Suo­ma­lai­nen pien­ta­lo on perin­tei­ses­ti suun­ni­tel­tu ennen kaik­kea kyl­mää tal­vea var­ten, mut­ta yhä useam­pi asu­kas huo­maa nyky­ään saman ilmiön: kun hel­le­jak­so jat­kuu päi­väs­tä toi­seen ja yöt­kin pysy­vät läm­pi­mi­nä, koti ei enää jääh­dy itses­tään.

Vii­len­nys ja jääh­dy­tys eivät ole enää vain muka­vuus­ky­sy­myk­siä, vaan osa asu­mi­sen koko­nais­laa­tua, jak­sa­mis­ta ja jois­sa­kin tilan­teis­sa myös ter­veyt­tä. Ennen koneel­li­sen jääh­dy­tyk­sen han­kin­taa kan­nat­taa kui­ten­kin ymmär­tää, mis­tä kodin kuu­me­ne­mi­nen joh­tuu, mitä pas­sii­vi­sil­la kei­noil­la voi teh­dä, miten ilman­vaih­toa kan­nat­taa käyt­tää ja mil­loin ilma­läm­pö­pump­pu, maa­läm­mön maa­vii­leä tai jokin muu rat­kai­su on jär­ke­vin valin­ta.

Läm­möl­lä-leh­ti kysyi pien­ta­lo­jen vii­len­nyk­ses­tä LUT-yli­opis­ton läm­pö­pump­pu ja kyl­mä­tek­nii­kan apu­lais­pro­fes­so­ri Ant­ti Uusi­ta­lol­ta, Aal­to-yli­opis­ton LVI- tek­nii­kan pro­fes­so­ri Ris­to Koso­sel­ta sekä Suo­men Läm­pö­pump­pu­yh­dis­tys SUL­PU ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Jus­si Hir­vo­sel­ta.

Suo­mes­sa on totut­tu ajat­te­le­maan, että asu­mi­sen iso kysy­mys on läm­mi­tys. Se on ymmär­ret­tä­vää maas­sa, jos­sa suu­ri osa vuo­des­ta on vii­le­ää, pime­ää tai pak­ka­sen puo­lel­la. Pien­ta­lo­jen raken­teet, läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät, ener­gia­mää­räyk­set ja asuk­kai­den arki­set rutii­nit ovat pit­kään raken­tu­neet sen ympä­ril­le, että läm­pö pide­tään sisäl­lä ja kyl­mä ulko­na.

Kesä on kui­ten­kin muut­tu­nut. Pit­kät hel­le­jak­sot, läm­pi­mät yöt ja suu­ret ikku­na­pin­nat ovat tuo­neet suo­ma­lai­siin kotei­hin uuden­lai­sen ongel­man: koti voi läm­me­tä päi­vien aika­na tuka­lak­si, eikä se vält­tä­mät­tä enää palau­du yöl­lä­kään miel­lyt­tä­väk­si.

– Pit­kät hel­le­jak­sot ovat var­mas­ti pää­asial­li­nen syy sii­hen, että vii­len­nyk­ses­tä puhu­taan nyt enem­män. Kuu­mim­paan vai­hee­seen kesää sisä­läm­pö­ti­lat voi­vat nous­ta Suo­mes­sa­kin aika tuka­lik­si, LUT-yli­opis­ton läm­pö­pump­pu ja kyl­mä­tek­nii­kan apu­lais­pro­fes­so­ri Ant­ti Uusi­ta­lo sanoo.

Uusi­ta­lon mukaan suun­ta ei aina­kaan hel­po­tu. Vii­len­nys­tar­ve ei vält­tä­mät­tä kas­va yhdes­sä rysäyk­ses­sä, mut­ta vuo­si vuo­del­ta sii­tä puhu­taan enem­män, ja pien­ta­loa­suk­kaat jou­tu­vat poh­ti­maan omaa varau­tu­mis­taan aiem­paa kon­kreet­ti­sem­min.

– Tule­vai­suu­des­sa vii­len­nys­tä tar­vi­taan var­mas­ti yhä enem­män. Tilan­ne ei var­si­nai­ses­ti hel­po­tu, Uusi­ta­lo tote­aa.

Aal­to-yli­opis­ton LVI-tek­nii­kan pro­fes­so­ri Ris­to Koso­nen komp­paa kol­le­gaan­sa ja koros­taa, että ilmas­ton­muu­tok­sen myö­tä hel­le­jak­sot yleis­ty­vät ja kes­tä­vät samal­la entis­tä pidem­pään.

– Vii­mei­sen 15 vuo­den aika­na on ollut vii­si voi­ma­kas­ta hel­le­jak­soa, kun ennen vuot­ta 2010 edel­tä­nei­den 20 vuo­den aika­na oli vain yksi poik­keuk­sel­li­nen hel­le­jak­so, Koso­nen ker­too.

– Nyt käy­tös­sä ole­vas­sa ener­gia­las­ken­nas­sa käy­tet­ty tes­ti­re­fe­rens­si­vuo­si perus­tuu 30 vuo­den sää­jak­soon, joka ei ota kun­nol­la nykyi­siä hel­le­jak­so­ja huo­mioon, Koso­nen tote­aa.

Saman muu­tok­sen tun­nis­taa myös Sul­pun Jus­si Hir­vo­nen. Hänen mukaan­sa asen­teet ovat muut­tu­neet rajus­ti paris­sa vuo­si­kym­me­nes­sä. Kun ilma­läm­pö­pum­put alkoi­vat yleis­tyä 2000-luvun alus­sa, moni suh­tau­tui jääh­dy­tyk­seen epäil­len. Nyt tilan­ne on lähes päin­vas­tai­nen.

– Vie­lä sil­loin moni sanoi, että suo­ma­lai­ses­sa talos­sa ei tar­vi­ta jääh­dy­tys­tä ja läm­pö ei lui­ta riko. Nyt voi­si sanoa, että tilan­ne on kään­ty­nyt mel­kein toi­sin päin, Suo­men Läm­pö­pump­pu­yh­dis­tys SUL­PU ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja Jus­si Hir­vo­nen kom­men­toi.

Hir­vo­sen mukaan kyse ei ole pel­käs­tään ilmas­ton läm­pe­ne­mi­ses­tä, vaan myös ihmis­ten tot­tu­muk­sis­ta. Autois­sa, toi­mis­tois­sa, kaup­pa­kes­kuk­sis­sa ja monis­sa jul­ki­sis­sa tilois­sa vii­len­nys on ollut arkea jo pit­kään. Kun ulko­na on kuu­ma, moni odot­taa, että sisäl­lä on sie­det­tä­vä ja nuk­ku­mi­seen sopi­va läm­pö­ti­la.

– Minus­ta tun­tuu, että ihmi­set eivät tot­tu­neet vii­len­nyk­seen ensin ilma­läm­pö­pum­puis­sa, vaan autois­sa. Kun vii­len­nys tuli autoi­hin vakiok­si, sii­tä tuli hyväk­syt­tä­vä ja tar­peel­li­nen asia, Hir­vo­nen sanoo.

Pien­ta­lo voi läm­me­tä jo muu­ta­mas­sa päi­väs­sä tuka­lak­si, jos aurin­gon sätei­ly pää­see sisään ja ulkoil­ma on kuu­maa.

Mik­si koti kuu­me­nee?

Pien­ta­lon kuu­me­ne­mi­nen ei joh­du yhdes­tä asias­ta, vaan usei­den teki­jöi­den sum­mas­ta. Ris­to Koso­nen tii­vis­tää koko­nai­suu­den kol­meen pää­te­ki­jään: ulko­läm­pö­ti­laan, aurin­gon­sä­tei­lyyn ja sisäi­siin läm­pö­kuor­miin. Kun ulkoil­ma läm­pe­nee, läm­pö siir­tyy raken­tei­den, ikku­noi­den ja ilman­vaih­don kaut­ta sisäl­le. Kun aurin­ko pais­taa ikku­nois­ta sisään, se läm­mit­tää pin­to­ja ja kalus­tei­ta. Lisäk­si ihmi­set, kodin­ko­neet, elekt­ro­niik­ka, uuni ja sau­na tuot­ta­vat sisäl­le omaa läm­pö­kuor­maan­sa.

– Kun ensim­mäi­set hel­teet tule­vat, pien­ta­lo alkaa läm­me­tä muu­ta­mas­sa päi­väs­sä raken­nuk­sen mas­sas­ta riip­puen. Kevyes­sä pien­ta­los­sa jo nel­jän päi­vän jäl­keen läm­pe­ne­mi­nen voi olla mer­kit­tä­vää, Koso­nen sanoo.

Koso­nen muis­tut­taa, että yli­läm­pe­ne­mis­tä voi tapah­tua jo ennen var­si­nai­sia kesä­hel­tei­tä. Suu­ret ikku­na­pin­nat voi­vat toi­mia kevääl­lä­kin kuin aurin­ko­ke­räi­met. Läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä pitää perus­läm­mön yllä, ja kun voi­ma­kas aurin­ko pais­taa sisään, huo­ne­läm­pö­ti­la voi nous­ta nopeas­ti.

– Meil­lä raken­ta­mi­nen on läh­te­nyt aika pit­käl­le läm­mi­tys­poh­jai­ses­ti liik­keel­le. Vas­ta ilmas­ton läm­pe­ne­mi­sen myö­tä on havah­dut­tu sii­hen, että myös yli­läm­pe­ne­mi­nen voi olla ongel­ma, Koso­nen tote­aa.

Raken­nuk­sen mas­sa vai­kut­taa sii­hen, kuin­ka nopeas­ti talo läm­pe­nee ja kuin­ka nopeas­ti se myö­hem­min jääh­tyy. Kevyt puu­ra­ken­tei­nen talo voi läm­me­tä nopeam­min, mut­ta myös jääh­tyä nopeam­min. Mas­sii­vi­nen kivi­ra­ken­tei­nen talo voi ensin vas­tus­taa läm­pe­ne­mis­tä, mut­ta kun se on ker­ran varan­nut läm­pöä, se voi myös luo­vut­taa sitä pit­kään sisä­ti­loi­hin.

– Mas­sii­vi­nen raken­ne varas­toi läm­pöä. Se voi hidas­taa läm­pe­ne­mis­tä, mut­ta kun raken­nus läm­pe­nee, se myös jääh­tyy hitaam­min, Koso­nen selit­tää.

Myös talon tii­veys vai­kut­taa. Uudet pien­ta­lot ovat ener­gia­te­hok­kai­ta, hyvin eris­tet­ty­jä ja ilma­tii­vii­tä, mikä on tal­vel­la erin­omai­nen asia. Kesäl­lä sama omi­nai­suus voi tar­koit­taa, että läm­pö jää tehok­kaas­ti sisään, ellei sitä pys­ty­tä tuu­let­ta­maan.

– Tii­veys on läm­mi­ty­se­ner­gian kan­nal­ta tär­keä asia, mut­ta kesä­jak­sol­la voi aja­tel­la, että vii­leä ulkoil­ma ei pää­se itses­tään jääh­dyt­tä­mään raken­nus­ta samal­la taval­la kuin vuo­ta­vam­mas­sa van­has­sa talos­sa, Koso­nen sanoo.

Isot ikku­nat tuo­vat valoa ja läm­pöä

Nyky­ark­ki­teh­tuu­ris­sa suo­si­taan suu­ria ikku­na­pin­to­ja, ava­ria olo­huo­nei­ta ja valoi­sia tilo­ja. Ne teke­vät kodis­ta viih­tyi­sän, mut­ta lisää­vät myös kesä­ajan läm­pö­kuor­maa. Eri­tyi­sen pal­jon mer­ki­tys­tä on sil­lä, mihin ilman­suun­taan ikku­nat avau­tu­vat ja miten nii­tä on var­jos­tet­tu.

– Ikku­nan omi­nai­suuk­sil­la, ilman­suun­nal­la ja var­jos­tuk­sel­la on iso mer­ki­tys. Ikku­nois­sa puhu­taan esi­mer­kik­si g‑arvosta, joka kuvaa sitä, kuin­ka pal­jon aurin­ko­sä­tei­lyä ikku­na pääs­tää läpi, Koso­nen sanoo.

Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­taa, että iso ete­lään tai län­teen avau­tu­va ikku­na­pin­ta voi nos­taa sisä­läm­pö­ti­laa voi­mak­kaas­ti, jos aurin­ko­suo­jaus­ta ei ole. Län­si­au­rin­ko on usein han­ka­la, kos­ka se pais­taa mata­lal­ta ilta­päi­väl­lä ja illal­la, jol­loin koti on jo ehti­nyt läm­me­tä päi­vän aika­na.

Hir­vo­nen muis­tut­taa, että isot ikku­nat ovat talo­tek­ni­ses­ti haas­ta­via kah­teen suun­taan. Tal­vel­la ne voi­vat lisä­tä läm­pö­hä­viöi­tä, ja kesäl­lä ne voi­vat lisä­tä jääh­dy­tys­tar­vet­ta.

– Isot ikku­nat ovat aina kivo­ja, mut­ta ne ovat haas­ta­via sekä jääh­dy­tyk­sen että läm­mi­tyk­sen kan­nal­ta, Hir­vo­nen tote­aa.

Pas­sii­vi­nen vii­len­nys alkaa sii­tä, ettei läm­pöä pääs­te­tä sisään

Vii­len­nyk­ses­tä puhut­taes­sa kan­nat­taa erot­taa kak­si asi­aa toi­sis­taan. Arjes­sa vii­len­nys ja jääh­dy­tys mene­vät usein sekai­sin, mut­ta Hir­vo­sen mukaan sanoil­le voi antaa käy­tän­nöl­li­sen eron. Vii­len­nys voi tar­koit­taa ylei­ses­ti kodin läm­pö­ti­lan hal­lin­taa myös pas­sii­vi­sil­la kei­noil­la, kun taas jääh­dy­tys viit­taa usein koneel­li­seen, kompres­so­ril­la toi­mi­vaan lait­tee­seen.

– Jääh­dy­tys tar­koit­taa yleen­sä sitä, että se teh­dään koneel­li­ses­ti. Vii­len­nys voi olla pas­sii­vis­ta tai muul­la taval­la teh­tyä ilman kompres­so­ri­poh­jais­ta jääh­dy­tys­lai­tet­ta, Hir­vo­nen sanoo.

Pas­sii­vi­nen vii­len­nys alkaa aurin­ko­suo­jauk­ses­ta. Kaik­kien kol­men asian­tun­ti­jan vies­ti on sama: tehok­kain­ta on estää aurin­gon läm­pö ennen kuin se pää­see sisäl­le. Ver­hot ja säle­kaih­ti­met aut­ta­vat, mut­ta paras paik­ka aurin­ko­suo­jal­le on ikku­nan ulko­puo­lel­la.

– Aurin­ko­sä­tei­lyn suo­jauk­sen kan­nal­ta toi­men­pi­de pitäi­si teh­dä mah­dol­li­sim­man lähel­lä ulko­pin­taa. Ulko­puo­li­nen suo­ja estää aurin­gon sätei­lyn ja ikku­nan läm­pe­ne­mi­sen tehok­kaim­min, Koso­nen sanoo.

Mar­kii­sit, ulko­puo­li­set säle­kaih­ti­met, aurin­ko­suo­ja­kal­vot ja raken­nuk­sen omat var­jos­tuk­set voi­vat olla mer­kit­tä­viä. Suo­mes­sa mar­kii­se­ja on käy­tet­ty vähem­män kuin monis­sa läm­pi­mäm­mis­sä mais­sa, mut­ta Hir­vo­nen uskoo nii­den kiin­nos­tuk­sen kas­va­van.

– Suo­mes­sa käy­te­tään aika vähän mar­kii­se­ja. Luu­len, että mar­kii­sien käyt­tö voi hyvin­kin lisään­tyä, kos­ka niil­lä on iso mer­ki­tys aurin­ko­suo­jauk­sen kan­nal­ta, Hir­vo­nen arvioi.

Uusi­ta­lon mukaan juu­ri aurin­ko­kuor­man hal­lin­ta on myös hel­poin asia, johon asu­kas voi itse vai­kut­taa. Kun aurin­ko pais­taa, ver­hot, kaih­ti­met ja mah­dol­li­set ulko­puo­li­set suo­jat kan­nat­taa sul­kea ajois­sa. Jos koti pääs­te­tään ensin kuu­me­ne­maan, vii­len­tä­mi­nen on aina vai­keam­paa.

– Ylei­nen vir­he on se, että pääs­te­tään sisäil­ma ensin lii­an kuu­mak­si. Kun aurin­ko on pääs­syt läm­mit­tä­mään ja kuu­maa ulkoil­maa on otet­tu sisään, raken­nus­ta on pal­jon han­ka­lam­pi jääh­dyt­tää, Uusi­ta­lo sanoo.

Tuu­le­ta oike­aan aikaan – älä hel­le­päi­vän kuu­mim­mal­la het­kel­lä

Tuu­le­tus on monel­le ensim­mäi­nen reak­tio kuu­muu­teen. Ikku­nat auki ja läpi­ve­to käyn­tiin tun­tuu loo­gi­sel­ta, mut­ta hel­teel­lä vää­rään aikaan teh­ty tuu­le­tus voi pahen­taa tilan­net­ta. Jos ulko­na on läm­pi­mäm­pää kuin sisäl­lä, sisään ote­taan lisää läm­pöä.

Koso­sen mukaan ilman­vaih­don ja tuu­le­tuk­sen teho riip­puu ennen kaik­kea ulko- ja sisä­läm­pö­ti­lan eros­ta. Jos ulko­na on vii­leäm­pää, tuu­le­tuk­ses­ta on hyö­tyä. Jos ulko­na on kuu­mem­paa, ilman­vaih­don tehos­ta­mi­nen voi tuo­da sisäl­le lisää läm­pö­kuor­maa ja edel­leen ede­saut­taa yli­läm­pe­ne­mis­tä.

– Mikä­li ulko­na on vii­leäm­pää kuin sisäl­lä, sil­loin ilman­vaih­don tehos­tus­ta kan­nat­taa käyt­tää. Läm­pi­mäl­lä jak­sol­la, jos huo­nees­sa on vii­leäm­pää kuin ulko­na, ilman­vaih­toa ei pitäi­si tehos­taa vaan käyt­tää ilman­vaih­toa perus­a­se­tuk­sel­la, Koso­nen sanoo.

Yötuu­le­tus toi­mii par­hai­ten sil­loin, kun yöt vii­le­ne­vät sel­väs­ti. Jos taas yöt ovat troop­pi­sia ja läm­pö­ti­la pysyy yli 20 astees­sa, yötuu­le­tuk­sen hyö­ty pie­ne­nee nopeas­ti.

– Kun men­nään troop­pi­sen yön tasol­le, vai­ku­tus on jo suh­teel­li­sen pie­ni sii­hen kuin­ka pal­jon käy­te­tään puhal­ti­men ener­gi­aa, Koso­nen tote­aa.

Uusi­ta­lo antaa saman käy­tän­nön ohjeen. Jos koneel­li­nen ilman­vaih­to on käy­tös­sä, sitä voi yrit­tää sää­tää niin, että yöai­kaan vii­leäm­pää ilmaa tuo­daan enem­män sisään ja päi­vä­ai­kaan ilman­vaih­to pide­tään mal­til­li­sem­pa­na, jos ulkoil­ma on kuu­maa.

– Jos yöai­kaan on vii­leäm­pää, ilman­vaih­toa voi tehos­taa. Kun ulkoil­ma on tosi kuu­maa, ilman­vaih­toa ei kan­na­ta pitää tur­han koval­la, Uusi­ta­lo sanoo.

Täs­sä koh­taa koros­tuu myös ilman­vaih­to­ko­neen tun­te­mi­nen. Mones­sa talos­sa on läm­mön­tal­teen­ot­to (LTO), jäl­ki­läm­mi­tys tai auto­ma­tiik­ka, joka voi vää­ril­lä ase­tuk­sil­la läm­mit­tää tuloil­maa kesäl­lä­kin tar­peet­to­mas­ti. Koso­nen muis­tut­taa, että asuk­kaan pitäi­si tie­tää, miten oma ilman­vaih­to­ko­ne toi­mii ja miten sen kesä­ase­tuk­set ote­taan käyt­töön.

– Yksi vir­he on se, ettei muis­te­ta kyt­keä LTO tai tuloil­man läm­mi­tys­tä pois pääl­tä. Jos LTO:ta ja tuloil­man läm­mi­tys­tä ei kyt­ket­ty pois, ilman­vaih­to­ko­ne puhal­taa yöl­lä­kin jat­ku­vas­ti läm­min­tä ilma huo­nei­siin. Täl­löin ulkoil­man vii­len­nys­vai­ku­tus­ta ei hyö­dyn­ne­tä olleen­kaan, Koso­nen sanoo.

Ilman­vaih­to ei yleen­sä ole var­si­nai­nen jääh­dy­tys­jär­jes­tel­mä

Ilman­vaih­dol­la on iso mer­ki­tys kodin läm­pö­ti­laan, mut­ta se ei yleen­sä yksin rii­tä var­si­nai­sek­si jääh­dy­tys­rat­kai­suk­si. Sik­si pel­käl­lä ulkoil­ma­vir­ran tehos­ta­mi­sel­la ei yleen­sä läm­pö­kuor­mat pois­tu, jos koti on jo kuu­men­tu­nut. Asuin­ra­ken­nus­ten ilman­vaih­to­mää­rät ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti pie­niä ver­rat­tu­na vaik­ka­pa toi­mis­toi­hin, kou­lui­hin tai neu­vot­te­lu­ti­loi­hin.

– Asuin­ta­lois­sa ilman­vaih­to­mää­rät ovat tyy­pil­li­ses­ti suh­teel­li­sen pie­niä ja yleen­sä käy­te­tään 0,5 vaih­toa tun­nis­sa ole­vaa ilma­vir­taa. Ne ovat aivan eri suu­ruus­luok­kaa kuin esi­mer­kik­si toi­mis­tois­sa tai luok­ka­huo­neis­sa. Täl­löin vaik­ka tuloil­ma on jääh­dy­tet­ty, sen jääh­dy­tys on suh­teel­li­sen pie­ni, Koso­nen ker­too.

Hir­vo­sen mukaan ilman­vaih­toa voi­daan kyl­lä käyt­tää vii­len­nyk­sen jaka­mi­seen, mut­ta pien­ta­lois­sa se on usein han­ka­laa. Jos tuloil­maa halu­taan jääh­dyt­tää koneel­li­ses­ti tai maa­vii­leäl­lä, kana­vien pitää olla oikein eris­tet­ty­jä, ilma­mää­rien riit­tä­viä ja jär­jes­tel­män suun­ni­tel­tu vii­len­nys­tä var­ten. Jäl­ki­kä­teen tämä voi olla iso ja kal­lis remont­ti.

– Ilman­vaih­don kaut­ta vii­len­tä­mi­nen edel­lyt­tää, että kana­vae­ris­tyk­set ovat kun­nos­sa ja ilma­mää­rät riit­tä­vät. Oma­ko­ti­ta­lois­sa se on aika har­vi­nais­ta, kos­ka kana­vien läm­pö­eris­tyk­sen puut­tu­mi­sen takia huo­nee­seen puhal­let­ta­va ilma on läm­min­nyt kana­vis­sa, vaik­ka ilman­vaih­don koneel­ta läh­te­vä ilma on kyl­mä, Hir­vo­nen sanoo.

– Jos ilman­vaih­toa käy­te­tään jääh­dy­tyk­seen, kon­dens­sion­gel­mien syn­ty­mi­sen estä­mi­sek­si kana­vis­sa pitää olla solu­ku­mie­ri­teet ja kana­vat ja puhal­ti­met täy­tyy olla mitoi­tet­tu riit­tä­vän jääh­dy­tys­te­hon saa­mi­sek­si, Hir­vo­nen lisää.

Mil­loin pas­sii­vi­set kei­not eivät enää rii­tä?

Pas­sii­vi­set kei­not ovat aina jär­ke­vä alku. Ne vähen­tä­vät läm­pö­kuor­maa, sääs­tä­vät ener­gi­aa ja paran­ta­vat koneel­li­sen jääh­dy­tyk­sen toi­min­tae­del­ly­tyk­siä. Mut­ta asian­tun­ti­jat ovat yhtä miel­tä sii­tä, että pit­kil­lä hel­le­jak­soil­la ne eivät vält­tä­mät­tä rii­tä.

Koso­sen mukaan pien­ta­los­sa voi­daan jois­sa­kin olo­suh­teis­sa pär­jä­tä ilman koneel­lis­ta jääh­dy­tys­tä parem­min kuin ker­ros­ta­los­sa, kos­ka pien­ta­los­sa on usein enem­män mah­dol­li­suuk­sia var­jos­tuk­seen, tuu­le­tuk­seen ja ikku­noi­den hal­lin­taan. Rat­kai­se­vaa on kui­ten­kin se, mil­lai­nen sisä­läm­pö­ti­la hyväk­sy­tään.

– Jos 26 tai 27 astet­ta on hyväk­syt­tä­vä läm­pö­ti­la, pas­sii­vi­sil­la kei­noil­la voi jois­sain pien­ta­lois­sa pär­jä­tä. Jos halu­taan sel­väs­ti vii­leäm­pää, se ei vält­tä­mät­tä onnis­tu ilman koneel­lis­ta jääh­dy­tys­tä, Koso­nen sanoo.

Kysy­mys ei ole vain muka­vuu­des­ta. Yöl­lä lii­an läm­min makuu­huo­ne voi hei­ken­tää unta, palau­tu­mis­ta ja seu­raa­van päi­vän jak­sa­mis­ta. Eri­tyis­ryh­mil­le, ikään­ty­neil­le ja sai­rail­le kor­keat sisä­läm­pö­ti­lat voi­vat olla myös ter­veys­ris­ki.

– Päi­väl­lä 26 astet­ta voi vie­lä olla sie­det­tä­vä, jos ei teh­dä fyy­sis­tä työ­tä ja ollaan kevyis­sä kesä­vaat­teis­sa. Mut­ta makuu­huo­nees­sa 26 astet­ta on minun mie­les­tä­ni lii­kaa, Koso­nen tote­aa.

Hir­vo­nen sanoo asian suo­rem­min: jos pien­ta­lo kuu­me­nee hel­le­jak­sol­la tois­tu­vas­ti tuka­lak­si, koneel­lis­ta jääh­dy­tys­tä kan­nat­taa har­ki­ta.

– Ole­mas­sa ole­vas­sa oma­ko­ti­ta­los­sa pel­kät pas­sii­vi­set kei­not eivät pit­käl­lä hel­le­jak­sol­la yleen­sä rii­tä. Jos hel­le­päi­vil­tä halu­aa vält­tyä, käy­tän­nös­sä tar­vi­taan jokin lai­te, jol­la läm­pöä saa­daan pois, Hir­vo­nen sanoo.

Ilma­läm­pö­pump­pu on pien­ta­lon perus­rat­kai­su

Kun pien­ta­loa­su­kas miet­tii aktii­vis­ta jääh­dy­tys­tä, ilma­läm­pö­pump­pu on useim­mi­ten ensim­mäi­nen ja käy­tän­nöl­li­sin vaih­toeh­to. Se on tut­tu, laa­jas­ti saa­ta­vil­la ole­va ja vakiin­tu­nut tek­niik­ka, joka pal­ve­lee mones­sa talos­sa myös läm­mi­tyk­ses­sä.

– Ilma­läm­pö­pump­pu on teho­kas tapa vii­len­tää sisäil­maa. Se on vakiin­tu­nut­ta tek­niik­kaa ja eri­tyi­ses­ti säh­kö­läm­mit­tei­sis­sä oma­ko­ti­ta­lois­sa hyvin suo­sit­tu sekä läm­mi­tyk­seen että jääh­dy­tyk­seen, Uusi­ta­lo sanoo.

Uusi­ta­lon mukaan ilma­läm­pö­pum­pun vah­vuus on sii­nä, että se siir­tää ener­gi­aa tehok­kaas­ti. Kompres­so­rin avul­la lai­te pois­taa läm­pöä sisäil­mas­ta ja siir­tää sen ulos. Samal­la sisäil­ma vii­le­nee nopeas­ti. Inves­toin­ti on moniin mui­hin talo­tek­ni­siin rat­kai­sui­hin ver­rat­tu­na mal­til­li­nen.

– Paril­la kol­mel­la ton­nil­la saa jo erit­täin hyvän lait­teen sekä läm­mi­tys- että jääh­dy­tys­käyt­töön, Uusi­ta­lo tote­aa.

Hir­vo­nen koros­taa samaa käy­tän­nön näkö­kul­mas­ta. Ilma­läm­pö­pump­pu on pien­ta­los­sa yleen­sä help­po asen­taa, kos­ka sisä- ja ulko­yk­si­köl­le löy­tyy paik­ka ja taloon tar­vit­see teh­dä vain suh­teel­li­sen pie­ni läpi­vien­ti yksi­köi­den väli­sil­le put­kil­le ja joh­doil­le.

– Se on aidos­ti teho­kas. Ilma­läm­pö­pum­pun jääh­dy­tys­te­ho on usein kol­men ja kuu­den kilowa­tin välil­lä, mikä riit­tää oma­ko­ti­ta­los­sa hyvin sii­hen alu­ee­seen, johon vii­leä ilma saa­daan jakau­tu­maan, Hir­vo­nen sanoo.

Ilma­läm­pö­pum­pun teho riit­tää usein hyvin, mut­ta rat­kai­se­vaa on se, pää­see­kö vii­leä ilma leviä­mään kodin oles­ke­lu­ti­loi­hin ja makuu­huo­nei­siin.

Yksi pump­pu vai useam­pi?

Ilma­läm­pö­pum­pun han­kin­nas­sa moni kysyy ensim­mäi­se­nä tehoa. Asian­tun­ti­joi­den mukaan tär­keäm­pi kysy­mys on kui­ten­kin poh­ja­rat­kai­su. Yksi teho­kas lai­te ei auta, jos vii­leä ilma jää yhteen huo­nee­seen eikä pää­se leviä­mään muu­al­le kotiin.

Uusi­ta­lo mai­nit­see kar­keak­si nyrk­ki­sään­nök­si, että yksi kilowat­ti jääh­dy­tys­te­hoa voi riit­tää noin 20–30 m²:n alu­eel­le, mut­ta tämä riip­puu voi­mak­kaas­ti talon raken­teis­ta, ikku­nois­ta ja sisäi­ses­tä ilman­kier­ros­ta. Taval­li­ses­sa oma­ko­ti­ta­los­sa noin kol­men kilowa­tin jääh­dy­tys­te­ho voi riit­tää ylei­sim­pien oles­ke­lu­ti­lo­jen vii­len­tä­mi­seen.

– Yksi pump­pu voi jääh­dyt­tää olo­huo­neen, keit­tiön ja makuu­huo­neet­kin riit­tä­vän hyvin, jos huo­neet sijait­se­vat sopi­vas­ti ja ovet pide­tään auki, Uusi­ta­lo sanoo.

Hir­vo­nen pai­not­taa, että pum­pun nimel­lis­te­ho ei yleen­sä ole pul­lon­kau­la. Usein pie­nem­mät­kin mal­lit tuot­ta­vat jääh­dy­tys­te­hoa riit­tä­väs­ti sil­le alu­eel­le, johon vii­leä ilma pää­see leviä­mään. Sik­si yli­te­hok­kaa­seen lait­tee­seen ei vält­tä­mät­tä kan­na­ta inves­toi­da, jos talon poh­ja­rat­kai­su rajoit­taa ilman liik­ku­mis­ta.

– Ei kan­na­ta ostaa yli­te­ho­kas­ta pump­pua, jos jääh­dy­tys­tä ei saa­da kui­ten­kaan jakau­tu­maan sii­hen tilaan. Teho riit­tää yleen­sä sii­hen alaan, johon ilma pää­see leviä­mään, Hir­vo­nen tote­aa.

Kak­si­ker­rok­si­ses­sa talos­sa tilan­ne muut­tuu. Läm­mi­tys­käy­tös­sä ala­ker­taan sijoi­tet­tu ilma­läm­pö­pump­pu voi toi­mia hyvin, kos­ka läm­min ilma nousee ylös­päin. Jääh­dy­tyk­ses­sä logiik­ka on päin­vas­tai­nen: kyl­mä ilma ei nouse ylä­ker­taan.

– Jos kak­si­ker­rok­si­ses­sa talos­sa halu­taan jääh­dy­tys myös ylä­ker­taan, sin­ne tar­vi­taan usein toi­nen sisäyk­sik­kö tai toi­nen lai­te, Hir­vo­nen sanoo.

Sijoit­te­lu rat­kai­see asu­mis­mu­ka­vuu­den

Ilma­läm­pö­pum­pun sisäyk­si­kön paik­ka kan­nat­taa miet­tiä tark­kaan. Sen pitäi­si puhal­taa vii­leä ilma mah­dol­li­sim­man hyvin oles­ke­lu­ti­loi­hin, mut­ta ei suo­raan soh­val­le, ruo­ka­pöy­tään, työ­pis­teel­le tai sän­kyyn. On huo­mat­ta­va, että sisä­lait­teen ilma­vir­ran puhal­lus­suun­taa voi­daan myös sää­tää tar­peen mukaan käyt­tä­jä­miel­ty­myk­sen mukai­ses­ti.

– Sijoit­te­lus­sa teh­dään ehkä eni­ten vir­hei­tä. Ei mie­ti­tä, että lait­tees­ta tulee ilmaa, jon­ka pitäi­si jakau­tua, mut­ta joka ei sai­si puhal­taa pää­hän, Hir­vo­nen sanoo.

Hyvä sijoi­tus­paik­ka on usein sel­lai­nen, jos­ta ilma pää­see leviä­mään avoi­meen tilaan ja ovi­auk­ko­jen kaut­ta mui­hin huo­nei­siin. Sisäyk­si­kön ääni kan­nat­taa huo­mioi­da, vaik­ka nyky­lait­teet ovat hil­jai­sia.

– Lai­te ei ole ääne­tön, vaik­ka se oli­si hil­jai­nen. Myös ääni voi vai­kut­taa sii­hen, mihin se kan­nat­taa sijoit­taa, Hir­vo­nen huo­maut­taa.

Sijoit­te­lus­sa ei pitäi­si men­nä pel­käs­tään hel­poim­man ja hal­vim­man asen­nus­pai­kan mukaan. Jos sisäyk­sik­kö asen­ne­taan koh­taan, jos­ta ulko­yk­sik­kö on help­po lait­taa suo­raan sei­nän toi­sel­le puo­lel­le, asen­nus voi olla edul­li­nen, mut­ta vii­len­nyk­sen toi­mi­vuus tai asu­mis­mu­ka­vuus kär­siä.

– Myy­jän ja asen­ta­jan pitäi­si tuo­da nämä asiat esiin eikä vali­ta paik­kaa vain sen perus­teel­la, mihin asen­nus on hel­poin teh­dä, Hir­vo­nen sanoo.

Maa­läm­mön maa­vii­leä – ener­gia­te­ho­kas, mut­ta suun­nit­te­lua vaa­ti­va rat­kai­su

Maa­läm­pö­ta­los­sa vii­len­nyk­seen voi­daan hyö­dyn­tää pora­kai­von vii­leyt­tä. Tätä kut­su­taan usein maa­vii­leäk­si tai maa­kyl­mäk­si. Sen etu on ener­gia­te­hok­kuus: kompres­so­ria ei yleen­sä tar­vi­ta, vaan vii­leyt­tä siir­re­tään keruu­pii­ris­tä sisä­ti­loi­hin kier­to­ve­si­pum­pun avul­la. Samal­la läm­mi­te­tään maa­pe­rään kesäl­lä ja näin paran­ne­taan läm­pö­pum­pun ener­gia­te­hok­kuut­ta läm­mi­tys­kau­del­la.

– Maa­läm­pö­kai­vos­ta tulee kesäl­lä­kin mel­ko tasai­ses­ti noin 5–8‑asteista liu­os­ta. Sitä voi­daan hyö­dyn­tää vii­len­nyk­ses­sä ilman var­si­nais­ta kyl­mä­ko­ne­pro­ses­sia, Uusi­ta­lo ker­too.

Hir­vo­sen mukaan pora­kai­vo on hyvä vii­len­nyk­sen läh­de, mut­ta vii­leys pitää vie­lä jakaa talon sisäl­le. Tämä voi­daan teh­dä esi­mer­kik­si puhal­lin­kon­vek­to­reil­la, jot­ka muis­tut­ta­vat ulko­näöl­tään ilma­läm­pö­pum­pun sisäyk­sik­köä, tai tuloil­man kaut­ta, jos ilman­vaih­to­jär­jes­tel­mä on sii­hen suun­ni­tel­tu.

– Pora­kai­von vii­leys on käy­tet­tä­vis­sä, mut­ta se pitää tuo­da taloon jol­la­kin jako­ta­val­la. Usein vaih­toeh­toi­na ovat puhal­lin­kon­vek­to­rit tai ilman­vaih­don kaut­ta tapah­tu­va jako, Hir­vo­nen sanoo.

Jäl­ki­kä­teen maa­vii­leän lisää­mi­nen voi olla han­ka­lam­paa ja kal­liim­paa kuin moni ajat­te­lee. Jos maa­läm­pö­re­mont­ti on vas­ta suun­nit­teil­la, vii­len­nys­mah­dol­li­suus kan­nat­taa ottaa mukaan jo alku­vai­hees­sa. Sil­loin put­ki­tuk­set, kana­vat, eris­tyk­set ja pää­te­lait­teet voi­daan suun­ni­tel­la oikein.

– Jos maa­läm­pö­re­mont­ti on muu­ten­kin aja­tuk­sis­sa, maa­vii­leän mah­dol­li­suus kan­nat­taa ottaa samal­la huo­mioon, Uusi­ta­lo sanoo.

Hir­vo­nen arvioi, että jäl­ki­kä­teen pie­nes­sä talos­sa moni pää­tyy lopul­ta ilma­läm­pö­pump­puun, kos­ka se on yksin­ker­tai­sem­pi ja usein edul­li­sem­pi rat­kai­su kuin maa­vii­leän jake­lu­jär­jes­tel­män raken­ta­mi­nen.

– Vii­len­nys­läh­de on maa­läm­pö­ta­los­sa ole­mas­sa, mut­ta jako­sys­tee­mi on se suu­rin kysy­mys. Jäl­ki­kä­teen kus­tan­nus voi hel­pos­ti nous­ta suu­rem­mak­si kuin ilma­läm­pö­pum­pus­sa, Hir­vo­nen sanoo.

Lat­tia­vii­len­nys kuu­los­taa hou­kut­te­le­val­ta, mut­ta on pien­ta­lois­sa har­vi­nai­nen

Vesi­kier­toi­nen lat­tia­läm­mi­tys herät­tää usein kysy­myk­sen: jos lat­tian kaut­ta voi­daan läm­mit­tää, voi­si­ko sen kaut­ta myös vii­len­tää? Peri­aat­tees­sa kyl­lä, mut­ta pien­ta­lois­sa rat­kai­su on har­vi­nai­nen ja vaa­tii suun­nit­te­lua alus­ta läh­tien.

Uusi­ta­lo tote­aa, että tie­tyin reu­naeh­doin vesi­kier­tois­ta lat­ti­aa voi­daan hyö­dyn­tää myös jääh­dy­tyk­ses­sä. Hir­vo­nen puo­les­taan muis­tut­taa, että jäl­ki­kä­teen sitä ei käy­tän­nös­sä yleen­sä teh­dä. Lat­tia­jääh­dy­tyk­sen tehot jää­vät hel­pos­ti pie­nik­si, kos­ka kon­dens­si­ris­kin takia lat­ti­aa ei voi kovin pal­jon vii­len­tää. Näin kos­teu­den­hal­lin­ta voi tuo­da ongel­mia ja vii­leä lat­tia ei ole aina asu­mis­mu­ka­vuu­den kan­nal­ta paras rat­kai­su.

– Lat­tia­vii­len­nys pitää suun­ni­tel­la alus­ta asti sen ehdoil­la. Jäl­keen­päin lat­tia­läm­mi­tyk­seen ei käy­tän­nös­sä asen­ne­ta vii­len­nys­tä pien­ta­lois­sa, Hir­vo­nen sanoo.

Siir­ret­tä­vä jääh­dy­tin aut­taa yhteen huo­nee­seen

Siir­ret­tä­vät jääh­dy­tys­lait­teet ovat help­po hätä­apu, kun hel­le on jo pääl­lä. Lai­te on pai­kal­li­nen rat­kai­su tai lait­teel­la voi­daan saa­da aikaan pai­kal­li­nen jääh­dy­tet­ty mik­roil­mas­to johon­kin osaan tilaa. Ne saa usein mukaan kau­pas­ta heti, ne kyt­ke­tään pis­to­ra­si­aan ja läm­min lauh­deil­ma joh­de­taan ulos let­kul­la esi­mer­kik­si tuu­le­tusik­ku­nan kaut­ta.

– Siir­ret­tä­vä jääh­dy­tin on help­po ja hal­pa. Sil­lä saa yhdes­tä pis­tees­tä pari kol­me kilowat­tia jääh­dy­tys­tä, mut­ta se on ääne­käs eikä ole koko talon rat­kai­su, Hir­vo­nen sanoo.

Kos­ka kompres­so­ri on samas­sa lait­tees­sa sisä­ti­lois­sa, ääni voi olla häi­rit­se­vä eri­tyi­ses­ti makuu­huo­nees­sa. Lait­teen tuot­ta­ma vii­leys ei myös­kään leviä yhtä hyvin kuin sei­näl­le sijoi­te­tus­ta ilma­läm­pö­pum­pus­ta.

– Se voi vii­len­tää makuu­huo­net­ta, mut­ta siel­lä ei vält­tä­mät­tä pys­ty samaan aikaan nuk­ku­maan, Hir­vo­nen huo­maut­taa.

Lisäk­si siir­ret­tä­vis­sä lait­teis­sa pitää huo­leh­tia kon­dens­si­ve­des­tä. Kun ilmaa jääh­dy­te­tään, sii­tä tii­vis­tyy vet­tä. Jois­sa­kin lait­teis­sa vesi kerään­tyy säi­li­öön, joka pitää tyh­jen­tää.

Kon­dens­si­ve­si on pie­ni asia – kun­nes se unoh­tuu

Kon­dens­si­ve­si liit­tyy kaik­keen jääh­dy­tyk­seen. Kun läm­min ja kos­tea sisäil­ma koh­taa kyl­män pin­nan, ilmas­ta tii­vis­tyy vet­tä. Ilma­läm­pö­pum­pus­sa kon­dens­si­ve­si joh­de­taan put­kea pit­kin ulos tai vie­mä­riin. Jos put­ki on tukos­sa, vää­rin kal­lis­tet­tu tai huo­nos­ti asen­net­tu, vesi voi pää­tyä sei­näl­le tai lat­tial­le.

– Ylei­sin ilma­läm­pö­pump­pu­jen aiheut­ta­ma ongel­ma jääh­dy­tyk­ses­sä liit­tyy tip­pa­ve­den pois­toon. Jos let­ku ei ole oikein asen­net­tu tai se on tukos­sa, kon­dens­si­ve­si voi tul­la sisäl­le, Hir­vo­nen sanoo.

Myös Uusi­ta­lo nos­taa saman huol­to­koh­dan esiin. Ennen kesää kan­nat­taa tar­kis­taa, että suo­dat­ti­met ovat puh­taat ja kon­dens­si­ve­si pois­tuu nor­maa­lis­ti.

– Jos kon­dens­si­ve­si­put­ki on tukos­sa, vedet voi­vat alkaa valua sisä­puo­lel­le. Se on hel­pos­ti väl­tet­tä­vis­sä tar­kis­ta­mal­la lait­teen kun­to ajois­sa, Uusi­ta­lo sanoo.

Vii­len­nys ei yleen­sä räjäy­tä säh­kö­las­kua

Moni pel­kää, että jääh­dy­tys kas­vat­taa säh­kö­las­kua yhtä rajus­ti kuin tal­ven läm­mi­tys. Asian­tun­ti­joi­den mukaan pel­ko on yleen­sä yli­mi­toi­tet­tu. Jääh­dy­tyk­sen ener­gian­ku­lu­tus on pien­ta­los­sa usein mel­ko pie­ni ver­rat­tu­na tal­ven läm­mi­tys­tar­pee­seen.

– Jääh­dy­tys lisää ener­gian­ku­lu­tus­ta, mut­ta ei kau­heas­ti. Kesän aika­na puhu­taan usein jois­ta­kin sadois­ta kilowat­ti­tun­neis­ta, Uusi­ta­lo arvioi.

Kus­tan­nus riip­puu hel­le­jak­son pituu­des­ta, säh­kön hin­nas­ta, talon läm­pö­kuor­mas­ta ja sii­tä, kuin­ka vii­leäk­si sisä­ti­lat halu­taan. Uusi­ta­lon mukaan kar­kea nyrk­ki­sään­tö voi olla noin euron ver­ran päi­väs­sä hel­le­jak­son aika­na.

– Käyt­tö­kus­tan­nus on kui­ten­kin aika pie­ni. Jos jääh­dy­tys­lai­te on han­kit­tu, sitä kan­nat­taa käyt­tää, eikä kär­vis­tel­lä tur­haan, Uusi­ta­lo sanoo.

Koso­nen tuo mukaan myös säh­kön tuo­tan­non näkö­kul­man. Kesäl­lä säh­kö on Suo­mes­sa suh­teel­li­sen vähä­pääs­töis­tä, kos­ka tuo­tan­nos­sa on pal­jon ydin­voi­maa, tuu­li­voi­maa ja aurin­ko­säh­köä. Lisäk­si säh­kön hin­ta on yleen­sä yöl­lä edul­li­nen, mikä tekee jak­sot­tai­ses­ta vii­len­nyk­ses­tä hou­kut­te­le­vaa.

– Ver­kos­ta otet­tu säh­kö on kesä­ai­kaan aika puh­das­ta. Jos hin­taa kat­soo, yöai­kaan jääh­dyt­tä­mi­nen on suh­teel­li­sen edul­lis­ta, Koso­nen sanoo.

Älä tee kodis­ta jää­kaap­pia

Jääh­dy­tyk­sen jär­ke­vä käyt­tö tar­koit­taa, ettei sisä­läm­pö­ti­laa ase­te­ta tar­peet­to­man alas. Muu­ta­man asteen pudo­tus voi riit­tää paran­ta­maan oloa mer­kit­tä­väs­ti. Jos ulko­na on 28 astet­ta ja sisäl­lä 23–24 astet­ta, ero tun­tuu jo sel­väs­ti. Tut­ki­muk­sien mukaan viih­tyi­sä sisä­läm­pö­ti­la on 26 astet­ta, kun ei teh­dä ruu­miil­lis­ta työ­tä ja ollaan kevyis­sä kesä­vaat­teis­sa.

– Lii­an alas ei kan­na­ta lait­taa vii­len­nys­läm­pö­ti­laa. Usein jo muu­ta­man asteen las­ku hel­pot­taa pal­jon, Uusi­ta­lo sanoo.

Lii­al­li­nen jääh­dy­tys kulut­taa tur­haan ener­gi­aa ja voi lisä­tä ääri­ti­lan­tees­sa raken­tei­den kon­dens­si­ris­kiä. Koso­nen muis­tut­taa, että huo­neis­ton aja­mi­nen kovin kyl­mäk­si voi poik­keus­ti­lan­teis­sa aiheut­taa kos­teus­tek­ni­siä ongel­mia.

– Jos huo­neis­to aje­taan aivan lii­an kyl­mäk­si, voi tul­la kon­dens­si­kos­teu­teen liit­ty­viä ongel­mia. Se on toki har­vi­nai­nen ja omi­tui­nen käyt­tö­ta­pa, mut­ta mah­dol­li­nen, Koso­nen tote­aa.

Hyvä käy­tän­nön aja­tus on käyt­tää jääh­dy­tys­tä tar­peen mukaan. Kaik­kia tilo­ja ei tar­vit­se pitää jat­ku­vas­ti samas­sa läm­pö­ti­las­sa. Makuu­huo­neen vii­len­tä­mi­nen ennen nuk­ku­maan­me­noa voi olla tär­keäm­pää kuin koko talon pitä­mi­nen koko päi­vän tasai­sen vii­leä­nä.

– Ei tar­vit­se pitää joka pai­kas­sa jat­ku­vas­ti samaa olo­suh­det­ta. Jääh­dy­tys­tä voi­daan käyt­tää tar­peen mukaan, esi­mer­kik­si yöai­kaan ennen nuk­ku­mis­ta, Koso­nen sanoo.

Huol­to vai­kut­taa tehoon ja tur­val­li­suu­teen

Läm­pö­pum­put ja ilman­vaih­to­ko­neet eivät ole täy­sin huol­to­va­pai­ta. Asuk­kaan vas­tuul­la on usein vähin­tään suo­dat­ti­mien puh­dis­tus tai vaih­to, sisäyk­si­kön puh­tau­des­ta huo­leh­ti­mi­nen ja kon­dens­si­ve­den pois­to­rei­tin tar­kis­ta­mi­nen. Likai­nen suo­da­tin hei­ken­tää ilma­vir­taa, las­kee ener­gia­te­hok­kuut­ta ja voi hei­ken­tää vii­len­nys­te­hoa.

– Ylei­nen vir­he on se, että lai­tet­ta ei huol­le­ta. Suo­dat­ti­met voi­vat olla täy­sin pölys­sä ja sisäyk­sik­kö pölyn pei­tos­sa, jol­loin lai­te ei toi­mi hyvin, Uusi­ta­lo sanoo.

Koso­nen muis­tut­taa, että huol­toa on kodis­sa muu­al­la­kin kuin läm­pö­pum­pus­sa. Ilman­vaih­to­ko­neen suo­dat­ti­met, kor­vausil­ma­vent­tii­lit, lie­si­ku­vun ras­va­suo­dat­ti­met ja mah­dol­li­set hii­li­suo­dat­ti­met vai­kut­ta­vat kaik­ki osal­taan kodin sisäil­maan ja jär­jes­tel­mien toi­min­taan.

– Huol­toa­sia pitäi­si tie­dos­taa. Oma­ko­ti­ta­los­sa se on omis­ta­jan vas­tuul­la, Koso­nen sanoo.

Aktii­vi­sen jääh­dy­tyk­sen han­kin­ta kan­nat­taa teh­dä har­ki­ten

Jos pien­ta­loa­su­kas har­kit­see ilma­läm­pö­pump­pua tai muu­ta jääh­dy­tys­rat­kai­sua, ensim­mäi­nen askel ei ole lait­teen mer­kin valin­ta, vaan oman talon ja tar­peen ymmär­tä­mi­nen. Mis­sä tilois­sa kuu­muus tun­tuu eni­ten? Onko ongel­ma olo­huo­nees­sa, ylä­ker­ran makuu­huo­neis­sa vai koko talos­sa? Onko talo sok­ke­loi­nen, yhdes­sä tasos­sa vai useam­mas­sa ker­rok­ses­sa? Mihin sisäyk­sik­kö voi­daan sijoit­taa niin, että ilma levi­ää mut­ta ei häi­rit­se?

Hir­vo­sen mukaan tär­kein kysy­mys on vii­ley­den jakau­tu­mi­nen. Jos pump­pu jää jääh­dyt­tä­mään yhtä huo­net­ta, lop­pu­tu­los ei vält­tä­mät­tä vas­taa odo­tuk­sia.

– Ensim­mäi­nen asia on miet­tiä, miten vii­len­nys jakaan­tuu talon sisäl­lä. Jää­kö se yhteen huo­nee­seen vai levi­ää­kö se muu­al­le, Hir­vo­nen sanoo.

Toi­nen tär­keä asia on vali­ta toi­mi­ja huo­lel­la. Ilma­läm­pö­pum­pun asen­ta­mi­nen on luvan­va­rais­ta työ­tä, kos­ka kyl­mä­ai­ne­pii­riä käsi­tel­lään asen­nuk­ses­sa. Asen­ta­jan pitää olla päte­vöi­ty­nyt ja löy­tyä Tuke­sin rekis­te­ris­tä.

– Ilma­läm­pö­pum­pun asen­nus on ammat­ti­lai­sen työ­tä. Jos kyl­mä­ai­ne­pii­riä raken­ne­taan tai sii­hen kos­ke­taan, asen­ta­jal­la pitää olla päte­vyys, Hir­vo­nen pai­not­taa.

Hir­vo­nen neu­voo kiin­nit­tä­mään enem­män huo­mio­ta asen­nus­liik­kee­seen kuin yksit­täi­seen lai­tebrän­diin. Hyvä toi­mi­ja tulee tar­vit­taes­sa pai­kan pääl­le, osaa arvioi­da sijoit­te­lun, ker­too rehel­li­ses­ti vaih­toeh­dois­ta, vas­taa puhe­li­meen myös jäl­ki­kä­teen ja hoi­taa takuu­asiat.

– Kan­nat­taa vali­ta toi­mi­ja, jol­la on asian­tun­te­mus kun­nos­sa, joka on toi­mit­ta­nut näi­tä aiem­min­kin ja joka vas­taa huu­toi­hin myös asen­nuk­sen jäl­keen, Hir­vo­nen sanoo.

Hal­vin tar­jous ei vält­tä­mät­tä ole paras. Jos hin­ta on sel­väs­ti mui­ta alem­pi, kan­nat­taa sel­vit­tää, mitä se sisäl­tää ja mitä sii­tä mah­dol­li­ses­ti puut­tuu. Onko asen­nus muka­na? Kuin­ka pit­kä put­ki­ve­to kuu­luu hin­taan? Miten kon­dens­si­ve­si joh­de­taan? Kuka vas­taa huol­los­ta? Miten takuu toi­mii?

– Jos ostaa hal­paa, pitäi­si aina kysyä itsel­tään, mik­si tämä on näin hal­pa. Yleen­sä laa­tu ja hin­ta seu­raa­vat toi­si­aan, Hir­vo­nen tote­aa.

Jääh­dy­tys­rat­kai­sua ei kan­na­ta ostaa pel­kän lait­teen perus­teel­la. Vähin­tään yhtä tär­ke­ää on, kuka sen mitoit­taa, asen­taa ja huol­taa.

Kyl­mä­ai­neet muut­tu­vat, auto­maa­tio lisään­tyy

Läm­pö­pump­pu­tek­niik­ka on kehit­ty­nyt pal­jon eten­kin läm­mi­tys­käy­tös­sä. Ilma­poh­jai­set läm­pö­pum­put toi­mi­vat nyky­ään tehok­kaam­min myös kovil­la pak­ka­sil­la kuin vie­lä 10–15 vuot­ta sit­ten. Jääh­dy­tys­käy­tös­sä perus­ky­vyk­kyys on ollut jo pit­kään riit­tä­vä suo­ma­lai­siin oloi­hin.

– Jääh­dy­tys­käy­tös­sä nämä lait­teet ovat meil­lä riit­tä­vän tehok­kai­ta. Suu­rin kehi­tys on tapah­tu­nut läm­mi­tys­käy­tös­sä ja sii­nä, että pääs­tään entis­tä kyl­mem­piin ulko­läm­pö­ti­loi­hin, Hir­vo­nen ker­too.

Lähi­vuo­si­na näky­vin muu­tos liit­tyy kyl­mä­ai­nei­siin. F‑kaasusääntely ohjaa lai­te­ke­hi­tys­tä koh­ti uusia kyl­mä­ai­nei­ta, kuten pro­paa­nia. Kulut­ta­jal­le muu­tos ei vält­tä­mät­tä näy arjes­sa dra­maat­ti­ses­ti, mut­ta asen­ta­jien osaa­mis­vaa­ti­muk­set koros­tu­vat.

– Kyl­mä­ai­neet ovat se asia, joka tulee näky­mään lähi­vuo­si­na. Kun pro­paa­ni­pum­put tule­vat mark­ki­noil­le, asen­ta­jil­ta vaa­di­taan myös palo- ja räjäh­dys­vaa­ran hal­lin­taa, Hir­vo­nen sanoo.

Auto­maa­tio, etä­oh­jaus ja asu­mis­mu­ka­vuut­ta paran­ta­vat toi­min­not lisään­ty­vät. Monis­sa lait­teis­sa on jo mah­dol­li­suus ohja­ta läm­pö­ti­laa puhe­li­mel­la, sää­tää puhal­lus­ta auto­maat­ti­ses­ti tai huo­mioi­da ihmis­ten oles­ke­lu tilas­sa. Uusi­ta­lon mukaan lait­tei­den oma auto­ma­tiik­ka aut­taa käyt­tä­jää yhä parem­min käyt­tä­mään vii­len­nys­tä tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti.

– Auto­maa­tio ja jär­ke­vä ohjaus koros­tu­vat sekä läm­mi­tyk­ses­sä että jääh­dy­tyk­ses­sä. Lait­tei­den omat auto­maa­tiot kehit­ty­vät koko ajan ja aut­ta­vat käyt­tä­jää ener­gia­te­hok­kaa­seen käyt­töön, Uusi­ta­lo sanoo.

Vii­len­nys kan­nat­taa miet­tiä ennen hel­let­tä

Kaik­ki kol­me asian­tun­ti­jaa palaa­vat samaan neu­voon: varau­tu­mi­nen kan­nat­taa teh­dä ajois­sa. Jos ilma­läm­pö­pum­pun han­kin­taa alkaa sel­vit­tää vas­ta sil­loin, kun sisäl­lä on 29 astet­ta ja hel­le jat­kuu ennus­teis­sa, asen­nusai­kaa ei vält­tä­mät­tä saa viik­koi­hin.

– Kun pahin hel­le­jak­so on pääl­lä ja sil­loin havah­tuu sii­hen, että oli­si kiva saa­da jääh­dy­tys­lai­te, se voi tar­koit­taa, että lai­te on toi­min­ta­kun­nos­sa vas­ta seu­raa­van kesän hel­le­jak­sol­le, Uusi­ta­lo sanoo.

Hir­vo­sen mukaan ilmiö tois­tuu joka kesä. Jo vii­kon hel­le­jak­so riit­tää täyt­tä­mään asen­ta­jien kalen­te­rit, ja hel­teet osu­vat usein loma-aikaan.

– Jos halu­aa jääh­dy­tys­tä täl­le kesäl­le, kaup­paan pitää men­nä ajois­sa. Kovil­la hel­teil­lä on toi­vo­ton­ta kuvi­tel­la, että asen­nuk­sen sai­si heti, Hir­vo­nen tote­aa.

Ajois­sa toi­mi­mi­nen kos­kee myös ole­mas­sa ole­via lait­tei­ta. Ennen hel­le­kaut­ta kan­nat­taa tar­kis­taa, että ilma­läm­pö­pum­pun suo­dat­ti­met ovat puh­taat, sisäyk­sik­kö kun­nos­sa, kon­dens­si­ve­si pois­tuu ja kau­ko­sää­ti­men tai sovel­luk­sen ase­tuk­set ovat hal­lus­sa. Ilman­vaih­to­ko­nees­ta kan­nat­taa tar­kis­taa kesä­ase­tuk­set, suo­dat­ti­met ja mah­dol­li­nen läm­mön­tal­teen­o­ton ohi­tus.

– Varau­tu­kaa etu­kä­teen sii­hen, että hel­teet voi­vat tul­la. Oli jääh­dy­tys­rat­kai­su mikä tahan­sa, lait­teis­tot kan­nat­taa tar­kis­taa ennen kuin nii­tä tar­vi­taan, Uusi­ta­lo neu­voo.

Vii­len­nys on osa tule­vai­suu­den pien­ta­loa

Vii­len­nys ei toden­nä­köi­ses­ti syr­jäy­tä läm­mi­tys­tä suo­ma­lai­sen pien­ta­lon pää­ky­sy­myk­se­nä, mut­ta sen mer­ki­tys kas­vaa. Uusis­sa talois­sa yli­läm­pe­ne­mi­nen huo­mioi­daan entis­tä vah­vem­min suun­nit­te­lus­sa ja mää­räyk­sis­sä. Ole­mas­sa ole­vas­sa pien­ta­lo­kan­nas­sa rat­kai­sut teh­dään usein jäl­ki­kä­teen, jol­loin ilma­läm­pö­pump­pu on monel­le nopein ja kus­tan­nus­te­hok­kain tapa paran­taa asu­mis­mu­ka­vuut­ta.

– Uusis­sa raken­nuk­sis­sa on kai­ken­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta ole­mas­sa ole­va kiin­teis­tö­kan­ta on haas­te. Sil­ti kus­tan­nus on usein suh­teel­li­sen mal­til­li­nen hyö­tyyn näh­den, Koso­nen sanoo.

Hir­vo­nen näkee jääh­dy­tyk­sen tule­van osak­si nor­maa­lia asu­mis­ta. Se ei ehkä yleis­ty yhtä voi­mak­kaas­ti kuin läm­pö­pum­put läm­mi­tys­rat­kai­sui­na, mut­ta suun­ta on sel­vä.

– Jääh­dy­tys on tul­lut jää­däk­seen ja tulee var­mas­ti lisään­ty­mään. Tule­vai­suu­des­sa asun­not myös Suo­mes­sa tule­vat ole­maan yhä useam­min jääh­dy­tyk­sel­lä varus­tet­tu­ja, Hir­vo­nen arvioi.

Lopul­ta kysy­mys on arjen laa­dus­ta. Jos koti muut­tuu hel­teel­lä tuka­lak­si, nuk­ku­mi­nen kär­sii ja jak­sa­mi­nen las­kee. Hyvin suun­ni­tel­tu vii­len­nys ei tar­koi­ta jää­kaap­pi­kyl­mää kotia, vaan hal­lit­tua, ter­veel­lis­tä ja miel­lyt­tä­vää sisäil­mas­toa. Ensin este­tään tur­ha läm­pö­kuor­ma, sit­ten käy­te­tään ilman­vaih­toa vii­saas­ti ja tar­vit­taes­sa ote­taan koneel­li­nen jääh­dy­tys avuk­si.

– Jos ilma­läm­pö­pump­pu löy­tyy kotoa, sitä kan­nat­taa käyt­tää jääh­dy­tyk­seen. Kus­tan­nus on pie­ni ja olo­suh­teet para­ne­vat sel­väs­ti. Ei kan­na­ta kär­vis­tel­lä, jos jääh­dy­tys­lai­te on jo ole­mas­sa, Uusi­ta­lo kiteyt­tää.