Vii­me vuo­den aika­na Suo­mes­sa vaih­det­tiin edel­leen yllät­tä­vän pal­jon elin­kaa­ren­sa pää­hän tul­lei­ta öljy­kat­ti­loi­ta uusiin – vaik­ka tar­jol­la oli 4 000 euron tuki öljy­läm­mi­tyk­ses­tä luo­pu­mi­seen. Moni kil­pai­lut­ti rin­nal­le ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun tai maa­läm­mön, mut­ta lopul­li­nen pää­tös kal­lis­tui usein uuden öljy­kat­ti­lan puo­lel­le: kus­tan­nus pysyi hal­lit­ta­va­na, tek­niik­ka oli tut­tu ja ennen kaik­kea läm­pöä riit­ti kovim­mil­la­kin pak­ka­sil­la. Ura­koit­si­joi­den ja Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­sen näke­myk­set piir­tä­vät sel­keän kuvan: öljy­läm­mi­tyk­sel­lä – eri­tyi­ses­ti hybri­di­nä ja uusiu­tu­vil­la polt­toai­neil­la – on edel­leen vah­va roo­li suo­ma­lai­ses­sa pien­ta­lo­kan­nas­sa.

Van­ha kat­ti­la tuli tien­sä pää­hän – uusi tilal­le oli usein jär­ki­rat­kai­su

Öljy­läm­mi­tys elää Suo­mes­sa mur­ros­vai­het­ta. Jul­ki­nen kes­kus­te­lu on jo pit­kään ohjan­nut aja­tuk­sia koh­ti “öljys­tä pois” ‑rat­kai­su­ja, ja val­tion 4 000 euron tuki on lisän­nyt pai­net­ta luo­pu­mi­seen. Sil­ti vii­me vuo­den aika­na mones­sa pan­nu­huo­nees­sa teh­tiin pää­tös, joka ei some­kes­kus­te­luis­sa aina saa pals­ta­ti­laa: van­ha öljy­kat­ti­la kor­vat­tiin täy­sin uudel­la öljy­kat­ti­lal­la.

Yksi tyy­pil­li­nen tari­na on Espoos­ta, jos­sa LVI-Pal­ve­lu Ham­mar Oy:n yrit­tä­jä Oiva Ham­mar vaih­toi asiak­kaal­leen lähes 40 vuot­ta pal­vel­leen kat­ti­lan uuteen. Van­ha kat­ti­la oli aikan­sa tuo­te: hyö­ty­suh­de jäi sel­väs­ti jäl­keen nyky­tek­nii­kas­ta ja ris­ki ongel­mil­le alkoi kas­va­maan juu­ri sil­loin, kun nii­tä vähi­ten halu­taan – kes­kel­lä tule­vaa tal­vea ja läm­mi­tys­kaut­ta.

– Ei öljy­läm­mi­tyk­ses­tä kan­na­ta luo­pua, jos on muu­ten toi­mi­va jär­jes­tel­mä, Oiva Ham­mar kiteyt­tää.

– Täs­sä Espoon koh­tees­sa van­ha kat­ti­la oli jo lähes 40 vuot­ta van­ha. Se oli oman aikan­sa tek­niik­kaa ja hyö­ty­suh­de jäi sel­väs­ti nyky­kat­ti­lois­ta jäl­keen. Samal­la näh­tiin, että se alkaa olla sii­nä iäs­sä, että ongel­mia voi­si tul­la juu­ri kes­kel­lä läm­mi­tys­kaut­ta, Ham­mar ker­too.

Ham­ma­rin mukaan läh­tö­koh­tai­ses­ti vaih­toeh­dot käy­tiin läpi. Asiak­kaal­le las­ket­tiin hin­nat myös maa­läm­möl­le ja öljy­läm­mi­tyk­sen koko­nai­suu­des­saan kor­vaa­val­le ilma­ve­si­läm­pö­pum­pul­le, mut­ta kun koko­nai­suut­ta kat­sot­tiin rehel­li­ses­ti – ja huo­mioi­tiin kiin­teis­tön öljyn­ku­lu­tuk­sen mal­til­li­suus – uusi öljy­kat­ti­la alkoi näyt­tää yhä jär­ke­väm­mäl­tä.

– Ei ollut mitään jär­keä vaih­taa koko­naan uut­ta läm­mi­tys­muo­toa, kos­ka öljyn kulu­tus oli kui­ten­kin ihan mal­til­li­nen jo ennen kat­ti­lan­vaih­toa­kin, Ham­mar sanoo.

Tätä näkö­kul­maa tois­ti moni muu­kin ura­koit­si­ja: jos talo on öljy­läm­mi­tyk­sel­le suun­ni­tel­tu, jär­jes­tel­mä on muu­ten kun­nos­sa ja kulu­tus on koh­tuul­li­nen, uuden kat­ti­lan tuo­ma hyö­ty (var­muus, parem­pi hyö­ty­suh­de, huo­let­to­muus) voi olla asiak­kaal­le arvok­kaam­pi kuin jär­jes­tel­män täy­del­li­nen uusi­mi­nen.

Hin­ta­lap­pu rat­kai­see – ja erot ovat monel­le lii­an suu­ria

Kun ura­koit­si­jat kuva­si­vat vii­me vuo­den pää­tök­siä, yksi tee­ma nousi ylit­se mui­den: kus­tan­nus. Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu tai maa­läm­pö kiin­nos­taa, tar­jouk­sia pyy­de­tään – mut­ta eurot rat­kai­se­vat.

Ham­ma­rin koh­tees­sa uusi öljy­kat­ti­la asen­nuk­si­neen aset­tui noin 9 000 euron luok­kaan. Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu oli­si ollut sel­väs­ti kal­liim­pi ja maa­läm­pö vie­lä enem­män.

– Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu oli noin kuusi ton­nia kal­liim­pi ja maa­läm­pö yli kymp­pi, suu­rin piir­tein 12 ton­nia enem­män, Ham­mar ker­too.

Saman suun­tai­sia hin­tae­ro­ja kuvai­li myös LVI Holo­pai­nen Oy:n yrit­tä­jä Jari Holo­pai­nen. Hänen mukaan­sa tyy­pil­li­ses­sä koh­tees­sa uuden öljy­kat­ti­lan koko­nai­suus put­ki­muu­tok­si­neen, uusi­ne sunt­tei­neen ja mui­ne tar­vit­ta­vi­ne töi­neen jää usein sel­väs­ti edul­li­sem­mak­si kuin vaih­toeh­toi­set läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät.

– Kun las­ket­tiin asiak­kail­le eri vaih­toeh­to­ja, uusi öljy­kat­ti­la oli yleen­sä noin 8 000 euron luok­kaa. Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu taas noin 15 000 ja maa­läm­pö noin 30 000 euroa, Holo­pai­nen tote­aa.

Holo­pai­nen muis­tut­taa myös, että pelk­kä han­kin­ta­hin­ta ei vie­lä ker­ro koko totuut­ta, jos kat­so­taan jär­jes­tel­mien elin­kaar­ta ja pit­kä­ai­kais­ta käyt­tö­var­muut­ta.

– Öljy­kat­ti­loi­den ja öljy­polt­ti­moi­den käyt­töiäs­tä ver­rat­tu­na maa­läm­pö­pump­pui­hin tai ilma­ve­si­läm­pö­pump­pui­hin puhu­taan yllät­tä­vän vähän. Luin muu­ta­ma vuo­si sit­ten Ruot­sin vakuu­tus­yh­tiöi­den tut­ki­mus­tu­lok­sen, jos­sa maa­läm­pö­pump­pu­jen kompres­so­rei­den ker­rot­tiin rik­kou­tu­van noin 15 vuo­den käy­tön jäl­keen ja pois­toil­ma­läm­pö­pump­pu­jen käyt­töiän ole­van noin seit­se­män vuot­ta, Holo­pai­nen ker­too.

Put­ki- ja Pol­tin­pal­ve­lu Leh­to­sen yrit­tä­jä Mar­ko Leh­to­nen näki saman: moni ikäih­mi­nen, joka asuu öljy­läm­mit­tei­ses­sä oma­ko­ti­ta­los­sa, halu­aa ennen kaik­kea var­mis­taa asu­mi­sen jat­ku­vuu­den ilman suur­ta vel­ka­taak­kaa tai remont­ti­kaa­os­ta.

– Kun kysees­sä on van­ha elä­ke­läi­nen, niin kyl­lä he sit­ten lopul­ta pää­tyi­vät aika usein sii­hen, että lai­te­taan uusi kat­ti­la, kun vaih­toeh­dot ja nii­den kus­tan­nuk­set käy­tiin läpi, Leh­to­nen ker­too.

Leh­to­sen mukaan taus­tal­la on usein hyvin käy­tän­nöl­li­nen ajat­te­lu. Moni van­hem­pi asu­kas halu­aa pär­jä­tä omas­sa talos­saan niin pit­kään kuin mah­dol­lis­ta eikä läh­de enää täs­sä vai­hees­sa raken­ta­maan koko läm­mi­tys­jär­jes­tel­mää uusik­si, jos nykyi­nen perus­rat­kai­su on muu­ten toi­mi­va.

– Kyl­lä se monel­la menee niin, että yri­te­tään asua sii­nä omas­sa talos­sa niin pit­kään kuin pys­ty­tään. Sil­loin uusi öljy­kat­ti­la on mones­sa tapauk­ses­sa se jär­ke­vin ja rau­hal­li­sin rat­kai­su, Leh­to­nen sanoo.

Kun öljyn kulu­tus on alle 2000 lit­raa vuo­des­sa, takai­sin­mak­suai­ka on täs­sä koko­nai­suu­des­sa aivan ole­ma­ton ver­rat­tu­na mui­hin vaih­toeh­toi­hin, Oiva Ham­mar pai­not­taa.

4 000 euron tuki ei aina ole 4 000 euroa hyö­tyä

Moni miel­tää tuen suo­ra­vii­vai­sek­si: “saat 4 000 euroa, kun luo­vut öljys­tä”. Ura­koit­si­joi­den puhees­sa koros­tui kui­ten­kin arjen todel­li­suus: luo­pu­mi­nen tar­koit­taa myös pur­ka­mis­ta, kul­je­tuk­sia, säi­liö­työ­tä ja usein iso­ja­kin säh­kö­jär­jes­tel­mien muu­tok­sia. Ja juu­ri nämä kulut voi­vat syö­dä tuen nopeas­ti.

Läm­pö-Ölsä Oy:n yrit­tä­jä Timo Knaa­pi sanoo suo­raan, että tuen yhtey­des­sä unoh­tuu usein se, mitä kaik­kea pitää teh­dä, jot­ta öljy­läm­mi­tys voi­daan aidos­ti lopet­taa tur­val­li­ses­ti ja mää­räys­ten mukaan.

– Jos ottaa tuen vas­taan, niin sil­loin pitää luo­pua myös niis­tä öljy­lait­teis­ta. Ja jos on maa-alai­nen säi­liö, niin pur­ka­mi­ses­ta ja romut­ta­mi­ses­ta tulee myös kus­tan­nuk­sia, Knaa­pi muis­tut­taa.

Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Arto Han­nu­la kuvaa tätä tar­kem­min: säi­liön pois­ta­mi­nen tai käy­tös­tä pois­to on pro­ses­si, jos­sa on usei­ta vai­hei­ta ja usein myös yllä­tyk­siä. Jos säi­liö on han­ka­las­sa pai­kas­sa tai maan alla, työs­tä voi tul­la työ­läs – ja kal­lis.

– Se 4 000 euron tuki on äkkiä käy­tet­ty täm­möi­seen. Hom­ma ei ole todel­la­kaan vält­tä­mät­tä ihan help­po ja hal­pa hom­ma, Arto Han­nu­la koros­taa.

Han­nu­lan mukaan tuki­po­li­tii­kas­sa on ollut myös toi­nen ongel­ma: kun tuki tuli mark­ki­noil­le, hin­nat alkoi­vat monien koke­mus­ten mukaan elää.

– Tuki liu­kui joka tapauk­ses­sa hin­toi­hin aika lail­la heti. Sen jäl­keen se on ollut hin­nois­sa, Han­nu­la tote­aa.

Holo­pai­nen sanoo kuul­leen­sa ken­täl­tä samaa, ja pitää ilmiö­tä moraa­li­ses­ti vää­rä­nä.

– Sit­ten ei ikään kuin saa hin­nan alen­nus­ta, vaan saa­kin hin­nan koro­tus­ta. Mikä on mun mie­les­tä kyl­lä moraa­li­ses­ti vää­rin, Holo­pai­nen sanoo.

Var­ma­toi­mi­suus, huol­to­var­muus ja pak­kas­te­ho – öljy ei “hyy­dy” Suo­men tal­veen

Kun Ete­lä-Suo­mes­sa­kin mitat­tiin alku­vuo­des­ta pit­kiä yli 20 asteen pak­kas­jak­so­ja ja Lapis­sa men­tiin rei­lus­ti yli 30 pak­ka­sas­teen, mones­sa talos­sa kon­kre­ti­soi­tui läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien ero: mikä tuot­taa läm­pöä, kun sitä oikeas­ti tar­vi­taan.

Han­nu­la kiteyt­tää öljy­kat­ti­lan edun eri­tyi­ses­ti niis­sä talois­sa, joi­hin öljy­läm­mi­tys on alun perin suun­ni­tel­tu: pat­te­ri­ver­kos­to ja kor­keat meno­ve­den läm­pö­ti­lat.

– Pat­te­ri­ver­kos­to tar­vit­see kor­keat meno­ve­den läm­pö­ti­lat kovil­la pak­ka­sil­la, ja sil­loin öljy­kat­ti­la tuot­taa sen mitä tar­vi­taan ja talos­sa on läm­min, Han­nu­la sanoo.

Tämä kyt­key­tyy myös läm­pö­pump­pu­jen toi­min­ta­lo­giik­kaan. Han­nu­la muis­tut­taa, että ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun teho las­kee pak­ka­sen kiris­tyes­sä. Ja sil­loin jär­jes­tel­mä nojaa vas­tuk­siin, eli käy­tän­nös­sä suo­raan säh­kö­läm­mi­tyk­seen.

– Kun pak­ka­nen menee kovem­mak­si, ilma­läm­pö­pump­pu­jen teho tip­puu. Lähel­lä mii­nus 20 astet­ta todel­li­nen ulos­an­ti voi olla enää noin 3–4 kilowat­tia, Han­nu­la ker­too.

– Esi­mer­kik­si 10 kilowa­tin nimel­lis­te­hoi­ses­ta läm­pö­pum­pus­ta on sil­loin käy­tän­nös­sä jäl­jel­lä vain tuo 3–4 kilowat­tia. Jos talon mitoi­tet­tu tehon­tar­ve on se 10 kilowat­tia, se tar­koit­taa, että sil­lä tehol­la saa­daan pat­te­rei­hin riit­tä­vän kor­kea meno­ve­den läm­pö­ti­la. Kun läm­pö­pum­pun anto­te­ho las­kee ulko­läm­pö­ti­lan muka­na, jär­jes­tel­män säh­kö­vas­tuk­set mene­vät pääl­le, jot­ta meno­ve­den läm­pö­ti­la saa­daan nos­tet­tua riit­tä­vän kor­keak­si, Han­nu­la jat­kaa.

– Läm­pö­pum­pun mal­lis­ta riip­puen kompres­so­ri voi kovil­la pak­ka­sil­la, noin –20 astees­sa, lopet­taa toi­min­tan­sa koko­naan. Sil­loin jär­jes­tel­mä siir­tyy käy­tän­nös­sä suo­ral­le säh­kö­läm­mi­tyk­sel­le, Han­nu­la sanoo.

Kun tähän yhdis­tyy pörs­si­säh­kö, kulut voi­vat nous­ta nopeas­ti. Han­nu­la havain­nol­lis­taa esi­mer­kil­lä, miten muu­ta­ma kal­lis viik­ko voi pai­sut­taa las­kun monel­le sho­kee­raa­vak­si.

– Ei ole yhtään ihme, että tämän vuo­den tam­mi­kuul­ta saat­toi tipah­taa joil­le­kin puo­len­tois­ta ton­nin, kah­den ton­nin­kin säh­kö­las­ku­ja, Han­nu­la tote­aa.

Knaa­pi kuvaa toi­saal­ta samaa käy­tän­nön tasol­la: hän on kuul­lut tilan­teis­ta, jois­sa pel­kän ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun varaan jää­nyt talo ei pysy läm­pi­mä­nä kovim­mil­la pak­ka­sil­la.

– Ihmi­set ovat valit­ta­neet, että ovat todel­la kyl­mäs­sä käm­päs­sä, kun ei sii­nä ilma­ve­si­läm­pö­pum­pus­sa ole riit­tä­nyt pot­ku, Knaa­pi ker­too.

Leh­to­nen puo­les­taan nos­taa esiin pat­te­ri­ver­kos­to­jen todel­li­suu­den: van­ha öljy­läm­mi­tys on usein mitoi­tet­tu kor­keil­le läm­pö­ti­loil­le, eikä mata­lam­mil­la läm­pö­ti­loil­la toi­mi­va jär­jes­tel­mä aina rii­tä ilman laa­jem­pia muu­tok­sia.

– Kun öljyl­lä lai­te­taan 80-asteis­ta vet­tä, ver­sus se, että sin­ne lait­taa 40-asteis­ta, niin kyl­lä­hän sii­nä vähän vii­le­ää tulee, Leh­to­nen tote­aa.

Leh­to­nen avaa asi­aa käy­tän­nön tasol­la vie­lä tar­kem­min. Hänen mukaan­sa mones­sa van­has­sa öljy­läm­mit­tei­ses­sä talos­sa Ouma­nin läm­mön­sää­din ja koko pat­te­ri­ver­kos­to on sää­det­ty sil­le logii­kal­le, että kovil­la pak­ka­sil­la ver­kos­toon syö­te­tään sel­väs­ti kor­keam­paa läm­pö­ti­laa kuin mihin moni mata­la­läm­pöi­nen jär­jes­tel­mä yksin pys­tyy.

– Kun on pari­kym­men­tä pak­kas­ta, niin Ouma­nin käy­rä voi vaa­tia pat­te­ri­ver­kos­toon, vaik­ka 65-asteis­ta vet­tä. Öljy­kat­ti­la taas läm­mit­tää sen kat­ti­la­ve­den hel­pos­ti sin­ne 75–80 astee­seen, ja sen takia siel­tä riit­tää läm­pöä myös käyt­tö­ve­teen, Leh­to­nen ker­too.

Hänen mukaan­sa ongel­ma syn­tyy eri­tyi­ses­ti sil­loin, jos itse läm­mön­läh­de vaih­de­taan, mut­ta van­ha läm­mön­luo­vu­tus­puo­li jäte­tään ennal­leen.

– Suu­rin ongel­ma on se, että lai­te vaih­de­taan, mut­ta ver­kos­to jäte­tään sel­lai­sek­si, mis­sä on vain yksi­le­vyi­set pat­te­rit. Sil­loin läm­mön­luo­vu­tus ei vält­tä­mät­tä enää rii­tä, Leh­to­nen sanoo.

Se näkyy sit­ten suo­raan asu­mis­mu­ka­vuu­des­sa.

– Jos öljy­läm­mi­tyk­sel­le mitoi­tet­tuun taloon aje­taan lii­an mata­lil­la läm­pö­ti­loil­la, niin kyl­lä siel­lä hel­pos­ti voi olla vain 14 astet­ta läm­min­tä. Se joh­tuu juu­ri täs­tä, Leh­to­nen tote­aa.

Rat­kai­su ei vält­tä­mät­tä ole mah­do­ton, mut­ta usein se vaa­tii lisää työ­tä ja lisä­kus­tan­nuk­sia.

– Var­maan ensi kesä­nä­kin on pal­jon hom­mia sii­nä, että jou­du­taan vaih­ta­maan pak­sum­pia tai muu­ten parem­min läm­pöä luo­vut­ta­via pat­te­rei­ta. Jos talo on alun perin teh­ty öljy­läm­mi­tyk­sen mukaan, niin kyl­lä sen pat­te­ri­puo­len mer­ki­tys koros­tuu heti, Leh­to­nen muis­tut­taa.

Läm­pö­pump­pu on sil­loin hyvä, kun se tuot­taa 70–80 pro­sent­tia vuo­tui­ses­ta ener­gias­ta, mut­ta se vii­mei­nen 20 pro­sent­tia kovil­la pak­ka­sil­la on se, joka voi teh­dä sii­tä toi­saal­ta kal­liin, Arto Han­nu­la pai­not­taa.

Hybri­dit yleis­ty­vät – ja anta­vat peliai­kaa sekä tur­vaa

Yksi haas­tat­te­luis­ta tois­tu­va suun­taus oli hybri­di: öljy ei ole vält­tä­mät­tä “joko tai”, vaan “sekä että”. Moni rat­kai­su raken­ne­taan niin, että läm­pö­pump­pu hoi­taa leu­dot kelit ja öljy on tuke­na pak­ka­sil­la, käyt­tö­ve­des­sä tai vara­jär­jes­tel­mä­nä.

Ham­mar ker­too koh­tees­ta, jos­sa jär­jes­tel­mäs­sä oli jo ilma­läm­pö­pump­pu ja tule­vai­suu­des­sa oli­si mah­dol­lis­ta liit­tää rin­nal­le myös ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu. Lisäk­si kat­ti­las­sa oli mah­dol­li­suus myös säh­kö­vas­tuk­sel­le. Eli jär­jes­tel­mäs­sä on val­miik­si jo jous­toa.

– Tämä Espoo­seen asen­net­tu kat­ti­la on jo itses­sään hybri­di. Kat­ti­las­sa on mah­dol­li­suus käyt­tää joko öljyä tai säh­köä, Ham­mar ker­too,

Han­nu­la näkee hybri­din eri­tyi­sen jär­ke­vä­nä: auto­ma­tii­kal­la voi­daan vali­ta edul­li­sin ja toi­mi­vin läm­mön­läh­de. Ja jär­jes­tel­mä tekee sen käyt­tä­jäl­leen hel­pok­si.

– Hybri­di­jär­jes­tel­mät ovat erit­täin jär­ke­viä. Auto­ma­tiik­ka hoi­taa ja valit­see auto­maat­ti­ses­ti, mis­sä vai­hees­sa on kan­nat­ta­vam­paa siir­tää läm­mi­tys öljyl­le, Han­nu­la koros­taa.

Poh­jois-Suo­mes­sa ja eri­tyi­ses­ti Lapin alu­eel­la toi­mi­va Pol­tin­huol­to Arto Nis­ka­la Oy:n yrit­tä­jä Arto Nis­ka­la tuo samaan tee­maan poh­joi­sen näkö­kul­man: epä­var­muu­den aika­na ihmi­set arvos­ta­vat vaih­toeh­to­ja ja huol­to­var­muut­ta. Nis­ka­lan mukaan uusi öljy­kat­ti­la antaa peliai­kaa ennen kuin teh­dään seu­raa­va iso pää­tös.

– Kyl­lä öljy­kat­ti­la kan­nat­taa uusia, jos on muu­ten toi­mi­va ja hyvä jär­jes­tel­mä. Sä saat itsel­le­si enem­män peliai­kaa ja pys­tyt pun­ta­roi­maan parem­min eri vaih­toeh­to­ja, Nis­ka­la sanoo.

Nis­ka­la puhuu myös käy­tän­nön hybri­dis­tä, jos­sa puu ja öljy täy­den­tä­vät toi­si­aan ja myö­hem­min jär­jes­tel­mään voi­daan liit­tää esi­mer­kik­si ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu. Aja­tus on yksin­ker­tai­nen: eri läm­mi­tys­muo­dot tuo­vat arkeen jous­ta­vuut­ta ja var­muut­ta. Puu toi­mii mones­sa talos­sa edel­leen hyvä­nä perus­läm­mön läh­tee­nä, mut­ta kii­rei­ses­sä arjes­sa on tär­ke­ää, että läm­pöä saa tar­vit­taes­sa hel­pos­ti myös ilman yli­mää­räis­tä työ­tä.

– Mones­sa talos­sa on edel­leen puu­läm­mi­tys muka­na, ja se toi­mii oikein hyvin. Mut­ta jos arki on kii­reis­tä eikä ehdi läm­mit­tää puil­la koko ajan, niin on hyvä, että jär­jes­tel­mäs­sä on öljy val­mii­na tuke­na. Sil­loin läm­mi­tys toi­mii var­mas­ti ja hel­pos­ti tilan­tees­sa kuin tilan­tees­sa, Nis­ka­la sanoo.

Hänen mukaan­sa juu­ri tämä jous­ta­vuus tekee hybri­di­jär­jes­tel­mis­tä monel­le toi­mi­van rat­kai­sun.

– Kun jär­jes­tel­mäs­sä on useam­pi vaih­toeh­to, pys­tyy valit­se­maan tilan­teen mukaan. Se tuo tur­vaa arkeen ja tekee läm­mi­tyk­ses­tä huo­mat­ta­vas­ti huo­let­to­mam­paa, Nis­ka­la tote­aa.

Nis­ka­la ker­too myös mie­len­kiin­toi­ses­ta ilmiös­tä Oulun seu­dul­ta, jos­sa kau­ko­läm­pö on vii­me vuo­si­na laa­jen­tu­nut monil­le alueil­le. Sen seu­rauk­se­na jois­sa­kin kiin­teis­töis­sä lähes uudet öljy­kat­ti­lat ovat jää­neet tar­peet­to­mik­si. Nis­ka­la on osta­nut näi­tä kat­ti­loi­ta edul­li­ses­ti ja asen­ta­nut nii­tä uudel­leen koh­tei­siin, jois­sa van­ha kat­ti­la on tul­lut tien­sä pää­hän.

– Oulus­ta on tul­lut muu­ta­mia tosi hyvä­kun­toi­sia, lähes uusia kat­ti­loi­ta vas­taan. Kun talo on siir­ty­nyt kau­ko­läm­pöön, kat­ti­la jää tar­peet­to­mak­si. Ne on saa­nut hyvin edul­li­ses­ti ja pys­tyy asen­ta­maan toi­seen koh­tee­seen jär­ke­vään hin­taan, Nis­ka­la ker­too.

Samal­la toi­mi­va tek­niik­ka saa uuden elä­män eikä hyvä­kun­toi­sia lait­tei­ta tar­vit­se tur­haan kul­jet­taa romu­tet­ta­vak­si. Nis­ka­lan mie­les­tä se on myös ympä­ris­tön kan­nal­ta jär­ke­vä rat­kai­su.

Uusi kat­ti­la = uusi hyö­ty­suh­de, uusi luo­tet­ta­vuus – ja pit­kä käyt­töi­kä

Haas­tat­te­luis­sa koros­tui myös se, että “uusi öljy­kat­ti­la” ei tar­koi­ta samaa kuin 1980-luvun tek­niik­ka. Uusien ja nyky­ai­kais­ten kat­ti­loi­den hyö­ty­suh­teet ovat paran­tu­neet, auto­ma­tiik­ka on kehit­ty­nyt ja jär­jes­tel­mät ovat usein val­miim­pia hybri­diin kuin ennen.

Ham­mar ver­taa suo­raan: edel­li­nen kat­ti­la pal­ve­li 40 vuot­ta – eikä hän näe syy­tä, mik­si uusi ei voi­si yltää samaan.

– Edel­li­nen oli asuk­kaal­la 40 vuot­ta. Eikä tämä ole sen huo­nom­pi, joten vähin­tään saman tämä­kin kes­tää, Ham­mar tote­aa.

Han­nu­la­kin muis­tut­taa, että kat­ti­lan käyt­töi­kä voi olla hyvin­kin pit­kä. Ja hybri­dis­sä jopa pidem­pi, kos­ka kat­ti­la ei jou­du teke­mään kaik­kea koko ajan.

– Kat­ti­lan käyt­töi­kä on hyvin hel­pos­ti yli 30 vuot­ta. Ja jos se on tosi­aan hybri­di­käy­tös­sä, niin hyvin hel­pos­ti men­nään jo yli 50 vuot­ta, Han­nu­la sanoo.

Täs­sä koh­taa moni ura­koit­si­ja nos­ti esiin myös arjen rea­lis­mia: jos talos­sa asuu iäkäs paris­kun­ta ja tavoi­te on tur­val­li­nen, var­ma ja koh­tuu­hin­tai­nen läm­mi­tys seu­raa­vat 10–15 vuot­ta, kymp­pi­ton­nien lisäin­ves­toin­ti voi tun­tua yksin­ker­tai­ses­ti yli­mi­toi­te­tul­ta.

– Eihän sem­moi­siin täm­möi­sis­sä tapauk­sis­sa kan­na­ta sat­sa­ta enää mitään kym­me­niä tuhan­sia, Han­nu­la kom­men­toi.

On har­ha­ku­vi­tel­ma, että öljy­läm­mi­tyk­ses­tä pitäi­si luo­pua. Sen voi unoh­taa. Fos­sii­li­ses­ta pyri­tään toki eroon, ja hyvä niin, mut­ta ei se sil­ti tar­koi­ta, että on pak­ko siir­tyä pel­käs­tään säh­kö­poh­jai­seen läm­mi­tyk­seen, Arto Han­nu­la koros­taa.

Uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy, mie­li­ku­vat – ja tie­don puu­te

Useam­pi haas­ta­tel­ta­va pala­si samaan ongel­maan: moni ei tun­ne uusiu­tu­vaa läm­mi­ty­söl­jyä tai ei hah­mo­ta, että öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä voi jat­kaa elä­mään­sä fos­sii­li­sen sijaan uusiu­tu­val­la polt­toai­neel­la.

Ham­mar kokee, että öljy­läm­mi­tys­tä on lei­mat­tu tur­haan, vaik­ka tek­no­lo­gia ja polt­toai­neet ovat muut­tu­neet.

– Vähän tur­haa puhet­ta, jos­sa ei aina tie­de­tä mis­tä puhu­taan. Pila­taan tahal­laan öljy­läm­mi­tyk­sen mai­ne, vaik­ka öljy­läm­mi­tys­tä voi­si käyt­tää ja jat­kaa myös uusiu­tu­val­la polt­toai­neel­la, Ham­mar tote­aa.

Han­nu­la sanoo suo­raan, että ter­mit ja mark­ki­na­ni­met eivät avau­du usein­kaan kulut­ta­jal­le. Ja sik­si vies­ti ei tun­nu mene­vän peril­le.

– Ter­mi uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy ei ole monel­le sel­keäs­ti­kään avau­tu­nut täy­sin. Eikä se vält­tä­mät­tä avau­du­kaan, kun ter­mis­sä on muka­na öljy ‑sana, joka tun­tuu ole­van se huo­no jut­tu, Han­nu­la ker­too.

Han­nu­la nos­taa myös esiin uusiu­tu­van polt­toai­neen omi­nai­suuk­sia, jot­ka jää­vät jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa usein sivuun: hiuk­kas­pääs­töt ja rik­ki, haju ja käyt­tö­mu­ka­vuus.

– HVO-poh­jai­ses­sa bio­öl­jys­sä hiuk­kas­pääs­töt ovat todel­la pie­net. Rik­kiä ei ole lain­kaan. Ja käyt­tä­jän kan­nal­ta bio­öl­jy on lähes haju­ton, Han­nu­la tote­aa.

Nis­ka­la puo­les­taan muis­tut­taa, että käy­tän­nön ken­täl­lä vas­taan tulee myös uusia haas­tei­ta – Esi­mer­kik­si syt­ty­mi­seen liit­ty­viä kysy­myk­siä kyl­mäs­sä tulee vas­taan, jos olo­suh­teet ja lait­teis­to eivät ole kun­nos­sa, Arto Nis­ka­la sanoo.

Hänen vies­tin­sä on sel­vä: jär­jes­tel­mä pitää ymmär­tää koko­nai­suu­te­na ja huol­to-osaa­mi­nen on olen­nais­ta, jos­sa kan­nat­taa luot­taa ammat­ti­lai­siin.

– Tämä maa­il­ma ei ole vie­lä niin val­mis kuin hel­pos­ti luu­li­si. Sik­si on tär­ke­ää ker­toa näis­tä asiois­ta fak­toi­hin perus­tuen, Nis­ka­la koros­taa.

Mar­ko Leh­to­nen nos­taa samas­sa yhtey­des­sä esiin myös sen, että uusiu­tu­vil­la polt­toai­neil­la voi­si olla nykyis­tä isom­pi roo­li eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun säh­kö on kal­lis­ta ja säh­kö­verk­ko kuor­mit­tuu pak­kas­jak­soil­la.

– Jos uusiu­tu­vaa polt­toai­net­ta saa­tai­siin jär­ke­väm­min mark­ki­naan, vaik­ka vero­tuk­sen kaut­ta, niin oli­si­han se hyvä, että sil­loin kovil­la pak­ka­sil­la ei tar­vit­si­si kuor­mit­taa säh­kö­verk­koa niin pal­jon, vaan voi­tai­siin ajaa enem­män öljyl­lä ja pie­nem­mäl­lä säh­köl­lä, Leh­to­nen sanoo.

Kaik­ki eivät valit­se samaa – ja se on koko jutun ydin

Haas­tat­te­luis­ta piir­tyy myös kuva, jos­sa yhtä “oike­aa” rat­kai­sua ei ole. Joil­le­kin öljys­tä luo­pu­mi­nen on jär­ke­vää, toi­sil­le uusi kat­ti­la on jär­ke­vin, kol­man­sil­le hybri­di tuo par­haat puo­let molem­mis­ta. Rat­kai­se­vaa on koh­de, pat­te­ri­ver­kos­to, asuk­kaan elä­män­ti­lan­ne, bud­jet­ti ja ris­kin­sie­to­ky­ky.

Timo Knaa­pi kri­ti­soi myös sitä, että ken­täl­lä liik­kuu toi­mi­joi­ta, jot­ka lupaa­vat lii­kaa ja mitoit­ta­vat tai myy­vät rat­kai­su­ja vää­rin. Ja seu­rauk­set näky­vät sen jäl­keen kyl­mi­nä taloi­na ja kor­jaus­pu­he­lui­na.

– Luva­taan kai­ken näköi­siä, mit­kä ei oikeas­ti pidä paik­kaan­sa, Knaa­pi tote­aa.

Arto Nis­ka­la ker­too saa­neen­sa vas­taa­vas­ti tänä­kin tal­ve­na yhtey­den­ot­to­ja ihmi­sil­tä, joi­den koti on jää­nyt lii­an vii­leäk­si ja apua hae­taan jäl­ki­kä­teen. Usein kii­rees­sä ja kovas­sa pak­ka­ses­sa.

– On minul­le­kin alku­vuo­des­ta useam­pi­kin soit­ta­nut, että käm­päs­sä on täl­lä het­kel­lä vain 14 läm­min­tä vaik­ka läm­pö­pump­pu pyö­rii täy­sil­lä, Nis­ka­la ker­too.

Myös Leh­to­nen sanoo, että juu­ri tämä tal­vi toi mones­sa koh­tees­sa kon­kreet­ti­ses­ti esiin sen, mik­si van­ho­ja mut­ta vie­lä hyvä­kun­toi­sia öljy­lait­tei­ta ei kan­na­ta häti­köi­den hävit­tää.

– Tänä tal­ve­na tuli hyvin näky­viin se, että jos on suht hyvä­kun­toi­set lait­teet, niin ne kan­nat­taa ilman muu­ta säi­lyt­tää täl­lai­si­na tal­ven var­ti­joi­na. Sit­ten sii­hen rin­nal­le voi teh­dä, vaik­ka ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun tai muun hybri­din, Leh­to­nen tote­aa.

Hänen mie­les­tään juu­ri hybri­di on mones­sa van­has­sa kiin­teis­tös­sä kaik­kein jär­ke­vin tie eteen­päin.

– Kyl­lä sii­nä on ilman muu­ta aja­tus­ta. Ei kaik­kea tar­vit­se repiä pois ker­ral­la, vaan voi teh­dä vai­heit­tain ja jät­tää sen var­man rat­kai­sun sin­ne taus­tal­le, Leh­to­nen sanoo.

Kun ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun rin­nal­le ase­te­taan öljy­läm­mi­tyk­sen perus­vah­vuus, nopea ja var­ma läm­mön­tuot­to sekä mah­dol­li­suus varau­tu­mi­seen esi­mer­kik­si aggre­gaa­til­la, ymmär­tää mik­si monen pan­nu­huo­nees­sa pää­dyt­tiin uusi­maan kat­ti­la eikä luo­pu­maan sii­tä koko­naan.

– Kun sul­la on säi­liös­sä tava­raa, niin läm­mi­tys toi­mii. Ja aggre­gaa­til­la saa tar­vit­taes­sa polt­ti­men ja pum­put toi­mi­maan samal­la tava­ral­la, jota sul­la on siel­lä säi­liös­sä jo muu­ten­kin val­mii­na, Ham­mar ker­too.

Lue myös tämä artik­ke­li: Talo­tek­nii­kan “var­ma nak­ki” – mik­si Läm­sät pää­tyi­vät uuteen öljy­kat­ti­laan, vaik­ka tar­jol­la oli­si ollut 4 000 euron luo­pu­mis­tu­ki?