Loka­kuus­sa on riit­tä­nyt vauh­tia ja vils­ket­tä sii­hen mal­liin, ettei ole juu­ri tar­vin­nut seis­tä pai­koil­laan ja pyö­ri­tel­lä peu­ka­loi­ta. Mes­su­ja, juh­la­hu­mua, mie­len­kiin­toi­sia ihmi­siä ja toi­nen tois­taan kiin­nos­ta­vam­pia tari­noi­ta. Sii­nä­pä loka­kuun resep­ti lyhy­käi­syy­des­sään. Ja mikä paras­ta, kai­ken kii­reen kes­kel­lä on tul­lut entis­tä vah­vem­pi tun­ne sii­tä, että ener­gia- ja läm­mi­ty­sa­lal­la ele­tään todel­la mie­len­kiin­toi­sia aiko­ja.

Jos joku oli­si loka­kuun alus­sa kysy­nyt, mitä kaik­kea kuu­kau­den aika­na on ohjel­mas­sa, oli­sin var­maan vas­tan­nut, että kai­ken­lais­ta pien­tä. No, se pie­ni on sit­ten tar­koit­ta­nut muun muas­sa Finn­build-mes­su­ja Hel­sin­gis­sä, Ener­gia­mes­su­ja Tam­pe­reel­la ja Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­sen 70-vuo­tis­gaa­laa. Sii­hen pääl­le vie­lä muu­ta­ma jut­tu­keik­ka, haas­tat­te­lu­ja, kuvaa­mis­ta ja tie­tys­ti sitä taval­lis­ta toi­mi­tuk­sen arkea.

Eikä sii­nä vie­lä kaik­ki! Olen nimit­täin ehti­nyt käy­dä myös paril­la erit­täin mie­len­kiin­toi­sel­la jut­tu­kei­kal­la, jois­ta en kui­ten­kaan pal­jas­ta täs­sä vai­hees­sa sen enem­pää. Sen ver­ran voin vin­ka­ta, että mar­ras­kuus­sa on jäl­leen luvas­sa kiin­nos­ta­vaa luet­ta­vaa, kat­sot­ta­vaa ja kuun­nel­ta­vaa.

Mut­ta eipäs men­nä asioi­den edel­le. Oli­han täs­sä loka­kuus­sa­kin tari­naa vaik­ka muil­le jakaa!

Sata­vuo­tias talo­van­hus oppi uusia temp­pu­ja

Loka­kuun pää­ar­tik­ke­li vie mei­dät Hel­sin­kiin Museo­vi­ras­ton käy­tös­sä ole­vaan sata­vuo­ti­aa­seen arvo­ker­ros­ta­loon. Van­ha talo­van­hus on nimit­täin saa­nut uut­ta puh­tia läm­mi­tyk­seen­sä, kun raken­nuk­sen pois­toil­man huk­ka­läm­pö on val­jas­tet­tu hyö­ty­käyt­töön läm­pö­pump­pu­jen avul­la.

Nyt kau­ko­läm­pö ja tal­teen otet­tu huk­ka­läm­pö huo­leh­ti­vat raken­nuk­sen läm­mi­tyk­ses­tä rin­ta rin­nan.

Huk­ka­läm­mön hyö­dyn­tä­mi­nen ei tie­ten­kään ole mikään uusi kek­sin­tö. Sitä on teh­ty jo vuo­si­kym­me­niä. Sen sijaan tek­niik­ka, auto­maa­tio ja jär­jes­tel­mien ohjaus ovat kehit­ty­neet vii­me vuo­si­na val­ta­vas­ti. Ja juu­ri sii­nä pii­lee tämän­kin ener­gia­re­mon­tin kiin­nos­ta­vuus.

Eri­tyi­sen hie­noa on se, että kysees­sä on sata­vuo­tias arvo­kiin­teis­tö. Siis sel­lai­nen raken­nus, jos­sa ei noin vain läh­de­tä poraa­maan rei­kiä sei­niin ja ripus­te­le­maan lait­tei­ta sin­ne tän­ne. Ener­gia­re­mont­ti pitää toteut­taa raken­nuk­sen ehdoil­la, sen his­to­ri­aa ja ark­ki­teh­tuu­ria kun­nioit­taen.

Ja sil­ti lop­pu­tu­lok­se­na voi olla nyky­ai­kai­nen ja ener­gia­te­ho­kas läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä, jon­ka ole­mas­sao­loa taval­li­nen ohi­kul­ki­ja ei vält­tä­mät­tä edes huo­maa.

Tämä on jäl­leen erin­omai­nen esi­merk­ki hybri­di­läm­mi­tyk­sen jär­ke­vyy­des­tä. Mik­si las­kea kaik­kea yhden kor­tin varaan, jos vaih­toeh­to­ja on tar­jol­la? Kun käy­tös­sä on useam­pia läm­mön­tuo­tan­to­ta­po­ja, jär­jes­tel­mään saa­daan jous­ta­vuut­ta ja mah­dol­li­suuk­sia opti­moi­da ener­gian­käyt­töä.

Kan­nat­taa tutus­tua, miten pois­toil­ma läm­mit­tää nyt sata­vuo­tias­ta arvo­ta­loa. Van­ha koi­ra­kin näkö­jään oppii uusia temp­pu­ja, kun­han tek­niik­ka ja osaa­mi­nen ovat koh­dal­laan!

Finn­buil­dis­sä näkyi jo valoa tun­ne­lin pääs­sä

Loka­kuun alku­puo­lel­la suun­ta­sin Hel­sin­kiin Finn­build 2026 ‑mes­suil­le. Raken­nusa­lal­la on vii­me vuo­si­na ollut sen ver­ran vas­ta­tuul­ta, ettei opti­mis­mia ole aina tar­vin­nut kau­hal­la ammen­taa.

Nyt mes­suil­la oli kui­ten­kin havait­ta­vis­sa posi­tii­vis­ta pöhi­nää.

Jut­te­lin usei­den alan ammat­ti­lais­ten kans­sa niin mes­suo­sas­toil­la kuin tapah­tu­mien yhtey­des­sä, ja yllät­tä­vän monen vies­ti oli saman­suun­tai­nen: pahin saat­taa olla taka­na ja kat­seet ovat vähi­tel­len kään­ty­mäs­sä parem­paan.

Toki kukaan ei vie­lä luvan­nut, että huo­men­na raken­nusa­la läh­tee rake­tin lail­la nousuun. Mut­ta jos pit­kän har­maan jak­son jäl­keen tun­ne­lin pääs­sä alkaa näkyä edes pie­ni valon­pil­kah­dus, niin onhan se jo hyvä uuti­nen.

Mes­suil­la puhut­ti­vat luon­nol­li­ses­ti myös läm­pö­pum­put, teko­ä­ly, ener­gia­te­hok­kuus ja säh­kön hin­ta. Eri­tyi­ses­ti raken­nus­ten älyk­kääm­pi ener­gian­käyt­tö tun­tuu ole­van aihe, johon tör­mää nykyi­sin lähes joka kään­tees­sä.

Näis­tä tun­nel­mis­ta ker­ro­taan tar­kem­min Finn­build 2026 ‑mes­su­jen artik­ke­lis­sa.

Mes­suil­la nousi esiin myös kiin­nos­ta­va aja­tus sii­tä, kuin­ka ener­gia­krii­sit ovat muut­ta­neet suo­ma­lais­ten suh­tau­tu­mis­ta läm­mi­tyk­seen ja miten talot oppi­vat käyt­tä­mään ener­gi­aa entis­tä vii­saam­min.

Enää ei vält­tä­mät­tä rii­tä, että talo pysyy läm­pi­mä­nä. Nyt halu­taan tie­tää myös, mil­loin läm­mit­tä­mi­nen kan­nat­taa, mis­tä ener­gia saa­daan edul­li­sim­min ja miten eri jär­jes­tel­mät saa­daan kes­kus­te­le­maan kes­ke­nään.

Talot siis vii­sas­tu­vat. Toi­vot­ta­vas­ti me ihmi­set pysym­me peräs­sä!

Seit­se­män­kym­men­tä vuot­ta läm­mi­ty­sa­lan asial­la ja pie­ni ripaus magi­aa

Yksi loka­kuun ehdot­to­mis­ta koho­koh­dis­ta oli Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­sen 70-vuo­tis­gaa­la.

Seit­se­män­kym­men­tä vuot­ta on kun­nioi­tet­ta­va ikä yhdis­tyk­sel­le, jon­ka toi­min­ta alkoi vuon­na 1956, jol­loin suo­ma­lai­nen läm­mi­tys­maa­il­ma näyt­ti var­sin eri­lai­sel­ta kuin nyky­ään.

Juh­lat onnis­tui­vat hie­nos­ti. Jär­jes­te­lyt sujui­vat nap­piin, ruo­ka oli erin­omais­ta ja juo­mat­kin koh­dal­laan. Illan juon­ta­ja­na toi­mi­nut men­ta­lis­ti Noo­ra Kar­ma toi tilai­suu­teen oman ripauk­sen­sa magi­aa. Välil­lä sai ihan tosis­saan ihme­tel­lä, miten ihmees­sä hän temp­pun­sa oikein teki!

Illan musii­kis­ta vas­tan­nut Olli Iha­mä­ki puo­les­taan oli teh­nyt yhdis­tyk­sel­le aivan oman kap­pa­leen 70-vuo­tis­juh­lan kun­niak­si. Eipä tai­da ihan jokai­sel­la yhdis­tyk­sel­lä olla omaa juh­la­bi­siä!

Mut­ta vaik­ka juh­la oli onnis­tu­nut kai­kin puo­lin, itsel­le­ni illan paras­ta antia oli­vat jäl­leen ker­ran ihmi­set.

Oli hie­noa tava­ta läm­mi­ty­sa­lan kon­ka­rei­ta, kuul­la hei­dän koke­muk­si­aan ja tutus­tua parem­min ihmi­siin, jot­ka ovat vuo­si­kym­men­ten aika­na olleet raken­ta­mas­sa suo­ma­lais­ta läm­mi­ty­sa­laa.

Sii­nä kun kuun­te­lee tari­noi­ta ajoil­ta, jol­loin öljy­läm­mi­tys teki Suo­mes­sa läpi­mur­to­aan ja kat­ti­la­tek­niik­ka kehit­tyi kovaa vauh­tia, huo­maa nopeas­ti yhden asian: pal­jon on muut­tu­nut, mut­ta moni perus­asia on pysy­nyt sama­na.

Läm­mi­tyk­sen pitää edel­leen toi­mia luo­tet­ta­vas­ti, tur­val­li­ses­ti ja mah­dol­li­sim­man talou­del­li­ses­ti.

Juh­las­ta ja yhdis­tyk­sen his­to­rias­ta voi lukea lisää artik­ke­lis­ta 70 vuot­ta öljy­läm­mit­tä­jien asial­la.

Eri­tyi­ses­ti suo­sit­te­len tutus­tu­maan myös kol­men alan kon­ka­rin, Juha­ni Laak­son, Jari Elon ja Sep­po Kouk­kusen, tari­noi­hin. Hei­dän koke­muk­sen­sa avaa­vat kiin­nos­ta­van näky­män sii­hen, kuin­ka suo­ma­lai­sen kodin läm­mi­tys on muut­tu­nut 60 vuo­des­sa ja mikä ei ole muut­tu­nut.

Seit­se­män­kym­men­tä vuot­ta on taka­na, mut­ta Läm­mi­ty­se­ner­gia Yhdis­tyk­sen mat­ka jat­kuu. Ja hyvä niin. Läm­mi­ty­sa­lan muu­tos­ten kes­kel­lä tar­vi­taan edel­leen asian­tun­te­mus­ta, koke­mus­ta ja ennen kaik­kea läm­mit­tä­jän valin­nan­va­pau­den puo­lus­ta­mis­ta.

Data­kes­kuk­sia nousee kuin sie­niä sateel­la, mut­ta riit­tää­kö säh­kö kai­kil­le?

Jos Hel­sin­gis­sä puhut­tiin Finn­buil­dis­sä raken­ta­mi­ses­ta ja talo­tek­nii­kas­ta, niin Tam­pe­reel­la Ener­gia­mes­suil­la men­tiin suo­raan asian yti­meen: ener­gi­aan.

Ja sehän on täl­lä het­kel­lä kuu­mem­pi puhee­nai­he kuin pit­kään aikaan.

Data­kes­kuk­sia suun­ni­tel­laan Suo­meen sel­lais­ta tah­tia, että koh­ta alkaa tun­tua sil­tä, ettei kun­nas­sa ole kun­nol­lis­ta tule­vai­suu­den visio­ta, ellei siel­lä ole vähin­tään yhtä data­kes­kus­han­ket­ta vireil­lä.

Vähän kär­jis­täen tie­ten­kin, mut­ta kyl­lä nii­tä nyt tun­tuu nouse­van kuin sie­niä sateel­la.

Ja sii­tä pääs­tään­kin kysy­myk­seen, joka tun­tuu askar­rut­ta­van monia: riit­tää­kö säh­köä kai­kil­le, jos data­kes­kuk­set, teol­li­suus, lii­ken­ne ja läm­mi­tys säh­köis­ty­vät kovaa vauh­tia?

Entä mitä tämä kaik­ki tekee säh­kön hin­nal­le?

Ener­gia­mes­suil­la haas­tat­te­le­ma­ni Oilo­nin Tapio Mur­to­nen, Kau­ko­ran Ila­ri Vaa­ra ja Tai­to­ta­lon Mark­ku Har­maa­la nos­ti­vat esiin juu­ri näi­tä kysy­myk­siä sekä uusia tek­no­lo­gioi­ta, joil­la ener­gia­jär­jes­tel­mää pyri­tään kehit­tä­mään.

Data­kes­kuk­set kulut­ta­vat val­ta­vas­ti säh­köä, mut­ta toi­saal­ta niis­tä syn­ty­vää huk­ka­läm­pöä voi­daan hyö­dyn­tää esi­mer­kik­si kau­ko­läm­mös­sä. Samal­la läm­pö­pum­put, säh­kö­kat­ti­lat, ener­gia­va­raa­jat ja eri­lai­set hybri­di­jär­jes­tel­mät kehit­ty­vät kovaa vauh­tia.

Ja kun tähän sop­paan lisä­tään vie­lä teko­ä­ly, auto­maa­tio ja uudet kyl­mä­ai­neet, niin eipä ener­gia-alal­la tai­da teke­mi­nen ihan heti lop­pua.

Mes­su­jen tun­nel­mis­ta ja asian­tun­ti­joi­den näke­myk­sis­tä voi lukea tar­kem­min Ener­gia­mes­sut 2026 ‑artik­ke­lis­ta, jon­ka yhtey­des­sä on myös mes­suil­la kuvaa­ma­ni video­haas­tat­te­lut.

Vaik­ka mes­su­jen kes­kus­te­lut pyö­ri­vät pal­jon suur­ten teol­li­suusin­ves­toin­tien ja ener­gia­jär­jes­tel­mien ympä­ril­lä, kos­ket­ta­vat samat asiat lopul­ta myös taval­li­sia Mat­ti ja Mai­ja Mei­kä­läi­siä.

Säh­kön hin­ta, läm­mi­ty­söl­jyn hin­ta ja muut ener­gia­kus­tan­nuk­set näky­vät nimit­täin suo­raan koti­ta­louk­sien kuk­ka­ros­sa. Sii­nä vai­hees­sa ei pal­jon loh­du­ta, kuin­ka hie­nol­ta ener­gia­mur­ros kuu­los­taa juh­la­pu­heis­sa, jos oma ener­gia­las­ku aiheut­taa yli­mää­räi­siä sydä­men­ty­ky­tyk­siä.

Sik­si ener­gian saa­ta­vuus, koh­tuul­li­nen hin­ta ja läm­mi­tys­jär­jes­tel­mien jous­ta­vuus ovat asioi­ta, joil­la on mer­ki­tys­tä meil­le kai­kil­le.

Vauh­di­kas loka­kuu taka­na, mut­ta mar­ras­kuu kol­kut­te­lee jo ovel­la

Kun loka­kuun tapah­tu­mia ja jut­tu­ja kat­soo koko­nai­suu­te­na, yksi asia nousee vah­vas­ti esiin.

Läm­mi­ty­sa­la ei ole enää pit­kään aikaan ollut vain sitä, että vali­taan taloon yksi läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä ja anne­taan sen hoi­taa hom­man­sa seu­raa­vat vuo­si­kym­me­net.

Nyt puhu­taan hybri­di­jär­jes­tel­mis­tä, huk­ka­läm­mös­tä, ener­gian varas­toin­nis­ta, älyk­kääs­tä ohjauk­ses­ta, uusiu­tu­vis­ta polt­toai­neis­ta ja mones­ta muus­ta asias­ta, jot­ka vie­lä joi­ta­kin vuo­sia sit­ten saat­toi­vat kuu­los­taa taval­li­ses­ta oma­ko­ti­ta­loa­suk­kaas­ta mel­koi­sel­ta ava­ruus­tek­no­lo­gial­ta.

Mut­ta samal­la on hyvä muis­taa, ettei kai­ken uuden tek­nii­kan kes­kel­lä pidä unoh­taa van­haa ja toi­mi­vaa. Kaik­kea ei tar­vit­se vaih­taa vain vaih­ta­mi­sen ilos­ta. Usein jär­ke­vin rat­kai­su löy­tyy nykyi­sen jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­ses­tä, täy­den­tä­mi­ses­tä tai sen entis­tä vii­saam­mas­ta käyt­tä­mi­ses­tä.

Ja juu­ri näis­tä asiois­ta Läm­möl­lä-leh­des­sä haluam­me ker­toa. Käy­tän­nön esi­merk­kien, asian­tun­ti­joi­den ja ennen kaik­kea taval­lis­ten ihmis­ten koke­mus­ten kaut­ta.

Loka­kuu oli mel­koi­nen vauh­ti­kuu­kausi, mut­ta eipä täs­sä vie­lä ole tar­koi­tus nos­taa jal­ko­ja pöy­däl­le.

Mar­ras­kuus­sa jat­ke­taan uusien tari­noi­den paris­sa. Kuten jo alus­sa vih­jai­sin, muu­ta­ma erit­täin mie­len­kiin­toi­nen jut­tu on par­hail­laan työn alla.

Niis­tä lisää aika­naan!

Sii­hen asti kan­nat­taa pitää läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät kun­nos­sa, sil­mät avoin­na ja mie­li ute­li­aa­na. Ja muis­ta­kaa, että vaik­ka ulko­na alkaa olla vii­le­ää, niin tääl­lä Läm­möl­lä-leh­des­sä tun­nel­ma pysyy läm­pi­mä­nä!

Läm­möl­lä,

Toni Deger­lund
pää­toi­mit­ta­ja