Uusiu­tu­va polt­to­öl­jy voi vähen­tää läm­mi­tyk­sen elin­kaa­ren aikai­sia kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä jopa 90 pro­sent­tia ilman koko läm­mi­tys­jär­jes­tel­män uusi­mis­ta. Mik­si fos­sii­lis­ta vaih­toeh­toa puh­taam­pi polt­toai­ne ei sit­ten ole jo syr­jäyt­tä­nyt perin­teis­tä läm­mi­ty­söl­jyä? St1 uusiu­tu­vien tuot­tei­den arvo­ket­jun joh­ta­ja Olli Lah­den­pe­rä avaa uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den nyky­ti­lan­net­ta, hin­nan ja saa­ta­vuu­den haas­tei­ta sekä tule­vai­suu­den mah­dol­li­suuk­sia. Hänen mukaan­sa ener­gia­siir­ty­mäs­sä ei ole yhtä kai­kil­le sopi­vaa rat­kai­sua. Ja myös nykyi­sel­lä öljy­läm­mi­tys­tek­nii­kal­la voi olla paik­kan­sa tule­vai­suu­des­sa.

Suo­ma­lai­nen läm­mit­tä­jä on vii­me vuo­si­na jou­tu­nut miet­ti­mään ener­gia­va­lin­to­jaan aivan uudel­la taval­la. Venä­jän hyök­käys­so­ta Ukrai­nas­sa, Lähi-idän konflik­tit ja ener­gia­mark­ki­noi­den voi­mak­kaat hin­ta­vaih­te­lut ovat osoit­ta­neet, kuin­ka nopeas­ti maa­il­man tapah­tu­mat voi­vat näkyä koti­ta­lou­den läm­mi­tys­kus­tan­nuk­sis­sa.

Samal­la kes­kus­te­lu fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta luo­pu­mi­ses­ta on kiih­ty­nyt. Läm­pö­pum­put, säh­kö­kat­ti­lat ja muut säh­köi­set läm­mi­tys­rat­kai­sut ovat yleis­ty­neet, mut­ta Suo­mes­sa on edel­leen pal­jon pien­ta­lo­ja, jois­sa käy­tös­sä ole­va öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä on tek­ni­ses­ti toi­min­ta­kun­toi­nen.

Onko täl­lai­nen jär­jes­tel­mä väis­tä­mät­tä tien­sä pääs­sä, vai voi­si­ko sen ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia pie­nen­tää vaih­ta­mal­la fos­sii­li­sen polt­toai­neen uusiu­tu­vaan?

Läm­möl­lä-leh­ti kysyi asi­aa suo­ma­lai­sen ener­giayh­tiö St1 uusiu­tu­vien tuot­tei­den arvo­ket­jun joh­ta­jal­ta Olli Lah­den­pe­räl­tä.

Lah­den­pe­rä tar­kas­te­lee ener­gia­siir­ty­mää laa­jas­ta näkö­kul­mas­ta. Hänen vas­tuu­alu­ee­seen­sa kuu­lu­vat uusiu­tu­vat tuot­teet, joi­den kehi­tyk­seen vai­kut­ta­vat pait­si tek­no­lo­gia ja raa­ka-ainei­den saa­ta­vuus myös kan­sain­vä­li­nen kysyn­tä, vero­tus ja poliit­ti­set pää­tök­set.

Hänen vies­tin­sä on sel­keä: fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den käyt­tö vähe­nee, mut­ta siir­ty­mä ei tapah­du yhdes­sä yös­sä eikä kaik­kial­la samal­la taval­la.

Uusiu­tu­va polt­to­öl­jy voi­daan ottaa käyt­töön ilman suur­ta remont­tia

Uusiu­tu­va HVO-polt­to­öl­jy on yksi vaih­toeh­to pien­ta­loa­suk­kaal­le, joka halu­aa vähen­tää nykyi­sen läm­mi­tys­jär­jes­tel­män­sä ilmas­to­vai­ku­tuk­sia.

HVO on lyhen­ne englan­nin­kie­li­ses­tä ter­mis­tä Hydrot­rea­ted Vege­table Oil. Kysees­sä on vety­kä­sit­te­le­mäl­lä val­mis­tet­tu uusiu­tu­va hii­li­ve­ty­polt­toai­ne, jon­ka raa­ka-ainei­na voi­daan käyt­tää esi­mer­kik­si käy­tet­ty­jä pais­to­ras­vo­ja sekä elin­tar­vi­ke- ja met­sä­teol­li­suu­den sivu­vir­to­ja.

St1 myy läm­mi­tys­käyt­töön tar­koi­tet­tua HVO-polt­toai­net­ta nimel­lä St1 RE uusiu­tu­va polt­to­öl­jy.

Lah­den­pe­rän mukaan HVO on omi­nai­suuk­sil­taan hie­man taval­lis­ta fos­sii­lis­ta die­sel­polt­toai­net­ta kevyem­pää ja palaa puh­taam­min. Sitä voi­daan käyt­tää myös sata­pro­sent­ti­se­na fos­sii­li­sen läm­mi­ty­söl­jyn kor­vaa­ja­na.

– Tyy­pil­li­ses­ti läm­mi­tys­lait­teis­to ei tar­vit­se muu­tok­sia. Mah­dol­li­nen muu­tos­tar­ve kos­kee yleen­sä lie­kin­tun­nis­ti­men sää­töä, jol­la var­men­ne­taan toi­min­ta. Ylei­ses­ti on tär­ke­ää, että läm­mi­tys­lait­teis­to huol­le­taan ja tar­kis­te­taan sään­nöl­li­ses­ti toi­min­ta­var­muu­den takaa­mi­sek­si, Lah­den­pe­rä ker­too.

Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­taa, ettei toi­mi­vaa öljy­kat­ti­laa, pol­tin­ta tai polt­toai­ne­säi­liö­tä yleen­sä tar­vit­se vaih­taa pel­käs­tään sik­si, että fos­sii­li­ses­ta läm­mi­ty­söl­jys­tä siir­ry­tään HVO-polt­toai­nee­seen.

Ennen polt­toai­neen vaih­ta­mis­ta on sil­ti jär­ke­vää var­mis­taa lait­teis­ton sovel­tu­vuus ja mah­dol­li­set sää­tö­tar­peet ammat­ti­tai­toi­sel­ta öljy­läm­mi­ty­su­ra­koit­si­jal­ta.

Myös­kään säi­liö­tä ei Lah­den­pe­rän mukaan tar­vit­se läh­tö­koh­tai­ses­ti tyh­jen­tää, sil­lä fos­sii­li­nen läm­mi­ty­söl­jy ja HVO ovat kes­ke­nään sekoi­tet­ta­vis­sa.

Öljy­läm­mit­tä­jä voi siten siir­tyä uusiu­tu­vaan polt­toai­nee­seen vähi­tel­len esi­mer­kik­si seu­raa­vien täyt­tö­ker­to­jen yhtey­des­sä.

Toi­mi­vaa öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mää ei yleen­sä tar­vit­se uusia, vaik­ka fos­sii­li­nen läm­mi­ty­söl­jy vaih­de­taan uusiu­tu­vaan HVO-polt­toai­nee­seen.

Jopa 90 pro­sen­tin pääs­tö­vä­hen­nys – mut­ta mitä luku tar­koit­taa?

Uusiu­tu­van HVO-polt­to­öl­jyn mer­kit­tä­vin etu on mah­dol­li­suus vähen­tää kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä.

Lah­den­pe­rän mukaan jäte­poh­jai­sis­ta raa­ka-aineis­ta val­mis­tet­tu HVO voi vähen­tää polt­toai­neen koko elin­kaa­ren aikai­sia kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä jopa 90 pro­sent­tia ver­rat­tu­na fos­sii­li­seen polt­toai­nee­seen.

Täs­sä on kui­ten­kin tär­keä ymmär­tää, mitä pääs­tö­vä­hen­nyk­sel­lä tar­koi­te­taan.

Kyse ei ole sii­tä, että HVO polt­ta­mi­ses­ta ei syn­tyi­si lain­kaan hii­li­diok­si­dia. Myös uusiu­tu­va polt­toai­ne vapaut­taa palaes­saan hii­li­diok­si­dia.

Ero fos­sii­li­seen polt­toai­nee­seen syn­tyy sii­tä, mis­tä polt­toai­neen hii­li on peräi­sin ja mil­lai­set kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töt sen tuo­tan­nos­ta ja käy­tös­tä aiheu­tu­vat koko elin­kaa­ren aika­na.

– Pääs­tö­vä­hen­nyk­set las­ke­taan tuot­teen koko elin­kaa­ren ajal­ta eli raa­ka-aineen keräyk­ses­tä ja kul­je­tuk­ses­ta polt­toai­neen val­mis­tuk­sen ja jake­lun kaut­ta aina sii­hen asti, kun polt­toai­ne pol­te­taan ener­giak­si. Las­ken­ta teh­dään EU uusiu­tu­van ener­gian direk­tii­vin mukai­sel­la mene­tel­mäl­lä, jos­sa tuot­teen elin­kaa­ri­pääs­tö­jä ver­ra­taan fos­sii­li­seen ver­tai­luar­voon, Lah­den­pe­rä selit­tää.

Todel­li­nen pääs­tö­vä­hen­nys riip­puu muun muas­sa käy­te­tyis­tä raa­ka-aineis­ta, val­mis­tus­pro­ses­sis­ta ja toi­mi­tus­ket­jus­ta. Sik­si jopa 90 pro­sen­tin vähen­nys­tä ei pidä tul­ki­ta jokai­sen HVO-tuot­teen auto­maat­ti­sek­si pääs­tö­vä­hen­nyk­sek­si.

HVO puh­taam­mal­la pala­mi­sel­la on myös käy­tän­nön mer­ki­tys­tä. Lah­den­pe­rän mukaan uusiu­tu­va polt­toai­ne sisäl­tää fos­sii­lis­ta vaih­toeh­toa vähem­män epä­puh­tauk­sia.

Puh­taam­pi pala­mi­nen voi vähen­tää pala­mis­pe­räis­ten epä­puh­tauk­sien muo­dos­tu­mis­ta, mut­ta se ei pois­ta läm­mi­tys­jär­jes­tel­män sään­nöl­li­sen huol­lon tar­vet­ta.

Lon­too­lai­sen pubin pais­to­ras­vas­ta läm­mi­ty­se­ner­gi­aa

Uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den val­mis­tuk­ses­sa kiin­nos­ta­vaa on myös se, mis­tä raa­ka-aineet tule­vat.

St1 hyö­dyn­tää tuo­tan­nos­saan muun muas­sa elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­den jäte- ja sivu­vir­to­ja sekä met­sä­teol­li­suu­des­ta saa­ta­via raa­ka-ainei­ta.

Lah­den­pe­rä ker­too, että yhtiö kerää raa­ka-ainei­ta Poh­jois-Euroo­pas­ta ja täy­den­tää nii­tä kan­sain­vä­li­sil­lä han­kin­noil­la.

Yksi esi­merk­ki on käy­tet­ty pais­to­ras­va.

– Kerääm­me Poh­jois-Euroo­pas­sa ruo­ka­teol­li­suu­den jäte- ja sivu­vir­to­ja kan­sain­vä­lis­ten syöt­tö­ai­nei­den lisäk­si. Teem­me osan volyy­mis­tä män­työl­jys­tä eriy­te­tys­tä jakees­ta, ja esi­mer­kik­si Englan­nis­sa kerääm­me lon­too­lais­ten pubien käy­te­tyt pais­to­ras­vat, jot­ka mei­dän pro­ses­sis­sam­me muut­tu­vat HVO-polt­to­öl­jyk­si, Lah­den­pe­rä ker­too.

Aja­tus on kon­kreet­ti­nen: raa­ka-aine, joka on jo pal­vel­lut alku­pe­räi­ses­sä käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­saan, voi­daan jalos­taa uudel­leen ener­giak­si.

Täl­lai­sil­la kier­to­ta­lou­teen perus­tu­vil­la rat­kai­suil­la on mer­ki­tys­tä, kun fos­sii­li­sia raa­ka-ainei­ta pyri­tään kor­vaa­maan uusiu­tu­vil­la.

Samal­la ne nos­ta­vat esiin uuden ongel­man. Jäte- ja sivu­vir­to­ja ei ole saa­ta­vil­la rajat­to­mas­ti, ja samois­ta raa­ka-aineis­ta kil­pai­lee yhä useam­pi toi­mia­la.

Mik­si uusiu­tu­va polt­to­öl­jy mak­saa enem­män?

Pien­ta­loa­suk­kaan näkö­kul­mas­ta uusiu­tu­van polt­toai­neen kiin­nos­ta­vuus rat­kais­taan usein vii­meis­tään tilaus­vai­hees­sa.

Vaik­ka HVO ympä­ris­tö­hyö­dyt ovat mer­kit­tä­viä ja sen käyt­töön­ot­to voi onnis­tua ilman suur­ta remont­tia, fos­sii­lis­ta vaih­toeh­toa kor­keam­pi hin­ta muo­dos­taa monel­le kyn­nyk­sen.

Lah­den­pe­rän mukaan hin­tae­roa selit­tää ennen kaik­kea kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­ta­sa­pai­no.

– Uusiu­tu­van polt­toai­neen kysyn­tä on täl­lä het­kel­lä suu­rem­paa kuin tuo­tan­to, mikä pitää hin­nan kor­keal­la. Vähä­pääs­töis­ten ener­gia­läh­tei­den kehit­tä­mi­nen vaa­tii inves­toin­te­ja ja mark­ki­nan kehit­ty­mis­tä, Lah­den­pe­rä tote­aa.

Uusiu­tu­vis­ta raa­ka-aineis­ta kil­pai­le­vat myös muut käyt­tö­koh­teet.

Esi­mer­kik­si len­to­lii­ken­tees­sä uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den käyt­töä pyri­tään lisää­mään, ja uusiu­tu­van len­to­polt­toai­neen eli SAF tuo­tan­to tar­vit­see osit­tain samo­ja raa­ka-ainei­ta kuin HVO.

Myös bio­polt­toai­nei­den jake­lu- ja sekoi­te­vel­voit­teet vai­kut­ta­vat kysyn­tään.

Kun raa­ka-ainei­ta ohjau­tuu yhä enem­män lii­ken­teen käyt­töön, nii­den saa­ta­vuus ja mark­ki­na­hin­ta voi­vat hei­jas­tua myös läm­mi­tys­polt­toai­nei­siin.

Lah­den­pe­rän mukaan uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn yleis­ty­mis­tä hidas­ta­vat eri­tyi­ses­ti kol­me asi­aa: hin­ta, saa­ta­vuus ja tie­don puu­te.

Kulut­ta­jien kiin­nos­tus on kui­ten­kin kas­va­nut.

– Kulut­ta­jien kiin­nos­tus läm­mi­tys­polt­toai­nei­siin on kas­va­nut, ja HVO on tul­lut var­tee­no­tet­ta­va vaih­toeh­to nor­maa­lil­le läm­mi­tys­polt­toai­neel­le, Lah­den­pe­rä ker­too.

Vero­tus ja poliit­ti­set pää­tök­set vai­kut­ta­vat hin­taan

Uusiu­tu­van polt­toai­neen hin­taa ei rat­kais­ta pel­käs­tään jalos­ta­mol­la.

Sii­hen vai­kut­ta­vat myös vero­tus, jake­lu­vel­voit­teet, EU sään­te­ly sekä eri ener­gia­muo­toi­hin koh­dis­tu­vat poliit­ti­set pää­tök­set.

Lah­den­pe­rä koros­taa, että näil­lä rat­kai­suil­la on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus uusiu­tu­van ja fos­sii­li­sen polt­toai­neen väli­seen hin­tae­roon.

Esi­mer­kik­si vero­tuk­sen muu­tok­set voi­vat kaven­taa tuot­tei­den välis­tä hin­tae­roa, vaik­ka se ei vält­tä­mät­tä tar­koit­tai­si uusiu­tu­van polt­toai­neen abso­luut­ti­sen hin­nan las­ke­mis­ta.

Kulut­ta­jal­le tämä on olen­nai­nen ero.

Uusiu­tu­va vaih­toeh­to voi muut­tua suh­teel­li­ses­ti kil­pai­lu­ky­kyi­sem­mäk­si myös sil­loin, kun fos­sii­li­sen polt­toai­neen kus­tan­nuk­set kas­va­vat.

Toi­saal­ta tuo­tan­to­tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen, uudet raa­ka-aineet ja tuo­tan­to­ka­pa­si­tee­tin lisään­ty­mi­nen voi­vat tule­vai­suu­des­sa paran­taa uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den saa­ta­vuut­ta.

Hin­ta­ke­hi­tyk­sen ennus­ta­mi­nen on sil­ti vai­ke­aa, sil­lä mark­ki­naan vai­kut­ta­vat monet saman­ai­kai­set teki­jät.

Maa­il­man krii­sit näky­vät suo­ma­lai­sen läm­mit­tä­jän kuk­ka­ros­sa

Ener­gian hin­nan voi­mak­kaat vaih­te­lut ovat vii­me vuo­si­na kon­kre­ti­soi­neet, kuin­ka kan­sain­vä­li­set krii­sit vai­kut­ta­vat myös taval­li­sen suo­ma­lai­sen arkeen.

Venä­jän hyök­käys­so­ta Ukrai­nas­sa on muut­ta­nut Euroo­pan ener­gia­mark­ki­noi­ta perus­teel­li­ses­ti. Lähi-idän konflik­tit puo­les­taan ovat lisän­neet epä­var­muut­ta öljy­mark­ki­noil­la.

Eri­tyi­ses­ti Per­sian­lah­den öljy­kul­je­tuk­sil­le kes­kei­sen Hor­muzin­sal­men tur­val­li­suus­ti­lan­ne on tär­keä kan­sain­vä­li­sen öljy­kau­pan kan­nal­ta.

Suo­ma­lai­sen öljy­läm­mit­tä­jän näkö­kul­mas­ta vai­ku­tuk­set näky­vät polt­toai­neen hin­ta­na ja sen vaih­te­lui­na.

Lah­den­pe­rän mukaan kan­sain­vä­li­set krii­sit ovat nos­ta­neet maa­il­man­mark­ki­na­hin­to­ja ja teh­neet polt­toai­ne­han­kin­to­jen ajoit­ta­mi­ses­ta aiem­paa tär­keäm­pää.

Sik­si myös toi­mi­tuse­rän kool­la ja mak­su­ta­val­la voi olla mer­ki­tys­tä koti­ta­lou­den talou­den­hal­lin­nas­sa.

– Kun asia­kas voi mak­saa eris­sä tai ottaa pie­nem­män toi­mi­tuse­rän, täs­tä on sel­keäs­ti hyö­tyä käy­tet­tä­vän rahan bud­je­toin­tia aja­tel­len, ja se jät­tää enem­män rahaa muu­hun käyt­töön. Samoin kul­je­tuse­rien koko antaa mah­dol­li­suu­den opti­moi­da han­kin­taa hin­taa vas­ten, Lah­den­pe­rä ker­too.

Pie­nem­pi toi­mi­tuse­rä voi hel­pot­taa kas­san­hal­lin­taa ja mah­dol­lis­taa han­kin­to­jen ajoit­ta­mi­sen, mut­ta se ei auto­maat­ti­ses­ti tar­koi­ta hal­vem­paa lit­ra­hin­taa. Toi­mi­tus­mää­rän vai­ku­tus koko­nais­kus­tan­nuk­siin kan­nat­taa tar­kis­taa tilaus­het­kel­lä.

Uusiu­tu­van polt­toai­neen suu­rim­mat haas­teet eivät ole enää pel­käs­tään tek­ni­siä. Hin­ta, kes­tä­vien raa­ka-ainei­den saa­ta­vuus ja poliit­tis­ten pää­tös­ten ennus­tet­ta­vuus rat­kai­se­vat, kuin­ka nopeas­ti sen käyt­tö voi yleis­tyä.

Göte­bor­gis­sa uusiu­tu­via polt­toai­nei­ta val­mis­te­taan jo teol­li­ses­sa mit­ta­kaa­vas­sa

Uusiu­tu­vien nes­te­mäis­ten polt­toai­nei­den kehi­tyk­ses­sä yksi mer­kit­tä­vä askel on ollut St1 ja ruot­sa­lai­sen met­sä­teol­li­suus­yh­tiö SCA Göte­bor­gin bio­ja­los­ta­mo.

Lai­tos tuot­taa muun muas­sa uusiu­tu­vaa HVO-die­se­liä ja len­to­lii­ken­teen SAF-polt­toai­net­ta.

Lah­den­pe­rän mukaan bio­ja­los­ta­mo toi­mii täy­del­lä kapa­si­tee­til­la, ja sen toi­min­nas­ta on saa­tu arvo­kas­ta koke­mus­ta eri­tyi­ses­ti eri­lais­ten raa­ka-ainei­den käsit­te­lys­tä ja tuo­tan­non hal­lin­nas­ta.

– Göte­bor­gin bio­ja­los­ta­mo toi­mii täy­del­lä kapa­si­tee­til­la, ja olem­me oppi­neet huo­mat­ta­vas­ti tuot­teis­ta ja raa­ka-ainei­den hal­lin­nas­ta. Oma tuo­tan­to on opet­ta­nut pal­jon bio­polt­toai­nei­den tule­vai­suu­des­ta ja tämän poh­jal­ta suun­taa­maan tar­kem­min inves­toin­te­ja vähä­pääs­töi­siin ener­gia­läh­tei­siin, Lah­den­pe­rä ker­too.

Göte­bor­gin tuo­tan­to osoit­taa, että uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den val­mis­tus on jo teol­lis­ta toi­min­taa eikä pel­käs­tään tule­vai­suu­den kehi­tys­han­ke.

Samal­la se pal­jas­taa, kuin­ka moni­mut­kai­ses­ta koko­nai­suu­des­ta ener­gia­siir­ty­mäs­sä on kyse.

Uusiu­tu­van tuo­tan­non rin­nal­la toi­mii edel­leen fos­sii­li­sia polt­toai­nei­ta val­mis­ta­vaa jalos­tus­teol­li­suut­ta. Lah­den­pe­rän mukaan lai­tos­ten väli­set syner­giae­dut voi­vat piden­tää molem­pien käyt­töi­kää.

Hän muis­tut­taa myös huol­to­var­muu­des­ta.

Fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den kysyn­tä ei katoa het­kes­sä, joten ener­gian­tuo­tan­non ja jalos­tus­ka­pa­si­tee­tin säi­ly­mi­sel­lä Poh­jois­mais­sa on edel­leen mer­ki­tys­tä.

Seu­raa­va suu­ri mah­dol­li­suus löy­tyy met­sä­teol­li­suu­den sivu­vir­rois­ta

Jos uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den kysyn­tä kas­vaa voi­mak­kaas­ti, yksi kes­kei­sim­mis­tä kysy­myk­sis­tä kuu­luu: mis­tä saa­daan riit­tä­väs­ti raa­ka-ainei­ta?

Käy­tet­ty­jä pais­to­ras­vo­ja, elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­den jät­tei­tä ja mui­ta nykyi­siä raa­ka-ainei­ta on saa­ta­vil­la vain rajal­li­ses­ti.

Samaan aikaan uusiu­tu­via polt­toai­nei­ta tar­vi­taan yhä enem­män esi­mer­kik­si len­to- ja tie­lii­ken­tees­sä.

Lah­den­pe­rän mukaan bio­polt­toai­nea­lan on sik­si löy­det­tä­vä uusia kes­tä­viä raa­ka-ainei­ta ja tuo­tan­to­me­ne­tel­miä.

Yksi kiin­nos­ta­va mah­dol­li­suus liit­tyy met­sä­teol­li­suu­teen.

St1 ja SCA kehit­tä­vät Ruot­sin Östran­diin bio­ja­los­ta­mo­han­ket­ta, jos­sa voi­tai­siin hyö­dyn­tää esi­mer­kik­si puun­kuor­ta, sahan­pu­rua sekä uusiu­tu­vaa säh­köä.

– Nykyi­siä bio­polt­toai­nei­den raa­ka-ainei­ta on saa­ta­vil­la vain rajal­li­ses­ti. Bio­polt­toai­nea­lan on löy­det­tä­vä kei­not uusien kes­tä­vien raa­ka-ainei­den hyö­dyn­tä­mi­seen, jot­ta EU bio­polt­toai­nei­ta kos­ke­viin tavoit­tei­siin voi­daan pääs­tä, Lah­den­pe­rä tote­aa.

Hänen mukaan­sa Östran­din han­ke pyr­kii vas­taa­maan juu­ri tähän haas­tee­seen.

Toteu­tues­saan jalos­ta­mo voi­si osoit­taa, kuin­ka met­sä­teol­li­suu­den nykyi­sin hyö­dyn­tä­miä tai muu­ten syn­ty­viä sivu­vir­to­ja voi­daan jalos­taa uuden suku­pol­ven polt­toai­neik­si.

Hank­keen tavoit­tee­na on val­mis­taa tuot­tei­ta, joi­ta voi­tai­siin käyt­tää len­to- ja tie­lii­ken­teen uusiu­tu­via sekä syn­teet­ti­siä polt­toai­nei­ta kos­ke­vien vel­voit­tei­den täyt­tä­mi­seen.

Lah­den­pe­rän mukaan inves­toin­nis­sa täh­dä­tään vuo­teen 2035, jol­loin syn­teet­tis­ten polt­toai­nei­den käyt­töä kos­ke­vien vel­voit­tei­den odo­te­taan ole­van vakiin­tu­neem­pia.

Kyse on kui­ten­kin vie­lä suun­nit­teil­la ole­vas­ta hank­kees­ta, ei pää­te­tys­tä tuo­tan­to­lai­tok­ses­ta.

Mil­jar­di-inves­toin­nit tar­vit­se­vat ennus­tet­ta­van tule­vai­suu­den

Uusien polt­toai­nei­den kehit­tä­mi­nen ja teol­li­sen tuo­tan­non raken­ta­mi­nen vaa­ti­vat suu­ria inves­toin­te­ja.

Sik­si pelk­kä tek­ni­nen mah­dol­li­suus ei rii­tä.

Yri­tys­ten on pys­tyt­tä­vä arvioi­maan, mil­lais­ta kysyn­tää tuot­teil­le on tule­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä ja mil­lai­sek­si nii­den hin­ta­ta­so muo­dos­tuu.

Lah­den­pe­rän mukaan eri­tyi­ses­ti EU sään­te­lyl­lä on suu­ri mer­ki­tys.

– Inves­toin­tiym­pä­ris­tö kehit­ty­vil­le polt­toai­neil­le on haas­ta­va jo tek­nis­ten ris­kien myö­tä, ja ala­ti muut­tu­va lain­sää­dän­tö vai­keut­taa kehi­tys­tä enti­ses­tään. Inves­toin­nit kehit­ty­vien polt­toai­nei­den tuo­tan­toon vaa­ti­vat mit­ta­via pää­omia, min­kä takia yri­tyk­set tar­vit­se­vat pit­kä­ai­kais­ta näky­vyyt­tä polt­toai­nei­den kysyn­tään ja ennus­tet­ta­vuut­ta nii­den hin­ta­ta­soon, Lah­den­pe­rä pai­not­taa.

Tämä on ener­gia­siir­ty­män kes­kei­nen ris­ti­rii­ta.

Uusia tuo­tan­to­lai­tok­sia tar­vi­taan, jot­ta vähä­pääs­töis­ten polt­toai­nei­den tar­jon­ta voi­si kas­vaa. Inves­toin­te­ja on kui­ten­kin vai­kea teh­dä, jos tule­va kysyn­tä, sään­te­ly ja hin­ta­ta­so ovat epä­var­mo­ja.

Lah­den­pe­rä suh­tau­tuu mah­dol­li­suuk­siin myön­tei­ses­ti mut­ta muis­tut­taa, ettei yhtä val­mis­ta rat­kai­sua ole vie­lä ole­mas­sa.

– Täl­lä het­kel­lä ei ole sel­ke­ää rat­kai­sua vähä­pääs­töi­sel­le tule­vai­suu­del­le, vaik­ka­kin osit­tais­rat­kai­su­ja kuten HVO on jo ole­mas­sa, Lah­den­pe­rä tote­aa.

Voi­ko öljy­läm­mi­tyk­sel­lä olla tule­vai­suut­ta ilman fos­sii­lis­ta öljyä?

Suo­ma­lai­sen pien­ta­loa­suk­kaan kan­nal­ta yksi kiin­nos­ta­vim­mis­ta kysy­myk­sis­tä liit­tyy ole­mas­sa ole­van läm­mi­tys­tek­nii­kan tule­vai­suu­teen.

Öljy­läm­mi­tyk­ses­tä puhut­taes­sa läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä ja sii­nä käy­tet­tä­vä polt­toai­ne mene­vät hel­pos­ti sekai­sin.

Öljy­kat­ti­la on läm­mi­tys­lai­te. Fos­sii­li­nen läm­mi­ty­söl­jy puo­les­taan on yksi mah­dol­li­nen ener­gia­läh­de, jol­la kat­ti­laa voi­daan käyt­tää.

Jos sama jär­jes­tel­mä voi hyö­dyn­tää uusiu­tu­vaa polt­toai­net­ta, sen käyt­töä ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se lopet­taa pel­käs­tään fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den vähen­tä­mis­ta­voit­tei­den vuok­si.

Lah­den­pe­rän mukaan öljy­läm­mi­tyk­sel­lä voi olla tule­vai­suu­des­sa nykyis­tä pie­nem­pi mut­ta edel­leen ole­mas­sa ole­va roo­li.

– Öljy­läm­mi­tyk­sel­le löy­tyy jat­kos­sa­kin tule­vai­suus, jos­kin hie­man sup­peam­pi, Lah­den­pe­rä arvioi.

Hän muis­tut­taa, että bio­polt­toai­nei­den sekoi­te­vel­voit­tei­den kas­vu voi lisä­tä uusiu­tu­van ener­gian osuut­ta myös perin­tei­sis­sä nes­te­mäi­sis­sä polt­toai­neis­sa.

Samal­la fos­sii­lis­ten polt­toai­nei­den osuus voi vähen­tyä ilman, että jokai­sen raken­nuk­sen läm­mi­tys­jär­jes­tel­mää uusi­taan välit­tö­mäs­ti.

Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, että öljy­läm­mi­tys oli­si kai­kis­sa tilan­teis­sa paras tai edul­li­sin vaih­toeh­to.

Rat­kai­su riip­puu muun muas­sa nykyi­sen lait­teis­ton kun­nos­ta, raken­nuk­sen ener­gian­ku­lu­tuk­ses­ta, käy­tet­tä­vis­sä ole­vis­ta polt­toai­neis­ta sekä vaih­toeh­tois­ten läm­mi­tys­rat­kai­su­jen kus­tan­nuk­sis­ta.

Hybri­di­läm­mi­tys voi tuo­da jous­ta­vuut­ta ener­gia­va­lin­toi­hin

Yksi mah­dol­li­nen tule­vai­suu­den rat­kai­su on hybri­di­läm­mi­tys, jos­sa sama raken­nus hyö­dyn­tää useam­paa läm­mön­läh­det­tä.

Esi­mer­kik­si ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu voi tuot­taa suu­ren osan raken­nuk­sen tar­vit­se­mas­ta läm­mös­tä, kun taas ole­mas­sa ole­va öljy­kat­ti­la voi toi­mia lisä­läm­mön­läh­tee­nä kovil­la pak­ka­sil­la tai muis­sa tilan­teis­sa, jois­sa läm­pö­pum­pun teho tai talou­del­li­suus ei rii­tä.

Jos kat­ti­las­sa käy­te­tään uusiu­tu­vaa HVO-polt­to­öl­jyä, myös sen fos­sii­li­siin polt­toai­nei­siin perus­tu­vaa riip­pu­vuut­ta voi­daan vähen­tää.

Lah­den­pe­rä ei kui­ten­kaan keho­ta teke­mään suu­ria läm­mi­tys­re­mont­te­ja auto­maat­ti­ses­ti.

– Läm­mi­tys­tek­nii­kan vaih­to on aina iso pro­jek­ti ja hin­ta­va, ja sen tar­ve kan­nat­taa miet­tiä tapaus­koh­tai­ses­ti, Lah­den­pe­rä muis­tut­taa.

Tämä on olen­nai­nen näkö­kul­ma eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun nykyi­nen läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä on hyväs­sä kun­nos­sa ja sen tek­nis­tä käyt­töi­kää on vie­lä jäl­jel­lä.

Uuden läm­mi­tys­jär­jes­tel­män han­kin­ta­hin­nan lisäk­si kan­nat­taa tar­kas­tel­la sen käyt­tö­kus­tan­nuk­sia, huol­to­tar­pei­ta ja odo­tet­ta­vis­sa ole­vaa käyt­töi­kää.

Hybri­di­läm­mi­tyk­ses­sä puo­les­taan on tär­ke­ää, että jär­jes­tel­mät toi­mi­vat tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti yhdes­sä eikä lisät­ty tek­niik­ka tee koko­nai­suu­des­ta tar­peet­to­man moni­mut­kais­ta.

– Kan­nat­taa pitää vaih­toeh­to­ja läm­mi­tyk­sen suh­teen. Edel­li­set vuo­det ovat näyt­tä­neet, että krii­sien sat­tues­sa yksit­täi­seen ener­gia­muo­toon sitou­tu­mi­nen voi olla kal­lis­ta, St1 Olli Lah­den­pe­rä muis­tut­taa.

Bio­kaa­su ja säh­köis­ty­mi­nen muut­ta­vat ener­gia­mark­ki­noi­ta

Vaik­ka HVO on jo nyt käyt­tö­kel­poi­nen vaih­toeh­to fos­sii­li­sel­le läm­mi­ty­söl­jyl­le, Lah­den­pe­rä ei usko nes­te­mäis­ten polt­toai­nei­den säi­lyt­tä­vän nykyis­tä mark­ki­nao­suut­taan tule­vai­suu­des­sa.

Hänen arvion­sa mukaan säh­köis­ty­mi­nen ja bio­kaa­sun käy­tön lisään­ty­mi­nen vähen­tä­vät nes­te­mäis­ten polt­toai­nei­den koko­nai­so­suut­ta.

Kai­kis­sa käyt­tö­koh­teis­sa nes­te­mäi­siä polt­toai­nei­ta ei kui­ten­kaan ole yhtä help­poa kor­va­ta.

Eri­tyi­ses­ti len­to­lii­ken­ne tar­vit­see nii­tä vie­lä pit­kään.

Bio­kaa­sus­sa Lah­den­pe­rä näkee mer­kit­tä­viä mah­dol­li­suuk­sia.

– Bio­kaa­su on yksi var­tee­no­tet­ta­va vaih­toeh­to tule­vai­suu­den uusiu­tu­val­le ener­gial­le. Se samal­la vähen­tää nykyi­sel­lään syn­ty­viä pääs­tö­jä ja lisää pai­kal­lis­ta ener­gian­tuo­tan­toa. Samoin bio­tuot­tee­na se on suh­teel­li­sen hal­pa tapa vähen­tää pääs­tö­jä, Lah­den­pe­rä ker­too.

Bio­kaa­sua voi­daan val­mis­taa esi­mer­kik­si maa­ta­lou­den ja elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­den orgaa­ni­sis­ta sivu­vir­rois­ta.

Sen tuo­tan­to voi vah­vis­taa koti­mais­ta ener­gian­tuo­tan­toa ja tar­jo­ta uusia mah­dol­li­suuk­sia eri­tyi­ses­ti ras­kaal­le lii­ken­teel­le.

St1 onkin laa­jen­ta­nut poh­jois­mais­ta bio­kaa­sun jake­lu­ver­kos­to­aan.

Lah­den­pe­rän mukaan tule­vai­suu­den ener­gia-ase­mil­la voi­daan näh­dä rin­nak­kain eri­lai­sia ener­gia­rat­kai­su­ja.

Ras­kas lii­ken­ne voi hyö­dyn­tää bio­kaa­sua, hen­ki­lö­au­to­lii­ken­ne säh­köä ja käyt­tö­koh­teet, jois­sa säh­köis­ty­mi­nen on vai­keam­paa, uusiu­tu­via nes­te­mäi­siä polt­toai­nei­ta.

Kyse ei siten ole vain yhden polt­toai­neen kor­vaa­mi­ses­ta toi­sel­la, vaan koko ener­gia­jär­jes­tel­män vähit­täi­ses­tä muut­tu­mi­ses­ta.

Tule­vai­suu­den ener­gia­rat­kai­su­ja ei rat­kais­ta yhdel­lä tek­no­lo­gial­la

Lah­den­pe­rän mukaan ener­gia­siir­ty­män lop­pu­tu­los voi hyvin­kin olla jär­jes­tel­mä, jos­sa eri käyt­tö­tar­koi­tuk­siin on tar­jol­la eri­lai­sia vähä­pääs­töi­siä vaih­toeh­to­ja.

Tämä tar­koit­taa myös sitä, ettei kaik­kia raken­nuk­sia, ajo­neu­vo­ja tai teol­li­suu­den pro­ses­se­ja tar­vit­se vält­tä­mät­tä rat­kais­ta samal­la tek­no­lo­gial­la.

Hän pitää kiin­nos­ta­vi­na eri­tyi­ses­ti uusia ener­giain­ves­toin­te­ja, akku­tek­no­lo­gian kehit­ty­mis­tä sekä bio­kaa­sun mah­dol­li­suuk­sia Suo­mes­sa.

Met­sä­teol­li­suu­den sivu­vir­toi­hin perus­tu­vis­sa ener­gia­rat­kai­suis­sa hän näkee myös koti­mais­ta poten­ti­aa­lia.

– Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti toi­voi­sin näke­vä­ni suo­ma­lai­seen met­sään poh­jau­tu­via ener­giain­ves­toin­te­ja tule­vai­suu­des­sa enem­män, Lah­den­pe­rä sanoo.

Samal­la hän muis­tut­taa, että bio­polt­toai­neet eivät ole enää pel­käs­tään kokei­luas­teel­la ole­via tuot­tei­ta.

Mark­ki­noil­la on jo nyt usei­ta eri­lai­sia uusiu­tu­via polt­toai­nei­ta, joil­la voi­daan kor­va­ta fos­sii­li­sia vaih­toeh­to­ja.

Koko­nai­suut­ta ei kui­ten­kaan pidä yksin­ker­tais­taa lii­kaa.

Uusiu­tu­vien polt­toai­nei­den tuo­tan­toon liit­tyy edel­leen kysy­myk­siä raa­ka-ainei­den kes­tä­vyy­des­tä, riit­tä­vyy­des­tä, hin­nois­ta ja sii­tä, mis­sä käyt­tö­koh­teis­sa nii­den hyö­dyn­tä­mi­nen tuot­taa suu­rim­man hyö­dyn.

Säh­köis­ty­mi­nen, läm­pö­pum­put, bio­kaa­su ja uusiu­tu­vat nes­te­mäi­set polt­toai­neet eivät vält­tä­mät­tä ole tois­ten­sa vas­ta­koh­tia. Ne voi­vat myös täy­den­tää toi­si­aan.

Mitä öljy­läm­mit­tä­jän kan­nat­taa teh­dä juu­ri nyt?

Lah­den­pe­rän tär­kein neu­vo suo­ma­lai­sel­le pien­ta­loa­suk­kaal­le on säi­lyt­tää vaih­toeh­dot mah­dol­li­sim­man avoi­mi­na.

Vii­me vuo­sien ener­gia­krii­sit ovat osoit­ta­neet, kuin­ka kal­lis­ta riip­pu­vuus yhdes­tä ener­gia­muo­dos­ta voi pahim­mil­laan olla.

Jos talos­sa on toi­mi­va öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä, sen tule­vai­suut­ta kan­nat­taa arvioi­da rau­has­sa.

Yksi mah­dol­li­suus on siir­tyä uusiu­tu­vaan HVO-polt­to­öl­jyyn. Toi­nen vaih­toeh­to voi olla nykyi­sen jär­jes­tel­män täy­den­tä­mi­nen esi­mer­kik­si läm­pö­pum­pul­la. Jois­sa­kin raken­nuk­sis­sa koko läm­mi­tys­jär­jes­tel­män uusi­mi­nen voi puo­les­taan olla talou­del­li­ses­ti ja tek­ni­ses­ti perus­tel­tua.

Rat­kai­su kan­nat­taa teh­dä raken­nuk­sen todel­li­sen tilan­teen perus­teel­la.

Lah­den­pe­rä muis­tut­taa myös aivan käy­tän­nöl­li­ses­tä asias­ta syk­syn ja tal­ven lähes­tyes­sä.

Kesä- ja tal­vi­laa­tui­sil­la läm­mi­ty­söl­jyil­lä on eri­lai­set kyl­mä­omi­nai­suu­det. Nii­tä voi­daan sekoit­taa, mut­ta riit­tä­vän pak­ka­sen­kes­tä­vyy­den var­mis­ta­mi­sek­si tal­vi­laa­tua on olta­va tar­peek­si.

Polt­toai­neen sopi­vuus kan­nat­taa tar­kis­taa eri­tyi­ses­ti sil­loin, jos säi­liö tai polt­toai­ne­put­kis­to sijait­see kyl­mäs­sä tilas­sa.

Ja vaik­ka ener­gian tule­vai­suut­ta suun­ni­tel­laan vuo­si­kym­me­nik­si eteen­päin, pien­ta­loa­suk­kaan arjes­sa on myös yksin­ker­tai­sem­pia asioi­ta muis­tet­ta­va­na.

Läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä kan­nat­taa huol­taa sään­nöl­li­ses­ti, polt­toai­neen laa­tu var­mis­taa ja tal­ven toi­mi­tuk­set suun­ni­tel­la ajois­sa.

Ener­gia­va­lin­nat voi­vat muut­tua, mut­ta läm­pi­män kodin tar­ve ei katoa.