Kun Juha­ni Laak­so aloit­ti työ­uran­sa vuon­na 1963, suo­ma­lai­siin kotei­hin asen­net­tiin puu- ja öljy­kat­ti­loi­ta kiih­ty­väl­lä tah­dil­la. Jari Elon kii­rei­sim­pi­nä yrit­tä­jä­vuo­si­na kat­ti­loi­ta vaih­det­tiin jopa 160 vuo­des­sa, ja Sep­po Kouk­ku­nen raken­si oman elä­män­työn­sä läm­mi­tys­lait­tei­den asen­nuk­sen ja huol­lon ympä­ril­le. Nyt läm­pö­pum­put, hybri­di­läm­mi­tys ja uusiu­tu­vat polt­toai­neet muut­ta­vat jäl­leen pien­ta­lo­jen läm­mi­tys­tä. Kol­men kon­ka­rin vuo­si­kym­me­niin mah­tuu mel­koi­nen pala suo­ma­lais­ta asu­mis­his­to­ri­aa ja koke­mus­ta sii­tä, mil­lai­nen läm­mi­tys­rat­kai­su kes­tää aikaa.

Suo­ma­lai­ses­sa oma­ko­ti­ta­los­sa on aina tar­vit­tu läm­pöä. Se, mil­lä läm­pö tuo­te­taan, on sen sijaan muut­tu­nut vuo­si­kym­men­ten aika­na moneen ker­taan.

Vie­lä 1960-luvul­la puu- ja öljy­kat­ti­lat oli­vat kes­kei­nen osa oma­ko­ti­ta­lo­jen läm­mi­tys­tä. Seu­raa­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä lait­teet kehit­tyi­vät, nii­den hyö­ty­suh­teet para­ni­vat ja val­mis­tus­mää­rät kas­voi­vat. Sit­tem­min rin­nal­le tuli­vat yhä laa­jem­min säh­kö, kau­ko­läm­pö, läm­pö­pum­put ja eri­lai­set läm­mi­tys­muo­to­ja yhdis­tä­vät jär­jes­tel­mät.

Har­va on näh­nyt tätä muu­tos­ta yhtä lähel­tä kuin Juha­ni Laak­so, Jari Elo ja Sep­po Kouk­ku­nen.

Laak­so on ollut muka­na suun­nit­te­le­mas­sa ja val­mis­ta­mas­sa läm­mi­tys­kat­ti­loi­ta, Elo asen­ta­mas­sa ja huol­ta­mas­sa nii­tä asiak­kai­den kodeis­sa ja Kouk­ku­nen raken­ta­mas­sa pit­kää uraa läm­mi­tys­lai­tea­lan yrit­tä­jä­nä.

Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tys ry pal­kit­si kol­mi­kon ansiok­kaas­ta elä­män­työs­tä 70-vuo­tis­gaa­las­saan 16. loka­kuu­ta 2026 Hel­sin­gin Rau­ta­tie­a­se­man Kel­lo­tor­nin Olym­pia­sa­lis­sa.

Laak­sol­le myön­net­tiin kul­tai­nen ansio­merk­ki elä­män­työs­tä. Elo ja Kouk­ku­nen kut­sut­tiin yhdis­tyk­sen kun­nia­jä­se­nik­si. Laak­so ja Elo oli­vat vas­taa­not­ta­mas­sa tun­nus­tuk­si­aan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, mut­ta Kouk­ku­nen ei täl­lä ker­taa pääs­syt pai­kal­le.

Pal­kin­to­jen takaa löy­tyy kol­me eri­lais­ta työ­uraa, joil­la on yksi yhtei­nen nimit­tä­jä: suo­ma­lai­set kodit ovat pysy­neet läm­pi­mi­nä.

Työ­paik­kail­moi­tuk­ses­ta alkoi vuo­si­kym­men­ten ura kat­ti­la­teol­li­suu­des­sa

Juha­ni Laak­so val­mis­tui Turun tek­nil­li­ses­tä kou­lus­ta vuon­na 1963. Tut­kin­to­ni­mi­ke oli tuo­hon aikaan kon­struk­to­ri, mut­ta Laak­so kuvai­lee itse­ään mie­luum­min kone­tek­ni­kok­si.

Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen hän työs­ken­te­li kesän Val­me­tin tela­kal­la. Sit­ten sil­miin osui leh­ti-ilmoi­tus.

Jäs­pi & Mäki­nen haki työn­joh­ta­jaa.

24-vuo­tias Laak­so päät­ti hakea paik­kaa, sai sen ja aloit­ti syk­syl­lä 1963 työ­uran­sa yri­tyk­ses­sä, jos­ta kas­voi yksi suo­ma­lai­sen kat­ti­la­teol­li­suu­den tun­ne­tuis­ta nimis­tä.

– Se oli kyl­lä val­ta­van hie­no asia, että pää­sin Jäs­pi & Mäki­sel­le. Yri­tys kas­voi nii­den kym­me­nen vuo­den aika­na todel­la pal­jon. Aloi­tin työn­joh­ta­ja­na ja ete­nin yli­työn­joh­ta­jak­si, Juha­ni Laak­so muis­te­lee.

Kas­vu­vauh­ti oli hui­ma.

Laak­son mukaan hänen ensim­mäi­se­nä työ­vuo­te­naan teh­taal­la val­mis­tet­tiin noin 1 500 kat­ti­laa. Seu­raa­va­na vuon­na mää­rä nousi noin 3 000 ja sitä seu­raa­va­na jo noin 6 000.

Lopul­ta vuo­si­tuo­tan­to nousi yli 10 000 kat­ti­laan.

– Muis­tan, kun pää­sim­me noin 12 000 kat­ti­lan vuo­si­tuo­tan­toon. Se oli aika­mois­ta kas­vua, Laak­so ker­too.

Tuo­hon aikaan suo­ma­lai­siin oma­ko­ti­ta­loi­hin raken­net­tiin kes­kus­läm­mi­tys­jär­jes­tel­miä vilk­kaas­ti. Läm­mi­tys­kat­ti­loi­ta tar­vit­tiin sekä uusiin taloi­hin että van­ho­jen läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien uudis­ta­mi­seen.

Laak­son työ ei rajoit­tu­nut pel­käs­tään tuo­tan­non joh­ta­mi­seen. Hän oli muka­na myös kehit­tä­mäs­sä uusia kat­ti­la­mal­le­ja.

Eräs kiin­nos­ta­vim­mis­ta tari­nois­ta liit­tyy Ruot­siin vuon­na 1964 teh­tyyn mes­su­mat­kaan.

Laak­so lähe­tet­tiin LVI-alan mes­suil­le muun muas­sa sik­si, että hän osa­si ruot­sia. Kie­li­tai­to oli peräi­sin lap­suu­des­ta, jol­loin hän oli ollut Ruot­sis­sa sota­lap­se­na.

Mes­suil­la näh­tiin kak­sois­pe­sä­kat­ti­la, jos­sa puul­le ja öljyl­le oli omat tuli­pe­sän­sä.

Aja­tus jäi elä­mään.

Yri­tyk­sen perus­ta­ja Klaus Jäs­pi hah­mot­te­li uuden kat­ti­lan idean tupak­ka-askin kyl­keen. Laak­so piir­si luon­nok­sen puh­taak­si, ja sii­tä kehit­tyi myö­hem­min JÄMÄ Senior.

Kyse oli var­hai­ses­ta esi­mer­kis­tä aja­tuk­ses­ta, joka on jäl­leen hyvin ajan­koh­tai­nen: taloa ei tar­vit­se läm­mit­tää vain yhdel­lä ener­gia­muo­dol­la.

Yhdis­tel­mä­kat­ti­loi­ta kehi­tet­tiin jo 1960-luvul­la. Aja­tus oli sama kuin nykyi­ses­sä hybri­di­läm­mi­tyk­ses­sä: yhden ener­gia­muo­don rin­nal­la voi olla toi­nen vaih­toeh­to.

Yksi mies, sato­ja­tu­han­sia kat­ti­loi­ta

Laak­son ura jat­kui Jäs­pi & Mäki­sen jäl­keen useis­sa suo­ma­lai­sis­sa kat­ti­la­teh­tais­sa.

Vuon­na 1973 hän siir­tyi mukaan käyn­nis­tä­mään URI Oy kat­ti­la­tuo­tan­toa Huit­ti­sis­sa. Teh­das val­mis­ti aiem­min Kymiyh­tiöi­den tuo­tan­nos­sa ollei­ta kat­ti­la­mal­le­ja, ja muu­ta­mas­sa vuo­des­sa vuo­si­tuo­tan­to kas­voi noin 5 000 kat­ti­laan.

Myö­hem­min Laak­so vas­ta­si tuo­tan­nos­ta myös Saa­ri­jär­vel­lä Ari-tuot­teen yhtey­des­sä.

Vuon­na 1983 hän siir­tyi Kari­nai­siin PT-tuot­tee­seen, jos­sa kes­kus­läm­mi­tys­kat­ti­lat lii­tet­tiin yri­tyk­sen tuo­te­va­li­koi­maan. Laak­so oli muka­na käyn­nis­tä­mäs­sä tuo­tan­toa sekä suun­nit­te­le­mas­sa ja hyväk­syt­tä­mäs­sä uusia kat­ti­la­mal­le­ja.

Vuon­na 1986 ympy­rä sul­keu­tui, kun hän pala­si Tur­kuun Turun Läm­pö­tek­niik­ka Oy perus­ta­jao­sak­kaak­si ja toi­mi­tus­joh­ta­jak­si. Yri­tyk­ses­sä val­mis­tet­tiin kat­ti­loi­ta JÄS­PI-tuo­te­mer­kil­lä, ja myö­hem­min sii­tä tuli osa Kau­ko­ra Oy:tä.

Laak­so jäi eläk­keel­le vuon­na 2005.

Hänen työ­uran­sa aika­na val­mis­tet­tu­jen kat­ti­loi­den koko­nais­mää­rää on vai­kea las­kea tar­kas­ti. Kau­ko­ra Oy:n talous­joh­ta­ja Mik­ko Hum­me­li­nin arvion mukaan Laak­so on ollut eri teh­tä­vis­sään muka­na val­mis­ta­mas­sa vähin­tään 200 000 kat­ti­laa, mah­dol­li­ses­ti jopa 400 000.

Vaik­ka kyse on arvios­ta, mit­ta­luok­ka ker­too pal­jon.

Suo­ma­lai­sis­sa kodeis­sa on läm­mi­tet­ty vuo­si­kym­me­niä lait­teil­la, joi­den suun­nit­te­luun, tuo­tan­toon tai val­mis­tuk­sen joh­ta­mi­seen Laak­so on osal­lis­tu­nut.

Jari Elo pää­tyi läm­mi­ty­sa­lal­le sat­tu­mal­ta, eikä ole vie­lä­kään malt­ta­nut lopet­taa

Sii­nä mis­sä Laak­so työs­ken­te­li kat­ti­la­teh­tais­sa, Jari Elo tuli tutuk­si läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien kans­sa nii­den toi­ses­sa pääs­sä: asiak­kai­den kiin­teis­töis­sä.

Elo val­mis­tui vuon­na 1977 Turun tek­nil­li­ses­tä ammat­ti­kou­lus­ta asen­ta­ja-koneis­ta­jak­si.

Hän työs­ken­te­li aluk­si lai­tos­mie­he­nä ja siir­tyi myö­hem­min lai­va­teol­li­suu­teen. Siel­lä hänen vas­tuul­leen tuli höy­ry­kat­ti­loi­ta ja nii­den öljy­polt­ti­mia.

Var­si­nai­nen kiin­nos­tus läm­mi­tys­tek­niik­kaan syn­tyi käy­tän­nön työn kaut­ta.

– Minä oikeas­taan ajau­duin täl­le alal­le. En alun perin opis­kel­lut nime­no­maan läm­mi­tys­tek­niik­kaa, vaan työ vei höy­ry­kat­ti­loi­den ja öljy­polt­ti­mien pariin. Sii­tä hom­ma sit­ten läh­ti eteen­päin, Jari Elo ker­too.

Työ­ura jat­kui öljy­pol­ti­na­sen­ta­ja­na muun muas­sa Turun Cen­ter­put­kes­sa, SLM Kun­nos­sa­pi­dos­sa ja Huber Oy:ssä.

Vuon­na 1988 Elo perus­ti oman yri­tyk­sen­sä, Öljy­pol­tin ja LVI-huol­to Jari Elo ‑toi­mi­ni­men.

Tuol­loin hän oli 28-vuo­tias.

Suo­ma­lai­sis­sa oma­ko­ti­ta­lois­sa oli val­ta­va mää­rä öljy­läm­mi­tys­jär­jes­tel­miä, joi­den huol­lol­le ja uusi­mi­sel­le riit­ti kysyn­tää.

Kii­rei­sim­pi­nä vuo­si­na Elon yri­tyk­ses­sä vaih­det­tiin noin 160 läm­mi­tys­kat­ti­laa ja 200 öljy­pol­tin­ta vuo­des­sa.

Se tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että uusia kat­ti­loi­ta asen­net­tiin kes­ki­mää­rin usei­ta joka viik­ko.

– Töi­tä oli­si ollut niin pal­jon kuin vain pys­tyi teke­mään. Raken­nus­kan­taa oli pal­jon, ja van­ho­ja lait­tei­ta tuli jat­ku­vas­ti vaih­toi­kään. Se osui juu­ri sii­hen aikaan, kun itse jak­soi pai­naa töi­tä, Elo muis­te­lee.

Työ­päi­vät eivät myös­kään olleet saman­lai­sia.

Yhdes­sä talos­sa vaih­det­tiin pol­tin­ta, toi­ses­sa sel­vi­tet­tiin läm­mi­tys­häi­riö­tä ja kol­man­nes­sa suun­ni­tel­tiin koko­naan uut­ta jär­jes­tel­mää.

Juu­ri vaih­te­lu on yksi syy sii­hen, mik­si ala on pitä­nyt Elon ottees­saan.

– Tämä ala kehit­tyy ja muut­tuu koko ajan. Työ­me­ne­tel­mät ovat nyky­ään aivan eri­lai­sia ja pal­jon kevyem­piä kuin sil­loin, kun aloi­tin. Välil­lä asiak­kaat soit­ta­vat ja ker­to­vat näh­neen­sä jon­kin uuden tuot­teen, jos­ta en ole itse vie­lä kuul­lut­kaan. Se pitää var­pail­laan, Elo nau­rah­taa.

Vaik­ka Elo on jo elä­keiäs­sä, työ­ka­len­te­ri ei ole tyh­jen­ty­nyt.

Nyky­ään hän tekee Elo­vest Oy kaut­ta LVI-alan kon­sul­toin­tia sekä muun muas­sa ongelma‑, vika- ja vau­rio­sel­vi­tyk­siä vakuu­tus­yh­tiöil­le.

Var­si­nais­ta LVI-yri­tys­tä jat­kaa hänen poi­kan­sa Alek­si Elo LVI Elo Oy nimel­lä.

Läm­mi­tys­kat­ti­lat kehit­tyi­vät mut­ta mikään lai­te ei ole ikui­nen

Kun Laak­so ja Elo aloit­ti­vat uran­sa, läm­mi­tys­tek­niik­ka oli monel­la taval­la nykyis­tä yksin­ker­tai­sem­paa.

Van­hat kat­ti­lat oli­vat usein ras­kai­ta, ja nii­den läm­mön­tal­teen­ot­to oli nykyi­siä rat­kai­su­ja vaa­ti­mat­to­mam­paa.

Vuo­si­kym­men­ten aika­na kat­ti­loi­den raken­net­ta kehi­tet­tiin, pala­mis­ta paran­net­tiin ja läm­pö­hä­viöi­tä vähen­net­tiin.

– Kyl­lä hyö­ty­suh­teet para­ni­vat todel­la pal­jon. Kat­ti­loi­ta kehi­tet­tiin jat­ku­vas­ti, ja kil­pai­lu oli kovaa. Oli valu­rau­ta­kat­ti­loi­ta ja teräs­le­vy­kat­ti­loi­ta, ja molem­pia kehi­tet­tiin eteen­päin, Laak­so muis­te­lee.

Elo on näh­nyt saman kehi­tyk­sen asen­ta­jan näkö­kul­mas­ta.

Van­has­sa puu­kat­ti­las­sa käy­tet­ty öljy­pol­tin ei ollut ener­gia­te­hok­kuu­del­taan sama asia kuin tar­koi­tuk­seen suun­ni­tel­tu uudem­pi öljy­läm­mi­tys­kat­ti­la.

Myös kat­ti­lan ja polt­ti­men yhteen­so­pi­vuus, sää­döt sekä huol­lon laa­tu vai­kut­ta­vat sii­hen, kuin­ka pal­jon polt­toai­net­ta tar­vi­taan.

Pien­ta­loa­suk­kaan kan­nal­ta täs­tä seu­raa edel­leen tär­keä havain­to: läm­mi­tys­jär­jes­tel­män ikä, kun­to ja sää­döt voi­vat vai­kut­taa läm­mi­tys­kus­tan­nuk­siin mer­kit­tä­väs­ti.

Toi­mi­vaa jär­jes­tel­mää ei tar­vit­se uusia vain sik­si, että se on van­ha. Toi­saal­ta vuo­si­kym­me­niä pal­vel­leen kat­ti­lan hyö­ty­suh­de ja kun­to kan­nat­taa sel­vit­tää ennen seu­raa­vaa suu­rem­paa kor­jaus­ta tai inves­toin­tia.

Läm­mi­tys­lait­tei­den kehi­tys­his­to­ria muis­tut­taa myös sii­tä, että nykyi­set läm­pö­pum­put, säh­kö­kat­ti­lat ja auto­maa­tio­jär­jes­tel­mät eivät ole kehi­tyk­sen pää­te­pis­te.

Tek­niik­ka muut­tuu edel­leen.

Öljy­läm­mi­tyk­sen val­ta­kausi on taka­na mut­ta sen tari­na ei ole vie­lä päät­ty­nyt

1960- ja 1970-luvuil­la öljy­läm­mi­tys oli monel­le suo­ma­lai­sel­le oma­ko­ti­ta­loa­suk­kaal­le hou­kut­te­le­va rat­kai­su.

Polt­toai­ne oli pit­kään edul­lis­ta, läm­mi­tys oli vai­va­ton­ta ver­rat­tu­na jat­ku­vaan pui­den lisää­mi­seen, ja auto­maat­ti­ses­ti toi­mi­va pol­tin hel­pot­ti arkea.

Elo muis­taa ajan, jol­loin ener­gian hin­ta ei ollut saman­lai­nen kes­kus­te­lu­nai­he kuin nykyi­sin.

Sit­tem­min maa­il­ma muut­tui.

Öljy­krii­sit, ener­gian hin­nan vaih­te­lut, ympä­ris­tö­ta­voit­teet ja läm­pö­pump­pu­tek­nii­kan kehit­ty­mi­nen ovat vähen­tä­neet öljy­läm­mi­tyk­sen suo­sio­ta.

Laak­so uskoo muu­tok­sen jat­ku­van.

– Kyl­lä öljy­läm­mi­tys var­maan pik­ku­hil­jaa hii­puu. Säh­kö, kau­ko­läm­pö ja maa­läm­pö­pum­put ovat tul­leet rin­nal­le. Hin­ta­po­li­tiik­ka vai­kut­taa sii­hen var­mas­ti pal­jon, Laak­so arvioi.

Hän puhuu myös omas­ta koke­muk­ses­taan.

Laak­sol­la on ollut öljy­läm­mi­tys omis­sa oma­ko­ti­ta­lois­saan sekä Huit­ti­sis­sa, että Rai­sios­sa. Jär­jes­tel­mät pal­ve­li­vat hänen mukaan­sa luo­tet­ta­vas­ti.

Myö­hem­min hän vaih­toi Rai­sion talon­sa läm­mi­tyk­sen maa­läm­pöön.

Tämä tekee hänen näke­myk­ses­tään kiin­nos­ta­van: vuo­si­kym­me­niä öljy­kat­ti­loi­den val­mis­tuk­ses­sa työs­ken­nel­lyt mies on itse­kin pää­ty­nyt käyt­tä­mään uuden­lais­ta läm­mi­tys­tek­niik­kaa.

Hän ei kui­ten­kaan pidä van­ho­ja rat­kai­su­ja auto­maat­ti­ses­ti huo­noi­na.

– Öljy­läm­mi­tys toi­mi meil­lä moit­teet­to­mas­ti. Se on ollut hyvin var­ma jär­jes­tel­mä, ja lait­teet kehit­tyi­vät vuo­sien aika­na todel­la pal­jon, Laak­so tote­aa.

Elo puo­les­taan muis­tut­taa, että myös uusis­sa läm­mi­tys­muo­dois­sa esiin­tyy viko­ja.

Hänen yri­tyk­sen­sä on huol­ta­nut ja kor­jan­nut öljy­läm­mi­tys­lait­tei­den lisäk­si myös läm­pö­pump­pu­ja.

Yhtä täy­sin huol­to­va­paa­ta tai rik­kou­tu­ma­ton­ta läm­mi­tys­jär­jes­tel­mää ei ole ole­mas­sa.

Sik­si oma­ko­ti­ta­lon läm­mi­tys­rat­kai­sua kan­nat­taa tar­kas­tel­la koko­nai­suu­te­na: han­kin­ta­hin­nan ja ener­gian­ku­lu­tuk­sen lisäk­si mer­ki­tys­tä on huol­let­ta­vuu­del­la, lait­tei­den käyt­töiäl­lä ja sil­lä, miten talo pysyy läm­pi­mä­nä mah­dol­li­ses­sa häi­riö­ti­lan­tees­sa.

Van­has­ta öljy­kat­ti­las­ta maa­läm­pöön ja nyt koh­ti hybri­de­jä. Läm­mi­tys­tek­niik­ka on muut­tu­nut, mut­ta pien­ta­loa­suk­kaan tär­kein kysy­mys on pysy­nyt sama­na: miten koti pysyy läm­pi­mä­nä luo­tet­ta­vas­ti ja jär­ke­vil­lä kus­tan­nuk­sil­la?

Hybri­di­läm­mi­tys yhdis­tää van­han ja uuden tek­nii­kan

Yksi nykyi­sen läm­mi­tys­kes­kus­te­lun kiin­nos­ta­vim­mis­ta aiheis­ta on hybri­di­läm­mi­tys.

Sil­lä tar­koi­te­taan jär­jes­tel­mää, jos­sa talon läm­mi­tyk­seen käy­te­tään kah­ta tai useam­paa ener­gia­muo­toa.

Esi­mer­kik­si van­han öljy­kat­ti­lan rin­nal­le voi­daan asen­taa ilma-vesi­läm­pö­pump­pu. Läm­pö­pump­pu tuot­taa suu­rim­man osan läm­mi­ty­se­ner­gias­ta, mut­ta kat­ti­la voi­daan säi­lyt­tää lisä­läm­mön­läh­tee­nä kovia pak­ka­sia tai mui­ta eri­tyis­ti­lan­tei­ta var­ten.

Aja­tus ei ole täy­sin uusi.

Laak­so oli jo 1960-luvul­la muka­na kehit­tä­mäs­sä kak­sois­pe­sä­kat­ti­laa, jos­sa voi­tiin käyt­tää sekä puu­ta että öljyä.

Nyt sama peri­aa­te toteu­tuu uuden­lai­sel­la tek­nii­kal­la.

– Ehdot­to­mas­ti kan­nat­taa olla mah­dol­li­suus useam­paan läm­mi­tys­muo­toon. Ei pidä aja­tel­la, että vain yksi vaih­toeh­to oli­si aina paras. Kil­pai­lu ja vaih­toeh­dot ovat hyvä asia, Laak­so pai­not­taa.

Elo on samoil­la lin­joil­la.

Hänen mukaan­sa osa oma­ko­ti­ta­loa­suk­kais­ta on pää­ty­nyt säi­lyt­tä­mään van­han, käyt­tö­kel­poi­sen öljy­kat­ti­lan­sa läm­pö­pump­pu­re­mon­tin yhtey­des­sä.

– Jos kat­ti­la on sel­lai­ses­sa kun­nos­sa, että sen uskal­taa jät­tää käyt­töön, moni on halun­nut säi­lyt­tää sen. Minus­ta se on erit­täin jär­ke­vä aja­tus, Elo sanoo.

Hybri­di­rat­kai­su voi antaa oma­ko­ti­ta­loa­suk­kaal­le jous­ta­vuut­ta.

Kun säh­kö on edul­lis­ta ja läm­pö­pump­pu toi­mii hyväl­lä hyö­ty­suh­teel­la, läm­pöä voi­daan tuot­taa pää­asias­sa säh­köä hyö­dyn­täen. Kovil­la pak­ka­sil­la tai poik­keuk­sel­li­sen kor­kean säh­kön hin­nan aika­na toi­nen läm­mön­läh­de voi olla hyö­dyl­li­nen.

Jär­jes­tel­män kan­nat­ta­vuus riip­puu kui­ten­kin aina talos­ta, lait­tei­den kun­nos­ta, ener­gian­ku­lu­tuk­ses­ta ja ener­gian hin­nois­ta.

Van­han kat­ti­lan säi­lyt­tä­mi­nen ei myös­kään tar­koi­ta, että se oli­si auto­maat­ti­ses­ti paras rat­kai­su jokai­seen taloon.

Jos kat­ti­la on huo­no­kun­toi­nen tai sen säi­lyt­tä­mi­nen aiheut­taa suu­ria huol­to- ja yllä­pi­to­kus­tan­nuk­sia, koko­naan uusi jär­jes­tel­mä voi olla jär­ke­väm­pi.

Lisäk­si eri läm­mön­läh­tei­den yhteis­toi­min­ta vaa­tii oikein suun­ni­tel­lun ohjauk­sen ja asen­nuk­sen.

Entä jos säh­köt kat­kea­vat?

Elo nos­taa esiin myös läm­mi­tyk­sen huol­to­var­muu­den.

Nykyi­nen maa­il­man­ti­lan­ne ja ener­gia­verk­koi­hin koh­dis­tu­vat häi­riöt ovat saa­neet hänen mukaan­sa osan asiak­kais­ta miet­ti­mään aiem­paa tar­kem­min, mitä talos­sa tapah­tuu säh­kö­kat­kon aika­na.

Mones­sa oma­ko­ti­ta­los­sa läm­mi­tys perus­tuu koko­naan säh­köl­lä toi­mi­viin lait­tei­siin.

Läm­pö­pump­pu tar­vit­see säh­köä kompres­so­ril­leen, puhal­ti­mil­leen, kier­to­ve­si­pum­puil­leen ja ohjaus­jär­jes­tel­mäl­leen.

Myös öljy­läm­mi­tys­kat­ti­la tar­vit­see säh­köä polt­ti­men ja yleen­sä kier­to­ve­si­pump­pu­jen toi­min­taan. Ero­na on kui­ten­kin se, että säh­köä tar­vi­taan var­si­nai­sen läm­mön­tuo­tan­non yllä­pi­tä­mi­seen huo­mat­ta­vas­ti vähem­män kuin säh­kö­läm­mi­tyk­ses­sä tai läm­pö­pum­pus­sa.

Tämän vuok­si sopi­val­la vara­voi­ma­rat­kai­sul­la voi­daan jois­sa­kin tapauk­sis­sa yllä­pi­tää öljy­läm­mi­tyk­sen toi­min­taa säh­kö­kat­kon aika­na.

– Huol­to­var­muu­den kan­nal­ta van­hal­la öljy­kat­ti­lal­la voi edel­leen olla mer­ki­tys­tä. Sen säh­kön­tar­ve on pie­ni, ja sopi­val­la vara­voi­mal­la läm­mi­tys­tä voi­daan jat­kaa, Elo huo­maut­taa.

Käy­tän­nös­sä vara­voi­man käyt­tö edel­lyt­tää asian­mu­kais­ta säh­kö­asen­nus­ta ja lait­tei­den yhteen­so­pi­vuu­den var­mis­ta­mis­ta. Taval­lis­ta aggre­gaat­tia ei saa kyt­keä suo­raan talon säh­kö­verk­koon ilman tar­koi­tuk­seen suun­ni­tel­tua ja ammat­ti­lai­sen asen­ta­maa jär­jes­te­lyä.

Myös polt­toai­neen saa­ta­vuus ja tur­val­li­nen varas­toin­ti on huo­mioi­ta­va.

Huol­to­var­muus ei sil­ti tar­koi­ta vain vara­voi­maa. Se tar­koit­taa myös sitä, että läm­mi­tys­lait­teet huol­le­taan, mah­dol­li­set viat havai­taan ajois­sa ja talon omis­ta­ja tie­tää, miten jär­jes­tel­mä toi­mii poik­keus­ti­lan­teis­sa.

Voi­ko öljy­läm­mi­tys muut­tua uusiu­tu­vak­si?

Yksi öljy­läm­mi­tyk­sen tule­vai­suu­teen liit­ty­vis­tä kysy­myk­sis­tä on polt­toai­ne.

Perin­tei­sen fos­sii­li­sen läm­mi­ty­söl­jyn rin­nal­le on kehi­tet­ty uusiu­tu­vis­ta raa­ka-aineis­ta val­mis­tet­tu­ja nes­te­mäi­siä polt­toai­nei­ta, kuten HVO-poh­jai­sia tuot­tei­ta.

Nii­tä voi­daan käyt­tää yhteen­so­pi­vis­sa öljy­läm­mi­tys­lait­teis­sa, kun val­mis­ta­jan ohjeet ja mah­dol­li­set muu­tos­tar­peet on huo­mioi­tu.

Pien­ta­loa­suk­kaal­le tämä voi ava­ta mah­dol­li­suu­den vähen­tää läm­mi­tyk­sen elin­kaa­ren aikai­sia kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä ilman, että koko läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä vaih­de­taan.

Käy­tän­nön haas­tei­ta ovat kui­ten­kin polt­toai­neen hin­ta, saa­ta­vuus ja se, sovel­tuu­ko oma lait­teis­to kysei­sel­le tuot­teel­le.

Elo suh­tau­tuu uusiu­tu­viin nes­te­mäi­siin polt­toai­nei­siin peri­aat­tees­sa myön­tei­ses­ti, mut­ta pitää nii­den käy­tän­nön saa­ta­vuut­ta tär­keä­nä kysy­myk­se­nä.

Hänen koke­muk­sen­sa mukaan kiin­nos­tus­ta on ollut, mut­ta asiak­kai­den mah­dol­li­suu­det hank­kia uusiu­tu­vaa läm­mi­tys­polt­toai­net­ta ovat vaih­del­leet.

Laak­so puo­les­taan seu­raa kehi­tys­tä mie­len­kiin­nol­la.

– Kyl­lä sii­nä kehi­tys­tä tapah­tuu koko ajan. Tulee uusia rat­kai­su­ja ja mah­dol­li­suuk­sia. On kiin­nos­ta­vaa näh­dä, mihin ollaan menos­sa, Laak­so sanoo.

Hänen mie­les­tään tule­vai­suu­den ennus­ta­mi­nen on kui­ten­kin vai­keam­paa kuin aikai­sem­min.

Vuo­si­kym­me­niä sit­ten läm­mi­tys­rat­kai­su­jen kehi­tys oli monel­la taval­la suo­ra­vii­vai­sem­paa. Nyt muu­tok­siin vai­kut­ta­vat tek­nii­kan lisäk­si ener­gia­mark­ki­nat, kan­sain­vä­li­set krii­sit, ilmas­to­ta­voit­teet ja poliit­ti­set pää­tök­set.

Talon omis­ta­jal­le tämä tar­koit­taa sitä, että suu­ria inves­toin­te­ja kan­nat­taa har­ki­ta huo­lel­li­ses­ti.

Läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä han­ki­taan usein vuo­si­kym­me­nik­si, vaik­ka ener­gian hin­nat ja tuki­jär­jes­tel­mät voi­vat muut­tua pal­jon nopeam­min.

Sep­po Kouk­ku­nen raken­si elä­män­työn­sä asiak­kai­den läm­mi­tys­lait­tei­den paris­sa

Kol­mas gaa­las­sa pal­kit­tu alan kon­ka­ri, Sep­po Kouk­ku­nen, edus­taa suo­ma­lai­sen läm­mi­tys­his­to­rian yrit­tä­jä­pe­rin­net­tä.

Kouk­kusen ura läm­mi­ty­sa­lal­la alkoi jo vuon­na 1965, jol­loin hän val­mis­tui Espoon Lep­pä­vaa­ran ammat­ti­kou­lun put­ki- ja öljy­pol­ti­na­sen­ta­jan lin­jal­ta. Tuo­hon aikaan öljy­läm­mi­tys oli kas­vat­ta­mas­sa suo­sio­taan suo­ma­lai­sis­sa kodeis­sa, ja alan ammat­ti­lai­sia kou­lu­tet­tiin jopa omil­la öljy­pol­ti­na­sen­ta­jien kou­lu­tus­lin­joil­la.

Val­mis­tu­mi­sen­sa jäl­keen Kouk­ku­nen siir­tyi töi­hin Suo­men Vesi- ja Läm­pö­joh­to Oy (SVL).

Vuon­na 1975 hän perus­ti yhdes­sä Kyös­ti Riiss­a­sen ja Yrjö Wes­ter­lun­din kans­sa Pol­tin-Kol­mio Oy.

Yri­tyk­sen nimi syn­tyi kol­men perus­ta­jan mukaan.

Pol­tin-Kol­mio pal­ve­li läm­mi­tys­lai­tea­lan asiak­kai­ta pää­kau­pun­ki­seu­dul­la vuo­si­kym­men­ten ajan.

Yri­tys myi, asen­si ja huol­si muun muas­sa HB-öljy­polt­ti­mia ja läm­mi­tys­kat­ti­loi­ta. Myö­hem­min vali­koi­maan kuu­lui­vat myös Oilo­nin polt­ti­met.

Vuon­na 2002 Kouk­ku­nen jat­koi läm­mi­tys­lai­teu­ra­koin­tia Van­taal­la oman yri­tyk­sen­sä, Sep­po Kouk­ku­nen Oy, nimis­sä. Pol­tin-Kol­mio jäi yri­tyk­sen apu­toi­mi­ni­mek­si, joten vuo­si­kym­men­ten aika­na tutuk­si tul­lut nimi säi­lyi edel­leen käy­tös­sä.

Hän jäi eläk­keel­le vuon­na 2011, mut­ta aut­toi yri­tys­toi­min­taa jat­ka­nut­ta poi­kaan­sa Han­nua vie­lä vuo­teen 2013 saak­ka.

Kouk­kusen elä­män­työs­sä koros­tu­vat pit­kä yrit­tä­jä­ura, asia­kas­pal­ve­lu sekä läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien asen­nus- ja huol­to-osaa­mi­nen.

Hänen tari­nan­sa muis­tut­taa myös sii­tä, että läm­mi­tys­lait­tei­den toi­mi­vuus ei ole pel­käs­tään val­mis­ta­jien ansio­ta.

Tar­vi­taan asen­ta­jia ja huol­ta­jia, jot­ka tun­te­vat lait­teet ja osaa­vat pitää ne toi­min­ta­kun­nos­sa.

Suo­ma­lai­sis­sa oma­ko­ti­ta­lois­sa on edel­leen run­saas­ti eri vuo­si­kym­me­ni­nä asen­net­tu­ja läm­mi­tys­lait­tei­ta. Nii­den huol­ta­mi­nen ja kor­jaa­mi­nen edel­lyt­tää koke­mus­ta, jota ei aina löy­dy pel­käs­tään uusim­pien lait­tei­den käyt­tö­oh­jeis­ta.

Ammat­ti­tai­to siir­tyy suku­pol­vel­ta toi­sel­le

Sekä Elon että Kouk­kusen työs­sä näkyy yksi suo­ma­lai­sel­le LVI-alal­le omi­nai­nen piir­re: per­hey­ri­tys­ten jat­ku­vuus.

Jari Elon perus­ta­maa yri­tys­toi­min­taa jat­kaa hänen poi­kan­sa.

Myös Sep­po Kouk­kusen työ jat­kui seu­raa­vas­sa suku­pol­ves­sa.

Pit­kä ura ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, että osaa­mi­nen oli­si siir­ty­nyt eteen­päin muut­tu­mat­to­ma­na.

Uudet läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät edel­lyt­tä­vät uusia tai­to­ja.

Läm­pö­pum­put, säh­köi­set ohjauk­set, auto­maa­tio ja eri ener­gia­muo­to­jen yhdis­tä­mi­nen ovat muut­ta­neet asen­ta­jien työ­tä.

Elo on täy­den­tä­nyt omaa osaa­mis­taan koko uran­sa ajan. Hänel­le on ker­ty­nyt muun muas­sa öljy­läm­mi­tyk­sen vas­tuu­pä­te­vyyk­siä, kau­ko­läm­pö­työn­joh­ta­jan päte­vyys, säh­kö­pä­te­vyys sekä eri­lai­sia kun­to­tut­ki­jan ja ener­gia­kat­sel­moi­jan kou­lu­tuk­sia.

Hän on opis­kel­lut myös talo­tek­niik­kaa ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa.

Opis­ke­lu ei siis päät­ty­nyt nuo­ruu­den ammat­ti­kou­lu­tut­kin­toon.

Se on ollut jat­ku­va osa työ­tä.

– Täs­sä on pysy­nyt mie­len­kiin­to yllä juu­ri sik­si, että ala muut­tuu koko ajan. Ei ole ollut kah­ta saman­lais­ta päi­vää, Elo ker­too.

Hänen mukaan­sa kiin­nos­tus työ­hön on säi­ly­nyt niin vah­va­na, ettei eläk­keel­le jää­mi­nen ole tar­koit­ta­nut täy­del­lis­tä irtau­tu­mis­ta alas­ta.

Kon­sul­toin­ti­teh­tä­viä riit­tää edel­leen.

Laak­son elä­mä on kul­ke­nut toi­sen­lais­ta pol­kua.

Hän on ollut eläk­keel­lä jo pit­kään eikä enää seu­raa kat­ti­la­teol­li­suu­den arkea yhtä lähel­tä kuin ennen.

Muis­tot työ­vuo­sis­ta ovat sil­ti säi­ly­neet vah­voi­na.

Eri­tyi­sen tär­kei­nä hän pitää ihmi­siä, joi­den kans­sa sai työs­ken­nel­lä.

– Meil­lä oli todel­la hyvä työ­po­ruk­ka. Olim­me kuin yhtä suur­ta per­het­tä. Vie­lä tänä­kin päi­vä­nä, kun van­ho­ja työ­ka­ve­rei­ta tulee vas­taan, moi­ka­taan ja ollaan hyviä kave­rei­ta, Laak­so muis­te­lee.

Läm­mi­tys­tek­niik­ka vaih­tuu, mut­ta osaa­mi­sen tar­ve ei katoa. Oli­pa talos­sa öljy­kat­ti­la, maa­läm­pö­pump­pu tai hybri­di­jär­jes­tel­mä, luo­tet­ta­va läm­mi­tys syn­tyy oikeis­ta lai­te­va­lin­nois­ta, ammat­ti­tai­toi­ses­ta asen­nuk­ses­ta ja sään­nöl­li­ses­tä huol­los­ta.

Mitä vuo­si­kym­men­ten koke­mus opet­taa nykyi­sel­le oma­ko­ti­ta­loa­suk­kaal­le?

Juha­ni Laak­son ja Jari Elon ker­to­muk­sis­sa tois­tuu yksi aja­tus: läm­mi­tys­tek­niik­ka muut­tuu, mut­ta hyvän läm­mi­tys­jär­jes­tel­män perus­vaa­ti­muk­set pysy­vät.

Sen pitää toi­mia luo­tet­ta­vas­ti, tuot­taa riit­tä­väs­ti läm­pöä ja olla kus­tan­nuk­sil­taan jär­ke­vä.

Laak­son uran aika­na kat­ti­loi­den val­mis­tus­mää­rät monin­ker­tais­tui­vat ja nii­den hyö­ty­suh­teet para­ni­vat.

Elo puo­les­taan näki, kuin­ka suo­ma­lai­siin kotei­hin asen­net­tiin val­ta­via mää­riä öljy­läm­mi­tys­lait­tei­ta, joi­ta myö­hem­min huol­let­tiin, uusit­tiin ja lopul­ta alet­tiin kor­va­ta muil­la läm­mi­tys­muo­doil­la.

Nyt suo­ma­lai­set pien­ta­loa­suk­kaat teke­vät jäl­leen uuden­lai­sia valin­to­ja.

Kan­nat­taa­ko van­ha läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä säi­lyt­tää? Oli­si­ko läm­pö­pump­pu jär­ke­vä inves­toin­ti? Voi­si­ko kah­den läm­mön­läh­teen yhdis­tel­mä olla parem­pi kuin yksi? Entä kuin­ka pal­jon pai­noar­voa pitäi­si antaa vara­läm­mi­tyk­sel­le ja huol­to­var­muu­del­le?

Yhtä oike­aa vas­taus­ta ei ole.

Van­han jär­jes­tel­män säi­lyt­tä­mi­nen voi olla perus­tel­tua, jos se on hyvä­kun­toi­nen ja sen käyt­tö on talou­del­li­ses­ti jär­ke­vää. Toi­ses­sa talos­sa koko­naan uusi läm­mi­tys­muo­to voi tuo­da suu­rem­mat sääs­töt ja parem­man asu­mis­mu­ka­vuu­den.

Tär­kein­tä on tar­kas­tel­la taloa koko­nai­suu­te­na eikä teh­dä pää­tös­tä pel­käs­tään yksit­täi­sen lait­teen, het­kel­li­sen ener­gia­hin­nan tai muo­dis­sa ole­van läm­mi­tys­muo­don perus­teel­la.

Laak­son ja Elon koke­muk­set osoit­ta­vat myös, ettei van­ha tek­niik­ka ole vält­tä­mät­tä huo­noa eikä uusi auto­maat­ti­ses­ti ongel­ma­ton­ta.

Jokai­sel­la jär­jes­tel­mäl­lä on omat vah­vuu­ten­sa, rajoi­tuk­sen­sa ja huol­to­tar­peen­sa.

Läm­mi­tyk­sen his­to­ria on myös taval­lis­ten suo­ma­lais­ten kotien his­to­ri­aa

Kun Juha­ni Laak­so aloit­ti ensim­mäi­ses­sä kat­ti­la­teh­taas­saan, Suo­mi eli aivan toi­sen­lais­ta aikaa.

Oma­ko­ti­ta­lo­ja raken­net­tiin, kes­kus­läm­mi­tys yleis­tyi ja kat­ti­la­teol­li­suus kas­voi nopeas­ti.

Kun Jari Elo perus­ti oman yri­tyk­sen­sä 1980-luvun lopul­la, suu­ri osa tuos­ta lai­te­kan­nas­ta oli jo tul­lut huol­to- tai uusi­mi­si­kään.

Sep­po Kouk­kusen kal­tai­set yrit­tä­jät puo­les­taan piti­vät huol­ta sii­tä, että läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät toi­mi­vat asiak­kai­den arjes­sa vuo­des­ta toi­seen.

Nyt kat­se on tule­vai­suu­des­sa.

Läm­pö­pum­put, hybri­di­jär­jes­tel­mät, uusiu­tu­vat polt­toai­neet ja älyk­kääm­pi läm­mi­tyk­sen ohjaus tar­joa­vat vaih­toeh­to­ja, jois­ta aiem­mat suku­pol­vet saat­toi­vat vain haa­veil­la.

Mut­ta kaik­kea ei tar­vit­se kek­siä uudel­leen.

Jo vuo­si­kym­me­niä sit­ten ymmär­ret­tiin, että läm­mi­tyk­sen toi­min­ta­var­muus, hyvä hyö­ty­suh­de ja mah­dol­li­suus käyt­tää useam­paa ener­gia­muo­toa ovat arvok­kai­ta omi­nai­suuk­sia.

Laak­son, Elon ja Kouk­kusen elä­män­työs­tä myön­ne­tyt tun­nus­tuk­set ovat kun­nia­no­soi­tus pait­si kol­mel­le ammat­ti­lai­sel­le myös koko­nai­sel­le aika­kau­del­le suo­ma­lai­ses­sa läm­mi­tys­his­to­rias­sa.

Ja samal­la muis­tu­tus sii­tä, että vaik­ka lait­teet vaih­tu­vat, tär­kein asia ei muu­tu.

Kodin pitää pysyä läm­pi­mä­nä.