Alku­ke­sän valo ja veh­reys innos­ta­vat oma­ko­tia­su­jia kohen­ta­maan pihan ilmet­tä. Vaik­ka viher­peu­ka­loa ei vie­lä oli­si eikä aikaa tai osaa­mis­ta riit­täi­si suu­riin piha­re­mont­tei­hin, näyt­tä­viä tulok­sia voi saa­da aikaan yllät­tä­vän hel­pos­ti pie­nil­lä muu­tok­sil­la.

Hyvä uuti­nen on, että onnis­tu­nut puu­tar­ha ei syn­ny yhdel­lä ker­taa eikä vaa­di täy­del­lis­tä suun­ni­tel­maa. Pie­nil­lä­kin toi­men­pi­teil­lä voi saa­da aikaan näky­vän muu­tok­sen.

Puu­tar­ha­suun­nit­te­li­ja, puu­tar­hu­ri ja kou­lut­ta­ja Lea Rau­ta Pihai­lo Oy:stä kan­nus­taa aloit­ta­maan havain­noin­nis­ta ja jo ole­mas­sa ole­van pihan hyö­dyn­tä­mi­ses­tä.

Moni ajat­te­lee ensim­mäi­se­nä uusien kas­vien osta­mis­ta. Rau­dan mukaan pihan ilmet­tä voi kui­ten­kin kohen­taa huo­mat­ta­vas­ti jo sil­lä, että nykyi­ses­tä kas­vil­li­suu­des­ta pide­tään huol­ta.

– Usein aja­tel­laan, että koko kas­vil­li­suus pitäi­si uusia, kun pen­saat näyt­tä­vät rän­sis­ty­neil­tä. Todel­li­suu­des­sa ongel­ma joh­tuu usein sii­tä, ettei nii­tä ole hoi­det­tu sään­nöl­li­ses­ti, hän muis­tut­taa.

Viih­tyi­syys syn­tyy usein pie­nis­tä asiois­ta ennen suu­ria inves­toin­te­ja.

Yksi hel­poim­mis­ta aloi­tus­toi­mis­ta on pen­sai­den siis­ti­mi­nen. Kuol­lei­den ja kui­vien oksien pois­ta­mi­nen rai­kas­taa näky­mää nopeas­ti ja tekee pihas­ta huo­li­tel­lum­man. Työ­tä voi teh­dä pit­kin kesää.

Samaa peri­aa­tet­ta suo­sit­te­le­vat myös Mar­tat. Aloit­te­li­jan kan­nat­taa kes­kit­tyä ensin näky­vim­piin aluei­siin, siis­tiä kul­ku­väy­liä ja pois­taa rik­ka­ruo­ho­ja tär­keim­mil­tä pai­koil­ta.

Viih­tyi­syys syn­tyy usein pie­nis­tä asiois­ta ennen suu­ria inves­toin­te­ja.

Tut­ki pihaa ennen kas­vios­tok­sia

Kun ensim­mäi­set kun­nos­tus­toi­met on teh­ty, kan­nat­taa pysäh­tyä tar­kas­te­le­maan pihan olo­suh­tei­ta. Rau­dan mukaan yksi ylei­sim­mis­tä vir­heis­tä on hank­kia kas­ve­ja ennen kuin tie­tää, mil­lai­siin oloi­hin nii­tä ollaan istut­ta­mas­sa.

Puu­tar­ha­myy­mä­läs­sä ensim­mäi­siä kysy­myk­siä ovat yleen­sä maa­pe­rän laa­tu sekä kas­vu­pai­kan valoi­suus. Onko maa savi­nen vai hiek­kai­nen? Jää­kö sade­ve­si sei­so­maan vai kui­vuu­ko alue nopeas­ti? Mis­sä koh­taa pihaa aurin­ko pais­taa eni­ten ja mis­sä on var­joa?

Monel­le aloit­te­le­val­le puu­tar­hu­ril­le hyö­ty­kas­vit tar­joa­vat hel­pon tavan innos­tua puu­tar­han­hoi­dos­ta.

– Kun lai­te­taan oikea kas­vi oike­aan paik­kaan, pää­see myös vähem­mäl­lä hoi­ta­mi­sel­la. Hoi­toa tar­vi­taan aina, mut­ta onnis­tu­mi­sen mah­dol­li­suu­det ovat heti pal­jon parem­mat, tote­aa Rau­ta.

Mart­to­jen mukaan havain­noin­tiin kan­nat­taa käyt­tää aikaa jopa usei­ta päi­viä tai viik­ko­ja. Näin oppii tun­nis­ta­maan pihan vah­vuu­det ja haas­teet ennen ensim­mäi­siä han­kin­to­ja.

Uusi ja van­ha piha vaa­ti­vat eri­lai­sen lähes­ty­mis­ta­van

Pihan läh­tö­ti­lan­ne vai­kut­taa sii­hen, mihin kan­nat­taa kes­kit­tyä ensim­mäi­se­nä.

Uudel­la pihal­la suu­rin haas­te on usein avoi­muus. Aurin­ko pais­taa esteet­tä ja tuu­li pää­see puhal­ta­maan vapaas­ti.

Sik­si puut ovat Rau­dan mie­les­tä yksi tär­keim­mis­tä alkuin­ves­toin­neis­ta.

– Usein ihmi­siä häi­rit­see kesäl­lä enem­män lii­al­li­nen kuu­muus ja aurin­koi­suus kuin var­jo. Puut tuo­vat suo­jaa, viih­tyi­syyt­tä ja paran­ta­vat pihan mik­roil­mas­toa.

Van­hoil­la pihoil­la tilan­ne on päin­vas­tai­nen. Arvok­kaat puut ovat jo ole­mas­sa, joten nii­den hyvin­voin­ti kan­nat­taa tur­va­ta. Suu­ria pui­ta ei pidä läh­teä leik­kaa­maan omin voi­min, vaan työ kan­nat­taa jät­tää arbo­ris­til­le.

Pui­den juu­ris­to on huo­mioi­ta­va myös kai­kis­sa muu­tos­töis­sä. Mul­taa ei pidä kasa­ta run­ko­jen ympä­ril­le eikä juu­ris­toa­lu­eel­le teh­dä suu­ria kai­vuu­töi­tä tai uusia istu­tuk­sia ilman har­kin­taa.

Hyö­ty­kas­veis­ta nopeas­ti onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia

Monel­le aloit­te­le­val­le puu­tar­hu­ril­le hyö­ty­kas­vit tar­joa­vat hel­pon tavan innos­tua puu­tar­han­hoi­dos­ta.

– Se on todel­la pal­kit­se­vaa. On kiin­nos­ta­vaa näh­dä, kuin­ka omat kas­vit kas­va­vat ja tuot­ta­vat satoa, Rau­ta tote­aa.

Hänen mukaan­sa vil­je­ly­laa­tik­ko on hyvä tapa aloit­taa. Riit­tä­vän suu­ri laa­tik­ko hel­pot­taa hoi­toa, sil­lä mul­ta ei kui­vu yhtä nopeas­ti kuin pie­nis­sä astiois­sa. Lava­kau­luk­sis­ta raken­net­tu kor­kea kas­va­tus­laa­tik­ko toi­mii usein hyvin.

Kas­vi­va­lin­nois­sa kan­nat­taa läh­teä omis­ta miel­ty­myk­sis­tä. Jos ruo­ho­si­pu­lia käyt­tää ruo­an­lai­tos­sa, sitä kan­nat­taa kas­vat­taa itse. Kurk­ku ja kesä­kur­pit­sa ovat usein satoi­sia ja help­po­ja vil­jel­tä­viä. Myös peru­nan kas­vat­ta­mi­nen tar­jo­aa nopeas­ti onnis­tu­mi­sen elä­myk­siä.

– Puu­tar­han­hoi­toa ei opi pel­käs­tään ohjei­ta luke­mal­la. Olen­nais­ta on oppia havain­noi­maan, mitä omal­la pihal­la tapah­tuu.

Pihan kehit­tä­mi­nen kan­nat­taa teh­dä vai­heit­tain

Aloit­te­li­jan ei tar­vit­se suun­ni­tel­la val­mis­ta unel­ma­puu­tar­haa heti ensim­mäi­se­nä kesä­nä.

Mart­to­jen mukaan hyvä ete­ne­mis­ta­pa on teh­dä ensin yksi pie­ni pro­jek­ti: vil­je­ly­laa­tik­ko, ruuk­kuis­tu­tuk­set, kuk­ka­penk­ki tai pie­ni mar­ja­pen­sa­sa­lue. Kun koke­mus­ta ker­tyy, koko­nai­suut­ta voi laa­jen­taa vähi­tel­len.

Toi­se­na vuon­na voi­daan lisä­tä istu­tusa­luei­ta, raken­taa näkö­suo­jaa ja kehit­tää oles­ke­lu­paik­ko­ja. Vähi­tel­len huo­mio siir­tyy yksit­täi­sis­tä kas­veis­ta koko pihan tun­nel­maan, kukin­nan ryt­miin ja luon­non moni­muo­toi­suu­teen.

Sama ilmiö näkyy myös tämän het­ken puu­tar­hat­ren­deis­sä. Pel­kän nur­mi­kon sijaan pihoil­le halu­taan enem­män istu­tuk­sia, hyö­ty­kas­ve­ja, mar­ja­pen­sai­ta ja pölyt­tä­jil­le sopi­via kas­ve­ja.

– Yhä useam­pi ajat­te­lee puu­tar­haa koko­nai­suu­te­na, jos­sa viih­ty­vät sekä ihmi­set että luon­non eliöt, Lea Rau­ta tie­tää.

Lopul­ta onnis­tu­neen pihan salai­suus on yksin­ker­tai­nen.

Alkuun pää­see ilman eri­tyi­siä tai­to­ja, kun kes­kit­tyy ensin havain­noi­maan, hoi­ta­maan ole­mas­sa ole­vaa kas­vil­li­suut­ta ja toteut­ta­maan yhden pie­nen pro­jek­tin ker­ral­laan. Koke­mus kas­vat­taa osaa­mis­ta, ja puu­tar­ha raken­tuu vähi­tel­len oman näköi­sek­si.