Kaik­kia munia ei samaan koriin – eikä kaik­kea yhden töp­se­lin varaan

Teks­ti Toni Deger­lund

Hyvää alka­nut­ta vuot­ta 2026 ja ter­ve­tu­loa Läm­möl­lä-leh­den tämän vuo­den ensim­mäi­sen pää­kir­joi­tuk­sen pariin.

Vuo­den­vaih­de toi muka­naan muu­ta­kin kuin uuden kalen­te­rin ja lupauk­sen sii­tä, että ”nyt alkaa taas uusi, parem­pi vuo­si”. Jou­lu­kuun pää­kir­joi­tuk­ses­sa kir­joi­tin jo sii­tä, että vuo­den­vaih­de mer­kit­see myös isoa mur­ros­koh­taa Läm­möl­lä-leh­del­le. Nyt ele­tään sen muu­tok­sen ensim­mäi­siä viik­ko­ja käy­tän­nös­sä.

Läm­möl­lä-leh­ti on ollut perus­ta­mi­ses­taan, vuo­des­ta 1985 läh­tien, tut­tu eri­tyi­ses­ti öljy­läm­mit­tä­jil­le. Vuon­na 1997 alka­nut ja nyt vuo­den­vaih­tees­sa päät­ty­nyt Höy­lä-ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­mus teki leh­des­tä yhden alan kes­kei­sim­mis­tä vies­tin­tä­ka­na­vis­ta – eikä vähi­ten sik­si, että leh­teä on jaet­tu ilmai­sek­si kai­kil­le öljy­läm­mit­tä­jil­le lähes nel­jän vuo­si­kym­me­nen ajan. On kui­ten­kin hyvä muis­tut­taa, että Höy­lä ei kos­kaan ollut ”öljy­läm­mi­tyk­sen puo­lus­tus­pro­jek­ti”, vaan ener­gia­te­hok­kuu­den paran­ta­mi­seen täh­tää­vä vapaa­eh­toi­nen koko­nai­suus. Ja sii­nä onnis­tut­tiin erin­omai­ses­ti.

Jos Höy­län mer­ki­tys ja tulok­set eivät ole vie­lä tut­tu­ja, jou­lu­kuun pää­ar­tik­ke­li avaa asi­aa perus­teel­li­ses­ti:
Höy­lä-ener­gia­te­hok­kuus­so­pi­muk­set: teko­ja ja tulok­sia kol­mel­la vuo­si­kym­me­nel­lä

Läm­möl­lä laa­je­nee – ei kapeu­du

Kuten jo jou­lu­kuus­sa tote­sin, Höy­lä-kau­den päät­ty­mi­nen ei ole lop­pu, vaan mah­dol­li­suus. Läm­möl­lä-leh­ti kes­kit­tyy jat­kos­sa koko talo­tek­nii­kan kent­tään: läm­mi­tyk­seen, vii­len­nyk­seen, sisäil­maan, auto­maa­tioon, hybri­di­jär­jes­tel­miin, uusiu­tu­viin ener­gioi­hin ja alan inno­vaa­tioi­hin. Läm­mi­tys­muo­dol­la ei ole väliä – eikä myös­kään sil­lä, mikä ener­gia­muo­to sat­tuu ole­maan muo­dis­sa juu­ri nyt.

Läm­möl­lä ei ole ollut eikä tule ole­maan min­kään yksit­täi­sen ener­gia­muo­don ääni­tor­vi tai vas­tus­ta­ja. Mei­dän teh­tä­väm­me on ker­toa fak­tat fak­toi­na, ilman mus­ta­val­kois­ta ajat­te­lua ja ilman kau­pal­li­sia taka-aja­tuk­sia. Ener­gia-alaa ja ener­gia­po­li­tiik­kaa kan­nat­taa tar­kas­tel­la koko­nai­suu­te­na – ei pote­rois­ta käsin.

Säh­kö on huol­to­var­maa – vai onko?

Täs­sä koh­taa mie­lee­ni palaa eräs kes­kus­te­lu Pit­kän aika­vä­lin ilmas­to­suun­ni­tel­man ske­naa­rio­työ­pa­jas­sa (KEI­TO). Eräs Ener­gia­teol­li­suu­den edus­ta­ja vakuut­ti, että säh­kö on huol­to­var­muu­des­saan erin­omai­nen ja käy­tän­nös­sä yli­voi­mai­nen rat­kai­su.

Sit­ten tuli jou­lu­kuu ja Han­nes-myrs­ky.

Pahim­mil­laan lähes 190 000 koti­ta­lout­ta oli ilman säh­köä. Ja tam­mi­kuun alus­sa rikot­tiin säh­kön­ku­lu­tuk­sen kaik­kien aiko­jen ennä­tys, kun pak­ka­nen kiris­tyi ja läm­mi­tys­tar­ve kas­voi. Samal­la näh­tiin hyvin kon­kreet­ti­ses­ti, mik­si hybri­di­rat­kai­sut ovat jous­ton kan­nal­ta jär­ke­viä – riip­pu­mat­ta sii­tä, mis­tä ener­gia­muo­dois­ta hybri­di koos­tuu.

Öljy­läm­mit­tei­sis­sä kiin­teis­töis­sä hybri­di tar­koit­taa usein öljy­läm­mi­tys­tä ja ilma­ve­si­läm­pö­pump­pua, jos­kus lisäk­si puu­läm­mi­tys­tä tai aurin­koa. Vaik­ka öljy­läm­mi­tys on monen mie­les­sä jo ”katoa­vaa kan­san­pe­rin­net­tä”, Suo­mes­sa on edel­leen noin 90 000–95 000 öljy­läm­mit­teis­tä oma­ko­ti­ta­loa. Näis­tä noin puo­let on jo hybri­di­läm­mit­tei­siä.

Täy­si jär­jes­tel­män uusi­mi­nen esi­mer­kik­si maa­läm­pöön on mones­sa koh­tees­sa kal­lis inves­toin­ti, joka ei vält­tä­mät­tä nos­ta kiin­teis­tön arvoa – var­sin­kaan haja-asu­tusa­lueil­la tai van­hem­mas­sa raken­nus­kan­nas­sa. Ja jos talon asuk­kaat ovat iäk­kääm­piä, ei 4000 euron luo­pu­mis­tu­ki tee useam­man kym­me­nen tuhan­nen euron remon­tis­ta auto­maat­ti­ses­ti jär­ke­vää.

Toi­mi­vien lait­tei­den romut­ta­mi­nen ei myös­kään ole eko­lo­gis­ta.

Jär­ke­väm­pää oli­si päi­vit­tää nykyis­tä jär­jes­tel­mää, teh­dä sii­tä hybri­di ja hyö­dyn­tää jous­toa: käyt­tää kul­loin­kin edul­li­sin­ta ja jär­ke­vin­tä ener­gia­muo­toa läm­pö­ti­lan, hin­nan ja tilan­teen mukaan. Ja huol­to­var­muu­des­ta puhut­taes­sa öljy­läm­mit­tä­jäl­lä on edel­leen yksi mer­kit­tä­vä etu: kun säi­liö on täyn­nä, ener­gi­aa riit­tää. Aggre­gaa­til­la saa tar­vit­taes­sa sekä läm­mi­tyk­sen että säh­köt toi­mi­maan – eikä Han­nes-myrs­kyt tai muut yllä­tyk­set het­kau­ta.

Tam­mi­kuus­sa jul­kais­tut artik­ke­lit pureu­tu­vat tähän tee­maan tar­kem­min:
Kun pak­ka­nen kiris­tyy ja pörs­si­säh­kö kal­lis­tuu, ei kan­na­ta las­kea vain yhden kor­tin varaan – hybri­di tuo jous­toa

Öljy­läm­mi­tyk­ses­tä ei tar­vit­se luo­pua – vaik­ka fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta on syy­tä pääs­tä eroon

Data­kes­kuk­set – säh­kö­syöp­pö vai ener­gia­mah­dol­li­suus?

Tam­mi­kuun pää­ar­tik­ke­li nos­taa vas­taa­vas­ti esiin myös aiheen, joka liit­tyy yllät­tä­vän suo­raan taval­li­sen oma­ko­ti­ta­loa­su­jan arkeen: data­kes­kuk­set.

Usein data­kes­kuk­set näh­dään pelk­ki­nä säh­kö­syöp­pöi­nä. Todel­li­suus on moni­syi­sem­pi. Data­kes­kuk­set tuot­ta­vat val­ta­via mää­riä huk­ka­läm­pöä – ja par­haim­mil­laan se läm­pö voi­daan hyö­dyn­tää kau­ko­läm­pö­ver­kos­sa. Mänt­sä­läs­sä data­kes­kus läm­mit­tää jo noin 2 500 kotia, ja Espoos­sa raken­teil­la ole­va kes­kus voi tule­vai­suu­des­sa kat­taa jopa 250 000 asuk­kaan läm­mön­tar­peen.

Lisäk­si data­kes­kuk­set ovat mer­kit­tä­viä työl­lis­tä­jiä ja sisäl­tä­vät lähes poik­keuk­set­ta moot­to­ri­voi­ma­loi­ta, jot­ka toi­mi­vat vii­mei­se­nä vara­jär­jes­tel­mä­nä säh­kö­kat­ko­jen aika­na. Näi­tä moot­to­ri­voi­ma­loi­ta voi­tai­siin teo­rias­sa hyö­dyn­tää myös huip­pu­kuor­mien aika­na – kuten tam­mi­kuun ennä­tys­päi­vi­nä.

Nykyi­nen lain­sää­dän­tö ei tätä juu­ri­kaan mah­dol­lis­ta, mut­ta ehkä met­sä kan­nat­tai­si näh­dä puil­ta. Samas­ta tee­mas­ta LUT-yli­opis­ton pro­fes­so­ri Esa Vak­ki­lai­nen puhui jo vuo­si sit­ten:
Pro­fes­so­ri Esa Vak­ki­lai­nen tie­tää, miten Suo­mi pysyy säh­kös­sä

Lopuk­si: vaih­toeh­dot ovat vah­vuus

Tämän pää­kir­joi­tuk­sen ydin on lopul­ta hyvin yksin­ker­tai­nen. Kyse ei ole vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta, eikä yhden ener­gia­muo­don puo­lus­ta­mi­ses­ta tois­ta vas­taan. Kyse on vaih­toeh­dois­ta, jous­tos­ta ja rea­lis­mis­ta.

Kaik­kia munia ei kan­na­ta lait­taa samaan koriin – eikä kaik­kea yhteis­kun­taa raken­taa yhden töp­se­lin varaan.

Läm­möl­lä-leh­ti jat­kaa näi­den tee­mo­jen käsit­te­lyä koko vuo­den 2026 ajan. Välil­lä kriit­ti­ses­ti, välil­lä ute­li­aas­ti ja välil­lä pil­ke sil­mä­kul­mas­sa – mut­ta aina fak­toi­hin noja­ten.

Muka­vaa tam­mi­kuun jat­koa ja läm­pi­miä het­kiä kes­kel­le tal­vea.

Läm­möl­lä,
Toni Deger­lund
pää­toi­mit­ta­ja

1 kommentti

  1. Pekka Leppäniemi

    Täs­sä­pä visio, jos­sa yhdis­ty­vät ympä­ris­tö­hyö­ty, pai­kal­li­nen elin­voi­ma ja kier­to­ta­lou­den älyk­kyys – hie­man tule­vai­suu­den näky­miä vuo­teen 2030 kie­dot­tu­na kylän hen­keen:

    Visio 2030:
    Vuon­na 2030 kyläm­me ruop­paus­pro­jek­ti tun­ne­taan esi­mer­kil­li­se­nä kier­to­ta­lou­den onnis­tu­mi­se­na. Ruop­paus­mas­sas­ta tuo­tet­tu humus on nous­sut arvos­te­tuk­si luon­non­mu­kai­sek­si kas­vua­lus­tak­si, jota toi­mi­te­taan ympä­ri Suo­men – kyläm­me nimi tun­ne­taan puu­tar­hu­rei­den, kau­pun­kien ja viher­ra­ken­ta­jien kes­kuu­des­sa. Samal­la ruop­paus­mas­san kom­pos­toin­nis­ta tal­teen otet­ta­va metaa­ni jalos­te­taan bio­kaa­suk­si, jota hyö­dyn­ne­tään pai­kal­li­ses­ti ja myy­dään osak­si koti­mais­ta uusiu­tu­van ener­gian ket­jua. Näin kyläm­me yhdis­tää luon­non­suo­je­lun, uusiu­tu­van ener­gian ja pai­kal­li­sen yrit­tä­jyy­den uudel­la taval­la – luo­den työ­tä, hyvin­voin­tia ja ylpey­den aihet­ta seu­raa­vil­le suku­pol­vil­le.

    Eli humus­jär­vien kun­nos­tuk­sen sivu­tuot­tees­ta lan­noit­teet, maan­pa­ran­teet, sekä bio­kaa­sut. (Humus­jär­vet met­ri­tol­kul­la täyn­nä soil­ta karan­nei­ta ravin­tei­ta, jois­ta mik­ro­bi pilk­koes­saan pie­res­ke­lee metaa­nia).
    ( Wiki­pe­dia: humus­jär­vet)
    Lan­noi­te myy­dään mine­raa­li­lan­noit­tei­ta kor­vaa­maan 100 eur/tn. Bio­kaa­su käy­te­tään kylän talo­jen läm­mi­tyk­seen, auto­jen ja trak­to­rei­den polt­toai­nee­na, tuo­te­taan kylän säh­kö myös bio­kaa­sul­la kylän omaan säh­kö­verk­koon, ja lop­pu bio­kaa­su myy­dään ohi­kul­ki­joil­le kaa­su­mit­ta­ris­ta.
    Bio­reak­to­riin nii­te­tään myös kylän paket­ti­pel­lot (200 ha) kos­ka kaik­ki Mel­tos­jär­ven kar­ja­ti­lat ovat lopet­ta­neet. Hei­nä kaa­suun­tuu 3 vii­kos­sa.


    • Lämmöllä-toimitus

      Kiitos Pekka erinomaisesta ja ajatuksia herättävästä kommentista.

      Tämä on loistava esimerkki siitä, että asioihin on syytä suhtautua avoimesti eikä mitään vaihtoehtoja kannata sulkea pois kategorisesti. Hieno nosto. Visio, jonka toit esiin, perustuu olemassa oleviin teknologioihin – kuten ruoppausmassan hyödyntämiseen maanparannusaineena ja orgaanisen aineksen mädättämiseen biokaasuksi – mutta samalla se osoittaa, miten kiertotalous, paikallinen energia ja yrittäjyys voivat yhdistyä uudella tavalla.

      On totta, että ruoppausmassan hyödyntäminen vaatii laadun arviointia, käsittelyä ja oikeanlaisen prosessin, ja biokaasun tuotanto edellyttää teknistä mädätysjärjestelmää sekä investointeja. Mutta perusajatus – että ravinteet ja energia otetaan talteen sen sijaan, että ne valuvat hukkaan – on täysin järkevä. Parhaimmillaan tällaiset ratkaisut voivat korvata polttamiseen perustuvaa energiantuotantoa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista ratkaisuista.

      Itse uskon vahvasti, että energia-alalla tullaan näkemään tulevaisuudessa innovaatioita, joista emme vielä edes tiedä – tai jotka eivät ole vielä julkisia. Uusiutuvien polttoaineiden puolella tehdään jatkuvasti kovaa tutkimustyötä, jossa etsitään uusia ja kustannustehokkaampia tapoja jalostaa polttoaineita entistä suuremmassa mittakaavassa. Fotoniikka on yksi tekniikan ala, jossa kehitys on huimaa. Se näkyy jo nyt monessa arjen teknologiassa, ja esimerkiksi aurinkopaneelien energiatehokkuudessa kehitys voi teknologian kehittyessä hypätä aivan uusille tasoille. Akkuteknologia on toinen alue, jossa tapahtuu jatkuvasti mielenkiintoista kehitystä – ja sama koskee monia muitakin energia-alaan liittyviä teknologioita.

      Esimerkkisi ei siis ole vain yksittäinen ajatus, vaan hyvä osoitus siitä, että monipuolinen ja avarakatseinen suhtautuminen eri energiamuotoihin ja niiden tuottamiseen voi avata aivan uusia mahdollisuuksia.

      Kuten olen todennut myös pääkirjoituksessani, mahdollisimman monipuolinen energiainfrastruktuuri on järkevää monesta syystä. Liian kapeakatseinen ajattelutapa – tai se, että rakennamme tulevaisuuden energiainfrastruktuurin vain tiettyjen vaihtoehtojen varaan – ei ole viisasta. Munia ei kannata laittaa samaan koriin, eikä kaikkea varata yhden töpselin varaan.

      Lämmöllä,
      Toni Degerlund
      päätoimittaja
      Lämmöllä-lehti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *