tään kur­kis­ta­maan maa­läm­mön maa­il­maan mie­hen kaut­ta, joka ei ole todel­la­kaan mikään eili­sen tee­ren poi­ka näis­sä asiois­sa. Tam­pe­reel­la asu­va Arto Tim­pe­ri teki jo 90-luvun lopul­la rat­kai­sun, joka sil­loin herät­ti enem­män kul­mien kohot­te­lua kuin nyök­käyk­siä: hän veti öljy­läm­mi­tyk­sen yli puna­ky­näl­lä ja tila­si tilal­le maa­läm­mön.

Raken­ta­ja yrit­ti vie­lä kään­tää pää­tä, mut­ta tur­haan. Arto piti lin­jan­sa ja aika nopeas­ti sama raken­ta­ja kyse­li, sai­si­ko tuo­da asiak­kai­ta kat­so­maan tätä “eri­kois­ta” rat­kai­sua. Näin ne ajat muut­tu­vat. Tänään sama rat­kai­su on monel­le jo itses­tään­sel­vyys.

Mut­ta ehkä vie­lä mie­len­kiin­toi­sem­paa on se, mitä tapah­tui, kun Arto uusi pump­pun­sa rei­lu vuo­si sit­ten. Vaik­ka kysees­sä on ener­gia­tek­nii­kan kon­ka­ri, hän päät­ti teh­dä asiat perus­teel­li­ses­ti ja pyy­si tar­jouk­set noin 20 toi­mit­ta­jal­ta. Kak­si­kym­men­tä.

Tar­jouk­sia tuli kyl­lä. Mut­ta yllät­tä­vän hil­jais­ta oli sen jäl­keen. Moni ei enää palan­nut asi­aan lain­kaan. Täs­sä koh­taa herää väki­sin­kin kysy­mys: menee­kö alal­la niin hyvin, ettei kaup­po­ja tar­vit­se enää aktii­vi­ses­ti vie­dä maa­liin? Vai onko asia­kas­pal­ve­lus­sa vie­lä hie­man teke­mis­tä?

Vas­taus­ta en anna. Mut­ta jokai­nen voi teh­dä omat joh­to­pää­tök­sen­sä.

Arton tär­kein vies­ti on lopul­ta hyvin yksin­ker­tai­nen: maa­läm­pöä ei kan­na­ta ostaa pelk­kä­nä lait­tee­na. Se on koko­nai­suus. Asen­nus, huol­to, varao­sat, tuki ja se kuu­lui­sa tun­ne sii­tä, että hom­ma toi­mii vie­lä vuo­sien pääs­tä­kin. Nämä rat­kai­se­vat enem­män kuin yksit­täi­nen tek­ni­nen spek­si.

Toi­sin sanoen: kan­nat­taa vali­ta toi­mi­ja, jos­ta jää hyvä fii­lis. Se on yllät­tä­vän usein myös se oikea valin­ta.

Ja sit­ten se ikui­nen kysy­mys: kan­nat­taa­ko maa­läm­pö? Vas­taus on, kuten aina, että riip­puu. Mut­ta kun neliöi­tä alkaa ker­tyä vähän enem­män, kuten Tim­pe­rin noin 250 neliön talos­sa, alkaa yhtä­lö usein kal­lis­tua maa­läm­mön puo­lel­le. Alkuin­ves­toin­ti kir­pai­see, mut­ta pit­käs­sä juok­sus­sa sääs­töä syn­tyy. Ja kuten elä­mäs­sä yleen­sä­kin, pit­kä juok­su on se, jos­sa nämä pelit rat­kais­taan.

Maa­lis­kuu oli Läm­möl­lä-leh­del­le muu­ten­kin vauh­di­kas kuu­kausi. Olem­me kier­tä­neet tapah­tu­mia, jois­sa puhu­taan asiois­ta välil­lä mel­koi­sen ras­kaal­la ammat­ti­kie­lel­lä. Mei­dän teh­tä­väm­me on kään­tää se suo­mek­si. Ihan taval­li­sek­si suo­mek­si. Sel­lai­sek­si, jota voi lukea ilman, että tar­vit­see sana­kir­jaa tai kol­mea tut­kin­toa.

Ja ilmei­ses­ti täl­le on tar­vet­ta.

Maa­lis­kuus­sa Läm­möl­lä-verk­ko­leh­des­sä kävi lähes 90 000 luki­jaa. Se on uusi ennä­tys. Seu­raa­va etap­pi, 100 000 kävi­jää kuu­kau­des­sa, ei ole enää mikään kau­kai­nen haa­ve, vaan enem­män­kin lähes­ty­vä mut­ka mat­kal­la.

Ei huo­no “pie­nel­le” nic­he-medial­le.

Lopuk­si pie­ni käy­tän­nön muis­tu­tus: vaik­ka läm­mi­tys­kausi alkaa olla täl­tä erää pake­tis­sa, nyt on itse asias­sa erin­omai­nen het­ki huol­taa lait­teis­tot kun­toon. Sil­loin kun kaik­ki toi­mii, ei tule huol­let­tua. Ja sit­ten kun ei toi­mi, ollaan jo vähän myö­häs­sä.

Ja ei huol­ta. Koh­ta kes­kus­te­lu kään­tyy vii­len­nyk­seen. Vii­meis­tään sii­nä vai­hees­sa, kun ensim­mäi­nen hel­le­aal­to iskee ja suo­ma­lai­nen alkaa jäl­leen ker­ran miet­tiä, mik­si tääl­lä on näin kuu­ma sisäl­lä.

Sii­hen­kin meil­lä on tulos­sa jut­tua.

Pysy­kää taa­juuk­sil­la.

Läm­möl­lä,
Toni Deger­lund
pää­toi­mit­ta­ja