Suo­mes­sa on edel­leen noin 100 000 öljy­läm­mit­teis­tä pien­ta­loa, mut­ta öljy­läm­mi­tys vuon­na 2026 näyt­tää hyvin eri­lai­sel­ta kuin vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Mones­sa talos­sa öljy­kat­ti­lan rin­nal­le on tul­lut läm­pö­pump­pu, aurin­koe­ner­gi­aa tai tuli­si­ja, ja kat­ti­la toi­mii enää kovim­pien pak­kas­ten aika­na tai vara­läm­mön­läh­tee­nä. Samal­la uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy ja kes­kus­te­lu huol­to­var­muu­des­ta haas­ta­vat aja­tuk­sen sii­tä, että toi­mi­vas­ta öljy­läm­mi­tys­tek­nii­kas­ta pitäi­si aina pääs­tä koko­naan eroon. Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tys ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Arto Han­nu­lan mukaan tule­vai­suu­den avain­sa­na voi olla öljy­läm­mi­tyk­sen sijaan hybri­di.

Kun suo­ma­lai­ses­ta öljy­läm­mi­tyk­ses­tä puhu­taan, mie­li­ku­va laa­haa hel­pos­ti muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen todel­li­suut­ta jäl­jes­sä. Mie­leen saat­taa nous­ta 1970-luvun oma­ko­ti­ta­lo, pan­nu­huo­nees­sa ympä­ri vuo­den käy­vä kat­ti­la ja fos­sii­lis­ta läm­mi­ty­söl­jyä täyn­nä ole­va säi­liö.

Täl­lai­sia­kin talo­ja Suo­mes­sa yhä on, mut­ta koko öljy­läm­mi­tys­kan­taa kuvaa­maan mie­li­ku­va sopii entis­tä huo­nom­min.

Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tys ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Arto Han­nu­lan arvion mukaan Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä noin 100 000, mah­dol­li­ses­ti hie­man yli 100 000 pien­ta­loa, jois­sa öljy­läm­mi­tys on edel­leen muka­na läm­mi­tys­jär­jes­tel­mäs­sä. Pel­käs­tään öljyn varas­sa läm­piä­viä talo­ja hän arvioi ole­van noin 70 000–80 000.

Muu­tos on ollut suu­ri. Vie­lä 2000-luvun alus­sa öljy­läm­mi­tyk­sen pii­ris­sä oli Han­nu­lan mukaan noin 250 000 pien­ta­loa.

Samal­la myös jäl­jel­le jää­nei­den jär­jes­tel­mien roo­li on muut­tu­nut.

– Hyvin toi­mi­va öljy­läm­mi­tys on monel­le ollut luo­tet­ta­va jär­jes­tel­mä. Lait­tei­ta on uusit­tu, auto­ma­tiik­kaa lisät­ty ja ener­gia­te­hok­kuut­ta paran­net­tu. Sen lisäk­si rin­nal­le on tul­lut yhä enem­män läm­pö­pump­pu­ja, ja eri­tyi­ses­ti ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun ja öljy­kat­ti­lan yhdis­tel­mä toi­mii hyvin, Arto Han­nu­la ker­too.

Van­ha kat­ti­la ei vält­tä­mät­tä ole vie­lä van­hus

Suo­ma­lai­sen öljy­läm­mi­tys­kan­nan ikä vaih­te­lee pal­jon. Öljy­läm­mi­tys­tä löy­tyy van­hois­ta rin­ta­ma­mies­ta­lois­ta, mut­ta eri­tyi­sen ylei­nen sii­tä tuli 1960- ja 1970-luvuil­la. Vie­lä 1970- ja 1980-luku­jen vaih­tees­sa öljy ja suo­ra säh­kö­läm­mi­tys kil­pai­li­vat vah­vas­ti pien­ta­lo­jen läm­mi­tys­rat­kai­sui­na.

Kat­ti­lan kor­kea ikä ei kui­ten­kaan auto­maat­ti­ses­ti tar­koi­ta, että lai­te oli­si käyt­tö­kel­vo­ton.

Han­nu­lan mukaan hyväs­sä kun­nos­sa ole­va öljy­kat­ti­la voi kes­tää vuo­si­kym­me­niä. Kat­ti­laa useam­min uusit­ta­va osa on pol­tin. Samal­la van­hem­man­kin jär­jes­tel­män ener­gia­te­hok­kuut­ta voi­daan paran­taa esi­mer­kik­si auto­ma­tii­kal­la ja läm­mi­tyk­sen sää­döl­lä.

Myös itse raken­nus­kan­ta on muut­tu­nut. Ikku­noi­ta ja ovia on uusit­tu, eris­tyk­siä paran­net­tu ja läm­mi­tyk­sen sää­töä kehi­tet­ty. Han­nu­lan mukaan öljy­läm­mit­tei­sen kiin­teis­tön kes­ki­mää­räi­nen kulu­tus on pudon­nut aiem­mas­ta yli 3 000 lit­ras­ta noin 2 000 lit­raan vuo­des­sa.

Sik­si yksit­täi­sen talon läm­mi­tys­rat­kai­sua ei hänen mukaan­sa pitäi­si arvioi­da pel­kän läm­mi­tys­muo­don nimen perus­teel­la.

Yhden läm­mön­läh­teen aika on väis­ty­mäs­sä

Yksi suu­rim­mis­ta muu­tok­sis­ta on hybri­di­läm­mi­tyk­sen yleis­ty­mi­nen.

Hybri­dis­sä talon läm­pöä tuo­te­taan kah­del­la tai useam­mal­la toi­sis­taan poik­kea­val­la ener­gia­läh­teel­lä. Öljy­kat­ti­lan rin­nal­la voi olla esi­mer­kik­si ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu, aurin­koe­ner­gi­aa, puu­ta tai pel­let­tiä käyt­tä­vä jär­jes­tel­mä tai tuli­si­ja.

Aja­tus on yksin­ker­tai­nen: kaik­kien lait­tei­den ei tar­vit­se teh­dä kaik­kea.

Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu voi tuot­taa suu­ren osan vuo­den läm­mi­ty­se­ner­gias­ta hyväl­lä hyö­ty­suh­teel­la. Kun pak­ka­nen kiris­tyy ja raken­nuk­sen tehon­tar­ve kas­vaa, öljy­kat­ti­la voi­daan ottaa avuk­si.

– Ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu toi­mii par­haim­mil­laan leu­dom­mil­la keleil­lä. Kun tar­vi­taan lisää pot­kua, voi­daan öljy­kat­ti­la ottaa mukaan joko auto­maa­tion avul­la tai muu­ten. Kat­ti­la puo­les­taan toi­mii erit­täin hyvin sil­loin, kun tehon­tar­ve on suu­ri, Han­nu­la sanoo.

Ver­taus löy­tyy autoi­lus­ta.

Han­nu­lan mukaan läm­pö­pump­pua ei ole vält­tä­mät­tä jär­ke­vää mitoit­taa tai käyt­tää niin, että se jou­tuu kaik­kein kyl­mim­pi­nä päi­vi­nä jat­ku­vas­ti ääri­ra­joil­leen. Hybri­dis­sä läm­pö­pump­pu voi­daan opti­moi­da olo­suh­tei­siin, jois­sa se on par­haim­mil­laan, ja toi­nen läm­mön­läh­de hoi­taa huip­pu­kuor­mat.

Öljy­läm­mi­tyk­sen tule­vai­suus ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta sitä, että öljy­kat­ti­la läm­mit­tää taloa vuo­den ympä­ri. Kat­ti­la voi olla osa monie­ner­gia­jär­jes­tel­mää, jos­sa se käyn­nis­tyy sil­loin, kun sii­tä saa­daan eni­ten hyö­tyä.

Han­nu­lan omas­sa kodis­sa läm­pö­pump­pu tekee pää­työn

Hybri­di­läm­mi­tys ei ole Han­nu­lal­le vain työ­pöy­dän ääres­sä käsi­tel­tä­vä asia. Myös hänen omas­sa kodis­saan läm­mi­tys perus­tuu ilma­ve­si­läm­pö­pum­pun ja öljy­läm­mi­tyk­sen yhdis­tel­mään.

Pää­asial­li­se­na läm­mön­läh­tee­nä toi­mii ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu. Öljy­kat­ti­la on jätet­ty rin­nal­le kovim­pia pak­ka­sia ja suu­rin­ta läm­mi­tys­te­hon­tar­vet­ta var­ten. Öljy­kat­ti­las­sa Han­nu­la käyt­tää uusiu­tu­vaa polt­toai­net­ta.

Käy­tän­nös­sä juu­ri täl­lai­nen työn­ja­ko ker­too pal­jon sii­tä, mihin suun­taan van­ha öljy­läm­mi­tys­kan­ta voi kehit­tyä. Kysy­mys ei enää vält­tä­mät­tä ole valin­nas­ta öljy tai läm­pö­pump­pu, vaan sii­tä, kan­nat­tai­si­ko ole­mas­sa ole­vis­ta lait­teis­ta raken­taa yhdes­sä toi­mi­va koko­nai­suus.

Aurin­koe­ner­gi­aa­kin voi­daan liit­tää mukaan. Aurin­ko­pa­nee­lien tuot­ta­maa säh­köä voi­daan hyö­dyn­tää esi­mer­kik­si läm­pö­pum­pus­sa tai käyt­tö­ve­den läm­mit­tä­mi­ses­sä. Aurin­ko­ke­räi­mil­lä läm­pöä voi­daan puo­les­taan tuot­taa suo­raan vesi­kier­toi­seen jär­jes­tel­mään.

Hybri­di­läm­mi­tyk­sen idea on työn­ja­ko: läm­pö­pump­pu tekee sen, mis­sä läm­pö­pump­pu on hyvä, ja toi­nen läm­mön­läh­de ottaa vas­tuu­ta sil­loin, kun olo­suh­teet muut­tu­vat.

Öljy­läm­mi­tys­tek­niik­ka ja fos­sii­li­nen öljy ovat eri asioi­ta

Han­nu­la nos­taa haas­tat­te­lus­sa esiin erot­te­lun, joka jää hänen mie­les­tään jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa lii­an usein teke­mät­tä.

Öljy­läm­mi­tys­lait­teis­to ja sii­nä käy­tet­tä­vä polt­toai­ne eivät ole sama asia.

Jos tavoit­tee­na on fos­sii­lis­ten hii­li­diok­si­di­pääs­tö­jen vähen­tä­mi­nen, ole­mas­sa ole­van kat­ti­lan pois­ta­mi­nen ei ole ainoa mah­dol­li­nen rat­kai­su. Toi­nen vaih­toeh­to on vaih­taa fos­sii­li­nen polt­toai­ne uusiu­tu­vaan nes­te­mäi­seen polt­toai­nee­seen.

Suo­mes­sa läm­mi­tys­käy­tös­sä vaih­toeh­to­na on HVO-poh­jai­nen uusiu­tu­va läm­mi­ty­söl­jy.

– Polt­toai­neen vaih­dol­la voi­daan siir­tyä uusiu­tu­vaan ener­gi­aan ilman, että koko toi­mi­vaa läm­mi­tys­jär­jes­tel­mää vaih­de­taan. Uusiu­tu­va polt­toai­ne sovel­tuu lisäk­si erit­täin hyvin hybri­di­jär­jes­tel­mään, jos­sa kat­ti­laa voi­daan tar­vi­ta vain muu­ta­mia ker­to­ja vuo­des­sa, Han­nu­la pai­not­taa.

HVO on niin sanot­tu drop-in-polt­toai­ne, joten sitä voi­daan läh­tö­koh­tai­ses­ti käyt­tää ole­mas­sa ole­vas­sa öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mäs­sä. Han­nu­la suo­sit­te­lee kui­ten­kin polt­toai­neen vaih­don yhtey­des­sä ammat­ti­lai­sen teke­mää tar­kas­tus­ta ja polt­ti­men sää­töä. Myös lie­kin­tun­nis­ti­meen voi olla tar­peen teh­dä muu­tos, kos­ka HVO:n pala­mi­so­mi­nai­suu­det poik­kea­vat fos­sii­li­ses­ta läm­mi­ty­söl­jys­tä.

Mik­si uusiu­tu­vaa läm­mi­ty­söl­jyä ei käy­te­tä enem­män?

Yksi vas­taus löy­tyy hin­nas­ta.

Haas­tat­te­lu­het­kel­lä Han­nu­la arvioi uusiu­tu­van kesä­laa­tui­sen läm­mi­ty­söl­jyn olleen noin 20 sent­tiä lit­ral­ta fos­sii­lis­ta vaih­toeh­toa kal­liim­paa. Hin­tae­ro elää mark­ki­noi­den muka­na, joten kyse on haas­tat­te­lu­het­ken arvios­ta eikä pysy­väs­tä hin­tae­ros­ta.

Jos kat­ti­laa käy­te­tään hybri­dis­sä vain huip­pu­pak­ka­sil­la ja polt­toai­neen vuo­si­ku­lu­tus jää muu­ta­miin satoi­hin lit­roi­hin, hin­tae­ron mer­ki­tys jää luon­nol­li­ses­ti huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­mäk­si kuin talos­sa, joka läm­pi­ää ympä­ri vuo­den nes­te­mäi­sel­lä polt­toai­neel­la.

Täs­tä pääs­tään myös poliit­ti­seen kysy­myk­seen.

Läm­möl­lä-leh­den luki­ja ehdot­ti toi­mi­tuk­sel­le, että yhteis­kun­nan pitäi­si tukea hyvä­kun­tois­ten, suh­teel­li­sen uusien öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien omis­ta­jia, jos nämä sitou­tu­vat siir­ty­mään uusiu­tu­vaan polt­toai­nee­seen. Han­nu­la pitää aja­tus­ta tar­kas­te­le­mi­sen arvoi­se­na.

– Jos jota­kin tue­taan, minus­ta oli­si jär­ke­vää tukea myös sitä, että fos­sii­li­nen polt­toai­ne vaih­de­taan uusiu­tu­vaan. Sil­loin pääs­tö­jä voi­daan vähen­tää suo­raan hyö­dyn­tä­mäl­lä jo ole­mas­sa ole­vaa tek­niik­kaa, Han­nu­la tote­aa.

Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­ses­sä on aiem­min nos­tet­tu esiin myös esi­mer­kik­si uusiu­tu­van läm­mi­ty­söl­jyn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen yhte­nä mah­dol­li­se­na kan­nus­ti­me­na.

Kysy­mys on lopul­ta laa­jem­pi: onko ilmas­to­po­li­tii­kan kan­nal­ta olen­nai­sin­ta, mil­lä lait­teel­la läm­pö tuo­te­taan vai mil­lai­sia pääs­tö­jä läm­mön tuot­ta­mi­ses­ta syn­tyy?

Huol­to­var­muus nos­taa van­han kysy­myk­sen uudel­leen pöy­däl­le

Ener­gia­te­hok­kuu­den rin­nal­le on vii­me vuo­si­na nous­sut yhä vah­vem­min toi­nen näkö­kul­ma: mitä tapah­tuu, jos ener­gi­aa ei nor­maa­lis­ti ole­kaan saa­ta­vil­la?

Suo­mi säh­köis­tyy vauh­dil­la. Läm­pö­pum­put, säh­kö­au­tot, teol­li­suus, data­kes­kuk­set ja monet muut rat­kai­sut kas­vat­ta­vat säh­kön mer­ki­tys­tä yhteis­kun­nas­sa.

Nor­maa­li­ti­lan­tees­sa säh­köön perus­tu­va läm­mi­tys voi olla erit­täin teho­kas­ta. Krii­si­ti­lan­tees­sa yhden ener­gia­läh­teen varaan raken­tu­va jär­jes­tel­mä on kui­ten­kin riip­pu­vai­nen juu­ri tämän ener­gia­läh­teen saa­ta­vuu­des­ta.

Nes­te­mäis­tä polt­toai­net­ta käyt­tä­väs­sä talos­sa osa ener­gias­ta on jo val­miik­si varas­toi­tu­na kiin­teis­töl­lä omaan säi­li­öön.

Sekään ei tee öljy­läm­mi­tyk­ses­tä täy­sin säh­kös­tä riip­pu­ma­ton­ta. Öljy­pol­tin, kier­to­ve­si­pump­pu ja auto­ma­tiik­ka tar­vit­se­vat säh­köä.

Nii­den tar­vit­se­ma säh­kö­te­ho on kui­ten­kin aivan eri suu­ruus­luok­kaa kuin säh­köl­lä läm­pöä tuot­ta­vas­sa jär­jes­tel­mäs­sä. Tämä avaa mah­dol­li­suu­den yllä­pi­tää läm­mi­tys­tä säh­kö­kat­kon aika­na eril­li­sel­lä vara­voi­mal­la.

Aggre­gaat­ti voi pitää läm­mi­tyk­sen käyn­nis­sä

Aja­tus ei ole uusi.

Jo vuon­na 2002 suo­ma­lai­set läm­mi­tys­lai­te­val­mis­ta­jat nos­ti­vat Pyry- ja Jani­ka-myrs­ky­jen jäl­keen esiin öljy­läm­mi­tys­ta­lon mah­dol­li­suu­den var­mis­taa läm­mi­tys pie­nel­lä aggre­gaa­til­la. Tuol­loin öljy­polt­ti­men ja kier­to­ve­si­pum­pun tehon­tar­peek­si arvioi­tiin noin 200 wat­tia.

Yli kah­des­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa lait­teet, säh­kö­jär­jes­tel­mät ja talo­jen muu tek­niik­ka ovat muut­tu­neet, joten van­haa lukua ei pidä käyt­tää sel­lai­se­naan nykyi­sen vara­voi­ma­jär­jes­tel­män mitoi­tus­oh­jee­na. Perus­pe­ri­aa­te on sil­ti sama: läm­pö­ener­gia tulee polt­toai­nees­ta ja säh­köä tar­vi­taan lähin­nä jär­jes­tel­män käyt­tä­mi­seen.

Sik­si pien­ta­lon läm­mi­tys voi olla mah­dol­lis­ta pitää toi­min­nas­sa ver­rat­tain pie­nel­lä vara­voi­ma­rat­kai­sul­la.

Täs­sä on kui­ten­kin tär­keä tur­val­li­suus­ra­ja. Aggre­gaat­tia ei pidä kyt­keä raken­nuk­sen säh­kö­jär­jes­tel­mään omin päin, vaan kiin­teis­tön vara­voi­ma­rat­kai­su on suun­ni­tel­ta­va ja toteu­tet­ta­va asian­mu­kai­ses­ti säh­kö­alan ammat­ti­lai­sen kans­sa. Aggre­gaat­tia ei myös­kään saa käyt­tää sisä­ti­lois­sa tai muus­sa pai­kas­sa, jos­sa pako­kaa­suis­ta aiheu­tuu häkä­vaa­ra.

Huol­to­var­muu­den näkö­kul­mas­ta hybri­dis­sä onkin kiin­nos­ta­va omi­nai­suus: nor­maa­lis­ti talo voi­daan läm­mit­tää suu­rel­ta osin läm­pö­pum­pul­la, mut­ta poik­keus­ti­lan­tees­sa käy­tös­sä on toi­nen ener­gia­läh­de ja kiin­teis­töl­lä oma ener­gia­va­ras­to.

Huip­pu­pak­ka­sil­la myös säh­kö­verk­ko tar­vit­see jous­toa

Han­nu­la kat­soo asi­aa yksit­täis­tä pien­ta­loa laa­jem­min.

Hänen mukaan­sa jäl­jel­lä ole­van öljy­läm­mi­tys­kan­nan muut­ta­mi­nen koko­naan säh­kö­poh­jai­sek­si kas­vat­tai­si säh­kön tehon­tar­vet­ta juu­ri kaik­kein kyl­mim­pi­nä het­ki­nä, jol­loin säh­kö­jär­jes­tel­män kuor­mi­tus on muu­ten­kin suu­rim­mil­laan.

– Jos kaik­ki jäl­jel­lä ole­vat öljy­läm­mit­tei­set kiin­teis­töt siir­tyi­si­vät säh­kö­poh­jai­seen läm­mi­tyk­seen, lisä­te­hon tar­ve osui­si nime­no­maan kovien pak­kas­ten huip­pu­ku­lu­tuk­seen. Hybri­dis­sä lisä­te­ho voi­daan ottaa sil­loin kat­ti­las­ta ja samal­la pie­nen­tää säh­kö­ver­kon kuor­mi­tus­ta, Han­nu­la huo­maut­taa.

Tämä tekee hybri­di­läm­mi­tyk­ses­tä kiin­nos­ta­van myös koko ener­gia­jär­jes­tel­män näkö­kul­mas­ta.

Tule­vai­suu­den läm­mi­tys­jär­jes­tel­män hyvyyt­tä ei ehkä pitäi­si arvioi­da ainoas­taan sil­lä, kuin­ka vähän ener­gi­aa se käyt­tää kes­ki­mää­räi­se­nä päi­vä­nä. Yhtä olen­nais­ta voi olla, kuin­ka pal­jon tehoa se tar­vit­see vuo­den kyl­mim­pä­nä tun­ti­na. Ja mitä tapah­tuu, jos ensi­si­jai­nen ener­gia­läh­de ei sil­loin ole käy­tet­tä­vis­sä.

Ener­gia­te­hok­kuu­den rin­nal­le on nous­sut uusi mit­ta­ri: krii­sin­kes­tä­vyys. Tule­vai­suu­den hyvä läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä voi olla sel­lai­nen, joka toi­mii tehok­kaas­ti nor­maa­lis­ti mut­ta jol­la on myös vara­suun­ni­tel­ma.

Tuli­si­ja tuo hybri­diin vie­lä yhden ener­gia­läh­teen

Mones­sa suo­ma­lai­ses­sa pien­ta­los­sa koko­nai­suu­teen kuu­luu lisäk­si tuli­si­ja.

Tuli­si­ja voi täy­den­tää läm­pö­pump­pua ja vesi­kier­tois­ta kes­kus­läm­mi­tys­tä eri­tyi­ses­ti pak­kas­jak­soil­la ja säh­kö­kat­ko­jen aika­na. Samal­la se lisää läm­mi­tys­jär­jes­tel­män hajau­tus­ta: kaik­kea läm­pöä ei tar­vit­se tuot­taa samal­la lait­teel­la tai samal­la ener­gia­läh­teel­lä.

Jois­sa­kin rat­kai­suis­sa tuli­si­ja voi­daan kyt­keä jopa vesi­kier­toi­seen läm­mi­tys­jär­jes­tel­mään, jol­loin tuli­si­jan tuot­ta­maa ener­gi­aa siir­re­tään raken­nuk­sen läm­mi­tys­verk­koon.

Hybri­din ei siis tar­vit­se tar­koit­taa kah­ta lai­tet­ta. Koko­nai­suu­des­sa voi olla esi­mer­kik­si ilma­ve­si­läm­pö­pump­pu, öljy­kat­ti­la uusiu­tu­val­la polt­toai­neel­la, tuli­si­ja ja aurin­ko­pa­nee­lit.

Haas­teek­si nousee täl­löin koko­nai­suu­den hal­lin­ta.

Mitä useam­pia läm­mön­läh­tei­tä talos­sa on, sitä tär­keäm­pää on, että ne on suun­ni­tel­tu toi­mi­maan yhdes­sä ja että jär­jes­tel­män ohjaus ymmär­tää, mil­loin mitä­kin ener­gia­läh­det­tä kan­nat­taa käyt­tää.

Auto­ma­tiik­ka tekee hybri­dis­tä oikean jär­jes­tel­män

Par­haim­mil­laan asuk­kaan ei tar­vit­se juos­ta pan­nu­huo­nee­seen kat­so­maan läm­pö­mit­ta­ria ja arvai­le­maan, oli­si­ko nyt läm­pö­pum­pun vai kat­ti­lan vuo­ro.

Auto­ma­tii­kal­le voi­daan mää­ri­tel­lä ehto­ja, joi­den perus­teel­la jär­jes­tel­mä vaih­taa läm­mön­läh­det­tä.

Rat­kai­suis­sa voi­daan ottaa huo­mioon esi­mer­kik­si ulko­läm­pö­ti­la, raken­nuk­sen läm­mön­tar­ve, läm­pö­pum­pun hyö­ty­suh­de ja säh­kön hin­ta.

Sil­loin hybri­din etu ei ole vain kah­den läm­mi­tys­lait­teen omis­ta­mi­nen, vaan nii­den tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen yhteis­toi­min­ta.

Samal­la lait­tei­den elin­kaar­ta voi­daan tar­kas­tel­la uudel­la taval­la. Jos ole­mas­sa ole­va kat­ti­la on tek­ni­ses­ti hyväs­sä kun­nos­sa, sen ei tar­vit­se enää käy­dä tuhan­sia tun­te­ja vuo­des­sa. Se voi toi­mia vain sil­loin, kun sitä todel­la tar­vi­taan.

Toi­mi­vaa kat­ti­laa ei kan­na­ta pur­kaa vain pur­ka­mi­sen vuok­si

Mitä sit­ten pitäi­si teh­dä, jos omas­sa pan­nu­huo­nees­sa sei­soo edel­leen toi­mi­va öljy­kat­ti­la?

Han­nu­lan vas­taus ei ole, että mitään ei kan­na­ta kos­kaan muut­taa. Päin­vas­toin: jokai­sen talon ener­gian­käyt­töä ja tek­niik­kaa kan­nat­taa tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti.

Mut­ta pää­tös­tä ei hänen mukaan­sa pidä teh­dä pel­kän läm­mi­tys­muo­don nimen tai ovel­ta ovel­le tule­van myyn­ti­pu­heen perus­teel­la.

Ensim­mäi­sek­si kan­nat­taa sel­vit­tää talon todel­li­nen ener­gian­ku­lu­tus ja nykyi­sen jär­jes­tel­män kun­to. Sen jäl­keen koko­nai­suut­ta voi­daan tar­kas­tel­la laa­jem­min: mil­lai­ses­sa kun­nos­sa ovat ikku­nat, ovet ja eris­tyk­set, miten ilman­vaih­to toi­mii, mil­lai­nen vesi­kier­toi­nen läm­mön­ja­ko talos­sa on ja kuin­ka pit­kään talos­sa on tar­koi­tus asua.

– Kan­nat­taa ottaa jäi­tä hat­tuun ja kat­soa koko­nai­suut­ta. Sel­vi­tä ensin lait­teis­ton kun­to ja todel­li­nen ener­gian­ku­lu­tus ja kysy ammat­ti­lai­sel­ta, mil­lai­sia vaih­toeh­to­ja juu­ri sii­hen taloon on. Isos­sa ener­gia­re­mon­tis­sa kan­nat­taa aina pyy­tää useam­pi näke­mys ja tar­jous ennen pää­tös­tä, Han­nu­la neu­voo.

Pie­nem­män öljyn­ku­lu­tuk­sen talos­sa kym­me­nien­tu­han­sien euro­jen inves­toin­nin takai­sin­mak­suai­ka voi muo­dos­tua pit­käk­si. Toi­ses­sa raken­nuk­ses­sa suu­ri kulu­tus ja huo­no­kun­toi­nen tek­niik­ka voi­vat puo­les­taan teh­dä perus­teel­li­ses­ta ener­gia­re­mon­tis­ta erit­täin jär­ke­vän.

Kol­man­nes­sa paras rat­kai­su saat­taa olla jotain nii­den välil­tä: van­ha vesi­kier­toi­nen jär­jes­tel­mä ja hyvä­kun­toi­nen kat­ti­la säi­ly­te­tään, rin­nal­le asen­ne­taan läm­pö­pump­pu ja fos­sii­li­nen polt­toai­ne vaih­de­taan uusiu­tu­vaan.

Öljy­läm­mi­tyk­sen tule­vai­suus voi näyt­tää aivan muul­ta kuin sen men­nei­syys

Vuo­teen 2030 on enää muu­ta­ma vuo­si. Han­nu­la ei usko, että kaik­ki jäl­jel­lä ole­vat öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät katoa­vat sii­hen men­nes­sä.

Monis­sa talois­sa suu­rim­mat kulut­ta­jat ovat jo vaih­ta­neet läm­mi­tys­muo­toa. Jäl­jel­le on jää­nyt pal­jon raken­nuk­sia, jois­sa vuo­si­ku­lu­tus on koh­tuul­li­nen ja jois­sa suu­ren inves­toin­nin talou­del­li­nen hyö­ty voi olla rajal­li­nen.

Sik­si öljy­läm­mi­tyk­sen tule­vai­suu­des­ta puhut­taes­sa itse sana­kin voi muut­tua har­haan­joh­ta­vak­si.

Ehkä tule­vai­suu­des­sa ei enää puhu­ta öljy­läm­mit­tei­ses­tä talos­ta samal­la taval­la kuin ennen.

Puhu­taan pien­ta­los­ta, jon­ka pää­asial­li­nen läm­mön­läh­de on läm­pö­pump­pu, jon­ka kat­ti­la käyt­tää uusiu­tu­vaa nes­te­mäis­tä polt­toai­net­ta huip­pu­pak­ka­sil­la, jon­ka tuli­si­ja toi­mii lisä- ja vara­läm­mön­läh­tee­nä ja jon­ka aurin­ko­pa­nee­lit tuot­ta­vat osan tar­vit­ta­vas­ta säh­kös­tä.

Sil­loin van­ha öljy­kat­ti­la ei ole­kaan vält­tä­mät­tä talon läm­mi­tys­jär­jes­tel­män pää­hen­ki­lö.

Se on yksi jouk­ku­een pelaa­jis­ta.

Ja juu­ri sii­nä saat­taa olla öljy­läm­mi­tys­tek­nii­kan uusi roo­li.

– Suu­rin vää­rin­kä­si­tys on ehkä edel­leen mie­li­ku­va jos­tain tör­kyi­ses­tä pan­nu­huo­nees­ta, jon­ka nur­kas­sa van­ha kat­ti­la pöhi­see. Nyky­ai­kai­nen tek­niik­ka on aivan toi­sen­lais­ta. Kun mukaan ote­taan hybri­dit ja uusiu­tu­vat polt­toai­neet, puhu­taan jo hyvin eri­lai­ses­ta koko­nai­suu­des­ta, Han­nu­la tote­aa.