Kaikkia munia ei samaan koriin – eikä kaikkea yhden töpselin varaan
Hyvää alkanutta vuotta 2026 ja tervetuloa Lämmöllä-lehden tämän vuoden ensimmäisen pääkirjoituksen pariin.
Vuodenvaihde toi mukanaan muutakin kuin uuden kalenterin ja lupauksen siitä, että ”nyt alkaa taas uusi, parempi vuosi”. Joulukuun pääkirjoituksessa kirjoitin jo siitä, että vuodenvaihde merkitsee myös isoa murroskohtaa Lämmöllä-lehdelle. Nyt eletään sen muutoksen ensimmäisiä viikkoja käytännössä.
Lämmöllä-lehti on ollut perustamisestaan, vuodesta 1985 lähtien, tuttu erityisesti öljylämmittäjille. Vuonna 1997 alkanut ja nyt vuodenvaihteessa päättynyt Höylä-energiatehokkuussopimus teki lehdestä yhden alan keskeisimmistä viestintäkanavista – eikä vähiten siksi, että lehteä on jaettu ilmaiseksi kaikille öljylämmittäjille lähes neljän vuosikymmenen ajan. On kuitenkin hyvä muistuttaa, että Höylä ei koskaan ollut ”öljylämmityksen puolustusprojekti”, vaan energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävä vapaaehtoinen kokonaisuus. Ja siinä onnistuttiin erinomaisesti.
Jos Höylän merkitys ja tulokset eivät ole vielä tuttuja, joulukuun pääartikkeli avaa asiaa perusteellisesti:
Höylä-energiatehokkuussopimukset: tekoja ja tuloksia kolmella vuosikymmenellä
Lämmöllä laajenee – ei kapeudu
Kuten jo joulukuussa totesin, Höylä-kauden päättyminen ei ole loppu, vaan mahdollisuus. Lämmöllä-lehti keskittyy jatkossa koko talotekniikan kenttään: lämmitykseen, viilennykseen, sisäilmaan, automaatioon, hybridijärjestelmiin, uusiutuviin energioihin ja alan innovaatioihin. Lämmitysmuodolla ei ole väliä – eikä myöskään sillä, mikä energiamuoto sattuu olemaan muodissa juuri nyt.
Lämmöllä ei ole ollut eikä tule olemaan minkään yksittäisen energiamuodon äänitorvi tai vastustaja. Meidän tehtävämme on kertoa faktat faktoina, ilman mustavalkoista ajattelua ja ilman kaupallisia taka-ajatuksia. Energia-alaa ja energiapolitiikkaa kannattaa tarkastella kokonaisuutena – ei poteroista käsin.
Sähkö on huoltovarmaa – vai onko?
Tässä kohtaa mieleeni palaa eräs keskustelu Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman skenaariotyöpajassa (KEITO). Eräs Energiateollisuuden edustaja vakuutti, että sähkö on huoltovarmuudessaan erinomainen ja käytännössä ylivoimainen ratkaisu.
Sitten tuli joulukuu ja Hannes-myrsky.
Pahimmillaan lähes 190 000 kotitaloutta oli ilman sähköä. Ja tammikuun alussa rikottiin sähkönkulutuksen kaikkien aikojen ennätys, kun pakkanen kiristyi ja lämmitystarve kasvoi. Samalla nähtiin hyvin konkreettisesti, miksi hybridiratkaisut ovat jouston kannalta järkeviä – riippumatta siitä, mistä energiamuodoista hybridi koostuu.
Öljylämmitteisissä kiinteistöissä hybridi tarkoittaa usein öljylämmitystä ja ilmavesilämpöpumppua, joskus lisäksi puulämmitystä tai aurinkoa. Vaikka öljylämmitys on monen mielessä jo ”katoavaa kansanperinnettä”, Suomessa on edelleen noin 90 000–95 000 öljylämmitteistä omakotitaloa. Näistä noin puolet on jo hybridilämmitteisiä.
Täysi järjestelmän uusiminen esimerkiksi maalämpöön on monessa kohteessa kallis investointi, joka ei välttämättä nosta kiinteistön arvoa – varsinkaan haja-asutusalueilla tai vanhemmassa rakennuskannassa. Ja jos talon asukkaat ovat iäkkäämpiä, ei 4000 euron luopumistuki tee useamman kymmenen tuhannen euron remontista automaattisesti järkevää.
Toimivien laitteiden romuttaminen ei myöskään ole ekologista.
Järkevämpää olisi päivittää nykyistä järjestelmää, tehdä siitä hybridi ja hyödyntää joustoa: käyttää kulloinkin edullisinta ja järkevintä energiamuotoa lämpötilan, hinnan ja tilanteen mukaan. Ja huoltovarmuudesta puhuttaessa öljylämmittäjällä on edelleen yksi merkittävä etu: kun säiliö on täynnä, energiaa riittää. Aggregaatilla saa tarvittaessa sekä lämmityksen että sähköt toimimaan – eikä Hannes-myrskyt tai muut yllätykset hetkauta.
Tammikuussa julkaistut artikkelit pureutuvat tähän teemaan tarkemmin:
Kun pakkanen kiristyy ja pörssisähkö kallistuu, ei kannata laskea vain yhden kortin varaan – hybridi tuo joustoa
Datakeskukset – sähkösyöppö vai energiamahdollisuus?
Tammikuun pääartikkeli nostaa vastaavasti esiin myös aiheen, joka liittyy yllättävän suoraan tavallisen omakotitaloasujan arkeen: datakeskukset.
Usein datakeskukset nähdään pelkkinä sähkösyöppöinä. Todellisuus on monisyisempi. Datakeskukset tuottavat valtavia määriä hukkalämpöä – ja parhaimmillaan se lämpö voidaan hyödyntää kaukolämpöverkossa. Mäntsälässä datakeskus lämmittää jo noin 2 500 kotia, ja Espoossa rakenteilla oleva keskus voi tulevaisuudessa kattaa jopa 250 000 asukkaan lämmöntarpeen.
Lisäksi datakeskukset ovat merkittäviä työllistäjiä ja sisältävät lähes poikkeuksetta moottorivoimaloita, jotka toimivat viimeisenä varajärjestelmänä sähkökatkojen aikana. Näitä moottorivoimaloita voitaisiin teoriassa hyödyntää myös huippukuormien aikana – kuten tammikuun ennätyspäivinä.
Nykyinen lainsäädäntö ei tätä juurikaan mahdollista, mutta ehkä metsä kannattaisi nähdä puilta. Samasta teemasta LUT-yliopiston professori Esa Vakkilainen puhui jo vuosi sitten:
Professori Esa Vakkilainen tietää, miten Suomi pysyy sähkössä
Lopuksi: vaihtoehdot ovat vahvuus
Tämän pääkirjoituksen ydin on lopulta hyvin yksinkertainen. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, eikä yhden energiamuodon puolustamisesta toista vastaan. Kyse on vaihtoehdoista, joustosta ja realismista.
Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin – eikä kaikkea yhteiskuntaa rakentaa yhden töpselin varaan.
Lämmöllä-lehti jatkaa näiden teemojen käsittelyä koko vuoden 2026 ajan. Välillä kriittisesti, välillä uteliaasti ja välillä pilke silmäkulmassa – mutta aina faktoihin nojaten.
Mukavaa tammikuun jatkoa ja lämpimiä hetkiä keskelle talvea.
Lämmöllä,
Toni Degerlund
päätoimittaja

Tässäpä visio, jossa yhdistyvät ympäristöhyöty, paikallinen elinvoima ja kiertotalouden älykkyys – hieman tulevaisuuden näkymiä vuoteen 2030 kiedottuna kylän henkeen:
Visio 2030:
Vuonna 2030 kylämme ruoppausprojekti tunnetaan esimerkillisenä kiertotalouden onnistumisena. Ruoppausmassasta tuotettu humus on noussut arvostetuksi luonnonmukaiseksi kasvualustaksi, jota toimitetaan ympäri Suomen – kylämme nimi tunnetaan puutarhureiden, kaupunkien ja viherrakentajien keskuudessa. Samalla ruoppausmassan kompostoinnista talteen otettava metaani jalostetaan biokaasuksi, jota hyödynnetään paikallisesti ja myydään osaksi kotimaista uusiutuvan energian ketjua. Näin kylämme yhdistää luonnonsuojelun, uusiutuvan energian ja paikallisen yrittäjyyden uudella tavalla – luoden työtä, hyvinvointia ja ylpeyden aihetta seuraaville sukupolville.
Eli humusjärvien kunnostuksen sivutuotteesta lannoitteet, maanparanteet, sekä biokaasut. (Humusjärvet metritolkulla täynnä soilta karanneita ravinteita, joista mikrobi pilkkoessaan piereskelee metaania).
( Wikipedia: humusjärvet)
Lannoite myydään mineraalilannoitteita korvaamaan 100 eur/tn. Biokaasu käytetään kylän talojen lämmitykseen, autojen ja traktoreiden polttoaineena, tuotetaan kylän sähkö myös biokaasulla kylän omaan sähköverkkoon, ja loppu biokaasu myydään ohikulkijoille kaasumittarista.
Bioreaktoriin niitetään myös kylän pakettipellot (200 ha) koska kaikki Meltosjärven karjatilat ovat lopettaneet. Heinä kaasuuntuu 3 viikossa.
Kiitos Pekka erinomaisesta ja ajatuksia herättävästä kommentista.
Tämä on loistava esimerkki siitä, että asioihin on syytä suhtautua avoimesti eikä mitään vaihtoehtoja kannata sulkea pois kategorisesti. Hieno nosto. Visio, jonka toit esiin, perustuu olemassa oleviin teknologioihin – kuten ruoppausmassan hyödyntämiseen maanparannusaineena ja orgaanisen aineksen mädättämiseen biokaasuksi – mutta samalla se osoittaa, miten kiertotalous, paikallinen energia ja yrittäjyys voivat yhdistyä uudella tavalla.
On totta, että ruoppausmassan hyödyntäminen vaatii laadun arviointia, käsittelyä ja oikeanlaisen prosessin, ja biokaasun tuotanto edellyttää teknistä mädätysjärjestelmää sekä investointeja. Mutta perusajatus – että ravinteet ja energia otetaan talteen sen sijaan, että ne valuvat hukkaan – on täysin järkevä. Parhaimmillaan tällaiset ratkaisut voivat korvata polttamiseen perustuvaa energiantuotantoa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista ratkaisuista.
Itse uskon vahvasti, että energia-alalla tullaan näkemään tulevaisuudessa innovaatioita, joista emme vielä edes tiedä – tai jotka eivät ole vielä julkisia. Uusiutuvien polttoaineiden puolella tehdään jatkuvasti kovaa tutkimustyötä, jossa etsitään uusia ja kustannustehokkaampia tapoja jalostaa polttoaineita entistä suuremmassa mittakaavassa. Fotoniikka on yksi tekniikan ala, jossa kehitys on huimaa. Se näkyy jo nyt monessa arjen teknologiassa, ja esimerkiksi aurinkopaneelien energiatehokkuudessa kehitys voi teknologian kehittyessä hypätä aivan uusille tasoille. Akkuteknologia on toinen alue, jossa tapahtuu jatkuvasti mielenkiintoista kehitystä – ja sama koskee monia muitakin energia-alaan liittyviä teknologioita.
Esimerkkisi ei siis ole vain yksittäinen ajatus, vaan hyvä osoitus siitä, että monipuolinen ja avarakatseinen suhtautuminen eri energiamuotoihin ja niiden tuottamiseen voi avata aivan uusia mahdollisuuksia.
Kuten olen todennut myös pääkirjoituksessani, mahdollisimman monipuolinen energiainfrastruktuuri on järkevää monesta syystä. Liian kapeakatseinen ajattelutapa – tai se, että rakennamme tulevaisuuden energiainfrastruktuurin vain tiettyjen vaihtoehtojen varaan – ei ole viisasta. Munia ei kannata laittaa samaan koriin, eikä kaikkea varata yhden töpselin varaan.
Lämmöllä,
Toni Degerlund
päätoimittaja
Lämmöllä-lehti